Persoonallisuushäiriöt

Älylliset pohdiskelut metafyysisistä ja abstrakteista aiheista.
Malja
Posts: 13
Joined: Thu Aug 03, 2017 10:35 pm

Persoonallisuushäiriöt

Postby Malja » Sat Jun 02, 2018 9:10 pm

Mitä mieltä olette persoonallisuushäiriödiagnooseista?
Miten tulkitsisitte kyseisiä ilmiöitä okkultismin näkökulmasta?
Voiko persoonallisuushäiriöillä ajatella olevan jokin rakentava tehtävä yhteisössä/yksilön elämässä?
Voisiko kundalinilla ja keskittymisellä olla yhteyttä persoonallisuushäiriön syntyyn?
Ensimmäisenä tulee mieleen kuume, joka polttaa taudinaiheuttajat.
Tavallaan persoonallisuushäiriö tekee kärjistämällä näkyväksi yhteiskuntaa ja yksilöä vaivaavia ongelmia.
Voisiko ajatella että hallitsematon psyykkisyys aiheuttaa ainakin joitain persoonallisuushäiriön muotoja?
User avatar
Heith
Sodalis
Posts: 2482
Joined: Fri May 31, 2013 12:54 pm

Re: Persoonallisuushäiriöt

Postby Heith » Sat Jun 02, 2018 9:34 pm

Aika laajan kysymyksen laitoit.

Persoonallisuushäiriön diagnosointi ei ole helppoa. Persoonallisuushäiriötä on myös hyvin paljon erilaisia, ja näissäkin on ilmeisesti jonkin verran uudelleenmäärittelyä ajan kanssa tullut. Pitää myös muistaa että jos henkilöllä on erittäin huono tilanne elämässä, voi hän väliaikaisesti toimia tavalla joka on "persoonallisuushäiriöistä" -siis sellaista mikä luokiteltaisiin persoonallisuushäiriöksi, ja siitä sitten taas tilanteen kohennuttua jää pois tällainen käytös (kun taas oikea persoonallisuushäiriö taas ei koskaan "parannu"). Nykyään on paljon erilaisia buzz wordeja, esimerkiksi mielellään montaa henkilöä sanotaan narsistiksi ja sellaiseksi mielletään vaikkei hän sitä olisikaan.

En ole perehtynyt aiheeseen syvällisesti sillä en toimi mielenterveysalalla. Varmasti tapahtuu vääriä diagnosointeja, ja taas toisaalta, toisien persoonallisuushäiriöitä ei varmasti huomata koskaan. Jotkut persoonallisuushäiriöt ovat sen tyyppisiä että henkilö oppii piilottamaan nämä jo varhain.
Malja wrote: Voiko persoonallisuushäiriöillä ajatella olevan jokin rakentava tehtävä yhteisössä/yksilön elämässä?
Esimerkiksi borderline eli epävakaa persoonallisuushäiriö on kyllä sellainen että se tuskin mitenkään on rakentava henkilölle itselleen tai lähipiirille koskaan. Niille lukijoille jotka eivät ilmiötä tunne, tähän kuuluu usein esim. itsetuhoisuus, päihteet, hyvin mustavalkoinen ajattelu ja kykenemättömyys hallita tunteitaan (esim. raivokohtauksia). Okkultistin näkökulmasta sanoisin että okkultismi on niin hiton hankalaa ja vaativaa että vaikkapa tuonkaltaisen ylimääräisen taakan kanssa voi olla mahdotonta kehittyä verrattaen "kovalle" tasolle. Toinen minkä arvelen suorastaan tekevän kokonaisvaltaisen okkulttisen työn mahdottomaksi on häiriöt missä ilmenee suuresti alentunut empatiakyky. Tai riippuu tietysti siitä mitä kukin okkultistille oleellisina asioina miettii.
Kavi
Frater
Posts: 315
Joined: Mon May 09, 2016 4:52 pm

