Tampereen seurakuntien pr-kampanja

Vakaumukset, moraalisäännöt, muut seurat ja uskonnot.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Tampereen seurakuntien pr-kampanja

Post by Nefastos »

Keskustelu siirretty erilleen Maailmalla tapahtuu -ketjusta.
Smaragd wrote: Sat Apr 03, 2021 8:36 pmTulkitsen videon motivaationa olleen tavallaan melko ylevä ajatus palauttaa takaisin ihmisten päähän se seikka, että kristinusko mikä tänäpäivänä luterilaisessa kirkossa on, ei ole välttämättä se mitä kirkosta yleisesti syötetään popkulttuurin draamalla mehustelevassa ulosannissa jonain noitia polttavana instituutiona, vaan siihen sisältyy ajatus että kaikki on syntisiä ja tervetulleita sellaisena ottamaan osaa uskoon.

Tämä varmasti oli syynä.

Onko tämä sitten hyvä agenda, on eri asia. Mielestäni ainutlaatuinen mahdollisuus olla näin vaikutusvaltaisena uskonnollisena instituutiona (Suomen valtionkirkko!) luo myös melkoisen vastuun. Tuon vastuun kantamisen auttamiseksi kirkolla on massiivinen medianäkyvyys (esim. Ylen on lakisääteisesti pakko esittää kirkon hengellistä ohjelmaa) ja valtavasti rahaa. Nämä mahdollisuudet ihmisten henkisen ja sielullisen tarpeen täyttämiseksi kuitenkin hukataan.

Mutta sanot kauniisti:
Smaragd wrote: Sat Apr 03, 2021 8:36 pmJään odottamaan keskustelijoilta väkevää feminiinispainoitteista tsemppiehdotusta luterilaiselle kirkolle.

Yritän tarttua tähän haasteeseen.

* * *

Hyvä Tampereen seurakunta ja Suomen luterilainen kirkko. Arvostan pyrkimystä ajan hengessä pysymiseen ja nuorekkuuteen. Kirkon on oltava ihmisiä lähellä, iloissa kuten suruissa; ja miksi ei myös leikissä, kuten syvissä pohdinnoissa. Kuitenkin ihminen toivoo, tarvitsee uskonnolliselta auktoriteetiltaan ennen kaikkea jälkimmäistä.

Ehdotan, että tätä hengen asioiden elävää keskustelua lisättäisiin vetävien markkinatemppujen sijaan, niin ettei kirkosta tule sirkuksen tapainen ihmisten viihdyttäjä. Viihdettähän meillä nykyajan suomalaisilla riittää melko lailla muutenkin, joten tähän puoleen voi keskittyä sitten ylimääräisellä ajalla, kun olennaiset asiat ovat kunnossa.

Jos ja kun kirkolliset dogmit tuntuvat ihmisistä kaukaisilta, te kirkossa huomaatte vaikean ristiriidan: kuinka saada ne mukaan elämään? Vastaus saattaa olla lähempänä kuin lähin käsipuhelin. Ehkäpä ihmisten uskonnollinen elämä ylipäänsä ei juuri kaipaa dogmatiikkaa? Jospa kirkon olennaisimmaksi asiakseen kokema sijaissovituksen opinkappale itse asiassa todellakin on jotain, mikä ei ihmisille merkitse, tai edes tule merkitä, mitään positiivista? Voi olla ja on vaikea markkinoida jotakin, jolla tosiaankaan ei ole mitään aitoa arvoa, vaan joka eettisyyden ja henkisyyden sijaan perustuu vallankäyttöä tukemaan pyrkiviin tulkintoihin.

Voiko siis olla, että kirkkonne pyrkii keskittymään uskonnollisen elämän väärään päähän? Ehkä vaihtoehdot eivät olekaan tylsä luento opinkappaleista vs. videohassuttelu, vaan oikea vaihtoehto olisikin ihmisiä lähelle tuleva keskustelu uskonnon ydinasioista: rakkaudesta, totuudesta, ponnistuksesta, joita seuraamanne mestari niin tavattomasti ja yhä uudelleen painotti. Jospa oikea vaihtoehto olisi uudelleen avata keskustelua siitä mitä kristinusko on, mitä sen tulisi olla?

