Parhaatkin opettajat ovat erehtyväisiä

Vakaumukset, moraalisäännöt, muut seurat ja uskonnot.
Locked
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Parhaatkin opettajat ovat erehtyväisiä

Post by Nefastos »

Tämä aihe tuli tarpeellisena mieleeni Segelin sitaattiketjussa esittämästä viestistä (lisään korostuksen):
Segel wrote: Sun Dec 15, 2019 9:47 pm
Beshiira wrote: Fri Nov 22, 2019 1:51 pm "Usko ensimmäisessä alussaan on sitä, että asetumme erikoiseen asenteeseen maailmankaikkeuteen nähden. Usko on sitä, että me emme usko itsemme olevan mitään muuta kuin sellaisia olentoja, jotka voivat ottaa vastaan Jumalan valon. Usko on sitä, että me tunnustamme seisovamme elämän suuren mysteerion edessä, ei sitä kieltäen, ei määritellen, ei sanoen: sellainen ja sellainen sen pitää olla. Me asetumme elämän suureen mysteerioon nähden niinkuin aurinkoon nähden kukka, joka avaa terälehtensä ottamaan vastaan auringon valoa ja lämpöä. Meidän henkemme täytyy asettua tuollaiselle vastaanottavalle, nöyrälle, ihmettelevälle kannalle; meidän täytyy uskoa Jumalaan; tunnustaa, että elämä on suurempi kuin me. Meidän ei pidä edeltäkäsin sanoa, että Jumala on persoonallinen tai persoonaton. Kuinka me menemme sanomaan Jumalasta sitä tai tätä, ennenkuin tunnemme Jumalaa! Emme me voi mennä sanomaan, että Jumala on kolmiyhteinen tai että Hän on iankaikkinen tai ääretön Luoja ja persoona. Mistä me sen tiedämme? Seisokaamme elämän, Jumalan edessä ja sanokaamme: me olemme pieniä, mutta me tiedämme, että meissä on se, joka voi ottaa Jumalan vastaan."

- Pekka Ervast: Johanneksen evankeliumi, luku V


Kuuntelin Ruusiristin sivuilta äänikirjana tuota Ervastin "Johanneksen evankeliumia" tässä juuri taannoin ja jäin kanssa miettimään justiinsa tätä kohtaa. Kuinka vähän sitä itsellään on oikeata tietoa yhtikäs mistään. Monesta viisaudesta tai opetuksesta tai asiasta saattaa olla vain sellainen sinäinen vahva tuntemus että "tämän täytyy kyllä pitää paikkansa, mutta en osaa sitä oikein itselleni kuitenkaan selittää". Sitten on semmoisia asioita, että "tämän asian täytyy olla näin, se ei voi olla millään muullakaan tavoin, olen myös sen itselleni todistanut, vaikka toivoisinkin alhaisessa itsekkyydessäni, että se voisi olla toisin". Sitten on niitä asioita, että "kokemuksesta tiedän, että se on näin". Näitä kahta jälkimmäistä asiaa on kyllä kaikkein vähiten. Sitten on joidenkin viisaiden opetuksia, joista ei mitään ymmärrä, mutta ajattelee, että "koska tuo oli tuossa ensimmäisessä asiassa oikeassa, tuo toinenkin asia varmaan pitää paikkansa, mutta olen vaan niin surkea, likainen ja tyhmä, että en voi sitä käsittää vielä", ja sellaiset asiat jäävät leijailemaan kysymyksenä ilmaan odottamaan vastaustaan. Sitten on tottakai vielä semmoinenkin "ääni", joka sanoo, että "kaikki on petkutusta ja sinä olet hullu, ei ole mitään muuta kuin maailma, jota voi käsin kosketella ja silmin nähdä". Viimeinen "ääni" kuuluu yhä vain vaimeampana.


Tämä on hyvä lähtökohta. Ilman muuta se on parempi kuin osin syystä (ja osin syyttä) kritisoitu nykyaikainen ostoskärryuskonnollisuus, nimittäin sellainen lähestymistapa, että oma maailmankuva rakennetaan itselle mieleisistä – ei niinkään perustelluimmista – osatekijöistä. Tilkkutäkki viisaasti perustelluista eri uskomuksista on tietysti vielä parempi, mutta kuten Segel huomautti, oikeaksi havaittu opetus asiassa A antaa uskottavuutta myös asialle B, sikäli kuin ne ovat molemmat saman tiedon alueen alaisia. Tämä aiheuttaa haasteita henkisen opettajan kokonaiskuvan ymmärtämisessä, etenkin kun niin moni henkinen opetus on hyvinkin universaalia. Guru voi siten poimia sinänsä täysin valideja opetuksia kirjoista ja peittää tällaisella oikealla opetuksella oman sisäisen harhautuneisuutensa pitkäksi aikaa, ja se ilmenee vasta paljon myöhemmin.

