Mitä kautta tutustuit satanismiin?

Vakaumukset, moraalisäännöt, muut seurat ja uskonnot.
Alfalfa

Re: Mitä kautta tutustuit satanismiin?

Postby Alfalfa » Sun Nov 04, 2018 7:02 pm

obnoxion wrote:Ehkä, kuten Alfalfa totesit, LaVeyn satanismi ei ole "ajattelijan uskonto", ja siksi se ei ole kovin hedelmällinen teorisoinnin aihe. Kun puhutaan uskonnosta joka ilmestyspohjana toimii saman yleisön seuraaminen urkujen takaa ensin kirkossa ja sitten tivolissa, ja lopulta rikospaikkakuvaaja linssin läpi, on kyse jostain mitä ei voida ymmärtää ilman elämyksellisyyttä.
“Elämyksen“ ja laajemman näkemyksen eroavuus on yhdeltä kannalta sellainen, mitä ajatusperinteessä on käsitelty toisen itsenäisen työskentelyn tukemisen kannalta — vastaavasti harpunsoitto on toimintaa, joka ei siirry ihmiseen kokonaan vailla omaperäistä käytännöllistä harjoittelua ja soittamisella on siten “elämyksellinen“ puolensa. Kuitenkin yhdenlaista elämyksellistä suorittamista voidaan tukea ja toista heikentää ja molempiin voidaan vaikuttaa useilla tavoilla, joista kaikki edellyttävät jossain määrin ajatusten opetusta ja yleistä näkemystä. Filosofialla ja yleisellä näkemyksellä on itsellään sellainen harjoituksellinen puolensa, sillä yleinen näkemys (theoria) ei ole kokonaan toista kuin käytännöllinen toiminta (pragma). Sanoisin, että esimerkiksi rikolliset eroavat usein sen suhteen, että he ovat itselleen joko tietoisia tai valheellisia, eli heillä on itsetuntemusta, tai sitten ei. Kuitenkin kun heidän elämyksiään vertailee, ne joilla on itsetuntemusta, ovat enemmän oikeassa ja heillä on pelkän “elämyksen” sijasta kokemusta, eli koettelemus on työntänyt heidät rajan ylitse, joka erottaa tietoisen valheellisesta — kokenut rikollinen on tehnyt samoja asioita ja “elämyksellisesti” ollut samassa kuin valheellinen, mutta hänellä on laajempi näkökulma asiaan kokemuksensa kautta. Ongelma ei ehkä ole siinä, että ajattelu ei kykenisi lainkaan auttamaan heitä, vaan ajattelun laadusta — ei filosofisia periaatteita, vaan psykoanalyyttisia. Rikollisten hoidossa on saatu määrätyin menetelmin äärimmäisen hyviä tuloksia — heitä ei tarvitse uhkailla, vaan auttaa tiedostamaan itsensä. Useimmilla rikollisilla on ainakin alkeellinen omatunto, jonka kohtaamista he kuitenkin välttävät, koska se johtaisi heidät tiedostamaan itsensä oikeassa valossa, mikä tuottaa heille kipua. Kuitenkin sellainen kipu johtaa pelastukseen — siihen, että eläisi mieluummin vain yhden päivän tietoisena vääryydestään, kuin ikuisuuden tietämättömänä siitä. Sellainen katumus on mielestäni enemmän kokemus kuin “elämys“ ja lähempänä ilmestystä, jota on vastaavasti ei voida välittää suoraan toiselle. Kuitenkin sellaisessa työskentelyssä voidaan käyttää erilaisia yleistä ajatusta edellyttäviä menetelmiä, joista yhdet johtavat myös tilastollisesti katsoen parempiin tuloksiin kuin toiset. Tietysti parempi ja huonompi edellyttää jonkin asteista henkilökohtaista “ilmestystä“, vaikka kyseessä olisi arkipäiväinen lääketieteellinen vankeinhoidollinen periaate. Ilmeisen parantumattomat sosiopaatit, kuten Ian Brady, pyrkivät yleensä myös perustelemaan tekojensa oikeutusta, mikä kertoo alkeellisesta omatunnosta — heidän täytyy kätkeä vääryyteensä itseltään virheellisin ajatuksin, mitä ei tapahtuisi jos he olisivat täysin vailla omaatuntoa. Huomaamme vastaavaa ilmeisten sosiopaattien kätketyssä kuolemantoiveessa, mikä esimerkiksi Karl Panzramin tapauksessa ilmenee lopulta myös tietoisesti. Ilmeiset sosiopaatit kuten Ted Bundy tekevät tiedostamattaan valintoja, jotka johtavat lopulta kiinnijäämiseen ja kuolemantuomioon, tai sitten antautuvat vapaaehtoisesti kuten Edmund Kemper.
Eibon
Posts: 6
Joined: Sat Feb 04, 2017 11:15 pm

Re: Mitä kautta tutustuit satanismiin?