Jeesus, jonka laatimalle perustella kirkkonne on valmistettu, oli uudistaja, joka tahtoi samanaikaisesti sekä täyttää oman uskontonsa (Jeesus oli juutalainen) idean, että voimakkaasti ravistella sen kuorettuneita, vinoon kasvaneita ulkoisia muotoja. Erityisesti tämä näkyy runsaasta kritiikistä teologian erikoisoppineita "fariseuksia" kohtaan.

Voimme mieluusti keskustella aiheesta mikä Kristuksen ja kristuksen sanomassa on säilytettävää ideaa, mikä kuorettuneita, vinoon kasvaneita ulkoisia muotoja. Tämä olisi jo erittäin hyvää, ja ihmisiä myös varmasti kiinnostavaa keskustelua. Jos te, kirkon edustajat, tulisitte tuollaiseen keskusteluun vilpittömin mielin – elävää elämä elävinä ihmisinä ja Jumalan edessä totuuteen pyrkivinä sieluina – siitä tulisi jotain hyvin koskettavaa, joka antaisi ihmisille enemmän kuin viihteelliset videoinstallaatiot. Niitä mitenkään lähtökohtaisesti dissaamatta: kaikelle aikansa ja paikkansa, kunhan ydin on terve ja elävä.

Näyttää myös siltä, että teitä kirkossa huolettaa ja tuskastuttaa kirkon jakautuminen kahtaalle: yhtäällä on tiukkojen opinseuraajien painotus, toisaalla ihmislähtöisempien elämänarvojen leiri. Mutta jos molemmat näistä ryhmistä todella kuuluvat samaan uskontoon, miksi pelätä niin kovin jakautumista, joka on itse asiassa jo tapahtunut? Azazelin Tähdessä olemme ratkaisseet tämänkaltaiset ongelmat painottamalla käytäntöä, jonka mukaan eri ryhmät saman aatteen sisällä saavat valita haluamansalaisen muodon omalle opintulkinnalleen. Kuitenkin nämä eri aspektit ja eri looshit voivat tunnustautua saman veljeskunnan aatteen alle niin kauan kuin itse tahtovat. Olisiko samankaltainen kristillisen aatteen vapauttaminen mahdollista myös kirkolle?

Vai onko ongelma sittenkin ehkä siinä, että kirkko valtion instituutiona on niin materiaalisesti mukava ja mahdollistava asia, ettei se enää pysty luopumaan saavuttamistaan etuuksista, edes sen hintana että se näin voisi palata alkuperäiseen tarkoitukseensa, ihmisten hengenelämän kannattelijaksi? Nyt näyttää siltä, että kirkkonne murtuu omaan kestämättömään paradoksiinsa, jossa se yrittää samanaikaisesti syödä ja säästää kakun.

Rakkaudella ja myötätunnolla kaikkia aitoja uskonnollisia tuntojanne kohtaan, parhain terveisin,
– Johannes Nefastos
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Soror O
Posts: 416
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm

Re: Maailmalla tapahtuu

Post by Soror O »

Smaragd wrote: Sat Apr 03, 2021 8:36 pm kaikki on syntisiä ja tervetulleita sellaisena ottamaan osaa uskoon.
Ehkä omalla kohdallani näissä uskontoon viittavissa representaatiossa (Wikmanin alkuperäinen Syntisten pöytä ja nyt tämä pappien cover) häiritsee juuri osaltaan juuri tuon syntikäsitteen epäpyhältä tuntuva tekohengitys. Ensinnä Wikmanin esitys toistaa ideaa, "synti on seksikästä jee jee". Toiseksi pappien cover tuo esiin äitimäisen alentavasti: "ei haittaa, että olet syntinen, kelpaat silti meidän hoidettavaksemme". Ongelmana itse näen tässä sen, että molemmat esitykset nojaavat oletukseen, että syntisyys meissä on 1. jotain tosiolevaista 2. sellaista, jonka kanssaihminen pystyy meissä määrittämään. Ajatus perisynnistä toki tekee synnistä ikäänkuin oletusasetuksen kristityille, jolloin synnin määrittelyvalta ikäänkuin pidätetään Jumalalla. Kuitenkin uskontojen piirissä jatkuvasti toimitaan ikäänkuin maallisilla uskonnollisilla auktoriteeteilla olisi valta määrittää synti ja toisten ihmisten tai tiettyjen elämäntapojen erityinen "syntisyys". Tähän sekulaariin ja väsyneeseen ansaan kaatuvat nämä molemmat esitykset. Toki synnin käsite Wikmanin esityksessä on kuin puhkinaitu pumpattu barbara, joten on jo ilmiselvää, ettei käsitteellä pyritäkään viittaamaan mihinkään syvällisempään.

