Sijaissovitusoppi

[Insanus]

Kaikkivaltias uhraa itsensä lepyttääkseen itsensä, koska keneen muuhunkaan sitä turhautumisensa purkaa kun on kaikesta vastuussa

Niinpä, ei tietysti keneenkään. Kysymys oikeastaan kuuluukin, että mihin tällainen nimenomainen uhraus ylipäänsä ihmiskunnan puolesta tarvitaan, ja millä logiikalla tuo oletetun "ainoan & synnittömän pojan" tappaminen aiheuttaisi tällaisen suunnattoman historiallisen & eskatologisen käänteen, joka koituu välittömäksi armolahjaksi kaikille ihmisille?

Tähän luulin vastanneeni, mutta ehkä käsitin sinut väärin (todennäköistä) tai ilmaisin itseni epäselvästi (vielä todennäköisempää).

Mielestäni logiikka siinä, että Jeesus 'kantaa maailman synnit' on:
Sen sijaan että ihmiskunnan annettaisiin murhata ainoa vapahtaja, Jumalan poika ja tavallaan tehdä suurin mahdollinen synti, hän jättäytyy vapaaehtoisesti ristille niin kuin sokrateskin tyhjensi myrkkymaljan.
Tämä itseuhraus ei ole ylpeää marttyyriutta, vaan nöyryyttä ylimmän tahdon edessä ja rakkautta ihmisten tahtoon. Siksi "suurin paha" ei tapahdukaan, ja samassa Jeesus/Jumala ottaa omalle vastuulleen synnin, eikä siitä tarvitse rangaista ihmistä. Väkivaltaa ei tapahdu, koska kenenkään tahtoa vastaan ei tehdä (raiskausesimerkki); kitka vähenee, eikä lisäänny. "Anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä tekevät" on suunnilleen yhtä kuin "turha mun on näitä bileitä pilata".

Vai eikö tämä riitä? Mitä puuttuu?

Jumala pelasi tätä sock puppet -näytelmää itsensä kanssa & ajatteli, että yleisö uhkaa kyllästyä, jos esityksessä ei ole draamaa?
[color]

Ihanasti kiteytetty. Huono draama on sitä paitsi iso ongelma nykyaikana.

EDIT: äänestin kolmea ensimmäistä. Vertauskuvan ja todellisuuden raja on liian hämärä itselleni nyt pohdittavaksi ja "muut saivat anteeksi" siis siinä merkityksessä, että vapahtajan tappaminen oli hänen vastuullaan ja siksi saatettiin sanoa että hän totisesti oli jumalan poika.

[Nomad]

Vai eikö tämä riitä? Mitä puuttuu?

Ymmärrän että tuolla tavalla ajateltuna voitaisiin katsoa Jeesuksen tappajien saaneen syntinsä anteeksi, kun kerran kenenkään tahtoa vastaan ei toimittu. Sijaissovitusoppihan on (useimmiten) kuitenkin paljon kategorisempi ja koskee kaikkia muitakin ihmisiä. Ja sen mukaan esimerkiksi nyt parituhatta vuotta myöhemmin tehdyt synnit ovat anteeksiannetut Jeesuksen lunastuksen takia.

Lisäksi tuollainen viestissäsi kuvailtu toiminta jossa asiat pystytään hyväksymään, varmaan tietyllä tavalla pienentää kitkaa yleisemminkin, koska "pahaa" ei pistetä kiertämään eteenpäin. Mutta sitten taas oppi, jonka mukaan Jeesus poisti kaiken kitkan kokonaan ja ihmiset saivat täysin kategorisesti syntinsä anteeksi, on vähän haasteellisempi.

[Insanus]

Vai eikö tämä riitä? Mitä puuttuu?

Ymmärrän että tuolla tavalla ajateltuna voitaisiin katsoa Jeesuksen tappajien saaneen syntinsä anteeksi, kun kerran kenenkään tahtoa vastaan ei toimittu. Sijaissovitusoppihan on (useimmiten) kuitenkin paljon kategorisempi ja koskee kaikkia muitakin ihmisiä. Ja sen mukaan esimerkiksi nyt parituhatta vuotta myöhemmin tehdyt synnit ovat anteeksiannetut Jeesuksen lunastuksen takia.

Lisäksi tuollainen viestissäsi kuvailtu toiminta jossa asiat pystytään hyväksymään, varmaan tietyllä tavalla pienentää kitkaa yleisemminkin, koska "pahaa" ei pistetä kiertämään eteenpäin. Mutta sitten taas oppi, jonka mukaan Jeesus poisti kaiken kitkan kokonaan ja ihmiset saivat täysin kategorisesti syntinsä anteeksi, on vähän haasteellisempi.

Eikö tässä kaikkien ihmisten pelastumisessakin ole ehtona katumus ja usko Kristukseen, jolloin se voitaisiinkin lukea niin että mitä enemmin saamme Kristuksen tietoisuuteemme ja pyrimme siihen, saamme myös anteeksi. Kaikki synti on anteeksiannettu, siinä ei ole haastetta eikä ongelmaa, paitsi koska emme anna itsellemme anteeksi. Jokainen ihminen jolla sielua on uskoakseni hakeutuu ennemmin tai myöhemmin itsekin ristille "uhraamaan itsensä antaakseen anteeksi itselleen".

[Spirare]

Kolmosvaihtoehtoa äänestin.

Itse Raamatun näytelmä, liittyi siihen kuinka useita yhtymäkohtia historiaan tahansa, on ennen muuta Jumaluuden sisäistä sielunelämää.

Samalla se on tarina ihmisen tietoisuuden kehityskaaresta. Siinä missä syntiinlankeemus on nähtävissä egon syntymänä (ihminen tulee tietoiseksi itsestään), voi ristinkuoleman tulkita egokuolemaksi.

Kaikkivaltias uhraa itsensä lepyttääkseen itsensä, koska keneen muuhunkaan sitä turhautumisensa purkaa kun on kaikesta vastuussa Sama mentaliteetti olisi suositeltava kaikille, koska kaikkivaltiastahan täällä kuitenkin ollaan, sillä ehdolla, ettei muita edes ole. Tästä superegoismistahan ollaan keskusteltukin joskus.
Kulkee käsi kädessä itsemurhakeskustelun kanssa tämä aihe. On hyvin eri asia ampua kuula omaan kalloon, kuin ottaa avosylin vastaan se miten maailma meidät tappaa.

Tästä tuli mieleen katkelma Aleister Crowleyn teoksesta Eight Lectures On Yoga, jossa kerrotaan miksi itsemurha ei ole hyvä ratkaisu kärsimyksen lopettamiseksi:

I am going to try to simplify. The main headings are:
a) Asana, usually translated 'posture,' and
b) Pranayama, usually translated 'control of breath.'
These translations, as usual, are perfectly wrong and inadequate. The real object of Asana is control of the muscular system, conscious and unconscious, so that no messages from the body can reach the mind. Asana is concerned with the static aspect of the body. Pranayama is really the control of the dynamic aspect of the body.

There is something a little paradoxical in the situation. The object of the process of Yoga is to stop all processes, including itself. But it is not sufficient for the Yogi to shoot himself, because to do so would be to destroy the control, and so to release the pain-producing energies.

Jooginkin tie ykseyteen oman kokemuksensa kaikkivaltiaaksi käynee jonkunlaisen ristinkuoleman kautta.