Postby Eibon » Fri Nov 09, 2018 9:16 pm

Ilmeisesti tällä viittauksella LaVeyan satanistisiin 10 ohjeeseen sohaisin muurahaispesää. Vertaisin Veyn ohjeita vaikka vanhantestamentin 10 käskyyn, jotka eivät käy millään tavalla yhteen vanhantestamentin jumalan luonteeseen, joka omilla teoillaan teki kaiken sitä vastaan mitä muille ohjeisti... Tästä voin suositella luettavaksi vaikka Erik Wahlstömin "Jumala" nimisen kirjan, joka on mainio sarkastinen kuvaelma vanhan testamentin, ja kirjan edetessä myös kristillisen näkemyksen fundamenttalistisesta jumalkuvasta.

Ymmärrän Veyn historiallisen kontekstin rikkoa normeja ja herättää kummastusta ja keskustelua tuon ajan mallien mukaan. Se miten kukin kokee tai on kokematta asiat omalla henkisellä polullaan on minulle toisarvoista. Minun totuuteni ei ole sinun totuutesi ja sinun totuutesi ei ole minun totuuteni. Enkä sitä omaa "totuuttani" koskaan sellaisena tahtoisi muille esittää.

Jumala (oli se sitten kenen jumala tahansa, ja kutsukoot kukin sitä sillä nimellä kun sen tuntevat) ei itselleni edusta mitään. Satanismini johon katson aatteeltani lähinnä kuuluvan on rikkonainen palapeli Dawkinsin kaltaisten ajattelijoiden, jotka luonnontieteiden keinoin ovat osoittaneet vanhat jumalat kelvottomiksi selityksiksi maailmankaikkeudelle ja toisaalta palasten toisella puolella lojuu syvällinen ymmärrys babylonian aikaisista kulteista, johon koko juutalaisuus ja sitä kautta kristinusko luo pohjansa, saamatta siitä aikaan kuitenkaan mitään.

Kun kristillisistä teksteistä aikanaan poistettiin mystityys (latina) ja koko kirja oli kaikkien luettavissa katosi papistolta se auktoriteetti joka heillä sitä ennen oli.

Näkemykseni mukaan (hiukan nicheä lainaten) jumala on kuollut, tai hän ei ole kiinnostunut meistä. Siksi en voi katsomukseltani olla tuon palvontaa vaativan olennon palvelija. Vaihtoehtoinen sanaelma konditioolleni lienee ateisti, mutta koska en pidä sen merkityksestä, kaiken hengellisen rajaamisesta keskustelun ulkopuolelle, kutsun itseäni mielummin satanistiksi
Alfalfa

Re: Mitä kautta tutustuit satanismiin?