Eräässä apogryfitekstissä törmäsin siihen, että Jeesus itse olisi todennut, että "syntiä ei itsessään ole". Olen usein miettinyt, kuinka erilainen kristinuskon historia olisi ollutkaan jos tätäkin alkukristillistä henkeä oltaisiin pidetty elossa.

Tosissaan otettavilta uskonnollisista tahoilta toivoisin juuri rohkeaa keskustelua muun muassa synnin mysteeristä, vastapainona sille, että käsitteitä ja vaikutelmia viljellään ikäänkuin vanhasta tottumuksesta "miten sattuu", kuluneita konnotaatioita hyödyntäen. Ei elävä usko voi todellakaan olla kuin jokin vetokoneiston varassa käyvä rummuttava apina, jota virkamiespapit vetävät vuorollaan käyntiin.

Tietysti videolla esiintyvien pappien tarkoitusperissä voi olla paljon kaunista ja hyvää... mutta nyt tämä kaunis ja hyvä jää ikäänkuin arvailun varaan. Se ei tule lihaksi.
If you want to reborn, let yourself die.
User avatar
Smaragd
Posts: 1120
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am

Re: Tampereen seurakuntien pr-kampanja

Post by Smaragd »

Ave wrote: Mon Apr 05, 2021 10:04 am
Smaragd wrote: Sat Apr 03, 2021 8:36 pm kaikki on syntisiä ja tervetulleita sellaisena ottamaan osaa uskoon.
Ehkä omalla kohdallani näissä uskontoon viittavissa representaatiossa (Wikmanin alkuperäinen Syntisten pöytä ja nyt tämä pappien cover) häiritsee juuri osaltaan juuri tuon syntikäsitteen epäpyhältä tuntuva tekohengitys. Ensinnä Wikmanin esitys toistaa ideaa, "synti on seksikästä jee jee". Toiseksi pappien cover tuo esiin äitimäisen alentavasti: "ei haittaa, että olet syntinen, kelpaat silti meidän hoidettavaksemme". Ongelmana itse näen tässä sen, että molemmat esitykset nojaavat oletukseen, että syntisyys meissä on 1. jotain tosiolevaista 2. sellaista, jonka kanssaihminen pystyy meissä määrittämään. Ajatus perisynnistä toki tekee synnistä ikäänkuin oletusasetuksen kristityille, jolloin synnin määrittelyvalta ikäänkuin pidätetään Jumalalla. Kuitenkin uskontojen piirissä jatkuvasti toimitaan ikäänkuin maallisilla uskonnollisilla auktoriteeteilla olisi valta määrittää synti ja toisten ihmisten tai tiettyjen elämäntapojen erityinen "syntisyys". Tähän sekulaariin ja väsyneeseen ansaan kaatuvat nämä molemmat esitykset. Toki synnin käsite Wikmanin esityksessä on kuin puhkinaitu pumpattu barbara, joten on jo ilmiselvää, ettei käsitteellä pyritäkään viittaamaan mihinkään syvällisempään.
Juuri näin. Kun näin tarkasti näkee puettavan asian sanoiksi niitä ahdistavia tunnelmia mitä kokee pop-kulttuuria kohtaan, alkaa jo hieman kyseenalaistamaan olenko alkanut ottamaan vähän jopa turhan rennosti sen äärellä. Huomasin viime viikolla autoa ajaessa että radio oli päällä enkä jaksanut välittää mitä tuubaa sieltä kuuluu, kun taas vuosikin takaperin voin lähes fyysisesti huonosti tavanomaisimman radiomusiikin äärellä.
Ave wrote: Mon Apr 05, 2021 10:04 am Eräässä apogryfitekstissä törmäsin siihen, että Jeesus itse olisi todennut, että "syntiä ei itsessään ole". Olen usein miettinyt, kuinka erilainen kristinuskon historia olisi ollutkaan jos tätäkin alkukristillistä henkeä oltaisiin pidetty elossa.
Pääsiäisenä Johanneksen evankeliumia lukiessa sieltä rivien välistä tuntui niin kirkkaasti paistavan tutut okkulttiset teemat että samaan aikaan hirvittää miten näitä raamatunopetuksia on voinut tulkita niin kamalalla tavalla dogmaksi. Tämä synnin maya-luonne taas yksi esimerkki tästä. Havahduin myös itse tässä siihen miten paljon olen tavallaan antanut tuon näkemyksen rehottaa läheisilläni samalla kun itse kuitenkin käytän sanaa silloin tällöin. Aiheuttaa kitkaa moinen.

