Onko kristinuskolla minkäänlaista tulevaisuutta?

Vakaumukset, moraalisäännöt, muut seurat ja uskonnot.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Onko kristinuskolla minkäänlaista tulevaisuutta?

Post by Nefastos »

Sain juuri päätökseen 91 viikkoa kestäneen Raamattu-lukupiirin, ja oloni on sen jäljiltä mietteliäs. Pohditaanko yhdessä?

Raamattua ei lue enää kukaan, edes papit, ja kirkot ovat jatkuvassa kriisissä yrityksessään valita perinteen & elävyyden välillä, menettäen isohkon lohkaisun jäsenistään jokaiseen kannanottoon kumman tahansa puolesta. Homopareja vihkinyt pappi pidätetään virantoimituksesta. Oppi itse on paradoksaalinen. Jeesuksen ja kirkon opit ovat vastakohtia. Moderni maailma naurahtaa säälivästi hengen ja sielun käsitteille. Edes helvettiusko ei enää ole pelastamassa uskovaisia (/uskovaisuuteen), koska nykyihminen kokee, ettei millään teolla ole mitään kuoleman jälkeiseen tilaan ulottuvia seurauksia.

Voisiko käydä niin, että muutama hiipuva sukupolvi kristinuskoa, ja voimme viimein hyvästellä tämän muumion? Vai tapahtuuko ihme, ja kuollut virkoaa elämään jonkun uuden reformaattorin toimesta?

Vai käykö näemmä yhä syvemmälle arviotyhjiöön kulkevassa maailmassamme niin, että jopa tällainen groteski uskonnollisuuden muoto riittää hengen pitimiksi, kun länsimailla ei ole tarjoa mitään muutakaan massoille sopivaa, laimennettua hengellisyyden muotoa?
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Kenazis
Posts: 811
Joined: Sun Sep 12, 2010 7:57 pm
Location: Satakunta - Limbo

Re: Onko kristinuskolla minkäänlaista tulevaisuutta?

Post by Kenazis »

Sopiva ajankohta, koska aloitin taas lukemaan teologista kirjallisuutta noin vuoden tauon jälkeen.

1) kirkot ovat jatkuvassa kriisissä yrityksessään valita perinteen & elävyyden välillä

Oma kantani tässä on, että pitäisi tosiaan valita toinen linja. Näiden välillä roikkuminen ei tunnu palvelevan oikein ketään. Itse ainakin arvostaisin enemmän kyseistä kulttitoimintaa, kun uskaltaisivat olla rohkeasti oman perinteensä kannattaja. Oikeastaan se, että pyritään "olemaan tätä päivää" tuntuu vesittävän kristinuskoa ja tekemään siitä vain maallisempaa. Kyllä esimerkiksi altruismin ja muiden vastaavien hyvien puolien (jota kristinuskossa nähdään olevan) voi yhdistää ihan maalliseenkin filosofiaan ja maailmankatsomukseen.

2) Homopareja vihkinyt pappi pidätetään virantoimituksesta

Tämä on aika mielenkiintoinen kuvio, johon en oikein ole osannut luoda vahvaa kantaa. Ja niin kauan, kun ei valita kirkossa tarkkaa linjaa, niin sekavaa tämä on heillekin.

3) Jeesuksen ja kirkon opit ovat vastakohtia.

Tätä olen viime aikoina miettinyt, sillä kristinuskohan on tietyssä mielessä Paavalin oppia enemmän kuin Jeesuksen. Tätä olen jo jonkin aikaa kirjoittamalla yrittänyt tutkia, mutta vielä alkumetreillä näissä tutkimuksissa, joten en osaa tarkemmin erotella Paavalin ja Jeesuksen eroja ja yhtäläisyyksiä opilliselta kannalta. Mutta mielestäni tämä voisi olla yksi suuri syy siihen miksi Kirkko/Kristinusko on useimmiten Jeesuksen oppien kanssa ristiriidassa.

4) Moderni maailma naurahtaa säälivästi hengen ja sielun käsitteille.

Itse ole kyllä nähnyt jo melkein siirtymää tästä pois päin ja tuntuu, että pahin dissaus on jo ehkä mennyt ohi. Toisaalta voin olla, että seurani on ollut enemmän hengelle ja sielulle avointa.

5) Voisiko käydä niin, että muutama hiipuva sukupolvi kristinuskoa, ja voimme viimein hyvästellä tämän muumion? Vai tapahtuuko ihme, ja kuollut virkoaa elämään jonkun uuden reformaattorin toimesta?

