Empatia langenneita kohtaan

Vakaumukset, moraalisäännöt, muut seurat ja uskonnot.
Post Reply
Badb
Soror
Posts: 275
Joined: Sun Dec 14, 2014 4:56 pm

Empatia langenneita kohtaan

Post by Badb »

Okkultisessa maailmassa puhutaan varjon veljistä, alaspäisen tien kulkijoista ja Mustan looshin jäsenistä. Ylöspäisen tien kulkijan suhtautuminen tälläisiin henkilöihin voi näkyä esim. vihana, pelkona tai empatiana. Olen aikoinani ollut monin tavoin tekemisissä alaspäisen tien kulkijoiden kanssa (niin ylöspäisen kuin alaspäisen tien kontekstissa) ja itsekin olen kulkenut alaspäistä tietä 9 vuotta sitten (ja olen melkein ottanut hyvin vakavan alaspäisen tien vihkimyksen eli olen melkein syyllistynyt toisen ihmisen murhaamiseen). Mietin näitä asioita, kun yhtenä päivänä itkin alaspäisen tien kulkijoiden puolesta. Murheeni syy on tämä: olen sitä mieltä, että kaiken taustalla rakkaus ja hyvyys ohjaavat tätä maailmaa, mutta alaspäisen tien kulkijat eivät näe tätä rakkautta ja pääse osallisiksi siitä, koska he ovat omasta halustaan sulkeneet portit tähän. Tosiasia on, että jokaiselle okkultistille/satanistille tulee jonkinlainen alaspäisen tien vaihe, koska vaikeat, synkät ja haastavat kysymykset vaativat vastausta. On toinen asia, miten pitkälle tuolla tiellä menee ennen heräämistä, jota ei välttämättä koskaan tapahdu.
Kavi
Frater
Posts: 448
Joined: Mon May 09, 2016 4:52 pm

Re: Empatia langenneita kohtaan

Post by Kavi »

Kenties kokemus tai jokin viisaus auttaa antamaan perspektiiviä empatian suhteen.
Toisaalta liian ylhäältäpäin katsova, holhoava "anna anteeksi he eivät tiedä mitä tekevät" - asenne saattanee karkoittaa katkeroituneen kalkin kumonneita ihmisiä.
Me kaikkihan tosiasiassa olemme langenneita, mutta harva jos kukaan maistanut tästä kalkista viisaudella ja kohtuudella.

Toisaalta toivon itseen kohdistuvaa koetusta, joka saa ihmissielun sellaiseen tilaan, jossa pääkalloa nokkiva korppi, mätä ja kuolema eli herkkyys, rakkaus ovat enää jäljellä. Olkoonkin sitten saatanallisessa muodossa.
7&8
User avatar
Smaragd
Frater
Posts: 907
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am

Re: Empatia langenneita kohtaan

Post by Smaragd »

Kavi wrote: Wed Jan 13, 2021 4:33 pm Toisaalta liian ylhäältäpäin katsova, holhoava "anna anteeksi he eivät tiedä mitä tekevät" - asenne saattanee karkoittaa katkeroituneen kalkin kumonneita ihmisiä.
Tästä syystä moinen empatia vaatisikin sen toisen ihmisen tilan ymmärtämistä ja kurottautumista sinne pimeyden keskelle, tunnistaa ja tunnustaa se varjoarmeijoiden läsnäolo. Muuten ei kai voisi sanoa kurottavan myötätunnon olevan läsnä. Kenties etäisestä murehtimisesta voi löytää motivaatiota ja keinoja edetä kurottavaan myötätuntoon, jos nyt tilanteet sallii.

