Tärkeimmät salatieteelliset auktoriteettisi

[Lux]

Koska useimmilla on tapana todennäköisesti nojata elämässään ja okkulttisessa tutkimuksessaan sekä työssään enemmän kuin yhteen salatieteelliseeen auktoriteettiin, niin ajattelin tehdä pienimuotoisen kyselyn siitä, keitä tai mitä lähteitä pidätte henkilökohtaisesti itsellenne tärkeimpinä auktoriteetteina, ja minkä vuoksi? Millä tavoin näiden itsellenne valitsemienne auktoriteettien vaikutus näkyy tutkimuksissanne, työssänne, elämässänne, käytännöissänne, rituaaleissanne jne.?

Koska satanismiin ja vasemman käden tiehen kuuluu yleisesti ottaen voimakas eklektisyys ja sen suoranainen credo on vapaan valinnan sekä omakohtaisen kokemisen pohjalle muodostuva, niin tässä keskustelussa voisimme keskustella mahdollisuuksien ja halun mukaan myös ekleettisyydestä, sekä tällaisen ajattelu- ja toimintatavan mahdollisista eduista ja haitoista. Millä tavoin ekleettisyys näyttäytyy omassa työssänne ja tutkimuksessanne salatieteellisten auktoriteettien suhteen, vai pidättekö tätä haitallisena ylipäätään, ja pyrittekö sen sijaan nojaamaan ainakin tietyn ajan tai syklin puitteissa vain yhteen ainoaan lähteeseen kerrallaan?

Mahdollistin äänestyksessä kolmen eri vaihtoehdon valitsemisen, mutta mikäli haluatte valita enemmän kuin kolme auktoriteettia / lähdettä, niin kertokaa, tai mainitkaa näistä ainakin keskustelussa.

Huom. jätin tästä äänestyksestä tarkoituksella pois Nefastoksen ja "nefastoslaiset lähteet".

[Wyrmfang]

Valitsin teosofit ja muista Carlos Castaneda. Blavatsky antoi aikanaan (Nefastoksen ohella jota ei oteta huomioon) lähtösykäyksen ja avaimia okkultismin teoreettiseen puoleen. Maailma avautui uusilla silmillä, joskin nykyään tuosta lähemmäs 10v sitten koetusta aika pieni osa on osoittautunut aidosti kestäväksi. Myös Ervastin vahvasti myötävaikuttaessa olen saanut joitakin eettisiksi luonnehdittavia oivalluksia.

Castaneda taas avasi itselleni keskeisimmin sen, mitä katson okkultismin olevan käytännössä. En tarkoita Castanedan kuvaamia ohjeita sellaisenaan tai mitään saman suuntaistakaan, vaan tavallaan "käytäntöä teoriassa", Castanedan kirjoituksista saatuja abstrakteja käytäntöä ohjaavia yleisiä oivalluksia. Castaneda laittoi myös alkuun prosessin, jonka tuloksena päädyin täälläkin äskettäin esittämääni näkemykseen, jonka mukaan okkultismin ja tieteen ei tulisi sotia kumpi selittyy kumman avulla, vaan että ne ovat kaksi eri lähtökohdista toimivaa maailmankuvaa.

[Insanus]

Sikäli kuin jotain on pakko klikata, niin Crowleyn piikkiin. (en klikannut) The Book of Lies on minulle ainoa 'okkulttinen kirja' joka pysyy tutkiessa riittävän elävänä ja parhaillaan 'päin naamaa vittuilevana', jonain mitä on pakko tutkia, mikä ei tarkoita yhtään mitään ennen kuin oivaltaa. Ja sen jälkeen on helppo kasata ajatukset lyhyistä kappaleista.

Olen lukenut Fordia ja Blavatskya ja Eckhartia ja kaikenlaista salatieteellistä diibadaabaa, mutta "miten niin, eipäs"-mentaliteettisena kujeilijaluonteena (Neitsyt...) näiden tarjoamat opetukset ovat lopulta jääneet itsellä 'joojoo, entäs sitten'-tasolle. Siitä on ehkä ollut hyötyä ajatusten esiintuomisessa selkeämmällä kielellä ja eri näkökulmien yhdistävien piirteiden havaitsemisessa, mutta mostly lukemisen opetus tuntuu olevan 'älä lue'. Filosofia on totuuden rakastamista, ei omistushalua= filosofia on filosofian tiellä ja aniharva säteily on sellaista mikä 'pakottaa ymmärtämään'.