Kiitos vastauksista haasteeseen Nefastos ja Ave. Joitain kohtia oli hykerryttävä lukea, mutta myös ihan aidosti mielenkiintoisia haasteitahan nämä on ja koskee meitä muitakin kuin kirkkoon itsensä sitoneita.
"Would to God that all the Lord's people were Prophets”, Numbers 11:29 as echoed by William Blake
Angolmois

Re: Tampereen seurakuntien pr-kampanja

Post by Angolmois »

Ave wrote: Mon Apr 05, 2021 10:04 am Eräässä apogryfitekstissä törmäsin siihen, että Jeesus itse olisi todennut, että "syntiä ei itsessään ole". Olen usein miettinyt, kuinka erilainen kristinuskon historia olisi ollutkaan jos tätäkin alkukristillistä henkeä oltaisiin pidetty elossa.
Kuitenkin tässäkin Jeesuksen lainauksessa on myös jatko, jossa sanotaan, että "te luotte sen (synnin) tekemällä ali-inhimillisiä tekoja" (vapaasti muistista lainattuna). Tulee mieleeni laveylaisen satanisti -ystäväni lausahdus, kun hän sanoi ensimmäisen kiven heittämisen kohdan olevan suosikkilainauksensa Jeesukselta, hänen ottaessa tämän ikään kuin kehotuksena tai vähintäänkin hyväksymisenä syntiä kohtaan; tällä tavoin asioita kokonaisuudesta irti repäistynä voidaan kirjoituksistakin löytää melkein mitä hyvänsä, kun kuitenkin ensimmäisen kiven heittämisen kohdan jatkossa Jeesus kuitenkin kehottaa prostituoitua olemaan enää jatkamatta syntistä toimintaansa.
Smaragd wrote: Mon Apr 05, 2021 10:54 amKun näin tarkasti näkee puettavan asian sanoiksi niitä ahdistavia tunnelmia mitä kokee pop-kulttuuria kohtaan, alkaa jo hieman kyseenalaistamaan olenko alkanut ottamaan vähän jopa turhan rennosti sen äärellä. Huomasin viime viikolla autoa ajaessa että radio oli päällä enkä jaksanut välittää mitä tuubaa sieltä kuuluu, kun taas vuosikin takaperin voin lähes fyysisesti huonosti tavanomaisimman radiomusiikin äärellä.
Hyvä synkro omaankin mentaliteettiin. Omalla kohdalla on tuntunut välillä siltä kuin räjähtäisi nyky-pop-kulttuurin äärellä sen ollessa joka puolella vastassa - esim. kaupungilla tai kaupassa käynnin yhteydessä on mahdotonta välttyä radio-musiikilta - ja kun on osannut vähän hellittää oman helposti äärimmäisyyksiin menevän mentaliteetin suhteen, huomasin pari viikkoa takaperin kuuntelevani autossa Hit Mix -kanavaa ihan hyvillä mielin. Kun ei enää jaksa olla jatkuvasti vastarannankiiskenä ja ikään kuin pitää linnaketta sisässään maailmaa vastaan (Summoningin Stronghold oli vaihtoehto Hit Mixille, mutta olen kuunnellut sen puhki viime aikoina autossa), syntyy tästä helposti välinpitämätön tai jopa kaiken hyväksyvä mentaliteetti. Ehkä tuo (positiivisella tavalla) välinpitämätön mentaliteetti on kuitenkin parempi kuin se, että alkaa fantasioimaan maailman tuhosta kuullessaan kaupungilla kävellessään "uusinta hottia", joka on yleensä askel entistä mitäänsanomattomampaan musiikin tai taiteen käsitteen raiskaamiseen.
User avatar
Insanus
Posts: 835
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Maailmalla tapahtuu

Post by Insanus »

