Page 1 of 1

Kristillinen pääsiäinen uskonnollisena kokemuksena

Posted: Thu Mar 28, 2013 5:44 pm
by Nefastos
Ystävämme kapitalismi tuo tähän aikaan vuodesta pakanalliset pääsiäisteemat munineen & tipuineen kaikkien elämän osaksi, mutta miten on juutalais-kristillisen pääsiäisen sanoman kanssa? Herättääkö passiomystiikka tai Kristuksen ylösnousemusmysteeri tunteita? Käyttekö katsomassa Via Crucista tai kuuntelemassa Matteus-passiota? Tai pyörivätkö videolla Gibsonin verikekkerit?

Itse koen voimakkaita tunteita pääsiäisenä. Se taipuu myös helpommin yksin vietettäväksi juhlaksi kuin joulu, mikä mahdollistaa hieman toisentyyppiset hengellisyyden kokemukset.

Linkki: Rakas Bach!

Re: Kristillinen pääsiäinen uskonnollisena kokemuksena

Posted: Fri Mar 29, 2013 4:04 am
by anonymous2
Rairuohot jäi kiireessä laittamatta vaikka tarkoitus oli (sen kasvun seuraaminen tuottaa jostain syystä suunnatonta iloa). Kyllä pääsiäisen uskonnolliset teemat pyörii mielessä näinä päivinä enemmän tai vähemmän ja inspiroivat, vaikkei mitenkään muodollisesti tule vietettyä.

Matteus-passio tuli kuitenkin kuultua. Itseasiassa ennen tapahtumaa en tiennyt sen sisällöstä tarkemmin. Kiinnostuin menemään paikan päälle "historiallista jumalanpalvelusta" mainostavan kyltin perusteella.
http://www.turkulainen.fi/artikkeli/228 ... eus-passio

Re: Kristillinen pääsiäinen uskonnollisena kokemuksena

Posted: Sun Mar 31, 2013 7:57 pm
by Nefastos
L.R wrote:Matteus-passio tuli kuitenkin kuultua. Itseasiassa ennen tapahtumaa en tiennyt sen sisällöstä tarkemmin. Kiinnostuin menemään paikan päälle "historiallista jumalanpalvelusta" mainostavan kyltin perusteella.


Millainen kokemus tuo oli?

Itse yritin käydä katsomassa Via Crucista täällä Helsingissä, mutta henkilökohtaisesti koin sen niin mehuttomana & harrastelijamaisena, että lähdin kesken kaiken kotiin.

Re: Kristillinen pääsiäinen uskonnollisena kokemuksena

Posted: Tue Apr 02, 2013 12:39 am
by anonymous2
Minulla taas taisi mieli vähän harhailla kahden ääripään välillä. Keskiaikaiset kirkot on siinä määrin kiinnostavia, että pelkästään jo seinien ja holvien tuijottelu on viihdyttävää. Esityskin kuulosti kyllä kauniilta ja sai hetkittäin voimakkaitakin tunteen väreitä pintaan. Aihelma on kuitenkin itselle hyvin tärkeä ja erityisen inspiroiva.

Toisaalta taas kun ei etukäteen tiennyt mitä odottaa, odotti vähän liikaakin. Satuttiin myös istumaan juuri tolpan taakse, mistä esiintyjiä ei nähnyt missään vaiheessa vilaustakaan. Ehkä siinä iski sellainen lapsenomainen levottomuus sitten.
Nefastos wrote: Itse yritin käydä katsomassa Via Crucista täällä Helsingissä, mutta henkilökohtaisesti koin sen niin mehuttomana & harrastelijamaisena, että lähdin kesken kaiken kotiin.
Muistuikin mieleen, että olen tainnut itsekkin käydä katsomassa samaisen esityksen Helsingissä jokunen vuosi sitten. Aika samanlaiset (latteat) mielikuvat jäi siitäkin, sen verran mitä muistan.