Omalla hölmöllä tutkimuksella ja kantapään kautta mennään. Saatana opettaa. Joitain taiteilijoita voisin ehkä pitää 'auktoriteetteina', jotka säteilevät sellaisella tavalla että kokemus välittyy. Auktoriteetteja on hankala ottaa, koska kaikki ajavat samaa asiaa takaa ja sanat ymmärtää vasta oivalluksen jälkeen, jolloin niillä ei enää olekaan väliä. Mieluusti olen vastarannan kiiski kunnes toisin todistetaan.

Then, "I serve"

[V.V.V.V.V]

Alunperin koko hommahan on omalla kohdalla lähtenyt käyntiin Pekka Ervastin kirjallisuudesta. Ervastin kautta tutustuin Blavatskyyn. Blavatskyn ehkä hieman 'roisi' tyyli sai tutustumaan Crowleyn teoksiin ja Crowleyn kautta tuli tutustuttua täysiin sekopäihin kuten Kenneth Grant.

K. Grant on hieman hämmentävä persoona julkaisujensa osalta. Niissä on oikeasti todella inspiroivia ja hyviä pointteja, mutta välillä hommat menee aivan järjettömiksi kabalistisen gematrian vastaavuuksiksi joihin vielä aletaan sekoittamaan Lovecraftin mythoksesta tuttuja nimiä ja kertomaan pokkanaamalla kuinka Crowley on psyykkisessä yhteydessä ohjannut Lovecraftia kirjoittamaan teoksensa. Grant saa silti minulta pisteen, "The Magical Revival" ja "Nightside of Eden" ovat oikeasti hyviä julkaisuja ja mies oli persoonansa osalta lähes yhtä suuri eksentrikko kuin Crowley.

Myös muiden 'Thelemistien' julkaisuista voisin mainita Frater Achadin "Q.B.L. or The Bride's Reception" joka on todella hyvä teos, kunhan ei vain korttien järjestystä ala pistämään uusiksi kuten Achad kirjan loppupuolella tekee.

Vasta lähivuosina olen alkanut tutustua 'traditionalistiseen' koulukuntaan Julius Evolan teoksien kautta ja "The Yoga of Power" sai minut alunperin kiinnostumaan tantrismista yleisesti. Evolan "The Hermetic Tradition" on myös jokaiselle alkemiasta ja sen symboliikasta kiinnostuneille melkeinpä pakkohankinta.

Entheogeenit & Magia aiheessa jo kerran siteerattua "Hyvä vaikutus voi tulla huonosta lähteestä" pätee myös minusta tähänkin asiaan ja suosittelen ehkä vaihteeksi tutustumaan vaikka Kenneth Grantin teoksiin, jos teosofinen jargon teknisine termeineen alkaa nakertelemaan liiaksi mieltä. Älkää kuitenkaan lukeko itseänne hulluiksi.

[obnoxion]

Ensimmäinen ääni meni teosofialle, ja Blavatskyn Salainen Oppi & Hunnuton Isis olivat teoksia josta jo muutaman sivun luettuaan ei ollut entisensä. Blavatsky teksti ei lainkaan vastannut sitä kuvaa joka minulle oli muodostunut teosofiasta yleisesti. Käsitin sanan teosofia newagen synonyymiksi, mutta Blavatsky osoittautui ratkaisevilla tavoilla newagen vastakohdaksi. Edelleen pystyn lukemaan vain hyvin harvoja teosofeja, joista on syytä mainita Blavatskyn lisäksi ainoastaan Ervast sekä G.R.S. Mead. Teosofia tuli minulle vasta todella merkittäväksi asiaksi kun kohtasin sen uudella tavalla Johannes Nefastoksen opetusten taustalta.

