Saatananpalvonta vs. yhteiskunta

Vakaumukset, moraalisäännöt, muut seurat ja uskonnot.
Locked
Badb
Posts: 124
Joined: Sun Dec 14, 2014 4:56 pm

Saatananpalvonta vs. yhteiskunta

Post by Badb »

Rakkaat saatananpalvoja- ja satanistitoverit: Onko yhteiskunnan ja instituutioiden tahoilta tullut ongelmia koskien uskonnollisia vakaumuksia? Mielenterveyspapereissani lukee, että "Henkilöllä on tangeerava mielenkiinto saatananpalvontaan.", mutta onneksi minua ei ole yritetty "parantaa" vakaumuksestani, vaikka minulta onkin kysytty, ovatko mielenterveysongelmani mahdollisesti seurausta okkultismista, mihin vastasin okkultismin olevan mielenterveysongelmiini osasyy muttei koko totuus. Työskentelen lasten kanssa ja ainakaan vielä ei ole tarvinnut keskustella uskonnollisesta vakaumuksestani esimiehen kanssa (Erään esimiehen kanssa totesimme meidän molempien tykkäävän black metallista.), mutta minulla on tuttuja, joilla on ollut näitä keskusteluja lasten vanhempien huolen takia. Miehelläni on lapsia aiemmasta liitosta ja mieheni isä pelkää, että joku meille pahaa tahtova henkilö tekee meistä lastensuojeluilmoituksen minun ja mieheni uskonnon perusteella. Haluaisin ajatella, että Suomessa uskonnonvapaus on sen verran pitkällä, ettei tällaista tapahdu. Olemme mieheni kanssa keskustelleet, että jos meistä tulee lastensuojelun asiakkaita, me menemme omilla kasvoillamme ja nimillämme lehtiin ja muihin uutiskanaviin herättämään valtakunnallista/julkista keskustelua siitä, voiko näin tehdä?!

Onko siis joitain kokemuksia ja/tai ajatuksia aiheesta?
Kenazis
Posts: 811
Joined: Sun Sep 12, 2010 7:57 pm
Location: Satakunta - Limbo

Re: Saatananpalvonta vs. yhteiskunta

Post by Kenazis »

Badb wrote: Thu Jul 29, 2021 3:05 pm Rakkaat saatananpalvoja- ja satanistitoverit: Onko yhteiskunnan ja instituutioiden tahoilta tullut ongelmia koskien uskonnollisia vakaumuksia? Mielenterveyspapereissani lukee, että "Henkilöllä on tangeerava mielenkiinto saatananpalvontaan.", mutta onneksi minua ei ole yritetty "parantaa" vakaumuksestani, vaikka minulta onkin kysytty, ovatko mielenterveysongelmani mahdollisesti seurausta okkultismista, mihin vastasin okkultismin olevan mielenterveysongelmiini osasyy muttei koko totuus. Työskentelen lasten kanssa ja ainakaan vielä ei ole tarvinnut keskustella uskonnollisesta vakaumuksestani esimiehen kanssa (Erään esimiehen kanssa totesimme meidän molempien tykkäävän black metallista.), mutta minulla on tuttuja, joilla on ollut näitä keskusteluja lasten vanhempien huolen takia. Miehelläni on lapsia aiemmasta liitosta ja mieheni isä pelkää, että joku meille pahaa tahtova henkilö tekee meistä lastensuojeluilmoituksen minun ja mieheni uskonnon perusteella. Haluaisin ajatella, että Suomessa uskonnonvapaus on sen verran pitkällä, ettei tällaista tapahdu. Olemme mieheni kanssa keskustelleet, että jos meistä tulee lastensuojelun asiakkaita, me menemme omilla kasvoillamme ja nimillämme lehtiin ja muihin uutiskanaviin herättämään valtakunnallista/julkista keskustelua siitä, voiko näin tehdä?!

