Page 1 of 1

Crowley-apologia

Posted: Wed Jul 04, 2012 1:00 pm
by Nefastos
Minulla ei ole koskaan synkannut hyvin Aleister Crowleyn kanssa. Kun löysin hänen elämäntyönsä, olin jo muodostanut itselleni okkulttisen etiikan, joka kulki erilaiseen suuntaan. Näen itsessäni sen saman narsismin, joka AC:n itseään korostavasta tyylistä (mielestäni) vahvasti erottuu, mutta olen aina kokenut, että okkultistille on olennaista puhdistaa tuota sisäistä egoismia niin paljon kuin suinkin. Ja kuten tiedämme, liian paljon samankaltaisuutta ihmisissä aiheuttaa ainakin yhtä paljon psykologista hankausta kuin suuri erilaisuus.

Koska on kuitenkin tärkeää haastaa itseään & pitää mielensä avoimena, olen viime vuosina koettanut paneutua Crowleyn työhön enemmän. Pienet edistysaskeleeni tässä eivät ole - ainakaan vielä - olleet omiaan muuttamaan aiempia käsityksiäni, mutta itse toivon mukaan hieman ihmisenä kasvettuani osaan sen sijaan paremmin ymmärtää, miksi Crowleynkin suhteen on parempi keskittyä hänen työnsä hyviin kuin huonoihin puoliin. Maailmahan on tunnetusti sellainen, että joka ainoassa asiassa on pronsa ja contransa, eikä mikään oppirakennelma ole vielä itsessään täydellinen tai täysin turha. Aivan kuten Anton LaVey on vaikuttanut paljon moderniin eksoteeriseen satanismiin, Aleister Crowleyn merkitys moderniin esoteeriseen luciferismiin (vasemman tien merkityksen oivaltavaan länsimaiseen okkultismiin) on valtava. Sanoutua irti tästä thelemiittisestä traditiosta monine hyvine puolineen merkitsisi myös Azazelin Tähdelle huomattavia tappioita, not to mention että se olisi perustavien yhdistämislähtökohtiemme vastaista.

Niinpä kuulisin mielelläni myönteisiä puheenvuoroja Aleister Crowleyn työstä ja, jos niin haluatte, myös yleisestä suhtautumistavasta & luonteesta, jotka siihen niin erottamattomasti liittyvät. Esittäisin - ehkäpä muutkin - sen jälkeen mielelläni myös tarkentavia kysymyksiä näistä mielipidekysymyksistä.

Kiitos etukäteen! Ja sana on toki vapaa myös kaikille niille, joilla on "frater Perdurabosta" omaa tietoa vain vähäisessä määrin.

Re: Crowley-apologia

Posted: Thu Jul 05, 2012 10:11 pm
by obnoxion
Crowley teki joskus niin valtavan vaikutuksen, että myöhempää irtautumistani tästä vaikutuspiiristä voin kuvailla hyvinkin isänmurhaksi.

Ehkä ilmiömäisen herra Crowleyn seuraajat & seuraukset eivät koskaan saaneet täysiä sympatioitani, lukuunottamatta ehkä Kenneth Grantia, mutta hänenkään perintönsä ei ole jatkunut sellaisena että se minuun vetoaisi.

Crowleyn nokkeluudella ja seikkailuilla ei ole lainkaan sitä vetovoimaa joka niillä joskus oli. Ei kuitenkaan ole vähäinen asia että ennen irtautumista hänen ajattelustaan olin jo hyvin pitkälti ehtinyt omaksua hänen aatteensa. Nyt kun asiaa ajattelee, tuntuisi Crowley olleen minulle nuoruuden kumppani, mutta aikuistuttuani tiemme erosivat.

Re: Crowley-apologia

Posted: Sun Jul 08, 2012 11:50 am
by Kenazis
Itselläni suhtautuminen Crowleyn kirjoituksiin ja varsinkin itse henkilöön on hieman ristiriitainen. Positiiviselta kannalta ajatellen Crowleyn lähestymistavan vahva älyllisyys toimii ainakin itselleni innoittavana tekijänä. Tosin älyllisen lähestymistavan kääntöpuolena Crowley sortuu liiallisesti ja liian usein ylpeään ja muita (aivan turhanpäiväisesti) halventavaan lähestymiseen asioihin (samaa näkyy mielestäni hieman myös Blavatskyn teksteissä, mutta huomattavasti lievempänä). Pidän Crowleyn kirjoituksista ja niiden lukemisesta, mutta mitä itse henkilöstä olen lukenut, niin herra tuntuu olleen aika pitkälti narsistisen luonteen omaava (tämän päivän trendi-sanaa käyttäen). Joka tapauksessa Crowleyn perintö on mielestäni merkittävä.