Toinen ääni meni traditionalisteille, joiden joukosta nousevat esiin tällä hetkellä merkittävimmät vaikuttajat. Traditionalistiseen kolulukuntaan minä en kuitenkaan voi itseäni lukea. Olen skipannut kaikki ne legendaariset modernia ajan rappiota käsittelevät teokset, ja traditionalismi edustaa itselleni ennemmin symboliikan vallankumousta. Evola on minusta erinomainen, mutta ei missään nimessä auktoriteetti. Sen sijaan René Guénonin sanomiset otan aina vakavasti, ja A.K. Coomaraswamyn lasken sielun veljeksi.

Mitä hyötyä on ollut minulle niistä sadoista okkultistisista teoksista joita olen ostanut, lukenut ja usein lopulta antanut pois tai myynyt? Että muutamasta kymmenestä niistä olen saanut käsiini jotain hyvin arvokasta: Avaimet uskonnolisten tekstien ja muinaisten taiteiden kuvakieleen. Millainen maailma niistä avautuukaan! Jos aikakone keksittäisiin nyt, olisin vähemmän hämmästynyt kuin tajutessani tämän. Toisin sanoen, minua kiinnostaa eniten uskonnollinen kirjalisuus, Pyhät kirjat ja niiden kommentaarit, ja näen että olen yhä vahvemmin painottumassa tähän suuntaan.

Crowley oli joskus tärkeä, samoin erityisesti Grant, mutta nämä olen jättänyt oikestaan kokonaan taakseni. Dragon Rougessa olin joskus jäsenenä, mutta suurinta vaikutusta eivät tehneet julkaisut tai työskentelytavat, vaan ennemmin tapaamani ihmiset.

[Nefastos]

"Uskonnolliset tekstit ylipäätään".

Siis alkuperäiset pyhät kirjat, tarkoitan.

[Aquila]

Mitä hyötyä on ollut minulle niistä sadoista okkultistisista teoksista joita olen ostanut, lukenut ja usein lopulta antanut pois tai myynyt? Että muutamasta kymmenestä niistä olen saanut käsiini jotain hyvin arvokasta: Avaimet uskonnolisten tekstien ja muinaisten taiteiden kuvakieleen. Millainen maailma niistä avautuukaan! Jos aikakone keksittäisiin nyt, olisin vähemmän hämmästynyt kuin tajutessani tämän. Toisin sanoen, minua kiinnostaa eniten uskonnollinen kirjalisuus, Pyhät kirjat ja niiden kommentaarit, ja näen että olen yhä vahvemmin painottumassa tähän suuntaan.

Vastasin eilisiltana kohtaan uskonnolliset tekstit ylipäätään tarkoittaen hieman samaa kuin Obnoxion tässä lainauksessa. Näiden tekstien tulkitseminen ja avaaminen on periaatteessa itseäni kiinnostavin tutkimuksen suunta ja pyrin löytämään keinot tuon symboliikan ymmärtämiseen ja yhdistämiseen sellaiseen kontekstiin, joka avaa ymmärrystäni laajemmalle. Uskonnollisten tekstien lisäksi ehkä kaikista kiinnostavimmat auktoriteetit ovat ratojaan kiertävät planeetat.

Nykyään olen sen verran tympeä lukija, että luen lähinnä silloin kun koen sen intuitiivisesti tarpeen, jolloin yleensä löytyy jotakin, mitä enemmän tai vähemmän tietämättäni olinkin etsimässä. Mielestäni en ole koskaan edustanut varsinaisesti mitään koulukuntaa, vaikka tästäkin voi olla montaa mieltä. AT:n jäsenyyttä voi toki varsin perustellusti pitää koulukuntana, mutta siitähän ei nyt ollut puhetta
Minulta löytyy perustietoa joiltakin suunnilta, esim. teosofia, mikä on ollut tarpeen ymmärtääkseni okkultismin kieltä. Muuten olen erittäin tietämätön, minkä takia harvoin kykenen ainakaan vetoamaan mihinkään auktoriteetteihin ja tyydyn vain "arvelemaan" asioita, jotka kokemus saa todistaa oikeiksi tai vääriksi. Vuosien varrella, pidempien tai lyhyempien jaksojen ajalla, auktoriteetteja ovat olleet esimerkiksi Blavatsky, Ervast, Gurdjieff ja R.A. Wilson, joka toimi aikanaan ennemminkin asenteellisena "opettajana" kuin varsinaisen okkultisen tiedon paljastajana.