Ave wrote: Mon Apr 05, 2021 10:04 am
Smaragd wrote: Sat Apr 03, 2021 8:36 pm kaikki on syntisiä ja tervetulleita sellaisena ottamaan osaa uskoon.
Ehkä omalla kohdallani näissä uskontoon viittavissa representaatiossa (Wikmanin alkuperäinen Syntisten pöytä ja nyt tämä pappien cover) häiritsee juuri osaltaan juuri tuon syntikäsitteen epäpyhältä tuntuva tekohengitys. Ensinnä Wikmanin esitys toistaa ideaa, "synti on seksikästä jee jee". Toiseksi pappien cover tuo esiin äitimäisen alentavasti: "ei haittaa, että olet syntinen, kelpaat silti meidän hoidettavaksemme". Ongelmana itse näen tässä sen, että molemmat esitykset nojaavat oletukseen, että syntisyys meissä on 1. jotain tosiolevaista 2. sellaista, jonka kanssaihminen pystyy meissä määrittämään. Ajatus perisynnistä toki tekee synnistä ikäänkuin oletusasetuksen kristityille, jolloin synnin määrittelyvalta ikäänkuin pidätetään Jumalalla. Kuitenkin uskontojen piirissä jatkuvasti toimitaan ikäänkuin maallisilla uskonnollisilla auktoriteeteilla olisi valta määrittää synti ja toisten ihmisten tai tiettyjen elämäntapojen erityinen "syntisyys". Tähän sekulaariin ja väsyneeseen ansaan kaatuvat nämä molemmat esitykset. Toki synnin käsite Wikmanin esityksessä on kuin puhkinaitu pumpattu barbara, joten on jo ilmiselvää, ettei käsitteellä pyritäkään viittaamaan mihinkään syvällisempään.
Minulle sekä Wikmanin biisi, että pappien karaoke näyttäytyvät paljon sympaattisempina. "Syntisyys" herättää minussa käsitteenä lähinnä syvän syyllisyydentunnon mielleyhtymät riippumatta juurikaan oman rikoslistan pituudesta (näin lukisin myös sen ajatuksen ettei syntiä itsessään ole) ja "syntisten pöytään löytäminen" jotain itsetunnustuksen kautta löytyvää rakkautta ihmiseensä semmoisuudessaan. Synti-seksi-kliseekin minusta on tämän hyväksymätön-hyväksytty parin purkamista myönteisyyteen. Luen vissiin kumpaakin esitystä vähän (paljon) leppoisamman linssin läpi, ehkä siksi että minusta nykyihmisiä pahemmin painava ongelma on stressi ja kohtuuton vaativuus eikä se ettei yritä mitään tai välitä mistään, jälkimmäinen edellisen oireena. Jos verrataan vaikka sellaiseen synnintunnustuksen ja anteeksiannon komboon jossa lässyttävä eisemitääneisemitään pyyhkii sydämet sijaisuhrin voimalla, on minusta jo hyvä asia että syntisyys syntisyytenä otetaan hyväksyttäväksi vaikka riitillä hyvittämisen sijaan.
Jumalan synnit ovat kourallinen hiekkaa ihmisen valtameressä
Angolmois

Re: Maailmalla tapahtuu

Post by Angolmois »

Insanus wrote: Mon Apr 05, 2021 11:43 am rakkautta ihmiseensä semmoisuudessaan.
Mitä on ihminen semmoisuudessaan? "Minä olen mitä olen" -ajattelua?
User avatar
Insanus
Posts: 835
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Maailmalla tapahtuu

Post by Insanus »

Angolmois wrote: Mon Apr 05, 2021 11:52 am
Insanus wrote: Mon Apr 05, 2021 11:43 am rakkautta ihmiseensä semmoisuudessaan.
Mitä on ihminen semmoisuudessaan? "Minä olen mitä olen" -ajattelua?
Jotain sellaista. On vaikea välttää tautologiaa, mutta tarkoitan ankaran arvottamisen ja muuttamisen ja välttelyn pyrkimysten korvaamista luottavalla kasvulla. Ei pyrintö väärästä oikeaan niinkään kuin tässä olevan kohtelemista hyvin. Se voi näyttää samalta muttei ole sisäisesti samaa, yksi vahva konflikti katoaa.
Jumalan synnit ovat kourallinen hiekkaa ihmisen valtameressä
Tähti
Posts: 219
Joined: Wed Oct 15, 2014 11:00 am

Re: Tampereen seurakuntien pr-kampanja

Post by Tähti »

Videoidea: teletapit mustavalkoisena, ja musiikkina jotain vähän hämyistä noisea. Sitten 10 sekunnin päästä tulee teksti, ”tervetuloa Peräseinäjoen seurakuntaan” (tai miksei joku muukin kävis).

