Kuoleman personifikaatiot suomalaisuudessa

[H. Nox]

Ajit Mookerjeen kirjassa "Kali the feminine force" on seuraavanlainen maininta: "The Black Goddess was known in Finland as Kalma (Kali Ma)..".

Olen yrittänyt löytää tälle väitteelle vastineita kirjallisista lähteistä, mutta toistaiseksi lähes tuloksetta. Vaikka intuitiivisesti tämä väite tuntuu erittäin oikealta ja sillä epäilemättä on tietyssä mielessä relevantti pohja, on itse väitteen muotoilu kenties aavistuksen suoraksi vedetty(??). Tämän pohjalta tutkittuani asiaa tarkemmin näyttäisi kuitenkin ilmeisellä tavalla siltä, että suomalaiset ovat personifikoineet kuoleman ainakin joillakin tavoin. Aiheesta on olemassa suoria kirjallisia lähteitä huomattavan vähän, eivätkä internet-lähteetkään suunnattoman suuria tarjoa.

Niin sanottuun kalman väkeen liittyen Wikipedia sanoo seuraavaa:

Kalman väki, kirkonväki eli kalma on suomalaisessa uskomusperinteessä jokseenkin moniselitteinen ilmiö, jolla tarkoitetaan lähinnä seuraavia:

- Kalmistossa tai tuonelassa asuvien, tai sieltä tulleiden vainajien haamujen (tai joskus liikkuvien ruumiiden) joukkoa.
- Kuolemaan liittyvää sairauksia aiheuttavaa ja niitä parantavaa taikavoimaa, jota kutsutaan myös kalman voimaksi
- Kuolemaan liittyvien henkiolentojen tai haltijoiden joukkoa, jotka eivät kuitenkaan ole vainajia.

Nämä merkitykset voivat myös sulautua toisiinsa.

Myöhemmin samassa artikkelissa:

Kalman väki tai kalman voima tarkoitti myös erityistä taikavoimaa, joka liittyi kuolemaan, ja jonka ehkä kalmiston henkiolennot aiheuttivat. Kalman voimaa oli kalmistoissa, luurangoissa tai esimerkiksi ruumislaudoissa, joiden päällä vainajan ruumis oli maannut. Kalman voima saattoi aiheuttaa sairauden, jota voitiin kutsua kalmannenäksi tai kalmaksi.
Kalmaan sairastunut saattoi jopa menettää järkensä ja nähdä outoja olentoja. Joidenkin tarinoiden kalma-sairaudessa on piirteitä modernin lääketieteen tuntemasta skitsofreniasta. Kalman saattoi kuitenkin parantaja parantaa aineilla tai esineillä, joissa oli kalman voimaa. Tällaisia olivat esimerkiksi hautausmaan multa tai esineet, joihin vainaja oli ollut kosketuksissa.

Tätä kyseistä arkkityyppiä on siis Suomessa lähestytty erinäisten maagisten operaatioiden suorittamiseksi, mutta huomattavan vähän löytyy mainintaa siitä että millä tavoin tämä arkkityyppi itsessään on tunnustettu tai kuinka hänen kasvonsa ovat Suomessa nähty. Jos vastauksia tähän on olemassa, ovat ne vähintäänkin jossakin syvällä rivien välissä ja/tai kulkevat suullisena perinteenä. Ajatuksia?

[Fatuus]

Mielenkiintoinen huomio!
Kalma on tosiaan myös kuoleman tai surman personoituma kalevalaisessa perinteessä. Ilmeisesti yhdenmukainen Tuonen ja Manan kanssa, ja esiintyy näiden toistonimenä kansanrunoudessa. Rinnastusta juuri feminiiniseen voimaan vahvistaa viittaus "Manan tyttären" tai "Tuonen neidon" tapaan maininta "Kalman immestä" käärmeen syntyä käsittelevässä säkeessä (runo nro. 26:n loppu Kalevalassa).

Lainaa:
Kalman väki, kirkonväki eli kalma on suomalaisessa uskomusperinteessä jokseenkin moniselitteinen ilmiö, jolla tarkoitetaan lähinnä seuraavia:

- Kalmistossa tai tuonelassa asuvien, tai sieltä tulleiden vainajien haamujen (tai joskus liikkuvien ruumiiden) joukkoa.
- Kuolemaan liittyvää sairauksia aiheuttavaa ja niitä parantavaa taikavoimaa, jota kutsutaan myös kalman voimaksi
- Kuolemaan liittyvien henkiolentojen tai haltijoiden joukkoa, jotka eivät kuitenkaan ole vainajia.