[V.V.V.V.V]

Jos joku Grantin kirjoja hehkutukseni jälkeen on tilaamassa, niin haluan nyt sanoa, että annoin "Aossic Aiwass":ille ääneni lähinnä silkasta säälistä. Miehen gematrian tuntemus on parhaimillaan "vähän sinne päin" ja järjettömät ja mielipuoliset assosiaatiot yritetään selittää lukijalle hienolta kuulostavilla ja yliampuvin termein kuten: "creative delirium", "extra-dimensional absence", "sub-chtonian levels", "Protoplasmic Reversion" jne.

Mies teki kuitenkin hyvää työtä kaikesta sekopäisyydestään huolimatta herättämällä uutta kiinnostusta herroihin kuten Crowley tai Austin Osman Spare.
Okkultismin saralla Grantin ansiot ovat kuitenkin minusta samalla viivalla kuin edesmenneen valtakunnanjohtaja Pekka Siitoimen.

[Wyrmfang]

Toinen ääni meni traditionalisteille, joiden joukosta nousevat esiin tällä hetkellä merkittävimmät vaikuttajat. Traditionalistiseen kolulukuntaan minä en kuitenkaan voi itseäni lukea. Olen skipannut kaikki ne legendaariset modernia ajan rappiota käsittelevät teokset, ja traditionalismi edustaa itselleni ennemmin symboliikan vallankumousta. Evola on minusta erinomainen, mutta ei missään nimessä auktoriteetti. Sen sijaan René Guénonin sanomiset otan aina vakavasti, ja A.K. Coomaraswamyn lasken sielun veljeksi.

Olisiko suositella joitain teoksia tähän liittyen, jossa selkeästi hallitsevana tekijänä juuri symboliikan kuvaus ja selvittäminen & mahdollisten positiivisten perusteiden esittäminen "muinaisen viisaustieteen" olemassaolosta? Guenonilta tuli luettua "Reign of quantity & signs of times", mutta sille en lämmenyt yhtään.

[Lux]

Kiitos tähänastisista vastauksista!

Pakon edessä valittavista jäi tosiaan pois mm. Gurdjieff ja Castaneda, kun piti mukaan saada 'uskonnolliset tekstit ylipäätään' sekä 'muut', ja vaihtoehtoja oli mahdollista laittaa vain kymmenen. Crowleyn ja Grantin olisi ehkä voinut niputtaa samaan, mutta se on nyt myöhäistä.

Itse valitsin näistä kolme ensimmäistä vaihtoehtoa, jotka ovat kaikki aste asteelta saaneet allekirjoittanutta ymmärtämään niitä lopulta kaikista tärkeimpiä, eli uskonnollisia / alkuperäisiä pyhiä tekstejä, ja aivan eritoten ne ovat viime aikoina saaneet arvostamaan ja ymmärtämään oman kulttuurillisen (geneettisen, historiallisen jne.) perimän pyhiä kirjoituksia, siinä missä aiemmin nämä ovat olleet taka-alalla teosofien ja traditionalistien liiaksikin saakka arvostaman ja ylistämän "idän viisauden" rinnalla.

Sananen ja lyhyt omakohtainen analyysi jokaisesta äänestyksessä olleesta vaihtoehdosta.

Teosofit (Blavatsky, Bailey, de Purucker, Ervast jne.)

Heti Nefastoksen tekstien jälkeen ja ohella Blavatsky ja Ervast olivat ensimmäiset varsinaiset tutustuttajat okkultismin maailmankuvaan, ja tuskin paremmista lähteistä olisi voinut perusteet oppia etenkin näiden kaikkien opetusten korkean eettisyyden vuoksi. Siinä missä Blavatsky puhuttelee korostuneesti korkeampaa minuutta ja älyä, niin Ervast puhuu suoraan sydämestään 'kuin saunanlauteilla vaimolleen', kuten Nefastos asian joskus ilmaisi.

(Ohimennen sanoen, Nefastosta pidän muodon tasolla pitkälti näiden kahden jonkinlaisena synteesinä, siinä missä hänen tekstiensä hengessä ilmenee oman luciferisen VKT-painotuksen ja oman ymmärryksen ohella myös hyvin paljon välittömästi allamainittua lähdettä.)