9100D67D-CBBC-4AED-AD56-8C4C9327BB95.jpeg
9100D67D-CBBC-4AED-AD56-8C4C9327BB95.jpeg (19.02 KiB) Viewed 6448 times
User avatar
Smaragd
Posts: 1120
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am

Re: Tampereen seurakuntien pr-kampanja

Post by Smaragd »

Insanus wrote: Mon Apr 05, 2021 12:09 pm
Angolmois wrote: Mon Apr 05, 2021 11:52 am
Insanus wrote: Mon Apr 05, 2021 11:43 am rakkautta ihmiseensä semmoisuudessaan.
Mitä on ihminen semmoisuudessaan? "Minä olen mitä olen" -ajattelua?
Jotain sellaista. On vaikea välttää tautologiaa, mutta tarkoitan ankaran arvottamisen ja muuttamisen ja välttelyn pyrkimysten korvaamista luottavalla kasvulla. Ei pyrintö väärästä oikeaan niinkään kuin tässä olevan kohtelemista hyvin. Se voi näyttää samalta muttei ole sisäisesti samaa, yksi vahva konflikti katoaa.
Olen havainnut omassa elämässäni tällaista filosofiaa kohdatessa sen lipsahtavan hyvin herkästi sellaiseen laiskaan asenteeseen, jossa ”luottava kasvu” on tekosyy olla kohtaamatta asioita jotka ovat tässä ja nyt. Ehkä silloin tämä filosofia on valikoitunut ennemmin laiskoista motiiveista kuin luonnon kulkua kunnioittavista lähtökohdista, vai näetkö kenties painavempia mahdollisia syitä tai joitain osasia jotka tällaista filosofiaa noudattavan voisi olla hyvä ottaa huomioon?

Jos ajatellaan syntiä ja luottavaa vapautta jonkinlaisina asennoitumisen välineinä niin huomaan molempiin kertyneen ajan saatossa raskautta, joka vääntää neutraalit käsitteet/työkalut kieroon:

Synti ääneen lausuttuna sanana voisi olla neutraali osoitus että jokin mättää – synti osana puhdasta uskonnollisuutta, ja uskonnollisuus puhtaan myyttisen tarinan viattomuudessa neutraali alue, jota vasten on helpompi peilata itseä ilman että peilikuva kammoksuttaa niin paljon että alimpien tuntojen kautta on pakko paeta piiloon. Tämä naispappien äidillisyyskin voisi näyttäytyä positiivisen äidillisenä alentavan äidillisen sijaan, mikäli näitä tasoja ymmärrettäisiin ja toteutettaisiin selkeämmin. Eli jotta kaikki tällainen välittyisi niin näiden merkitysten läsnäolo kirkossa tarvitsisi teroituksen, jolloin se esiin teroitettu henki alkaisi ilmentämään tätä feminiinisempää lähestymistapaa esiin selkeämmin, kirkkaammin ja kauniimmin.

Luottavaa vapautta ja ”itsetunnustuksen kautta löytyvää rakkautta ihmiseensä semmoisuudessaan” taas voisi käyttää sisäisen potentiaalinsa rakkaudelliseen kehkeyttämiseen ja ilmentämiseen, mutta siinä nähdään taas helposti vain sen alkeellisten sovellutusten taakka, joka nimenomaan synnyttää epäluottamusta ihmisiä kohtaan, ainakin jos itse on ihminen jolla on taipumusta pitää asioita ja tekoja syvästi merkityksellisinä.
"Would to God that all the Lord's people were Prophets”, Numbers 11:29 as echoed by William Blake
User avatar
Soror O
Posts: 416
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm

Re: Tampereen seurakuntien pr-kampanja

Post by Soror O »