Voin nähdä molemmat vaihtoehdot samalla mahdollisuuden viivalla. Jonkinlainen vahva murros vaikuttaa olevan käynnissä kristinuskon parissa.
"We live for the woods and the moon and the night"
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Onko kristinuskolla minkäänlaista tulevaisuutta?

Post by Nefastos »

Kenazis wrote: Thu Jan 21, 2021 11:26 am1) kirkot ovat jatkuvassa kriisissä yrityksessään valita perinteen & elävyyden välillä

Oma kantani tässä on, että pitäisi tosiaan valita toinen linja. Näiden välillä roikkuminen ei tunnu palvelevan oikein ketään.

Kompromissikristillisyys on pysynyt elossa jo suorastaan ihmeen kauan. Kun kirkko valitsee näistä jomman kumman linjan (oletettavasti liberaalin), myös toinen puoli kristalloitunee muotoon tai toiseen. Ehkä jo lähivuosikymmenet näkevät valtionkirkon murtuvan kahteen. Tai itse toki toivon että fundamentalistikristityt jakautuvat tuolloin lukemattomiin pieniin seurakuntiin, koska konformistinen fanatismi on aidosti vaarallista näissä (vanhatestamentillisia ohjeistuksia muka valideina siteeraavissa) kuvioissa.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Angolmois

Re: Onko kristinuskolla minkäänlaista tulevaisuutta?

Post by Angolmois »

Mielenkiintoinen aihe, jota sopii pohtia. Ensimmäisenä tässä olisi ehkä syytä tehdä ero jälleen kirkkokristillisyyden ja "totisen kristinuskon" (Jeesuksen opetusten) välillä, tai jos haluaa toisin asian ilmaista, Pietarin kirkon ja Johanneksen kirkon välillä. Protestanttisista suuntauksista ja herätyskristillisyydestä en haluaisi edes puhua, ne ovat joko totaalisen väljähtyneitä tai avoimen mielipuolisia. Luterilainen kirkko on puolestaan pelkkä humanistinen virasto, jossa edes pappeja ei vaikuta kiinnostavan se uskooko kukaan sen opetuksiin, kunhan vain on jäsenenä. Kirkko vaikuttaisi olevan tuhoontuomittu, mutta Johanniitta-mystiikan uutta nousua ainakin itse ounastelen.

Evola oli muistaakseni sitä mieltä, ja myös Guénon yritti sitä käytännössä 1900-luvun alussa, että kristinusko voitaisiin elävöittää (pakanallisten) esoteeristen perinteiden - "korkeampien opetusten" - avulla, mutta kumpikaan ei tunnu saaneen kirkkojen kannatusta "gnostillisten heresioidensa" vuoksi. Tämän vuoksihan Guénon hylkäsi katolilaisuuden, muutti Ranskasta Egyptiin ja "kääntyi" sufi-muslimiksi, jääden odottamaan uuden syklin alkamista. Suomessa Ervastin esittämä "uusi uskonpuhdistus" ei tunnu saaneen minkäänlaista jalansijaa, koska luterilaiset pitävät Ervastin kaltaisia teosofeja ja teosofiaa saatanallisena eksytyksenä.

Kristinuskon ja väljästi kristillisten yhteiskuntien nykytilaa kuvastaa hyvin sanonta: "Kaikki alkaa mystiikalla ja päättyy politiikkaan". Maaseuduilla ja raamattuvyöhykkeellä konservatiivinen kristinusko tuntuisi olevan vielä jossain määrin voimissaan, mutta todellisuudessa se on vain jäykkä moraalikoodi; yksilöt saattavat noudattaa moraalisia periaatteita, mutta kukaan ei vaikuta enää elävän kristinuskon "mythosta", ja pata-vanhoilliset konservatiivit vaikuttaisivat avoimesti palvovan jahvistista henkeä. Nuorisoa kirkkoon kuuluminen vaikuttaisi kiinnostavan useimmiten lähinnä konfirmaatiosta saatavien rahamassien ja mahdollisten kirkkohäiden vuoksi.

Hauska uni vuosikymmenen takaa: olin paikallisen papin kanssa järven rannalla venevajassa, johon oli uponnut iso vene, joka symboloi unessa luterilaista kirkkoa. Pappi kysyi minulta, että onko tälle asialle mitään tehtävissä. Vastasin, että ehkei kaikki toivo ole vielä mennyttä. :-)
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Onko kristinuskolla minkäänlaista tulevaisuutta?