Re: Crowley-apologia

Posted: Sun Jul 08, 2012 12:57 pm
by Insanus
Eikö se humoristisuus välity Crowleysta muille, vai onko sekin nähtävissä narsismina kun zenmestari pamauttaa oppilastaan bambulla päähän? Tämä tietty kepillä nöyrryttäminen on varmaan sellaista mikä Crowleyn puoltajille nappaa paremmin, mitä nyt muistan V.V.V.V.V:nkin sanoneen.
Nimenomaan asioiden turhanpäiväinen halventaminen ja kyynisen ivallinen nauru vähän kaikelle on juuri sitä Mustaa Messua, jossa se Crowleyn oma GREAT BEAST 666-uho saa toisen puolen kolikosta.

En näe Crowleyn nk.narsismia siis oikeastaan muuna kuin opetuskeinona.
Selvennyksenä voisi lainata herran itsensä tekstiä.

TROUBLE WITH TWINS

Holy, holy, holy, unto Five Hundred and Fifty Five
times holy be OUR LADY of the STARS!
Holy, holy, holy, unto One Hundred and Fifty Six
times holy be OUR LADY that rideth upon THE
BEAST!
Holy, holy, holy, unto the Number of Times
Necessary and Appropriate be OUR LADY
Isis in Her Millions-of-Names, All-Mother,
Genetrix-Meretrix!
Yet holier than all These to me is LAYLAH, night
and death; for Her do I blaspheme alike the finite
and the The Infinite.
So wrote not FRATER PERDURABO, but the
Imp Crowley in his Name.
For forgery let him suffer Penal Servitude for Seven
Years; or at least let him do Pranayama all the
way home-home? nay! but to the house of the
harlot whom he loveth not. For it is LAYLAH that
he loveth...................................

And yet who knoweth which is Crowley, and which is
FRATER PERDURABO?


Ero mr.Crowleyn ja Frater Perdurabon välillä on jotain sellaista ylemmän ja alemman välisen yhdistymisen tavoittelua ja nimenomaan se mikä sekopää kaveri osasi olla, on nähtävissä osana jonkinlaista kaiken pyhittämisen prosessia. "for ipissimus the dissolution in the body of Nuit and a visit to a brothel may be identical" (ulkomuistilainaus book of liesin kommentaarista, sry for my bad english jne)
Lisäksi on huomioitava, että saadakseen Crowleyn näyistä mahdollisimman paljon irti, on toki samaistuttava jossain määrin Crowleyn hahmoon.

Tämä siis pelkästään Crowleyn luonteesta ja yleisestä suhtautumistavasta.

Re: Crowley-apologia

Posted: Tue Jul 10, 2012 11:19 am
by Nefastos
Länsimainen okkultisti on pakostakin narsisti & egoisti. (En tarkoita sanojen psykiatrisessa tai moraalisessa mielessä.) Ellei ole, tuo kiihkeä manas-tietoisuus on luotava osana okkulttista opetusta - ja tässä AC:n opetus taas nouseekin esiin. Se kykenee epäilemättä herättämään liekkiin sen kytevän persoona-Egon kipinän, joka saa ihmisen innostumaan itsestään & omien kykyjensä nostamisesta pois arkisuuden rajoittumista.

Kun ajatellaan kuinka kauan okkultismissa - erityisesti kristillisten maiden puolijulkisessa esoteriassa - oli kehotettu painamaan omaa persoonallisuutta alas, Crowleyn itsevarmuus on/oli sille kuin balsamia.

Goreart wrote:Lisäksi on huomioitava, että saadakseen Crowleyn näyistä mahdollisimman paljon irti, on toki samaistuttava jossain määrin Crowleyn hahmoon.


Tämä onkin erinomainen pointti.

Re: Crowley-apologia

Posted: Thu Jul 12, 2012 11:52 pm
by Insanus
Nefastos kirjoitti:

Minulla ei ole koskaan synkannut hyvin Aleister Crowleyn kanssa. Kun löysin hänen elämäntyönsä, olin jo muodostanut itselleni okkulttisen etiikan, joka kulki erilaiseen suuntaan.

Mikä mr.Crowleyn etiikassa sitten niin tökkii? En nimittäin ainakaan ihan heti löydä kovin merkittävää ytimellistä eroa AT:n kanssa.

Re: Crowley-apologia

Posted: Fri Jul 13, 2012 10:45 am
by Nefastos
Goreart wrote:Mikä mr.Crowleyn etiikassa sitten niin tökkii? En nimittäin ainakaan ihan heti löydä kovin merkittävää ytimellistä eroa AT:n kanssa.