Nämä merkitykset voivat myös sulautua toisiinsa.

Kalevalan sanakirja kertoo vielä Kalman Hiiden toistonimeksi. Näkökulmasta, että kuinka hiisi esiintyy pyhän merkityskentässä paikannimissä jne. on mielenkiintoista että kirkonväki on ollut merkitykseltään rinnasteinen kalmanväen kanssa. Samasta teoksesta mielenkiintoinen huomio kohdalta Kiputyttö:
kipuja parantava haltiatar.
Kiputyttö, Tuonen neiti, joka istut kipukivellä joen kolmen juoksevassa, veen kolmen jaka'imessa 45:269.
Eli tästä vielä yksi aspekti kalevalaisen mustan Jumalattaren mysteereihin..

SKVR:n tietokannasta (http://dbgw.finlit.fi/skvr/) kannattaa hakea tuolla sanalla lisätietoa.

[obnoxion]

Olen myös ollut kiinnostunut tästä Kalma=Kali Ma teoriasta. Varmasti lähinnä Kalin vakiintunutta hahmoa on Louhi. Muut mainitut feminiiniset kuolemaan liitetyt hahmot ovat jääneet marginaaliin, eivätkä ole riittävästi sublimoituneet. Tosin vastaavilla hahmoilla voi olla voimakkaampia painotuksia Lapin allueella.

Yhtäläisyyksiä onkin hedelmällisempää hakea Kalin prototyypeistä, kuten Nirrti tai Alaksima.

[Nefastos]

Muinaissuomalaisessa & sanskritinkielisessä mytologiassa tulee aina välillä vastaan erittäin kiehtovia yhtäläisyyksiä, tapaus ei ole uniikki. Asia on sellainen, josta akateemisella kentällä olisin aika hissukseen (todistaminen melko lailla mahdotonta & epäkiitollista touhua), mutta mystikko minussa pitää kyllä yhteistä menneisyyttä erittäin luultavana myös tällä kielen tasolla; siinä määrin osuvia useimmat sattumat ovat olleet. Muussa tapauksessa voitaisiin okkulttisena teoriana esittää toki niinkin, että koska logokset ovat yhteyksissä olioihin sinänsä, riittävän samakaltaiset oliot pyrkisivät suorastaan ilmentymään foneettisesti samankaltaisina. Sellaisessa tapauksessa kyseessä olisi eräänlainen kulttuurirajat ylittävä mielen tason onomatopoetiikka.

Blavatsky & Ervast taisivat molemmat lyhyesti viitata Pohjois-Intian (& siihen liittyen Tiibetin) varhaisista kulttuuriyhteyksistä Suomeen, eli muitakin kuin Wettenhovi-Aspaa on asia aiemmin kiinnostanut.

[H. Nox]

Muinaissuomalaisessa & sanskritinkielisessä mytologiassa tulee aina välillä vastaan erittäin kiehtovia yhtäläisyyksiä, tapaus ei ole uniikki.

Vastaavia yhteyksiä löytyy myös näiden kulttien menettelyistä, erityisesti tässä tapauksessa viitaten idän hautausmaatantrismiin. Esimerkkinä mainittakoon tämän feminiinisesti mieltyvän Kalman suhde mainittuihin henkiolentoihin ja haltioihin, jotka ovat keskeisiä lähes poikkeuksetta myös kaikissa hautausmaatantrismin muodoissa. Edellämainitun tantrismin kerrotaan usein antavan joogille kyvyn hallita henkiolentoja ja demoneja ja liittyvän täten näiden olentojen kykyyn välittää taikavoimia joogille.

Myös maininta "liikkuvista ruumiista" tuo mieleen eräät kenties vaikeimmin selitettävissä olevat esimerkit a shava sadhanoista, eli ruumismeditaatioista, joihin tietyissä tapauksissa liittyy mm. ruumiin animoiminen.

Muussa tapauksessa voitaisiin okkulttisena teoriana esittää toki niinkin, että koska logokset ovat yhteyksissä olioihin sinänsä, riittävän samakaltaiset oliot pyrkisivät suorastaan ilmentymään foneettisesti samankaltaisina. Sellaisessa tapauksessa kyseessä olisi eräänlainen kulttuurirajat ylittävä mielen tason onomatopoetiikka.