Etusivumme ensimmäinen tekstilinkki ohjaa vanhaan Polyharmonian esipuheeseen, jossa kirjoittajana kehotan lukijaa pohtimaan omakohtaisesti kustakin esitetystä asiasta erikseen onko sen alkuperä totuudessa vai omissa erehdyksissäni. Saman tekstin pyytäisin kuvittelemaan edelleen jokaisen oman puheenvuoroni edelle, ja erityisen painotetusti, mitä tulee sellaisiin okkultismin alueisiin, joita emme voi helposti tutkia tämänpuolisella tutkimusvälineistöllä. Jokainen ihminen on erehtyväinen, myös ne, jotka esiintyvät okkulttisina (tai muina) opettajina. Ihminen voi varsin hyvin olla oikeassa asioissa A–C ja pahasti väärässä asiassa D. Lisäksi hän voi olla oikeassa tavoilla, joiden ilmaisu on sellainen, että opetuksen seuraaminen johtaa väärään huolimatta alkuperäisen idean perusteltavuudesta.

Ja juuri näin asia hyvin usein onkin. Okkultismin opettaja ehkei suoranaisesti, absoluuttisesti, erehdy, mutta hänen painotuksensa ovat usein kallellaan johonkin temperamentilliseen suuntaan, mikä voi myös johtaa suoranaisiin erehdyksiin.

Henkilökohtaisesti tunnen syvää rakkautta ja kunnioitusta omia opettajiani (Blavatsky, Ervast, evankeliumien Jeesus, mestarikirjeiden Koot Hoomi) kohtaan huolimatta siitä, että olen heidän kanssaan eri mieltä monissa kysymyksissä. Voi tuntua paradoksaaliselta, mutta juuri se että monia intensiivisiä vuosia on käyttänyt vääntäen jostain tietysti kohdasta opettajansa opetuksia ja tullut erilaiseen johtopäätökseen (melkoisten käytännön tuskallisten käytännön kokemusten jälkeen, opetettua tapaa yrittäneenä), mahdollistaa opettajan todella syvän arvostamisen. Johtuu ehkä siitä, että tällaisen äärimmäisen vääntämisen jälkeen kyseinen mestari ei ole enää vain kaukainen auktoriteettihahmo, vaan myös inhimillinen ja uudella, humaanilla tapaa läheinen.

Tämä on asia, joka on melko itsestäänselvä "profaanille": ihmiselle, joka ei ole valmis tai halukas pyrkimään hyvin kokonaisvaltaisesti. Sen sijaan se on mekaanisesti palautettava mieleen silloin, kun olemme todella kokonaisvaltaisesti ja ankarasti henkisyydessä tai okkultismissa ponnistelevia ihmisiä. Gurulla voi olla uskomattoman lempeät kasvot ja mitä koskettavimmat elämänohjeet, ja kuitenkin hänen moraaliton kehotuksensa on demoninen tai sukupuolinen lähentelynsä sikamaista. Tätä on hirveän vaikea muistaa, kun on jo tahtonut antaa itsensä alttiiksi. Mutta elämme aikaa jolloin kaikki on koeteltava, ja nimenomaan etiikan kovasimella. On tilanteita joissa oma päänsisäinen hälytys on aiheeton ja sellaiseksi ymmärrettävissä, mutta tuota hentoa ääntä tulisi aina tarkastella mahdollisimman lahjomattomasti ennen sen hylkäämistä. Sillä hedelmistään puu tunnetaan, eivätkä oikeat opetukset koskaan vaadi väärää toimintaa.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Mars
Posts: 186
Joined: Wed May 15, 2013 1:54 pm

Re: Parhaatkin opettajat ovat erehtyväisiä

Post by Mars »