Tähän tilanteen sallimukseen liittyen, yksi tekijä mikä minua haastaa ottamasta tuota empatian askelta, on juuri tuo että tahdonponnistuksen tulee lähteä ihmisestä itsestään. Ja useinhan niitä saattaakin näkyä erilaisina keskustelun avauksina tms. Mutta kynnys tarttua siihen Saatanan yksilöllisyyden lahjoittavaan haasteeseen virrassa ajelehtimisen sijaan (minkä voisi nähdä kykenemättömyytenä muodostaa vastausta lainkaan) on valtava ja näyttäisi ottavan kauheasti ponnistelua ja aikaa, että niistä pienistä onnistumisista voisi koota yhteen kokonaisen kohottavan askeleen.
Badb wrote: Wed Jan 13, 2021 1:47 pm Ylöspäisen tien kulkijan suhtautuminen tälläisiin henkilöihin voi näkyä esim. vihana, pelkona tai empatiana.
Tai epätoivona maailmaa kohtaan! Jos haluamme olla tiukkoja, niin kenties tässä olemme kuitenkin ylöspäisen tien etsijöitä tai pyrkijöitä, koska varsinainen ylöspäinen kulku, luulen, edellyttäisi että tällaiset reaktiot onnistuttaisiin kohtaamaan esim. oppimalla antamaan maailman kulkea miten sen täytyy, ja pyrkiä toimimaan vain sillä tasolla millä mestari sallii kuljettavan: esimerkkinä tuo miten täytyy kunnioittaa sitä yksilön omaa ponnistusta ja henkistä tilaa, jonne empatian avulla kurottaudutaan. Näen tässä ihmisyyden toiseutta kohdatessa – esim. vihassa ja pelossa alaspäisentien kulkijoita kohtaan – myös ykseyden periaatteen haasteita pyrkiä ymmärtämään selkeämmin maailmankaikkeuden rakenteita, hengen ja aineen metafysiikkaa – puhtaita vastapareja ja peittävien varjon tasojen olemusta, syytä ja juurta.
User avatar
Nefastos
Frater
Posts: 4035
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Empatia langenneita kohtaan

Post by Nefastos »

Koot Hoomin kirjeistä löytyy hyvin kiinnostava kohta "laskeutumisesta helvettiin" sellaisena laupeudentyönä, jossa vihkimyskokelas ottaa kontaktin kadotuksen voimiin (ja/eli niiden vaikutuksen alle jääneisiin ihmisiin) ikään kuin luodakseen sillan ylöspäin maailmaan. Tämä on äärimmäisen tärkeää työtä, ja aivan erityisesti Azazelin Tähden idean ytimessä. Se on myös aivan äärimmäisen haastavaa monella tavalla, ja siinä on helppo epäonnistua eri tavoin – huomaten ja huomaamattaan. Tällaisessa empatiassa ja/tai kokonaisvaltaisuuden näkemyksessä ihmiset omat tarkoitusperät, sydämen lopulliset sanottamattomat ja salaiset intentiot, koetellaan monia kertoja, ja aina välillä sieltä löytyy huomattavaa omaa epäpuhtautta tavoilla, joita ei alun perin ole tullut ajatelleeksi ollenkaan. (Vain yksi esimerkki: On olemassa melko paljon ihmisiä, jotka kokien olevansa hyviä ja auttavansa "langenneita", itse asiassa mahdollistavat jälkimmäisille näiden pysyttelyä virheissään, ja tulevat antaneeksi polttoainetta juuri sen helvetin liekkeihin, jotka luulevat olevansa sammuttamassa.) Samalla tällainen harrowing of hell on siten myös adeptikokelaan oman sielun punnitus siinä kuolemanjälkeisessä Amentissa, johon useimmat joutuvat vasta elämänsä elettyään.