Onko siis joitain kokemuksia ja/tai ajatuksia aiheesta?
Itse olen sen verran "yksityinen" henkilö, joka haluaa olla omassa rauhassa, että olen tarkoituksella ollut täysin hiljaa uskomuksistani muun kuin lähipiirin kanssa (eli puoliso ja muutama ystävä AT:n ulkopuolella). Näin ainakin tällä hetkellä. Eli ei ole tullut ongelmia kun harva tietää. Minulla okkultismi on kyllä ollut pelkästään mielenterveyttä edistävä asia ja uskoisin kaiken olevan huonommin, jos en olisi tälle polulle aikoinaaan suunnannut. Uskonnonvapaus on lain puitteissa suhteellisen hyvällä mallilla Suomessa, mutta erityisesti Saatanan nimellä ja kaikkeen siihen liittyvällä on tässä kulttuurissa silti erityinen painolasti. Luulen, että jos kertoisit uskostasi täysin samalla tavalla, mutta korvaisit Saatanan Shivan nimellä, se olisi monelle helpompi. Samoin kuin uskon, että ateistinen satanismi saa varmasti helpommin hyväksynnän melkein miltä taholta tahansa kuin teistinen satanismi. Olen välillä itsekin miettinyt ns. julkisempaa ulostuloa satanismin kanssa, mutta toisaalta tämä on sen verran henkilökohtainen asia itselle, että foorumille kirjoittelukin on jo sieltä julkisimmasta päästä. 90-luvulla, kun black metal ei ollut vielä samalla viivalla kuin mikä tahansa rock musiikki, niin silloin sai kyllä kuraa niskaansa pitkätukkaisena ja mustiin pukeutuvana vihaisena hiipparina.
"We live for the woods and the moon and the night"
User avatar
Astraya
Posts: 125
Joined: Wed Nov 16, 2016 9:59 pm

Re: Saatananpalvonta vs. yhteiskunta

Post by Astraya »

Kiitos tärkeästä kysymyksestä sisar Badb.
Itselleni ei ole koitunut ongelmia vaikka en mitenkään hyvin jyrkästi kaikkea salaa. Koen että omassa työssäni etupäässä asioiden peittäminen liittyy toisen osapuolen huomiointiin, eli siihen että keskityn hänen asioihinsa ja olen itse neutraali peili jollain tapaa. Tähän huomiointiin etupäässä liittyy muutenkin omasta ideologiastani tai uskomuksistani puhuminen tai hiljeneminen. Ihminen näyttää usein tahtomattaankin valmiuksia sietää asioita ja mikäli huomaan lähtökohtaisesti voimakasta haluttomuutta ymmärtää, en joitain poikkeustilanteita lukuunottamatta koe tarvetta julistaa omia näkemyksiäni ja asenteitani. Jollain tapaa suvaitsevaisuutta ja tervettä järkeä olen kohdannut sekä ammatissani että siviilikontakteissa enemmän viime vuosina, mm.uskontoon liittyen, mutta kokonaisvaltaisesta ymmärryksestä ja tilannetajusta olemme vielä kaukana. Ehkä tässä maailmassa tulemme pysymään niistä kaukana.
Haluan kovasti ajatella, että kuvaamasi skenaario lastensuojeluilmoituksesta käsiteltäisiin asiallisesti jos sellainen kenelle tahansa tehtäisiin uskonnon perusteella, ja kuten sanottua, työssäni olen onneksi usein todistanut ymmärtämistä ja viisautta erikoisia , tai "ei niin tavallisia"- tilanteita ja ihmisiä kohtaan.
“There can be no transforming of darkness into light and of apathy into movement without emotion”
― Carl Gustav Jung
User avatar
Smaragd
Posts: 1120
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am

Re: Saatananpalvonta vs. yhteiskunta

Post by Smaragd »

Saatananpalvonnan yksityisyyden tarve tuntuu liittyvän paljolti siihen kuinka toiseuden kohtaaminen itsessään ja lähipiirissä tuntuu paljon järkevämmältä ja kauaskantoisemmalta kuin julkisesti ja yleisen kulttuurin tasolla. Ensin mainituissa yhteyksissä väkevänkin toiseuden kohtaamisen on mahdollisuus pysyä kasassa (vastata toiseuden esittämään haasteeseen), kun intimiteetti on mahdollista laajemman yhteisymmärryksen (tai yksilön sisäisen maailman puolittaisen eheyden) kautta. Julkiseksi leviävien haasteiden mahdollisuus kurottaa pelkojen tuolle puolen on paljon pienempi ja siksi enemmän pinnalle jäävää: toiseuden äärellä jumiudutaan helposti pelkän vastakkainasettelun tasolle eikä se mahdollista syvyyssuuntaista kohtaamista. Mutta jotain toiseutta julkisestikkin voidaan ja tarvitsee kohdata, ja mikäli sor Badbin esimerkin mukainen tapahtuma vaatisi, voisi moinen julkisen keskustelun herättäminen hyvinkin olla järkevä vaihtoehto, joskin kenties epätoivottava huomion kiinnittyessä enemmän pintaan – Saatanan nimen voimaan – voyeristisena kuriositeettina, kuin itse ongelmaan. Tuntuu kuin Saatanan nimen merkitys alkaisi vesittymään, mikäli sitä pyrittäisiin yhteiskunnallisella tasolla silottamaan kulttuurillisesti hyväksyttäväksi pinta edellä. Voisiko satanismin olla parempi pysyä pintatasolla kulttuurissosiaalisesti luontevasti ongelmallisena niin kauan kun siihen piilevä ongelma on sisäisesti, eli aidosti, ratkaistu? Kulttuurinormeilla voidaan nimittäin yrittää pakottaa muutostsa pinnalla, mitään aitoa muutosta oikeasti tekemättä, vaikkakin joissain asioissa kulttuurinormit ulkoisena mallina voidaan nähdä harjoittavan massoja sisäiseen muutokseen.
"Would to God that all the Lord's people were Prophets”, Numbers 11:29 as echoed by William Blake
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Saatananpalvonta vs. yhteiskunta