Postby Alfalfa » Sat Nov 10, 2018 5:07 am

Eibon wrote:
Fri Nov 09, 2018 9:16 pm
Jumala (oli se sitten kenen jumala tahansa, ja kutsukoot kukin sitä sillä nimellä kun sen tuntevat) ei itselleni edusta mitään. Satanismini johon katson aatteeltani lähinnä kuuluvan on rikkonainen palapeli Dawkinsin kaltaisten ajattelijoiden, jotka luonnontieteiden keinoin ovat osoittaneet vanhat jumalat kelvottomiksi selityksiksi maailmankaikkeudelle ja toisaalta palasten toisella puolella lojuu syvällinen ymmärrys babylonian aikaisista kulteista, johon koko juutalaisuus ja sitä kautta kristinusko luo pohjansa, saamatta siitä aikaan kuitenkaan mitään. Kun kristillisistä teksteistä aikanaan poistettiin mystityys (latina) ja koko kirja oli kaikkien luettavissa katosi papistolta se auktoriteetti joka heillä sitä ennen oli. Näkemykseni mukaan (hiukan nicheä lainaten) jumala on kuollut, tai hän ei ole kiinnostunut meistä. Siksi en voi katsomukseltani olla tuon palvontaa vaativan olennon palvelija. Vaihtoehtoinen sanaelma konditioolleni lienee ateisti, mutta koska en pidä sen merkityksestä, kaiken hengellisen rajaamisesta keskustelun ulkopuolelle, kutsun itseäni mielummin satanistiksi
Kaiketi kuitenkin hyväksyt sen, että sana 'jumala' voidaan käsittää useilla erilaisilla tavoilla. Ovatko kaikki “vanhat jumalat“ tarkoitettu sitten “selityksiksi maailmankaikkeudelle“? Jos tarkoitat sitä, niin olet ilmeisesti perehtynyt kaikkiin mahdollisiin uskontoihin, joissa sanaa 'jumala' käytetään tavalla tai toisella, sekä todennut niiden pyrkivän olemaan selityksiä maailmankaikkeudelle. Käytät ilmaisua “oli se sitten kenen jumala tahansa“, eli sinä ilmeisesti tunnet kaikki mahdolliset käsitykset jumalista. Kuitenkin viittaat siihen, että “vanhat jumalat“ on osoitettu “kelvottomiksi selityksiksi maailmankaikkeudelle“. En ole itse useita uskontoja tutkiessani huomannut esittämääsi asiaa, että ilmeisesti kaikissa uskonnoissa, tai ylipäätänsä kenen tahansa ihmisen tavassa ymmärtää Jumala, olisi kyseessä pyrkimys selittää maailmaa, vaikka sellaisia uskontoja on myös paljon, erityisesti alkukantaisemmissa yhteisöissä. Ilmeisesti olet erittäin pitkällä uskontojen tutkimisessa, kun ymmärrät niistä niin paljon, että uskallat puhua kaikista uskonnoista ylipäätään, joten voisitko auttaa minua ymmärtämään tapaasi hahmottaa uskonnot? Esimerkkinä voitaisiin käyttää vanhoja kreikkalaisia jumalia, jotka ovat Luonnon (Fysis) luomia — sinun mukaasi Luonnon luomat jumalat ovat kuitenkin maailmanselityksiä, vaikka he eivät synnytä Luontoa, vaan Luonto synnyttää heidät. Koska olet selvästi älykäs ihminen ja perehtynyt kaikkiin uskontoihin, niin odotan että selität sanojasi, koska muutoin minun on vaikeaa ymmärtää sanojesi syvällistä merkitystä.
              Mielenkiintoista, että kristinuskon “pohja“ on babyloniassa, tai juutalaisuudessa — tavallisesti kun puhumme “pohjasta“, voimme tarkoittaa sitä ainakin kahdella tavalla: pohja määrittää kokonaisuudessaan yleisessä rakenteessaan sen mikä siitä seuraa, tai sitten määrätyltä pohjalta kasvava asettuu pohjaansa vastaan. Esimerkiksi perhesuhteissa lapsen vanhemmat ovat määrätyllä tavalla hänen kehityksensä “pohja“, eli hänen kehitystään määrittävä syy, mutta toisaalta lapsi ei näytä olevan kokonaan määrätty suhteessa pohjaansa, vaan saattaa myös kehittyä vanhemmistaan vastakkaiseen suuntaan ja vastustaa heitä. Tarkoitatko “pohjalla“ babylonialaisten suhteen, että kristinuskossa ei ole mitään omaperäistä, vaiko että se on osittain saanut vaikutteita babylonialaisilta, vaikka se vastustaisi kyseiseen pohjaan kuuluvia ajatuksia?
              Kristinuskon siirtyminen suullisesta perinteestä alkuun koptinkreikan kielellä kirjoitetuksi määrätyksi valikoimaksi aitoperäisinä pidettyjä kirjoituksia, on pitkä historiallinen tapahtuma, kuten on myös Uuden testamentin kääntäminen latinaksi, sekä siitä myöhempi latinan asettaminen tärkeimmäksi papiston kieleksi. Kristinusko ei saavuttanut hallitsevaa asemaa roomalaisessa valtakunnassa latinankielisten käännösten kautta ja se kirjoitettiin alkujaan kreikaksi, koska kreikka oli sen ajan sivistyneistön kieli myös roomalaisten yhteiskunnassa. Rooman valtakunnan hajottua Länsi-Roomaksi ja Bysantiksi, alkoi myös kielten eriytyminen — hiljalleen kreikan kieli katosi kokonaan läntisestä Euroopasta, vaikka Bysantissa puhuttiin edelleen kreikkaa. Euroopan kannalta tilanne muuttui vasta 1400-luvulla Bysantin pääkaupunki Konstantinopolin kaatuessa turkkilaisille, minkä seurauksena Eurooppaan saapui pakolaisina kreikkaa puhuvia oppineita. Kreikan kielen elpyminen puolestaan johti humanististen tieteiden elpymiseen ja Euroopan ensimmäisiin kreikankielisten Uuden testamentin laitosten julkaisemiseen. Tärkeänä esimerkkinä on Luther, joka käytti kreikankielistä laitosta kääntäessään Uutta testamenttia kansankielelle, mutta taustalla oli myös yleisemmin antiikin klassikkojen lukeminen yliopistoilla, joka vaikutti käsityksiin kääntämisestä ja muodosti myös perustan kansakielisyydelle. Erityisesti Lutheria saamme kiittää siitä, että latinan kieli menetti hallitsevan asemansa papiston kielenä. Luther myös perusteli kirjoituslähtöisesti, että katolisella papistolla tai paavilla ei ollut erityistä henkistä valtaa, eikä oikeutta erityiseen maalliseen säätyyn — Luther tunnetaan myös yleisen pappeuden ajatuksesta: koska kaikki kristityt ovat tasa-arvoisesti yhteisen hengellisen säädyn jäseniä, yksikään heistä ei ole pappi toisten ylitse.