Tärkeä, vaikea, mutkikas aihe, josta riittää ammennettavaa ja pohdittavaa varmasti niin pitkään kuin veljeskunta pysyy olemassa.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Insanus
Frater
Posts: 1040
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Empatia langenneita kohtaan

Post by Insanus »

Sielussaan päätöksen tehneitä on jollain tasolla helppo kunnioittaa aina, tokkopa nuo minun sääliäni kaipaavat. Onnea valitsemalleen tielle, voin koettaa auttaa siinä missä muitakin.
With a taste of a poison paradigm
User avatar
Nefastos
Frater
Posts: 4035
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Empatia langenneita kohtaan

Post by Nefastos »

Insanus wrote: Thu Jan 14, 2021 9:59 pmtokkopa nuo minun sääliäni kaipaavat

Tästä avautuukin heti pari kiinnostavaa polkua eri suuntiin. Ensinnäkin: "sääli" contra (empatiasta toivon mukaan seuraava) "henkinen apu". Toiseksi: se mitä sielu kaipaa (a) nyt ja (b) tekojensa seuraukset kohdatessaan.

Nämä molemmat polut linkittyvät jälleen heti karman vaikeaan käsitteeseen.

Mitä tulee ensimmäiseen kohtaan, "sääli" on minusta aika turha – jopa rehentelevä – tunnetila, ellei siihen liity todellista sisäisen avun antamista tavalla tai toisella. Mitä tulee toiseen, tunnen hyvin vähän empatiaa sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka nyt elävät maailmassa valittuaan alaspäisen tien huomaten tai huomaamattaan, ts. jotka ovat maailman kovan kärsimyksen helpottamisen sijaan itse ryhtyneet sitä ympäristössään lisäämään. Mutta sen sijaan minun on hyvin helppo kokea myötätuntoa sitä sielua kohtaan, joka myöhemmin kohtaa nämä väärintekonsa seuraukset faktisena kärsimyksenä, joka on aivan muuta kuin pelkkä tylppä sisäisen tyhjyyden tunnelma.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Kavi
Frater
Posts: 448
Joined: Mon May 09, 2016 4:52 pm

Re: Empatia langenneita kohtaan

Post by Kavi »

Nefastos wrote: Fri Jan 15, 2021 12:24 pm
Insanus wrote: Thu Jan 14, 2021 9:59 pmtokkopa nuo minun sääliäni kaipaavat

Tästä avautuukin heti pari kiinnostavaa polkua eri suuntiin. Ensinnäkin: "sääli" contra (empatiasta toivon mukaan seuraava) "henkinen apu". Toiseksi: se mitä sielu kaipaa (a) nyt ja (b) tekojensa seuraukset kohdatessaan.

Nämä molemmat polut linkittyvät jälleen heti karman vaikeaan käsitteeseen.

Mitä tulee ensimmäiseen kohtaan, "sääli" on minusta aika turha – jopa rehentelevä – tunnetila, ellei siihen liity todellista sisäisen avun antamista tavalla tai toisella. Mitä tulee toiseen, tunnen hyvin vähän empatiaa sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka nyt elävät maailmassa valittuaan alaspäisen tien huomaten tai huomaamattaan, ts. jotka ovat maailman kovan kärsimyksen helpottamisen sijaan itse ryhtyneet sitä ympäristössään lisäämään. Mutta sen sijaan minun on hyvin helppo kokea myötätuntoa sitä sielua kohtaan, joka myöhemmin kohtaa nämä väärintekonsa seuraukset faktisena kärsimyksenä, joka on aivan muuta kuin pelkkä tylppä sisäisen tyhjyyden tunnelma.
Huomasin eilen itsetutkiskelun tunteina, että oma asenteeni onkin lähellä frater Insanuksen tapaan. Hyvin vähän kiinnostaa sellaisten ihmisten elämänasenne. Kenties sitä työstää kuitenkin itse läpi samanlaisia asioita ja siksi toleranssi kohdata omasta mielestäni ihmisiä, jotka ovat heittäneet etiikan roskiin, on matala. Kurjaa touhua, mutta oma lataukseni toki on myös raaka vaikka myötätuntoinen pyrinkin olemaan. Samalla sitä vähän naurattaakin, että on olemassa esimerkiksi ihmisiä joille ylin totuus on jokin "luonnon valinnan" kaltainen ajatus.
Smaragd wrote: Thu Jan 14, 2021 12:40 pm Kavi wrote: ↑Wed Jan 13, 2021 5:33 pm
Toisaalta liian ylhäältäpäin katsova, holhoava "anna anteeksi he eivät tiedä mitä tekevät" - asenne saattanee karkoittaa katkeroituneen kalkin kumonneita ihmisiä.
Tästä syystä moinen empatia vaatisikin sen toisen ihmisen tilan ymmärtämistä ja kurottautumista sinne pimeyden keskelle, tunnistaa ja tunnustaa se varjoarmeijoiden läsnäolo. Muuten ei kai voisi sanoa kurottavan myötätunnon olevan läsnä. Kenties etäisestä murehtimisesta voi löytää motivaatiota ja keinoja edetä kurottavaan myötätuntoon, jos nyt tilanteet sallii.
Itseasiassa juurikin näin. Lähinnä ajattelin aluksi taustalla sellaista myötätunnoksi naamioitunutta ylemmyydentuntoa. Ainakin uskovien piirissä tätä joskus esiintyy. Ehkä se on juuri sitä sääliä sitten, mutta erottavaa laatuaan.
7&8
User avatar
Insanus
Frater
Posts: 1040
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Empatia langenneita kohtaan