Post by Nefastos »

Rúnatýr wrote: Thu Jan 21, 2021 11:41 amNuorisoa kirkkoon kuuluminen vaikuttaisi kiinnostavan useimmiten lähinnä konfirmaatiosta saatavien rahamassien ja mahdollisten kirkkohäiden vuoksi.

Paljolti varmastikin näin, mutta nähtävillä on myös päinvastainen ryhmä. Yliopistolla tein sen mielenkiintoisen (ja pelottavan) huomion, että epävarmuuden aikamme on saanut nuorissa aikaan aivan tavattoman konservatiivisuuden puuskan. Koska elämme joka suuntaan auki räjähtäneessä maailmassa, ihmiset alkavat hysteerisesti tarttua konformistisiin rakenteisiin, ja yksi näistä on traditionaalinen uskonnollisuus. Mitä järjettömämpää, sen parempi, kunhan samaan asiaan ovat uskoneet sukupolvet ennen meitä, ja päällä on autorisoidun systeemin leima. Katsopa vain millä tavoin (pseudo-)uskonnollisuus sen kaikkein arkaaisimmissa muodoissa on alkanut virota eloon ympäri maailman, ja kuinka taitavasti sen väkivaltaista puolta on saatu agitoitua. Pelkään pahoin – vaikkakin toivoisin muuta –, ettemme ole kuulleet läheskään viimeistä sanaa juuri tästä tulikivenkatkuisesta VT-uskonnollisuudesta nuortenkin keskuudessa. Se tuntuu tarjoavan vaihtoehdon ammottavalle relativismille, ja aniharva pystyy näkemään kolmannen polun, joka on synteesi absolutismin & relativismin välissä.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Angolmois

Re: Onko kristinuskolla minkäänlaista tulevaisuutta?

Post by Angolmois »

Nefastos wrote: Thu Jan 21, 2021 12:16 pm
Rúnatýr wrote: Thu Jan 21, 2021 11:41 amNuorisoa kirkkoon kuuluminen vaikuttaisi kiinnostavan useimmiten lähinnä konfirmaatiosta saatavien rahamassien ja mahdollisten kirkkohäiden vuoksi.

Paljolti varmastikin näin, mutta nähtävillä on myös päinvastainen ryhmä. Yliopistolla tein sen mielenkiintoisen (ja pelottavan) huomion, että epävarmuuden aikamme on saanut nuorissa aikaan aivan tavattoman konservatiivisuuden puuskan. Koska elämme joka suuntaan auki räjähtäneessä maailmassa, ihmiset alkavat hysteerisesti tarttua konformistisiin rakenteisiin, ja yksi näistä on traditionaalinen uskonnollisuus. Mitä järjettömämpää, sen parempi, kunhan samaan asiaan ovat uskoneet sukupolvet ennen meitä, ja päällä on autorisoidun systeemin leima. Katsopa vain millä tavoin (pseudo-)uskonnollisuus sen kaikkein arkaaisimmissa muodoissa on alkanut virota eloon ympäri maailman, ja kuinka taitavasti sen väkivaltaista puolta on saatu agitoitua. Pelkään pahoin – vaikkakin toivoisin muuta –, ettemme ole kuulleet läheskään viimeistä sanaa juuri tästä tulikivenkatkuisesta VT-uskonnollisuudesta nuortenkin keskuudessa.
Näin se on. Onhan tässä itsekin tullut harkittua ääri-konservatiiviksi ryhtymistä, mutta onneksi minulla on vielä sen verran järkeä ja intuitiota jäljellä, että sitä tietä ei tullut valittua. "Conserve what, the present chaos?" Luin uudestaan Antikristus -topikissa mainitsemani Uptonin System of Antichristin, ja sen jälkeen havahduin unen rajamailta siihen, että Islam l. traditionalismi ja sen dualismi löi minua väkivaltaisesti vasempaan jalkaan (Merkurius/Ykseys jne.). Totinen herätys!
Nefastos wrote: Thu Jan 21, 2021 12:16 pm Se tuntuu tarjoavan vaihtoehdon ammottavalle relativismille, ja aniharva pystyy näkemään kolmannen polun, joka on synteesi absolutismin & relativismin välissä.
Elämme totisesti "lopun aikoja" ja Gog & Magog ovat voimissaan, syösten näennäisesti vastakkaiset osapuolet toisiaan vastaan. Tämä nyt menee taas kirotun politiikan puolelle, mutta jakolinjat näkyvät ainakin seuraavin tavoin: maaseutu vs. kaupunki, konservatiivit vs. liberaalit, kansallismieliset vs. globalistit, patriarkaatti vs. feminismi. Yritäpä siinä sitten luovia välissä ja nousta tämän kaiken yläpuolelle vain totuus silmissä, niin saat kaikkien osapuolten vihat niskoihin. Toiset vaikuttavat yrittävän pitää kiinni jo menneestä maailmasta, siinä missä toiset pyrkivät luomaan utopiaa, ja utopiat ovat aina dystopioita.
User avatar
Smaragd
Posts: 1120
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am