              Sana 'mystinen' perustuu muinaiskreikan sanaan 'mystērion', joka tarkoittaa vaikenemista — sitä mistä ei keskustella julkisesti. Kristinuskon 'mystērion' ei ole koskaan alkuperäisesti myöhemmin keksityssä ajatuksessa latinan kielen ensisijaisuudesta, tai keksityssä pappissäädyssä joka kyseistä kieltä käyttää. Kristinuskon 'mystērion' perustuu Uuden testamentin Kristuksen sanoihin: “ Teille on uskottu Jumalan valtakunnan salaisuus (mystērion tēs basileias tou theou), mutta nuo ulkopuoliset kuulevat kaiken vain vertauksina“ . Tämä 'mystērion' on Jumalan valtakunta. Sitä edeltävä ulkopuolisille osoitettu vertaus kertoo kylvämään lähteneestä kylväjästä, sekä siementen kohtaloista erilaisissa maaperissä — se merkitsee Kristusta, joka kylvää sanaa itsestään Isän Poikana, eli Luojan Luotuna. Kyseinen sana vaikuttaa erilaisissa henkisissä tilanteissa oleviin ihmisiin erilaisin tavoin — kaikissa se ei kykene kasvamaan ja siemenet menevät hukkaan. Sellaisillta ihmisille Jumalan valtakunta on 'mystērion', sillä sitä ei voida sanoa heille: ainoastaan usko siihen Kristuksen sanaan, että hän on Luojan Luoma, päästää ihmisen sisään Jumalan valtakuntaan. Tämä valtakunta on salaisuus kaikille jotka ovat uskon Kristukseen Luojan Luomana ulkopuolella, sillä he eivät kykene tuntemaan Kristuksen Isää ilman uskoa hänen sanaansa. Kristinuskon 'mystērion' ei siten ole sidottu latinan kieleen tai pappissäätyyn.
              Nietzschen “Jumala on kuollut“ tarkoittaa määrätyllä tavalla tulkitun Kristuksen “kristinuskon“ ja Platonin “platonismin“ tuonpuoleiseksi oletettua oikeuden ja todellisen olemisen maailmaa, vastakohtana tämänpuoleiselle oikeudelle ja todellisuudelle — silloin “Jumalan kuolema“ tarkoittaa, että käsitys oikeudesta perustuen tuonpuoleiseen palkintoon ja rangaistukseen, sekä käsitys olemassaolon totuudesta tuonpuoleisessa, ovat menettäneet pätevyytensä. Nietzschen määritelmä vanhasta uskonnosta on erittäin yleisluontoinen, eikä se ole filologisesti uskottava tulkinta Kristuksen tai Platonin sanoista, vaika Nietzsche oli filologian professori. Nietzscheen vaikutti monella tavalla Hegelin filosofia, joka hälvensi eroavuutta tuonpuoleisen ja tämänpuoleisen välillä — toisaalta Hegel ymmärsi siinä mielessä paremmin Lutherin oppeja, että Hegelille kristinuskossa on kysymys tuonpuoleisen tämänpuoleisuudesta, kuten hän osuvasti sanoo:
Uskonto esittää täydellisen hengen, ei pelkästään tarkastelua ja kuvittelua varten, vaan myös ajattelua ja tietoa. Sen pääajatus on, kohottaa yksilö ajattelemaan Jumalaa, tuoda ykseytensä Hänen eteensä ja varmistaa itsensä sellaisena ykseytenä. Uskonto on totuus, kuten se on kaikille ihmisille. Sillä todellisen uskonnon olemus on rakkaus. Se on olennaisesti mielentila tietona ja totuutena ihmisen tahdosta. Uskonnollinen rakkaus ei ole vain luonnollista takertuvuutta, tai moraalista hyväntahtoisuutta, vaan säilyy yksilöissä itsekkyytensä uhraamisena: “Rakastakaa toisianne, kuten minä olen teitä rakastanut” — uskonnollinen rakkaus on rajatonta voimaa kaikkea hengen pikkumaisuutta vastaan, ylitse kehnon, pahan, särkyneen, myös lainsäännösten […] Jumalainen rakkaus umpeuttaa sielun haavat, tekee hengelle tapahtuneen tapahtumattomaksi. Rakkaus ylittää moraalin […] — ihmisen olennainen suhde Jumalaan on sielun haavojen umpeutumista. Rakkauden perusta on tietoisuus Jumalasta olemuksellisesti rakkautena ja siten samanaikaisesti korkeimpana nöyryytenä. Se joka rakastaa, en ole minä, vaan Jumala, sillä tuntiessani Jumalan unohdan itseni — sielun haavojen umpeutuminen ei ole ajallinen tapahtuma, joka seuraisi mitään ulkoista rangaistusta, vaan se on ikuinen, sisäisenä henkenä ja mielenä. Ihmisen mitättömyyden mitätöiminen on rakkauden korkeutta — ihmisen olemuksellinen suhde Jumalaan näyttäisi totuudessaan olevan tuonpuoleinen (Jenseits), mutta Jumalan rakkaus ihmiseen ja ihmisen Jumalaan ylittää eroavuuden tämänpuolisen (Diesseits) ja tuonpuoleisen välillä ja on ikuista elämää. Tämä tuonpuoleisen ja tämänpuoleisen ykseys ilmenee Kristuksessa. Ihmisenä hän on Jumala. Jumalihmiselle ei ole tuonpuoleista […] Hänen tuskansa on jumalaisen ja inhimillisen luonnon syvää ykseyttä rakkaudessa ja kärsimyksessä. Pakanoiden onnelliset jumalat esitettiin tuonpuoleisina; mutta Kristuksen kautta Jumalalla on todellisuus, tämä nöyryys, joka ei ole halveksittavaa, vaan pyhittää itsensä.
             