Re: Persoonallisuushäiriöt

Postby Kavi » Sat Jun 02, 2018 9:41 pm

Malja wrote: Voiko persoonallisuushäiriöillä ajatella olevan jokin rakentava tehtävä yhteisössä/yksilön elämässä?
Tavallaan persoonallisuushäiriö tekee kärjistämällä näkyväksi yhteiskuntaa ja yksilöä vaivaavia ongelmia.
"Normaalin" ihmisen näkökulmasta persoonallisuushäiriöt ja mielenterveysongelmat piirtävät viivaa "normaaliuden" äärellä, määrittäen jollain tapaa sitä harmaata rajaa missä se normaalius menee. Klassisessa junatestissä siis psykopatiaan taipuvainen heittäisi lihavan miehen yli laidan, jos saisi hänellä pysäytettyä junan, joka muuten ajaisi monen muun yli. Mutta tässäkin on tietysti poikkeuksia hyvin paljon ja ehkei ole ihan soveliasta käyttää samaa ajatusmallia, jota esimerkiksi rikollisuuden hyödyllisyydessä käytetään.

Toisaalta kyse on myös yksilön ja yhteisön välisestä ongelmasta. Ymmärtääkseni jotkin persoonallisuushäiriöt syntyvät lapsuudessa koettujen traumojen kautta. Toisaalta yksilö voi alkaa käyttäytyä yhteisön vaatimalla tavalla ja joillakin aloilla sosiopaattinen käyttäytymismalli on suotavaa. Machiavellismi jne.
Tästä ei sovi kuitenkaan tehdä mitään lopullista johtopäätöstä. En myöskään ole ammattiauttaja.
Malja wrote:Voisiko ajatella että hallitsematon psyykkisyys aiheuttaa ainakin joitain persoonallisuushäiriön muotoja?
Olen miettinyt tätä itsekin. Tosin en ole vienyt ajatuksiani välttämättä ihan persoonallisuushäiriöihin tai muihin patologioihin.
7&8
Amantes
Frater
Posts: 26
Joined: Sun Jun 11, 2017 4:30 pm

Re: Persoonallisuushäiriöt

Postby Amantes » Sun Jun 03, 2018 4:20 pm

Näkisin niin, että ihmisellä on koko äärettömyys mistä ammentaa. Se ei ole kasvollinen, siis ei omaa persoonaa. Siitä vellovasta energiasta muovataan ja nostetaan esiin muotoja, jonkinlaisia raameihin laitettuja energia keskittymiä. Se on vapautta ja vastuuta, liikkeen ja staattisuuden dilemmaa; miten, miksi, mistä ja mitä sitä oikein rakentaa, hajottaa, säröttää tai eheyttää.

Persoonnallisuushäiriöt ehkä enemmän tai vähemmän merkkejä tasapainottomuudesta; liian kovaa otetta jostain mikä meni jo. Ehkä kasvu on luonnollista ja kuin itsestään tapahtuvaa, kun sillä ei ole esteitä.
obnoxion
Sodalis
Posts: 1676
Joined: Tue May 25, 2010 7:59 pm

Re: Persoonallisuushäiriöt

Postby obnoxion » Sun Jun 03, 2018 11:08 pm

Huolimatta siitä millainen sairaus ihmisellä on, sen ei pidä olla este henkiselle etsinnälle tai hengenelämällä. Toki sairaus voi tuoda eteen hetkiä jotka rajoittavat henkistä elämää, mutta näitä hetkiä tuo elämä myös silloin kun olemme terveitä.

Monet ihmiset voivat sisällyttää elämäänsä uskonnollisia tai okkultistisia teemoja ensisijaisesti esteettisistä syistä, ja tällaiselle tuskin muodostuu esteeksi sairaus edes silloin kun sen hoito laiminlyödään. Sairautensa hoitamisesta voi taas muodostua kohottava henkinen harjoitus.

Nämä ovat hyvin yksilöllisiä asioita. Periaateessa taitaa olla niin että saattohoitopotilas tai toipuva addikti saa sairautensa myötä suuremman sosiaalisen hyväksynnän hengellisyydelleen, ja vastaaavasti vakavasta mielenterveyssairaudesta kärsivän hengellisyyttä pyritään sosiaalisesti herkemmin rajaamaan ja mitätöimään.