Re: Onko kristinuskolla minkäänlaista tulevaisuutta?

Post by Smaragd »

Nefastos wrote: Thu Jan 21, 2021 10:47 am
Voisiko käydä niin, että muutama hiipuva sukupolvi kristinuskoa, ja voimme viimein hyvästellä tämän muumion? Vai tapahtuuko ihme, ja kuollut virkoaa elämään jonkun uuden reformaattorin toimesta?

Vai käykö näemmä yhä syvemmälle arviotyhjiöön kulkevassa maailmassamme niin, että jopa tällainen groteski uskonnollisuuden muoto riittää hengen pitimiksi, kun länsimailla ei ole tarjoa mitään muutakaan massoille sopivaa, laimennettua hengellisyyden muotoa?
Näyttäisi että groteski pääuskonto on ikään kuin "hämmentynyt massa", heh, ylläpitämässä kristillisten myyttien siirtymistä sukupolvilta toisille (vaikka kuinka kauheassa muumioituneessa muodossa; itse vihasin uskonnontunteja lapsena) ja siitä pienempiin, tarkempiin tulkintoihin, lahkoihin ja heresioihin lohkoutuvista jotkut saattavat kyetä tarjoamaan jäsenilleen mitä he uskonnolta etsivät. Mutta tosiaan nämä lohkoutuvat osiot ovat jo pitkään tuntuneet toteuttavan jonkinlaista kivettynyttä mallia ja todella elinvoimaista suhdetta, suhdetta jossa myytti on kuin elävää vettä, ei kivettynyttä moraalia, lienee enää vaikea lohkoa tuosta protestanttisesta kirkosta, joka kompromissien vesittävyydessä ei pysty kenties enää tarjoamaan tervettä palaa lohkottavaksi. Esimerkiksi henklökohtaisesti olen kokenut välttämättömäksi uudelleenlöytää kristilliset myytit ihan toiselta suunnalta: okkultismista, ruusuristiläisyydestä, alkemiasta, katolilaisten mystikoiden kautta jne.

Luulen ettei todelliselle reformaatiolle ole tilaa näiden lohkoajien kakofonian lomassa. Reformille jouduttaisiin osoitettamaan vain ovea ja pyydettäisiin liittymään kirkon ruumista sirpaloivaan joukkoon. Tai kenties jotkut korkeasta virastaan vähemmän ahnaasti kiinnipitävät kykenisivät todelliseen kirkon itsereflektioon ja löytämään ne kaikkein oleellisimmat kohdat, jotka korjata. Vai lieneeköhän teologia liian jäykkää tavaraa uudelleenmuodostukselle. Joka tapauksessa, luulen uskonnollisten ympyröiden, jopa niiden kivettyneempien, paljolti heijastavan myös ihmisiä itsejään, eikä kirkkoja ole sen nopeampi korjata kuin jotain kolmansia ja neljänsiä ihmisyyden manvantaroita pyöräyttää muutaman tai tuhannen sukupolven aikana seuraavaan asteeseen. Ihmisten tulisi osata ja uskaltaa kaivata uskonnoltaan enemmän, jotta kaipuuseen pystyttäisiin vastaamaan.