Allekirjoitan tämän väitteen hyvin potentiaalisena; saman asian näkisin pätevän ehdottomasti myös laajemminkin, esimerkiksi rituaalian, uskomuksien jne. samankaltaisuudessa. Näitä kaikkia ohjaa yksi ja sama logos - kenties tässä tapauksessa puhuttu "musta jumalatar".

Tässä tapauksessa voisin tulkita niin, että puhuttu Kalman voima olisi eräs esimerkki suomalaisesta vasemman käden tiestä, jossa erityisesti käsitellään luomisen ja olemassaolon sisäisen kokoonpanon energeettisiä mysteerejä. Kenties "kirkonväen/kalman väen" voitaisiin nähdä edustavan jotakin sellaista hyvin väkevää henkistä kokemusta suomalaisessa mielenmaisemassa, jota on hyvin vaikea ymmärtää ulkopuolelta käsin ilman tuohon aikaan ja paikkaan yms. liittyvää intiimiä sidettä. Tämä vaikeus tuntuu koskevan myös monia muita mysteerikultteja lähestulkoon aina.

Se mikä toisaalla on ollut goetian henkivaltojen keskinäisen työn ymmärtämistä, toisaalla chakrojen avautumiseen tähtäävää joogaa, on voinut yhtä hyvin olla tutun naapurihautausmaan ympärillä koettu vaikutus, kuolleen kylänmiehen läsnäoloa tuvassa ja ruumiin kylvettämistä omilla käsillä. Erityisesti niille uskaliaille jotka tahtovat aikaansaada maagisia vaikutuksia, ovat nämä hyvin läsnäolevat ja intiimit rajatilat voineet olla mahdollisuuksia pelkkien menetyksien sijaan. Ja tavallaan tässä saavumme siihen pisteeseen, johon profaanit tekevät taikauskoisen rajanvedon arkkityyppisen toiseuden edessä, kun taas okkultisti pyrkii oppimaan tästä intiimistä kosketuksesta olemassaolon arkkityyppisiin voimiin.

edit: kappaleiden asemointia korjailtu hieman

[Nefastos]

Erityisesti niille uskaliaille jotka tahtovat aikaansaada maagisia vaikutuksia, ovat nämä hyvin läsnäolevat ja intiimit rajatilat voineet olla mahdollisuuksia pelkkien menetyksien sijaan.

Silläkin uhalla että tämä menee jo "everything goes" -assosiointeihin, maantieteellinen yhteys vähän toiseen suuntaan & manan käsitteeseen on helppo tuoda samaan keskusteluun. Se mikä polynesialaisille on ymmärtääkseni tabufokuksen kehkeyttämää energiaa yleisesti, on suomalaiselle (ollut) tätä alista energiaa erityisesti. Mutta toisaalta shamanistisissa käytännöissä "manan" käsite voiman lähteenä on tullut vastaan yleisemminkin. Siis ajatus siitä, että nimenomaan alisen henget ovat yleisesti se energiasubstanssin pohja, tai energiapotentiaali sinänsä, joka antaa loitsijalle tämän voiman. Mistä tullaan seuran sisäpiirissä juuri keskusteltuun ajatukseen demoneista ("manalaisista" voimista) riimuina, maagisen vaikutuksen perusenergiana.

Jo Kalevalastakin, saati pohjoisen shamanismin muista lähteistä, löydämme idean siitä kuinka omassa voimannostossa vedotaan pitkälti vainajiin: esi-isiin &c. Se että juuri nekromantia - sanan laajassa merkityksessä - edustaisi ulkoistavien loitsujen liikevoimaa puhtaimmillaan on minusta tavattoman kiehtova ajatus, koska se palaa "viimeistelemättömän karman" ajatukseen tällaisessa arkaaisessa, atavistisessa maailmankokemistavassa. Asian voisi sanoa vaikka niin, että me olemme mitä olemme sen tähden että esi-isät hengittävät meissä (sekä yleisen että yksityisen evoluution tähänastisena kokonaissummana!), & juuri näiden sisään varastoitujen, purkautumista kaipaavien energiapyörteiden kautta voimme maailmaa muuttaa - valitsemalla kulloinkin oikean tavan näiden purkautumistaan kaipaavien jännitteisyyksien aktualisoimiseen. Arkkityyppivoimat suoraan, ilman tällaista välittävää kanavaa, ovat niin korkeita, että niiltä puuttuu kyky välittömään fyysiseen vaikutukseen. Ajan yläpuolella toimivat oliot ovat näennäisesti impotentteja muodollisiin muutoksiin, koska "niiden työ on jo tehty". (Kärjistän tarkoituksella.)