Eibon
Posts: 6
Joined: Sat Feb 04, 2017 11:15 pm

Re: Mitä kautta tutustuit satanismiin?

Postby Eibon » Sat Nov 10, 2018 2:20 pm

Tilasin kai tietämättäni luennon kirkkohistoriaa. kiitokset tästä, mutta varsinaista uutta tietoa en tekstistäsi saanut. Suomi lienee menettänyt sinussa hyvän poliitikon, sen verran taitavasti ohjasit keskustelun turhiin yksityiskohtiin ja tahallisiin väärinymmärryksiin, että edes sote komitea pysty samanlaisiin suorituksiin viivytääkseen päätännän valmistumista tälle vaalikaudelle. Jos aihealueen kysymys "Mitä kautta tutustuit satanismiin?" ja siihen vastaaminen, aiheuttaa moisia reaktioita saarnata omaa ideologiaa, tai muiden ideologiaa, sen sijaan, että kysyisit esimerkiksi "miksi ajattelet noin"... on tämän keskustelun jatkaminen täysin turhaa.
Alfalfa

Re: Mitä kautta tutustuit satanismiin?

Postby Alfalfa » Sat Nov 10, 2018 3:52 pm

Eibon wrote:
Sat Nov 10, 2018 2:20 pm
Tilasin kai tietämättäni luennon kirkkohistoriaa. kiitokset tästä, mutta varsinaista uutta tietoa en tekstistäsi saanut. Suomi lienee menettänyt sinussa hyvän poliitikon, sen verran taitavasti ohjasit keskustelun turhiin yksityiskohtiin ja tahallisiin väärinymmärryksiin, että edes sote komitea pysty samanlaisiin suorituksiin viivytääkseen päätännän valmistumista tälle vaalikaudelle. Jos aihealueen kysymys "Mitä kautta tutustuit satanismiin?" ja siihen vastaaminen, aiheuttaa moisia reaktioita saarnata omaa ideologiaa, tai muiden ideologiaa, sen sijaan, että kysyisit esimerkiksi "miksi ajattelet noin"... on tämän keskustelun jatkaminen täysin turhaa.
Johda sinä sitten keskustelua, eli Miksi ajattelet noin uskonnoista?
lux ferre
Frater
Posts: 65
Joined: Sat Aug 27, 2016 7:25 pm

Re: Mitä kautta tutustuit satanismiin?