Ja kyllähän monet osaa. Kun yritän nähdä mihin he sitten menevät niin minusta nämä suunnat mistä itse olen lähtenyt etsimään näitä myyttejä ovat elinvoimaisia, mutta epäilen ettei suuremmilla joukoilla ole välttämättä rahkeita lähteä ihan näin hulluutta uhmaavaan suuntaan ja tietynlainen kivettyneisyyden järkähtämättömyys on pitävä maailmassa paikkansa. Se on mielenkiintoista, koska itselleni uskonhyppy on jo itsessään tuosta kivettyneestä maailmasta siirtymä hienojakoisempaan ja elävämpään, sanoisinko tulen maailmaan ja sieltä syvyyksistä se todellinen henkeen pohjaava kallio löytyy. Ulkoinen kallio moraalia hahmottavana pitää paikkaansa ikään kuin alustavien harjoitusten paikalla, joka on siis suurille massoille juuri oikea tarjottava. Ehkä siis toimiva reformaatio kirkkoon suuntautuisi sisäänpäin, luoden sinne pidemmälle vieviä rakenteita niille jotka vaativat ja tarvitsevat enemmän? Jossain moisessa suunnassa voisin nähdä mahdollisuutta kristinuskon ja kirkon tulevaisuudelle.

Ehkä moinen voisi myös tarjota puolittaisia vastauksia tuolle konservatismin ja relativismin vastakkainasettelulle, jonka voisi nähdä syntyneen juuri tästä rotkosta mikä erottaa papiston seurakunnastaan ja seurakunnan suoralta jumalyhteydeltä. Se on se sama rotko joka saa enemmän vaativat vastustamaan uskontoa ja usein kokolailla relativismiin kimpoamisen. Jos tuonne ei rakenneta siltoja niin sitten ihmiset rakentaa ne itse kun täysi relativismi ei nappaa ja osa käyttää niitä siltoja sitten äärimmäisen itsekkäisiin tarkoitusperiin. Synkältä näyttää.
"Would to God that all the Lord's people were Prophets”, Numbers 11:29 as echoed by William Blake
Mars
Posts: 186
Joined: Wed May 15, 2013 1:54 pm

Re: Onko kristinuskolla minkäänlaista tulevaisuutta?

Post by Mars »

Olen miettinyt tätä viimeksi eilen kävellessäni erään kirkon tilan lähistöllä.
Nefastos wrote: Thu Jan 21, 2021 10:47 am elävyyden
Kenazis wrote: Thu Jan 21, 2021 11:26 amJonkinlainen vahva murros vaikuttaa olevan käynnissä kristinuskon parissa.
En kuulu kirkkoon mutta kyllä minä jollain tavalla koen, että tietynlainen vivifikaatio on käynnissä osassa kirkkoa, kivettyminen puolestaan etenee yhtä lailla toisessa suunnassa. Kuitenkin koen, että kirkossa voisi hyvinkin olla potentiaalia jonkin uuden inspiraation hyödyntämiseen. Jos "uusi uskonpuhdistus" tulee, on sen tultava instituutiosta jossa dogmaattinen perusta horjuu jo valmiiksi = Suomen evankelisluterilainen kirkko. (Myös kansainvälinen Emerging Church -liikehdintä vaikuttaa siltä, että sillä voisi olla, varovasti ajatellen, potentiaalia.) Kuten Ervast esittää Vuorisaarna-kommentaarin alussa (vaikkakin Augustinuksen maininta saa selkäpiini karmimaan):
Pekka Ervast wrote:Ja kuitenkin kirkkoisä Augustinus, oman uskomme suurimpia pylväitä, niin kauniisti ja ylevästi unelmoi siitä ecclesiasta, kirkosta, joka olisi civitas Dei, Jumalan valtakunta maan päällä. Vieläpä hän sanoi: kirkko on tämä Jumalan valtakunta. Mutta meidän täytyy historian valossa puolentoista vuosituhatta myöhemmin, kristillisen kirkon kaikkia suuria ansioita sydämestämme tunnustaen, lisätä: jospa kirkko olisi sitä ollut!
Vaan mikä ei ole, se voi tulla.
Olennainen boldattu.
Nefastos wrote: Thu Jan 21, 2021 11:38 am Ehkä jo lähivuosikymmenet näkevät valtionkirkon murtuvan kahteen. Tai itse toki toivon että fundamentalistikristityt jakautuvat tuolloin lukemattomiin pieniin seurakuntiin, koska konformistinen fanatismi on aidosti vaarallista näissä (vanhatestamentillisia ohjeistuksia muka valideina siteeraavissa) kuvioissa.
Tätä olen itse ennustellut jo vuosikausia, ja uskon, että tämä on vain ajan kysymys.
Kavi
Posts: 473
Joined: Mon May 09, 2016 4:52 pm

Re: Onko kristinuskolla minkäänlaista tulevaisuutta?