[Xenos]

Kalman väki tai kalman voima tarkoitti myös erityistä taikavoimaa, joka liittyi kuolemaan, ja jonka ehkä kalmiston henkiolennot aiheuttivat. Kalman voimaa oli kalmistoissa, luurangoissa tai esimerkiksi ruumislaudoissa, joiden päällä vainajan ruumis oli maannut. Kalman voima saattoi aiheuttaa sairauden, jota voitiin kutsua kalmannenäksi tai kalmaksi.
Kalmaan sairastunut saattoi jopa menettää järkensä ja nähdä outoja olentoja. Joidenkin tarinoiden kalma-sairaudessa on piirteitä modernin lääketieteen tuntemasta skitsofreniasta. Kalman saattoi kuitenkin parantaja parantaa aineilla tai esineillä, joissa oli kalman voimaa. Tällaisia olivat esimerkiksi hautausmaan multa tai esineet, joihin vainaja oli ollut kosketuksissa.

Suomalaisessa kuolemankulttuurissa minua kiinnostivat varsinkin nuorempana tarinat saattoväestä, joka saapui hakemaan kuolleet mukaansa. Erityisesti lintujen, kuten korppien tai joutsenten, hahmoissa ilmestynyt saattoväki on tuntunut jollain tavalla läheiseltä; kenties joskus korpin raakunta tulee ilmoittamaan kuolemastani. Aikoinaan uskottiin lisäksi saamelaisten noitien lentävän korpeiksi muuttuneina etelään aiheuttamaan onnettomuuksia paikalliselle väestölle, joten korpeilla on muutenkin ollut rooli suomalaisen kansanuskon "paholaishahmona".

Henkilökohtaisesti kiinnostaisi kovasti tutustua tähän aiheeseen syvemmin, mutta en ole löytänyt mistään päteviä tiedonlähteitä. Nekromantia ja kuolleisiin (& kuolemaan ylipäänsä) liittyvä taikavoima eri muodoissaan on piirre, jonka koen ehdottomasti ehkäpä vasemman käden tien tärkeimmäksi tutkimuskohteeksi laajemminkin: länsimaissa kuolema käsitetään yleensä vain mekanistis-materialistisena prosessina, johon on turha uhrata sen suurempia ajatuksia - toisinaan kuolema on jopa täysin tabu. Tosiasiassa juuri kuolema toimii vahvasti subjektin elämää määrittävänä tekijänä tuoden jossain vaiheessa eteen eräänlaisen totaalisen yksilöllistymisen - kuoleman prosessi ja sen mukanaan tuoma transformaatio kohdataan lopultakin aina yksin, vaikka kuoleva olisikin sukulaistensa tai ystäviensä ympäröimä; mukanaan ei voi viedä mitään maallista.

Kalman voima vaikuttaa lähentyvän kristillistä pyhäinjäännöskulttia, jossa pyhimysten ruuminosilla tai heidän omistamillaan esineillä uskotaan olevan parantavia ja toisinaan myös muita yliluonnollisia voimia. Jälleen mainio esimerkki siitä, kuinka kristinusko sisältää paljon enemmän pakanallisia piirteitä kuin yksikään kirkkokunta tahtoisi tunnustaa. Ajatuksia tästä analogiasta?

[H. Nox]

Henkilökohtaisesti kiinnostaisi kovasti tutustua tähän aiheeseen syvemmin, mutta en ole löytänyt mistään päteviä tiedonlähteitä. Nekromantia ja kuolleisiin (& kuolemaan ylipäänsä) liittyvä taikavoima eri muodoissaan on piirre, jonka koen ehdottomasti ehkäpä vasemman käden tien tärkeimmäksi tutkimuskohteeksi laajemminkin: länsimaissa kuolema käsitetään yleensä vain mekanistis-materialistisena prosessina, johon on turha uhrata sen suurempia ajatuksia - toisinaan kuolema on jopa täysin tabu.

Kiitos innoittavasta viestistä! Suoraan sanoen en edes usko tälläisessä tutkimuksessa lopulta päteviä tietolähteitä edes olevan olemassa aivan eksaktisti, koska tuollainen tieto on tavallaan kokemuksen varjelemaa. Minua on viehättänyt viime aikoina ajatus siitä, että uskonnolliset rituaalit voitaisiin nähdä eräänlaisina portteina. Ne toisaalla ylläpitävät yhteisön suhdetta arkkitypiikkaan, toisaalla ne myös rakentavat turvamuurin yhteisölle. Jopa käsitys pyhyydestä - tai sen puutteesta - voitaisiin nähdä ihmisen psyykessä eräänlaiseksi taburakenteeksi. Nämä arvotukset, taburakenteet ja pyhyyskäsitykset voitaisiin nähdä eräänlaisenä luonnon omana tapana järjestyä hierarkkisesti, alkaen muodostaa sitä voimakkaampia vastavoimien kaltaisia jännitetiloja, mitä tiheämmäksi ja näennäisesti erkaantuneemmaksi tuo emanaatioprosessi käy.