Jäin itsekin miettimään tuota Segelin tärkeää kommenttia. Itse olen taipuvainen tarttumaan liiankin hanakasti yksittäisiin tekstin pätkiin ja kommentteihin, ja osin siksi olen painiskellut paljon joidenkin esimerkiksi nyt Blavatskyn ja Ervastin tekstien kanssa. Tätä painia tehdessä tulee kuitenkin paneuduttua kyseiseen aiheeseen normaalia ajatustyötä intensiivisemmin, joten olen pyrkinyt kääntämään tämän hieman itseäni itsessäni ärsyttävän piirteen henkiseksi harjoitukseksi.
Wyrmfang
Posts: 775
Joined: Tue May 25, 2010 10:22 pm
Location: Espoo

Re: Parhaatkin opettajat ovat erehtyväisiä

Post by Wyrmfang »

Nefastos wrote: Mon Dec 16, 2019 2:12 pm Jokainen ihminen on erehtyväinen, myös ne, jotka esiintyvät okkulttisina (tai muina) opettajina. Ihminen voi varsin hyvin olla oikeassa asioissa A–C ja pahasti väärässä asiassa D. Lisäksi hän voi olla oikeassa tavoilla, joiden ilmaisu on sellainen, että opetuksen seuraaminen johtaa väärään huolimatta alkuperäisen idean perusteltavuudesta.
[/color]
Tämä on sinänsä triviaali, hyvin tärkeä, mutta yllättävän harvoin ymmärretty asia, eikä pelkästään tiukasti ymmärretyn esoteerisen opettajuuden kohdalla. Kaikkein yksinkertaisimmillaan jopa ajatellaan usein, että jos ihminen on "älykäs", siis puhtaan mekaanisen ongelmanratkaisukyvyn mielessä, niin hänen neuvoaan kannattaa kuunnella kaikessa. Muistan psykologian opinnoista jaottelun, jossa oli eritelty yli 40 älyn alalajia. Kukaan ei ole vahva niissä kaikissa, ja äly ylipäätään on vasta yksi keskeinen hyve. Äärimmäinen lahjakkuus jossain itse asiassa hyvin usein vääristää muiden asioiden ymmärtämistä.

Yksi mielestäni hedelmällinen tapa on ajatella elämää muutaman keskeisen "alueen" kautta, jotka nekin ovat vielä erittäin monimerkityksisiä ja laajoja kokonaisuuksia. Tällaisia alueita ovat ainakin tiede, filosofia, politiikka, taide, uskonto, kaikki nämä hyvin laajasti ymmärrettynä. Esoteria pyrkii kokonaisvaltaisuuteen ja pitää siten sisällään elementtejä näistä kaikista, mutta juuri tästä syystä on tärkeä ymmärtää, että kukaan ei pysty harjoittamaan esoteriaa tavalla, jossa kaikki nämä elämän eri osa-alueet muodostavat saumattoman ja ongelmattoman kokonaisuuden, saati ilmaisemaan muille tällaista kuviteltua kokonaisuutta. Jos tätä ei ymmärrä, niin opettaja samoin kuin oppilas melko varmasti tulee tulkinneeksi muita elämän osa-alueita jonkin itselleen vahvan alueen valossa, missä esoteria mahdollistaa tavallista vakavamman yksisilmäisyyden.
User avatar
Smaragd
Posts: 1120
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am

Re: Parhaatkin opettajat ovat erehtyväisiä

Post by Smaragd »