Pitkä vastaus lyhyesti: Ero olikin paljon suurempi aikaisemmin. Oma okkulttinen kasvatukseni tuli kuitenkin nimenomaan Blavatskylta, joka - soveltaakseni lainausta - "didn't tolerate fools gladly, and fools with badges, never." Crowleyn omaksuma roolihan oli pitkälti juuri tricksterin rooli ("The Fool"), kuten tälläkin foorumilla on monesti todettu.

Jos fra Obnoxion teki isänmurhan katkoessaan (tavallaan) välinsä Crowleyn kanssa, minä tein äidinmurhan katkoessani (tavallaan) välini Blavatskyn kanssa.

Re: Crowley-apologia

Posted: Sun Jul 15, 2012 10:00 pm
by obnoxion
Sen lisäksi että minulla on melko erityisiä erimielisyyksiä koskien Crowleyn kabbalaa (näitä olen tuonut julki Tarot-ketjussamme), myös kaksi isompaa asiaa kaihertaa:

1) Crowleyn opetusmenetelmät ovat sellaisenaan osa okkultismia, ja ne voivat tuottaa saavutuksen. Silti Crowleyn tapauksessa ne tuottivat lähes poikkeuksetta ihmisraunioita. En ole lainkaan varma että Crowley osasi käyttää omaksumaansa menetelmää.

2) Crowleyn opetusta on hyvin vaikea omaksua - en tiedä onko se edes mahdollista - hyväksymättä häntä samalla jonkinlaiseksi messiaaksi. Tämä on sikäli valitettavaa että mahdollisesti erinomainen adepti jättäytyy huonoksi messiaaksi. Tämä messiaskultti tuntuu olevan koplattu kaikkeen hänen opetukseensa, ja siksi jopa hänen kiitettävimpien kirjoitustensa lukeminen on käynyt minulle jokseenkin vastenmieliseksi.

Re: Crowley-apologia

Posted: Sun Oct 28, 2012 7:05 pm
by Insanus
obnoxion wrote:Sen lisäksi että minulla on melko erityisiä erimielisyyksiä koskien Crowleyn kabbalaa (näitä olen tuonut julki Tarot-ketjussamme), myös kaksi isompaa asiaa kaihertaa:

1) Crowleyn opetusmenetelmät ovat sellaisenaan osa okkultismia, ja ne voivat tuottaa saavutuksen. Silti Crowleyn tapauksessa ne tuottivat lähes poikkeuksetta ihmisraunioita. En ole lainkaan varma että Crowley osasi käyttää omaksumaansa menetelmää.

2) Crowleyn opetusta on hyvin vaikea omaksua - en tiedä onko se edes mahdollista - hyväksymättä häntä samalla jonkinlaiseksi messiaaksi. Tämä on sikäli valitettavaa että mahdollisesti erinomainen adepti jättäytyy huonoksi messiaaksi. Tämä messiaskultti tuntuu olevan koplattu kaikkeen hänen opetukseensa, ja siksi jopa hänen kiitettävimpien kirjoitustensa lukeminen on käynyt minulle jokseenkin vastenmieliseksi.
Ihmisraunious on ehkä sellainen juttu missä ylpeys ja omien saavutusten liioittelu tulee kehiin. Jos ajatellaan Thelemaa kerran merkittävänä vaikuttajana moderniin esoteeriseen luciferismiin, niin on saman tien selvää että kehitys on hyvin nopeaa ja siksi voi herkästi lähteä väärään suuntaan. Joku taolainen periksiantaminen voisi antaa Crowleyn hommaan kyllä jotain. Ja ehkä huumekokeilujen rajoittaminenkin kannattaa.

Samaa mieltä en ehkä niinkään voi olla tästä Messiaudesta, koska siihen suhtautuminen on ollut omalla kohdalla aika runollinen. Ansana on ollut ennemminkin juuri alkaa kuvitella itseään ties mitä saavuttaneeksi neroksi jos ei ihan messiaaksi. Syy on taas ylpistymisessä, siinä että vääristää käsityksensä alemman ja ylemmän egon suhteesta.
Black metalliakaan ei kannata kuunnella eettisenä ohjenuorana, mutta silti sillä voi olla paljon annettavaa ns.aktivoijana.

Crowleyyn suhtautuminen on varmaan terveintä pitää sellaisena kiertävän juoppotrubaduurin tapaisena. Rautatieaseman humalaisilla kun usein on paljon sellaista sanottavaa rakkaudesta ja totuudesta mikä aukeaa rauhassa pohdiskeltuna, mutta jonka suora ja konkreettinen hyväksyminen tai palvominen on selkeästi vahingollista.

Itseni tosin on helppo tällaisia kommentteja heittää, koska Crowley-perehtymiseni on miltei pelkkää lueskelua ja ideoiden ja asenteiden omaksumista. "Artist, seeing an object, does not worship it, but creates a masterpiece from it".
En näe valtavaa eroa Crowleyn ja Walt Whitmanin välillä.