Angolmois wrote: Mon Apr 05, 2021 11:28 am
Ave wrote: Mon Apr 05, 2021 10:04 am Eräässä apogryfitekstissä törmäsin siihen, että Jeesus itse olisi todennut, että "syntiä ei itsessään ole". Olen usein miettinyt, kuinka erilainen kristinuskon historia olisi ollutkaan jos tätäkin alkukristillistä henkeä oltaisiin pidetty elossa.
Kuitenkin tässäkin Jeesuksen lainauksessa on myös jatko, jossa sanotaan, että "te luotte sen (synnin) tekemällä ali-inhimillisiä tekoja" (vapaasti muistista lainattuna). Tulee mieleeni laveylaisen satanisti -ystäväni lausahdus, kun hän sanoi ensimmäisen kiven heittämisen kohdan olevan suosikkilainauksensa Jeesukselta, hänen ottaessa tämän ikään kuin kehotuksena tai vähintäänkin hyväksymisenä syntiä kohtaan; tällä tavoin asioita kokonaisuudesta irti repäistynä voidaan kirjoituksistakin löytää melkein mitä hyvänsä, kun kuitenkin ensimmäisen kiven heittämisen kohdan jatkossa Jeesus kuitenkin kehottaa prostituoitua olemaan enää jatkamatta syntistä toimintaansa.
Keskustelu synnin käsitteestä on mielenkiintoinen sikäli, että se paljastaa esoteeristen ilmiöiden elohopeamaisuuden. Yhtäältä on vaarana luisua moralismiin toisaalta amoralismiin. Itse koen, että Jeesuksen toteamukset tästä aiheesta pyrkivät ikäänkuin viitoittamaan tietä näiden kahden lähestymistavan tuolle puolen. Totta on, että näistä Jeesuksenkin sanoista voi todella löytää melkein mitä hyvänsä. Tarkoitus ei kuitenkaan ole pohjimmiltaan väitellä siitä, mitä Jeesus todella tarkoitti vaan käyttää näitä sanoja oman sydämensä punnuksina kussakin tilanteessa. Itselleni synti ei ole mikään tietty teko - vaan tekemisen tapa. Itseä juuri häiritsee se, että synti samaistetaan yksi yhteen kussakin ajassa vallitsevien sosiaalisten normien kanssa.
Insanus wrote: Mon Apr 05, 2021 11:43 am Minulle sekä Wikmanin biisi, että pappien karaoke näyttäytyvät paljon sympaattisempina. "Syntisyys" herättää minussa käsitteenä lähinnä syvän syyllisyydentunnon mielleyhtymät riippumatta juurikaan oman rikoslistan pituudesta (näin lukisin myös sen ajatuksen ettei syntiä itsessään ole) ja "syntisten pöytään löytäminen" jotain itsetunnustuksen kautta löytyvää rakkautta ihmiseensä semmoisuudessaan. Synti-seksi-kliseekin minusta on tämän hyväksymätön-hyväksytty parin purkamista myönteisyyteen. Luen vissiin kumpaakin esitystä vähän (paljon) leppoisamman linssin läpi, ehkä siksi että minusta nykyihmisiä pahemmin painava ongelma on stressi ja kohtuuton vaativuus eikä se ettei yritä mitään tai välitä mistään, jälkimmäinen edellisen oireena. Jos verrataan vaikka sellaiseen synnintunnustuksen ja anteeksiannon komboon jossa lässyttävä eisemitääneisemitään pyyhkii sydämet sijaisuhrin voimalla, on minusta jo hyvä asia että syntisyys syntisyytenä otetaan hyväksyttäväksi vaikka riitillä hyvittämisen sijaan.
Näinkin sen voi nähdä! Tulee mieleen se, mitä kirjoitettiin projektioketjussa. Dikotomioita purkava katse liittyy myös trickster-funktioon, eikä se viisaasti käytettynä ikäänkuin leviä käsiin amoralismiksi/nihilismiksi. Ja kyllähän näissä mielensä pahoittamisen karkeloissa varmasti olisi aina paikallaan kysyä ennenkaikkea itseltään, että mistä se oma vakavuus kumpuaa? Kertomukset Jeesuksesta korostavat hänessäkin yhtäältä vakavamielistä ja kiivastuvaa puolta - toisaalta pyhää ignoranssia, joka on tiettyä neutraaliutta ihmisten luomia maallisia rakennelmia ja dikotomioita kohtaan. Sinänsä myöskään eri luennan tavat eivät sulje toisiaan pois: Tampereen seurakuntien pr-kampanja voidaan nähdä yhtäältä lähimmäisen rakkauden ilmaisuna - ja toisaalta kömpelönä institutionaalisena eleenä. Itselleni nämä molemmat ulottuvuudet ovat todellisia, mutta hieman eri tavoin.
If you want to reborn, let yourself die.
Locked