Post by Kavi »

Nefastos wrote: Thu Jan 21, 2021 12:16 pm
Rúnatýr wrote: Thu Jan 21, 2021 11:41 amNuorisoa kirkkoon kuuluminen vaikuttaisi kiinnostavan useimmiten lähinnä konfirmaatiosta saatavien rahamassien ja mahdollisten kirkkohäiden vuoksi.

Paljolti varmastikin näin, mutta nähtävillä on myös päinvastainen ryhmä. Yliopistolla tein sen mielenkiintoisen (ja pelottavan) huomion, että epävarmuuden aikamme on saanut nuorissa aikaan aivan tavattoman konservatiivisuuden puuskan. Koska elämme joka suuntaan auki räjähtäneessä maailmassa, ihmiset alkavat hysteerisesti tarttua konformistisiin rakenteisiin, ja yksi näistä on traditionaalinen uskonnollisuus. Mitä järjettömämpää, sen parempi, kunhan samaan asiaan ovat uskoneet sukupolvet ennen meitä, ja päällä on autorisoidun systeemin leima. Katsopa vain millä tavoin (pseudo-)uskonnollisuus sen kaikkein arkaaisimmissa muodoissa on alkanut virota eloon ympäri maailman, ja kuinka taitavasti sen väkivaltaista puolta on saatu agitoitua. Pelkään pahoin – vaikkakin toivoisin muuta –, ettemme ole kuulleet läheskään viimeistä sanaa juuri tästä tulikivenkatkuisesta VT-uskonnollisuudesta nuortenkin keskuudessa. Se tuntuu tarjoavan vaihtoehdon ammottavalle relativismille, ja aniharva pystyy näkemään kolmannen polun, joka on synteesi absolutismin & relativismin välissä.
Tämä on kyllä hyvä huomio.
Lisäksi notkean modernin maailmassa saattaa hyvin oudosti löytyä yllättäviä liittolaisuuksia kunhan arvopohja on about sama.

Itse toivoisin tietysti loppua, mutta mätänevä ruho löytää tunnetusti aina uusia olentoja jotka siitä tahtovat tulla ravituksi.
Heideggerin "Paluun" käsite on aika useilla mielessä kun maailma kasvaa väärään suuntaan ja etsitään sitä autenttista kristillisyyttä ja olemista.
Paradoksaalisesti se autenttinen on aina jokin modernin maailman suoma uudelleentulkinta. Jotenkin samalla masentaa edes keskustella, kun päätyy aina sinne postmodernin relativistin lokeroon oli aiheena sitten uskonto tai jokin muu.
Ei tässä nyt varmaan mitään kristillistä teokratiaa synny, mutta ahdistaa ajatella.

Lisäksi aina kun toivotaan reformaatiota sille ja sille niin oma näkemykseni on, että reformaatiosta lähes tulkoon aina syntyy jonkinlainen kitka joka synnyttää taas puolestaan uudenlaisia ilmiöitä. Vrt vaikka protestanttinen reformaatio.
Reformaatiossa paljastuu siis mielestäni aina kahdet kasvot.
"Lisäksi valitaan Saatanaksi Saatanan paikalle - reformaatio" taitaa suurinpiirtein Papa Rassi sanoa samannimisessä rap-kappaleessa.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Onko kristinuskolla minkäänlaista tulevaisuutta?

Post by Nefastos »

Kavi wrote: Thu Jan 21, 2021 7:48 pmLisäksi aina kun toivotaan reformaatiota sille ja sille niin oma näkemykseni on, että reformaatiosta lähes tulkoon aina syntyy jonkinlainen kitka joka synnyttää taas puolestaan uudenlaisia ilmiöitä. Vrt vaikka protestanttinen reformaatio. Reformaatiossa paljastuu siis mielestäni aina kahdet kasvot.

Hyvä ja kiinnostava huomio. Mieleen tulevat ne monet esoteeriset liikkeet, jotka näyttävät kulkeneen Lutherin & al. kanssa yhtä jalkaa 500 vuotta sitten. Suhteessa uudistumisen tarpeeseen elämme samantyyppistä aikaa. Historiankirjoitus tietysti yleensä sanallistaa asian niin, että reformaatio oli se pääasia, ja esoteeriset vireet ohessa pyörteilyä; mutta okkultistin näkökulmasta todellinen työ tehdään pinnan alla, ja se mikä jää pinnalle (Luther, ja kuka tietää mitä nyttemmin) on seurauksellista ja toissijaista.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Locked