Postby lux ferre » Sun Nov 11, 2018 9:19 pm

Satanismiin tuli tutustuttua kun lyötiin mustaraamattu käteen kaverin sedän toimesta joka oli vanhan liiton saatananpalvoja myöhemmin pari kympisenä lavey,crowley ja muut tulivat tutuksi jotka eivät sykähtäneet johanneksen teksteihin tuli serkun kautta törmättyä ja fohat oli eka kirja seuralta myöhemmin kaikki seuran kirjat lukaisin polyharmonia iski kovaa ja polku jatkuu rikkaana yhdistämisen työnä näin arjessa kuin okkultistisessa työssä lusifer kristos johdata meidät kohti tietosi ja viisauttasi tähti loistaa kirkkana saatana mestarini mysteerien avaaja pieni runo loppuun joka johtaa kädet taittuvat rukoukseen yllä hengen kirkkauden
Rakkaudella: Frater lux ferre
obnoxion
Sodalis
Posts: 1829
Joined: Tue May 25, 2010 7:59 pm

Re: Mitä kautta tutustuit satanismiin?

Postby obnoxion » Mon Nov 12, 2018 6:12 pm

lux ferre wrote:
Sun Nov 11, 2018 9:19 pm
...kun lyötiin mustaraamattu käteen...
Tämä oli myös minulle käänteentekevä kirja myöhäislapsuudesta, joka sinetöi elämän suunnan.

Saatanallisesta raamatusta en ole taas koskaan osannut innostua, vaikka annoin sille aikoinaan monta mahdollisuutta. Mutta minua kyllä kiinnostaa paljonkin ne tavat joilla yksilöt ovat omaksuneet nuo opit elämäänsä. Siitä syystä alunperin kysyin tuosta laveylaisuudesta. Nykyään ei ole ihmeemmin tarvetta korostaa että LaVeylla ei ole mitään monopolia aiheeseen, joten ehkä keskustelu ja yhteisten tekijöiden tarkastelu on jo mahdollista. Tai jos tyydymme siihen että yksi on tätä mieltä, toinen toista mieltä ja siinä kaikki, niin se keskustelu onkin tässä jo käyty eikä aiheesta tarvitse jatkaa.
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
Kavi
Frater
Posts: 321
Joined: Mon May 09, 2016 4:52 pm

Re: Mitä kautta tutustuit satanismiin?

Postby Kavi » Mon Nov 12, 2018 6:46 pm

Hieman kadehdin heitä, jotka ovat myöhäislapsuudessaan jo haparoineet satanismin tiellä, mutta vain hieman!

Itselläni Saatanaan on liittynyt lapsuudessa sen verta pelkoja, että koen jossain "ylimielessä mielessä" etuoikeutetuksi näkemään sen puolen, mihin kaikesta pimeästä ja vaarallisesta kiinnostuneet taas eivät välttämättä pääse osallisiksi.
Muistan erästä ensyklopediaa pienenä selanneenani löytäneeni kuvan, jossa esitetään tummanpuhuva enkeli, joka "kaitsee" paimensauvallaan eksyneen näköistä yksilöä. Tätä tunnetta on vaikea kuvailla varsinkaan jälkikäteen, mutta muistan jonkinlaisen irrationaalisen pelon syntyneen sisälläni.
Me emme siis olekaan niin pelastettuja kuin luulemme ja tuolla maailmassa jokainen hetki voi olla kohtalokas eksyneelle sielulle? Tähän liittyy myös osittain kauhu diabolista pahaa kohtaan.
Tällä tavoin voin kuitenkin jotenkin sanoa, että Saatana on kulkenut mukanani aina lapsuudesta asti.

Tätä pakokauhumaista tilaa olen pyrkinyt käsittelemään viime aikoina satanismin kentällä, varsinkin sellaisissa muodoissa joissa mm. ihmisarvo- ja oikeudet heitetään romukoppaan.
Ongelmaksi haasteen vastaanottaessa onkin muodostunut se, että mitä enemmän tähän tummaan syöveriin tuijottaa, sitä kiihkeämmin tuo syöverikin minuun tuijottaa.
Maailma muuttuu silloin hieman yksiväriseksi. Toisaalta tähän mennessä riikinkukon värit ovat näytelleet osaansa liiaksikin, joten on välillä hyvä palauttaa prosessia hieman mätänemistilaan.
7&8
Alfalfa

Re: Mitä kautta tutustuit satanismiin?