Ihminen voi kuitenkin vaalia sisäistä vakaumustaan sydämessään, ja suojella sitä muiden katseilta. Tällaiseen vakaumukseen, enemmän kuin mihinkään ulkoisiin toimintoihin, pohjaa vakava okkultismikin. Ja sellaista ei ihmiseltä voida toki viedä pois toisen ihmisen toimesta.

Sinä, Malja, olet tänne joskus lähettänyt hieman huolta herättäviäkin viestejä, joten minun on vaikea sanoa mitä juuri sinun tulisi tai ei tulisi tehdä. Eniten kannattaa kuunnella kai niitä ihmisi jotka ovat pysyneet lähelläsi kun on ollut kaikkein vaikeinta, jos sinulla tällä hetkellä on sellaisia elämässäsi. Jos läheisimmät ihmiset näkevät että jokin asia aiheuttaa sinussa positiivisen muutoksen, he yleensä lopulta hyväksyvät sen ja antavat tukensa. Toivottavasti saat tästä yleistä tasoa käsittelevästä viestistä edes joitain vastauksia ja toivoa omaan erityiseen tilanteeseesi.
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
Alfalfa

Re: Persoonallisuushäiriöt

Postby Alfalfa » Mon Jun 04, 2018 3:13 am

Malja wrote:Mitä mieltä olette persoonallisuushäiriödiagnooseista?
Miten tulkitsisitte kyseisiä ilmiöitä okkultismin näkökulmasta?
Voiko persoonallisuushäiriöillä ajatella olevan jokin rakentava tehtävä yhteisössä/yksilön elämässä? Voisiko kundalinilla ja keskittymisellä olla yhteyttä persoonallisuushäiriön syntyyn? Ensimmäisenä tulee mieleen kuume, joka polttaa taudinaiheuttajat. Tavallaan persoonallisuushäiriö tekee kärjistämällä näkyväksi yhteiskuntaa ja yksilöä vaivaavia ongelmia. Voisiko ajatella että hallitsematon psyykkisyys aiheuttaa ainakin joitain persoonallisuushäiriön muotoja?
Henkisten häiriöiden yhteys okkultismiin, filosofiaan, uskontoon, jne. on mielestäni erittäin olennainen aihe, jota on asianmukaista käsitellä myös filosofiaan keskittyneellä osastolla — riippuen käsityksistä, jotka saattavat olla paremmin tai huonommin perusteltuja, määrätyn filosofian, okkultismin, uskonnon, jne. taustalla saattaa olla henkisiä häiriöitä. Esimerkiksi Kantin filosofiassa ilmenee paljolti hänen anaalisen järjestelmällinen ja vakava luonteensa, joka johtui äärimmäisen ankarasta koti- ja koulukurista. Tunteellisemman Mainländerin itsemurhan filosofia puolestaan lienee syntynyt osittain äärimmäisestä tunteikkuudesta ja määrätyllä tavalla perinteen vaikuttaman järkeä koskevan perinteen yhdistelmästä — hän hirttäytyi käyttämällä apuna omia kirjojaan. Toisaalta määrätyt käsitykset henkisistä häiriöistä saattavat perustua itse sellaisen käsityksen esittäjän omiin henkisiin häiriöihin — kuten esimerkiksi vuoteenkastelija Freudin psykoanalyysin pissakiellolle antama valtava merkitys. Psykoanalyysia itseään ei pitäisi tulkita vapaaksi siitä, miten se yrittää tulkita — eikä siten myöskään erillään siitä mitä se tulkitsee.
Esimerkkinä kyseisten suhteiden vaikeudesta on, miten Nefastos tulkitsee sen-ja-sen filosofian tai uskonnon vaikutusta henkilön mielenterveyteen — voitaisiin ajatella, että väärästä ajatusmallista on tuloksena mielen häiriöitä ja totuus vapauttaa. Toisaalta on myös niin päin, että totuus häiritsee mielenterveyttä: on esimerkiksi erittäin miellyttävää tuudittautua sen toivekuvitelman pitämiseen todellisena, että uskonto tai Jumala voitaisiin perustella järjellisesti. Sikäli kun ihminen on asettanut varmuutensa, itsetuntonsa, luottamuksensa, jne. inhimilliseen järkeen, saattaa todellinen ymmärrys järjestä — se että järki on laajalti sekasortoinen ja järjetön, eikä siinä näyttäisi olevan mitään tavanomaisessa merkityksessä jumalaista — aiheuttaa mielenterveyden häiriöitä.