Post by Insanus »

Nefastos wrote: Fri Jan 15, 2021 12:24 pm
Insanus wrote: Thu Jan 14, 2021 9:59 pmtokkopa nuo minun sääliäni kaipaavat

Tästä avautuukin heti pari kiinnostavaa polkua eri suuntiin. Ensinnäkin: "sääli" contra (empatiasta toivon mukaan seuraava) "henkinen apu". Toiseksi: se mitä sielu kaipaa (a) nyt ja (b) tekojensa seuraukset kohdatessaan.

Nämä molemmat polut linkittyvät jälleen heti karman vaikeaan käsitteeseen.

Mitä tulee ensimmäiseen kohtaan, "sääli" on minusta aika turha – jopa rehentelevä – tunnetila, ellei siihen liity todellista sisäisen avun antamista tavalla tai toisella. Mitä tulee toiseen, tunnen hyvin vähän empatiaa sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka nyt elävät maailmassa valittuaan alaspäisen tien huomaten tai huomaamattaan, ts. jotka ovat maailman kovan kärsimyksen helpottamisen sijaan itse ryhtyneet sitä ympäristössään lisäämään. Mutta sen sijaan minun on hyvin helppo kokea myötätuntoa sitä sielua kohtaan, joka myöhemmin kohtaa nämä väärintekonsa seuraukset faktisena kärsimyksenä, joka on aivan muuta kuin pelkkä tylppä sisäisen tyhjyyden tunnelma.
Koen säälin samoin. Myötätuntoa sinänsä minulta löytyy kyllä kärsimyksen lietsojiinkin. En koe minulla olevan oikeutta määrittää mikä on kohtuullinen valinta missäkin olosuhteissa, enkä osaa samastua täysin sellaiseen kipuun jota minulla ei ole ollut: kuka minä olen siitä puhumaan.
Jos vaikka hyvin köyhä varastaa, on minusta kohtuutonta antaa sama rangaistus kuin muille ja samalla kokonaisrakenteen vinkkelillä ei minusta ole edes reilua puhua yksittäisistä alaspäisen tien valinneista. Varjo on meille yhteinen vaikka joku saa sillä välittömämmän huonon vaikutuksen aikaan.
With a taste of a poison paradigm
User avatar
Ave
Posts: 260
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm

Re: Empatia langenneita kohtaan

Post by Ave »

Insanus wrote: Fri Jan 15, 2021 3:00 pm Varjo on meille yhteinen (...)
Näin koen minäkin.
If you want to reborn, let yourself die.
Post Reply