Postby Alfalfa » Tue Nov 13, 2018 1:38 am

Kavi wrote:
Mon Nov 12, 2018 6:46 pm
Hieman kadehdin heitä, jotka ovat myöhäislapsuudessaan jo haparoineet satanismin tiellä, mutta vain hieman! [...] Ongelmaksi haasteen vastaanottaessa onkin muodostunut se, että mitä enemmän tähän tummaan syöveriin tuijottaa, sitä kiihkeämmin tuo syöverikin minuun tuijottaa. Maailma muuttuu silloin hieman yksiväriseksi. Toisaalta tähän mennessä riikinkukon värit ovat näytelleet osaansa liiaksikin,
Ihminen usein rakastaa vastakohtaisuuksia ja puhumme siten mustavalkoisuudesta — uskotaan olevan hengessä jalompaa kärsiä syvällisesti ja määrätietoisesti kuten Miltonin Saatana, kuin olla kokonaan vailla henkistä vastakohtaisuutta ja mahdollisuutta liikkeeseen. Beckettin God-otin, eli Jumalan odotus on kuvattu sellaiseksi loputtomaksi pitkäveteiseksi odottamiseksi: ”Mitään ei tapahdu. Kukaan ei saavu, kukaan ei lähde. Se on kamalaa.” Sellainen tilanne on loputonta rajoittumista vastakohdat hälventävään keskivertoisuuteen, joka on siten ääripäiden keskikohta ja rajatila (limbum) äärimmäisen ratkaisun puutteena — kuten ”hakemus on jumissa byrokraattisessa limbossa”. Sellainen on ikävystyttävää ja virittää meidät koti-ikävän kaltaiseen olotilaan, jossa ratkaisu on tehty.
                    Matalan ja korkean eron häviäminen ihmisessä näyttää latistuvan harmaaksi ja itseään toistavaksi, sillä liike edellyttää vastakohtaisuuksia — kuten alhaalta ylös tai ylhäältä alas, mustasta valkoiseen tai valkoisesta mustaan. Tietysti mikään ihmisessä ei ole koskaan aivan paikallaan ja kysymys on siten siitä, millaisten vastakohtien välillä liikettä tapahtuu. Henkisten vastakohtaisuuksien puuttuessa ihmisessä toimii esimerkiksi vatsan tyhjyyden ja täyteyden vastakkaisuus, joka on aineellisella tasolla kannattelevaa perustavaa liikettä syömisenä ja ulostamisena. Halveksimme kuitenkin ihmistä, jonka elämän liike on latistunut pelkäksi syömiseksi ja ulostamiseksi. Korkeimmat vastakkaisuudet liitetään henkisyyteen ja Kierkegaard pilkkaa siten petite bourgeoisiea: ”Pikkuporvari on hengetön [...] Mielikuvitukseton, kuten pikkuporvari aina on, hän elää tavanomaisten kokemustensa määrätyllä kiertoradalla, kuten asiat aina tapahtuvat, mikä on mahdollista, mitä yleensä tapahtuu, riippumatta siitä onko hän juomanlaskija vaiko pääministeri. Siten pikkuporvari on menettänyt itsensä itselleen ja Jumalalle”.
                   Uskomme usein, että yhteen ääripäähän menevä henki on käännettävissä vastakohdakseen paremmin kuin pelkkä keskivertoisuus, vaikka keskivälistä on lyhyempi matka ääripäihin, koska siinä ei ole vastaavia liikkeen edellytyksiä. Tasapaksu jatkuvuus ei ole kertomisen arvoista ja sanassa 'keskiverto' on halveksivan kuuloinen vivahde — siten ihmiset antavat enemmän huomiota myös ylipäätänsä poikkeaville ja heidän pelkkä poikkeavuutensa tekee heistä maininnan arvoisia. Mainitseminen ja osoittaminen kohdistuu alkujaan sellaiseen poikkeavaan, minkä takia esimerkiksi latinan vanhat sanat erityiselle merkille viittaavat hirviöön — 'monstrum', kuten jumalainen huono enne. Merkitys siirtyy ihmisten osoittamiseen, “monstrum hominis”. Toisinaan kun ihminen ei kykene olemaan sankari, hän on mieluummin hirviö ja sellainen on poikkeavuutensa takia huomionarvoista — yksilöllisyyden osoituksena hirviömäisyydet alkavat kiehtoa ihmistä, joka kokee olevansa keskivertoisuuden ympäröimä. Taiteessa esitetään pitkäveteisyyden aikoina sankareiden ja hirviöiden kohtaamisia, koska vastakkaisuudet tyydyttävät ihmisen tarvetta erityisyyteen. Sankarin ja hirviön kamppailussa voimakas vastakkaisuus yksilöiden tahtojen välillä muodostaa heidän välisensä liikkeen mahdollisuuden.
                 Harmaana jatkuva neliömäisistä rakennuksista koostuva kaupunkimaisema on rosoista kivikkoakin vastenmielisempi, koska se rajoittuu yksinkertaiseen säännölliseen toistuvuuteen. Sellainen säännöllinen toistuvuus on ihmisistä miellyttävämpää yhdistelmässä elollisuuteen kuuluvien piirteiden kanssa, jotka muodostavat rakenteeseen sisäisiä jännitteitä vastakohtaisuuksiensa kautta — elollisen olennon kuten käärmeen liike kiehtoo enemmän silmää, koska se muistuttaa ihmisen elollisuudesta ja vastaa läheisemmin meidän kiinnostuksemme liikettä. Täydelliset puutarhat alkavat pitkästyttää meitä ilman tahtoamme vastustavaa kieltoa — pitkästyvälle ihmiselle pelkkä kielto ”älkää astuko nurmikolle” tekee puistosta miellyttävämmän, kuin jos kaikki olisi sallittua, sillä kielto mahdollistaa rikkomisen ja siitä seuraavan vastatoiminnan.  Sääntöjen rikkominen pelkästään rikkomisen itsensä takia kiinnostaa pitkästyneitä ihmisiä, koska he odottavat saavansa siten vastakkaisuuden aikaiseksi.
                  Toisinaan ihminen on mieluummin ainoa musta lammas, vaikka se merkitsisi kadotusta, kuin yksikään aitauksen valkoisten lampaiden laumasta — taivaassakin sanotaan olevan enemmän riemua yhden kadotetun löytämisestä kuin kaikista, jotka ovat valmiiksi aitauksessa. Meillä, jotka emme ole olleet ”mustia lampaita” sen enempää kuin aitauksen laumassa, ei ole samassa määrin toiminnallista (dramatikos) tarinaa kerrottavana, joka virittäisi kuulijoiden mielenkiinnon suureen hengen liikkeeseen. Vakaana radallaan etenevä taivaankappale on tasapainoinen, mutta toisaalta myös lähempänä elotonta rauhallisuutta — toisin kuin komeetta, joka rikkoo aurinkokunnan tavanomaista järjestystä vastaan ja on siten alkukantaisille ihmisille hirviömäinen enne.
Wisedragon
Posts: 4
Joined: Thu Sep 08, 2016 9:35 pm
Location: Lahti