Post by Nefastos »

Badb wrote: Thu Jul 29, 2021 3:05 pmHaluaisin ajatella, että Suomessa uskonnonvapaus on sen verran pitkällä, ettei tällaista tapahdu. Olemme mieheni kanssa keskustelleet, että jos meistä tulee lastensuojelun asiakkaita, me menemme omilla kasvoillamme ja nimillämme lehtiin ja muihin uutiskanaviin herättämään valtakunnallista/julkista keskustelua siitä, voiko näin tehdä?!

Onko siis joitain kokemuksia ja/tai ajatuksia aiheesta?

Teoriassa uskonnonvapaus on hyvällä pohjalla Suomessa. Valitettavasti lait auttavat kuitenkin vain niin paljon kuin ihmiset käytännössä. Parhaatkin ohjeistukset törmäävät käytännön elämässä usein ymmärtämättömyyden, pelokkuuden, itsekkyyden ja reaktiivisuuden hankaluuksiin. Myös ammatti-ihmiset, joiden pitäisi olla erityisen tarkkana nopeiden mielteiden varassa toimimisesta, eivät siihen aina kykene. Ja samoin julkisilla kanavilla on omat lukkarinrakkautensa, fakkiumansa ja tukkeumansa, joka estää tehokkaasti tietynlaista sanottavaa pääsemästä koskaan läpi muiden tietoisuuteen. Yhteiskunta on valitettavasti erilaisten näkymättömien voimapelien kooste, vaikka niin ei pitäisikään olla.

Siten pitäisin itse mahdollisena, että erilaisten hysterioiden syntyessä milloin mistäkin syystä, on ihan mahdollista, että satanisteista etsitään ja tullaan etsimään helppoja syntipukkeja. Jos ihminen tahtoo elää varovaisesti mistä tahansa syystä (oma turvallisuus, lasten turvallisuus...), lienee järkevä vaihtoehto välttää julkisia ulostuloja. Mutta henkilökohtaisesti koen, että pelko ei saisi olla teon tai tekemättömyyden syy. Tämän pyrin sovittamaan kykyjeni rajoissa itseeni, ja samoin ehdottaisin samanlaista toimintamallia okkultismiin/henkisyyteen syvästi suhtautuville ihmisille. Silloin se, että hyvin luultavasti tulee useinkin eri tavoin kaltoin kohdelluksi, poissuljetuksi tai parjatuksi, on neutraali fakta keskeneräisessä maailmassamme. Kuitenkin maailma muuttuu vähitellen juuri tiedon ja välittämisen pyrkimyksen kautta, jossa jokainen voi näyttää mallia pienemmässä tai suuremmassa mittakaavassa.

Tärkeää on myös, että omasta ideologiastaan osaisi kertoa ennen kaikkea sen sisäisiä merkityksiä. Nimilaputukset – olla satanisti, teisti, okkultisti, tai muslimi tai kristitty tai mitä tahansa – ovat toissijaisia, ja voivat vielä tarkoittaa hyvin montaa aivan erilaista asiaa. Tärkeämpää on avata sitä mitä noilla sanoilla itse tarkoittaa, ja soisi tarkoitettavan, ja miksi. Monella ihmisellä on nykyään vielä satanismista väärä käsitys, koska heillä ei ole ollut erityisempää syytä perehtyä asiaan 90-luvun massiivisen harhatiedottamisen jälkeen, jolloin sanan merkitystä tempoivat erilaisille kummallisille tahoille evankelikaliset kristityt, rikolliset psykopaatit, sekä Church of Satanin hedonisti-materialistit. Ymmärrän hyvin että sellaisen mediaryöpytyksen jäljiltä on vaikea tajuta, että näiden kolmen tahon esitykset ovat ehkä kaikki yhtäläisen vääristyneitä, epäfilosofisia ja epäkäytännöllisiä.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Locked