Viime aikoina Baileyn tekstit ovat puhutelleet entistä enemmän, vaikka niissä onkin havaittavissa 'puhelinluettelo-okkultismin' lisäksi ainakin näennäisesti erittäin musta-valkoinen kahtiajaottelu 'oikeaan' ja 'väärään', sekä anti-autoritäärisyyden takana piilevä autoritäärisyys, mikä on muuten kokemukseni perusteella yllättävän suuri tekijä kaikissa uuden ajan 'vapautta' korostavissa opetuksissa, oli kyse sitten OKT:n tai VKT:n ilmaisuissa. Tämä on myös viime kädessä hyvin ymmärrettävää, koska okkultismi voi olla todella 'anti-autoritääristä' vain muodon ja käytännön - toisin sanoen, persoonan - tasolla. Kiehtova ajattelija kuitenkin myös tämä jälkimmäinen, kun nämä ongelmat osaa ohittaa, jos niitä nyt ongelmiksi voi kutsua.

Traditionalistinen koulukunta (Guénon, Evola, Schuon, Coomaraswamy jne.)

Erittäin tärkeä lähde ensinmainittujen ohella ja jälkeen (kronologisesti ajateltuna). Guénoniin voi aina luottaa teorian selkeyden ja tiedon eksaktiuden suhteen. Evolaa pidin jossain vaiheessa tärkeimpänä opettajanani ja lähes erehtymättömänä auktoriteettina, kunnes osasin nähdä hänenkin puutteet ja hienovaraiset, mutta ajan kanssa hyvin merkittäviksi helposti muodostuvat virheet & "tappamaan buddhan" tai murskaamaan hänestä luomani idolin. Hyvin tärkeä opettaja kuitenkin edelleen.

Evolan ja Baileyn teksteissä näkyy muuten hyvin paljon samaa ihan yksityiskohtia myöten, aivan kuten Guénonin ja Blavatskynkin - ja näistä molempi - ainakin jälkimmäinen - parivaljakko piti toisiaan ymmärtääkseni lähes arkki-vihollisinaan! Tämä on hyvin puhuttelevaa ja opettavaista asioita "sivusta" tutkivalle.

Muista traditionaalisen koulukunnan auktoriteeteista voisi mainita moniakin, mutta nämä kaksi ovat olleet itselleni tärkeimmät ja puhuttelevimmat. Evolan tapaan minun olisi nykypäivänä tavallaan hyvin helppo nimetä itseni 'katolilaiseksi pakanaksi' kalevalais-asatrumaisella VKT-painotuksella. Varsinainen sillisalaatti siis kenellekään muulle tarjottavaksi kuin pelkästään itselle.

Asatru / Pakana / Wicca kirjailijat

Viime aikoina etenkin Edred Thorssonin ja Thomas Karlssonin pohjoista mytologiaa sekä perinnettä käsittelevät opukset ovat nousseet omakohtaisesti hyvin tärkeään arvoon, ja ikään kuin 'loksauttaneet monia palasia kohdalleen' täysin henkilökohtaisella tasolla, tämän vuoksi valitsinkin ne myös tähän tärkeimmiksi lähteiksi. Wiccaan en ole tutustunut yhtä Julius Evolan Gerald Gardnerista kertovaa artikkelia paremmin, mutta olen ymmärtänyt tässäkin usein ja monien halveksimassa 'tyttö-okkultismissa' olevan vakavasti seurattuna sekä sisältöä että totuutta, kuin myös vakavammin ja ei-vakavammin otettavat auktoriteettinsa.

Crowley & Thelemalaiset kirjailijat

Ei (ainakaan näennäisesti) lainkaan tärkeä tai olennainen lähde henkilökohtaisesti. Paradoksaalisesti, ihan ensimmäinen kosketukseni varsinaiseen okkulttiseen opetukseen tapahtui teini-iässä 'The Vision and the Voice' -nettiartikkelin pohjalta, mutta tuolloin en ymmärtänyt siitä yhtään mitään, ja se vaikutti lähinnä sekavalta hourailulta ja aiheutti lähinnä vuosien ajaksi halveksuntaa ja epäuskoa kaikkea "mystistä" kohtaan; Nietzsche, black metal ja kehonrakenus tuntui jotenkin kouriintuntuvammalta 15 v. herkälle pojulle, joka halusi tehdä itsestään ison, kovan ja pelottavan panssarivaunun.