Nefastos wrote: Mon Dec 16, 2019 2:12 pm Lisäksi hän voi olla oikeassa tavoilla, joiden ilmaisu on sellainen, että opetuksen seuraaminen johtaa väärään huolimatta alkuperäisen idean perusteltavuudesta.
Tuli tässä puoliunessa ajatusten sekoittumisen kautta mieleen teosofiassa väläytelty ajatus kuinka keskuslooshin inspiraation alla toimivan opettajan on jätettävä jokin osa itsestä tuohon yhteydentilaan linkin muodostumiseksi. Tällöin opettaja vaikuttaa jokseenkin vajavaiselta tietyllä elämänalueella. Mietin kuinka paljon tämä ajatus limittyy siihen miten jonkin elämän osa-alueen käydessä niin itsestäänselväksi tähän liittyvien initiaatioiden jälkeen, että se alue saattaa näyttää ulospäin kuin kokonaan pois huomioista jätetyltä. Lienee kuitenkin tärkeää alleviivata initiaation merkitystä asioiden kokonaisvaltaisena täytenä sisäistämisenä, eikä vain unohtuvana ulkoa opeteltuna, mutta tuo sisäistäminen nimenomaan jättää mahdollisuuden pitää se alue niin visusti integraation keskuksessa piilossa pinnalliselta tarkkailulta. Silloin initioitu on helposti tuomittavissa näennäisistä erehdyksistään. Käsittääkseni Blavatsky ja moni muukin okkultismista vapaammin puhunut on joutunut enemmän tai vähemmän lynkatuksi tällaisista syistä. Hirvittävää tarkkuutta moinen asema tuntuu vaativan.
Wyrmfang wrote: Mon Dec 16, 2019 8:06 pm
Nefastos wrote: Mon Dec 16, 2019 2:12 pm Jokainen ihminen on erehtyväinen, myös ne, jotka esiintyvät okkulttisina (tai muina) opettajina. Ihminen voi varsin hyvin olla oikeassa asioissa A–C ja pahasti väärässä asiassa D. Lisäksi hän voi olla oikeassa tavoilla, joiden ilmaisu on sellainen, että opetuksen seuraaminen johtaa väärään huolimatta alkuperäisen idean perusteltavuudesta.
[/color]
Tämä on sinänsä triviaali, hyvin tärkeä, mutta yllättävän harvoin ymmärretty asia
Miksi tähän samaan asiaan jatkuvasti törmätään lienee ylipäätään se asenne miten etenkin okkultismin tuntemattoman äärellä joudutaan aluksi antautumaan tietämättömyydelle niin monella tasolla. Vasen käsi hapuilee pimeässä kun oikea ennakoi ja enteilee mitä siellä muiden kokemusten perusteella voisi olla. Joskus oikeaan käteen tukeutuminen vahvemmin voi olla nopeammin eteenpäin vievä, kunhan painotus ei jämähdä kuolleeksi uskoksi.
Opettaja-oppilas suhde okkultismin kohdalla luo ensinnäkin haasteen, missä (oman kokemukseni perusteella) tulee oppia nöyryyttä kohdistamaan miekka omaan rintaansa, mutta sitten myös oppia antamaan sieltä pulppuavan virran näyttää puhumattomat ansakuopat, eli antaa oman elämänkokemuksen näyttää opetusten syyt ja juuret ja miten niissä voidaan erehtyä. Mikäli näitä ei vuosien varrella löydy niin suuren tuntemattoman äärelle asettautunut, ja sen syvyyksiin jatkuvasti tiputtautuva oppilas voinee miettiä parempia ratkaisuja ratkeamattomiin ongelmiin ja ylipäätään kaikessa huomioida myös yksilölliset vaateensa opetuksia kokonaan välttämättä unohtamatta tai niitä vastaan hyökkäämättä.
"Would to God that all the Lord's people were Prophets”, Numbers 11:29 as echoed by William Blake
Seferoth
Posts: 186
Joined: Sun Jun 27, 2021 12:18 am

Re: Parhaatkin opettajat ovat erehtyväisiä

Post by Seferoth »

Tuli mieleen Ravi Zacharias joka oli yksi kristinuskon suurista apologisteista ja moderneista saarnaajista. Tätä miestä ja hänen opetuksiaan ihasteltiin vuosikymmeniä. Sitten hän kuoli ja huomattiin että hän on syyllistynyt "mahdollisesti" naisten hyväksi käyttöön ja muihin paheisiin. Niin outoa kuin se onkin niin yhtäkkiä tämän miehen opetukset joita arvostettiin vuosikymmeniä eivät yhtäkkiä enää olekkaan hyviä oppeja. Kristityt niin usein paasaavat sitä että kaikki ovat syntisiä ja kukaan ei ole täydellinen, mutta samalla hetkellä kun jostakin löytyy syntiä ja valittamista niin hän ei ole mitään heidän silmissään enään. En siis puolustele naisten hyväksikäyttöä vaan otan kantaa tähän tekopyhyyteen joka kristillisissä piireissä on, ja vaikka henkilö olisikin tehnyt noin miksi se oppi on yhtäkkiä väärin jos kerran sitä on jo arvostettu vuosikymmenet. Kun olin kristitty niin itselleni se että Ravi Zacharias syyllistyi "mahdollisesti" näihin asioihin ei tehnyt hänestä turhaa silmissäni, se teki hänestä ihmisen joka on yhtälailla viallinen kuin me muutkin. Ihmiset jostakin syystä etsivät täydellistä ihmistä jota seurata ja sellaista ei ole. Kukaan ei ole täydellinen tai erehtymätön.
Locked