Okkultismissa on tietyssä mielessä hyvin pitkälle kyse tämän ohjelmoinnin purkamisesta tietoisella tavalla, jolloin vastavoimien neutraloinnin kautta saadaan kaivettua esiin keskipiste. Tässä mielessä ei ole lainkaan ihme, että nimenomaan yhteisön siirtymäriitit (erityisesti sukupuolisuuden & kuoleman seremoniat) ovat olleet niitä jotka muodostuvat vihkimyksiksi esoteerisessa piirissä. Niin sukupuolisuuden riiteissä, kuin myös syntymän/kuoleman riiteissä on keskeistä se, että ne käsittelevät hyvin voimakkaasti olemassaolon vastakohtien yhteneväisyyttä; niiden avulla liminaalitilat kohdataan hallitusti ja elämää tukevalla tavalla.

Esimerkkinä mainittakkoon, että Suomessa shamaanin sanottiin "lankeavan loveen" hänen matkatessaan aliseen. Lovi on samalla myös hyvin voimakkaasti naisen sukuelimiin liittyvä sana. Samoin vene, jolla Buddha matkasi olemassaolon joen ylitse, on liitetty hyvin voimakkaasti sukupuolisuuden, että samalla kuoleman mysteeriin. Tässä mielessä eritoten idässä tunnettu shiva/shakti -käsitteistö on meillekin hyvin tuttua, vaikkakin vähemmän kirjoitetussa muodossa ja eritoten shamanismilla näyttäisi olevan paljon yhteistä shaktismin kanssa. Mainittakoon vielä, että yleensä huomattavan vähän merkille pantu seikka on myös, että lankesihan Jeesuskin loveen kolmen päivän ajaksi ennen ylösnousemustaan Jumalan oikealle puolelle.

[mrd]

huomasin kiintoisan keskustelunne ja tuli mieleen erään Keralassa 1970-luvulla seikkailleen henkilön päiväkirjat vasemman käden tantrikoiden luona, puhutaan hautuumaa-magiasta ja Devi mainitaan myös. 7osaisen artikkelin oi lukea tästä linkistä: http://www.indiadivine.org/content.php/ ... and-Tantra

Alla lyhyt lainaus:

Having completed theory, one night I assisted him in a particularly gruesome ritual. He took me to a crematorium where he had the cooperation of the man who burned the bodies. This man had pulled from the fire a smoldering half-burned carcass that we used as a kind of altar. My master sat down near the body in meditation. I had a box containing eight different powders; on signal from my master, I would sprinkle one of them on the hot, crackling corpse. The other fellow would place burning cinders on the body from time to time to keep it hot.

The powders produced different colors and flavors of smoke. With the rising of each puff from off the carcass my mind would be opened to a particular realm of thought. For instance, one powder caused thoughts of clear skies to flood my mind - the dawn sky, noon sky, sunset sky and night sky. With another I saw different kinds of clouds. Visions of bodies of water were induced by a third. Sometimes the visions were horrible, as when I saw mounds of different kinds of stool, and sometimes they were very sensual. In all cases, I had to keep my mind under control and not allow it to be overwhelmed by fascination, lust or revulsion.

I was being used by my master as a 'video monitor' for his own meditations. I was to sustain the images in my head undisturbed while he entered them with his mind. Each image was a door to a particular level of consciousness, and at each level he had to propitiate a particular form of Devi.

[obnoxion]

huomasin kiintoisan keskustelunne ja tuli mieleen erään Keralassa 1970-luvulla seikkailleen henkilön päiväkirjat vasemman käden tantrikoiden luona, puhutaan hautuumaa-magiasta ja Devi mainitaan myös. 7osaisen artikkelin oi lukea tästä linkistä: http://www.indiadivine.org/content.php/ ... and-Tantra

Erittäin kiinnostavaa luettavaa! Kiitos paljon linkistä. Tulen varmasti lähitulevaisuudessa nostamaan useampiakin aiheita tästä tekstistä omiksi aiheikseen tälle foorumille.