Myöhemmin, jo okkultismiin tutustuneena ostin Lain Kirjan englanninkielisen version ja yritin opiskella sitä, mutta en saanut siitä yhtään mitään irti. Teini-iässä syntynyt spontaani Crowley-ennakkoluulo vaikutti varmasti asiaan, mutta tuskin tyhjentyy siihen.


Lavey & Laveylaiset kirjailijat

Okkulttisena (teoreettisena jne.) opettajana ei lainkaan tärkeä, mutta käytännössä jossain määrin hyvä harjoitusvastustaja ja oman omahyväisen hedonistivarjohahmon edustaja.

Kenneth Grant

Ei puhutteleva / tärkeä / riittävän tuttu.

Michael Ford

Ei puhutteleva / tärkeä / riittävän tuttu. 'The Luciferian Tarot' -kirjan revin ja kortit poltin uunissa kuultuani yhteistyötahon touhuiluista.

Muut Vasemman Käden Tien lähteet (Temple of Set, Dragon Rouge, TotBL, ONA jne.)


Kaikilla joitakin hyviä opetuksia, mutta vielä enemmän huonoja. ONA:n teksteissä puhutteli aikoinaan erittäin kovasti tietty arkaainen, käytännöllinen 'soturi'-asenne ("muuta kuukauksiksi metsään telttaan asumaan, metsästä oma ravintosi, halveksu helppoa urbaania elämää" jne.), ja näiden kirjoitusten vaikutuksesta jätin aikoinaan päihteitä pois ja aloin kasvattamaan fyysistä kuntoa muutenkin kuin "materialistisen bodauksen" muodossa, mutta "ali-ihmisten halveksunta", veriuhreihin kannustamiset ja muut varsin alaspäiset touhuilut olivat vähän liikaa. Dragon Rouge ei ole järjestönä kokonaisuudessaan kovin tuttu, mutta vaikuttaa näistä VKT-lähteistä terveimmältä; Thomas Karlssonista tulikin jo mainittua. Ja tokihan myös Edred Thorsson / Stephen E. Flowers on skandinaavisen ja pohjoisen tradition opettajana itsellekin nykyisin hyvin tärkeä, mutta ToS:in hommailut sellaisenaan eivät kuitenkaan nappaa.

Uskonnolliset tekstit ylipäätään

Kuten yllä sanottu, muodostumassa hiljalleen erittäin tärkeiksi. Varmastikin näitä itse pohdiskelemalla, itse tutkimalla ja itse käytäntöön laittamalla hankitaan suurin viisaus mitä kirjoista ylipäätään voi hankkia. Kalevala, Raamattu, Edda tai vaikkapa Vedat / Upanishadit / Dhammapada riittäisi varsin hyvin ainoaksi kirjalliseksi oppaaksi elämien ajaksi ja 'suoran tien' opettajaksi.

Muut

Muista mainittakoon mm. Gurdjieff, joka on itselle tietyllä tapaa ja ajoittain hyvin tärkeä ja antoisa lähde.

***

Omaksi 'älyllisesti sisäisimmäksi työkseni' on kuin varkain muodostunut vuosien varrella teosofian ja traditionalismin yhteensovittaminen ja näiden kaikkien parhaimpien elementtien poimiminen vääriltä tuntuvien (tai aikansaeläneiden) elementtien joukosta, ei kuitenkaan 'oman itsen palvonnan' nimissä vaan hyvin hienovaraisen ja mahdollisiman hedelmällisen synteesin merkeissä. Tämän yhdistämisessä AT:n dharmaan ja omaan henkilökohtaiseen polkuun on työsarkaa vähintäänkin tämän elämän ajaksi, jossa, kuten ylläolevatkin ovat maininneet, itse kirjoilla on viime kädessä ja loppujen lopuksi melko pieni, mutta johdattajan ominaisuudessa tärkeä rooli (allekirjoittanut lukee edelleenkin ihan liikaa).

Huh ja ugh!