Re: Mitä kautta tutustuit satanismiin?

Postby Wisedragon » Mon Apr 01, 2019 10:32 pm

Tutustuminen satanismiin alkoi v. 2002 kun kohtasin Luciferin, Hän johdatti minut ensin tutkimaan Pimeyttä ja erilaisia Vasemman Käden Polun suuntauksia (tuolloin löysin niin LaVeyn satanismin, Setin temppelin että Azazelin tähden sekä black metallin), maagisen maailman. Pimeyden tutkiminen jatkui v.2006 asti, kunnes sen syvyydestä aloin näkemään Luciferin Valon. Joka johdatti taas eteenpäin, kohti suurempaa valoa, enemmän gnostilaisuuden, teosofian pariin.
Ja nyt tuntuu että jotenkin kierros palaa alkuun, jossain korkeammalla tasolla, uudestaan Pimeys lähestyy, kutsuu minua, jotta voin sen hahmottaa korkeamman ymmärryksen tasolla.
Ja pitkään tuo Luciferin vihkimyspolun seuraaminen, oli yksinäistä ja yksilöllistä, ilman sitoutumista mihinkään yhteisöön, uskontoon, vihkimyskouluun, filosofiaan. Tosin liityin v.2016 yhteen gnostilaiseen seuraan ja tänä vuonna taas alan enemmän julkituoda lucifeerista oppeja muillekin. Varsinaisesti satanismi, ei minua kiinnosta, mutta luciferismi kylläkin. Erotan nämä kaksi termiä toisistaan, koska itse koen noiden energiat olevan erilaisia esim. Saatana johdattaa sielun mädäntymiseen, tuhoonsa, materialismiin, hedonismiin mm. LaVeyn satanismi ja Lucifer taas johdattaa sielun täydentymiseen, vihkimysten kautta kohti lopulliseen valaistumiseen.

Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 4 guests