Koskien aikaisempia viestejäsi, siitä ei voi järjellisesti olla varma, että kuolema on olemassaolon täydellinen loppu — järki on avoimuutta erilaisille mahdollisuuksille varmuudessaan omasta avoimuudestaan. Siinä mielessä järki on ikuinen kerjäläinen ja metsästäjä. Kuolema edustaa meille sellaista rajatilannetta, jossa järkemme pysähtyy koska kyse on lopun ajatuksesta — sikäli kun olemme avoimia järjen erilaisille mahdollisuuksille, jotka koskevat järjen oman olemisen perustavia muutoksia, järjen ei ole mahdollista olla varma omasta lopustaan, sillä järjellisesti varmaa on kyseisen rajatilanteen epävarmuus.
Me kohtaamme myös elävässä elämässä jatkuvasti sellaisia rajatilanteita, jotka merkitsisivät oman avoimuutemme järjen erilaisille mahdollisuuksille lakkaamista — kuten dogmaattisessa sitoutumisessa siihen-ja-siihen käsitykseen järjestä ja sen muutosten mahdollisuuksista. Dogmaattinen sitoutuminen järkeen on eräänlaista järjen lakkaamista ja edustaa siinä mielessä rajatilannetta, joka muistuttaa kuolemaa — samaistuminen siihen-ja-siihen käsitykseen kuolemasta on järjelle vastakkainen.
Järki ei kykene varmistamaan itselleen mitään käsitystä omasta lopustaan, sikäli kun se pysyy itsessään järkenä. Järki kykenee ainoastaan pitämään itsensä avoimena sille, että kuoleminen on katastrofi tavalla tai toiselle — katastrofi jollaisia järki on valmistautunut kohtaamaan, sillä se on valmis luopumaan itsestään. Sen valmius kohdata katastrofinsa ja loppunsa ei kuitenkaan saavuta — itsensä järki on saavuttanut avoimuutena lopulleen — loppuaan ennen kuin loppu sattuu sen kohdalle.
Itsensä tiedostavan järjen ensimmäisiä havaintoja itsestään on, että se ei ole kaikille yhteinen, se ei ole erehtymätön, jne. mikä sitoo järjen asteittaisessa yleisyydessään henkilökohtaiselle tasolle, jossa se ei ole riippumaton yksilön psykologiasta, yms. Sikäli kun järki ottaa itsensä vakavasti se päätyy ottamaan itsensä vähemmän vakavasti ja kykenee pohtimaan lähtökohtiaan esimerkiksi psykologisesti, mutta toisaalta tietoisena myös psyko-logian tieteenä (logismos) riippuvuudesta suhteessa henkilökohtaisiin mielellisiin kykyihin, vaistoihin, vaikutuksiin, jne.
Henkisiä häiriöitä ymmärtävät tietyssä mielessä parhaiten — ja toisaalta vähiten sellaiset jotka itse ovat niiden vallassa — ne jotka ovat itse niitä kokeneet . Esimerkiksi masentuminen vaikuttaa helposti joltakin mikä riippuu yksilön tahdosta: ikään kuin hänen tarvitsisi vain hieman patistaa itseään niin hän lakkaisi olemasta voimaton, tunteeton ja kykenemätön haluamaan tai toivomaan mitään paitsi kuolemaa. Ihminen, joka kykenee auttamaan itseään, ei ole vakavasti masentunut. Vakava masennus on kuin syöpä: sille ei pysty tekemään itse mitään — lääkkeet yms. voivat auttaa, niiden ihmeiden ohella, joita tapahtuu myös syöpäpotilaiden parissa. Sikäli kun vakavasti masentunut ei kohtaa ihmettä, on hänen turhaa turvautua uskontoon, järkeen, tms. aivan kuten syöpää sairastavan — suosittelen hänelle lääkehoitoa. Puhuessani suosittelemisesta en halua esiintyä — sillä en ole sellainen — ammattilaisena, vaikka tieteellinen totuus ei ole myöskään määrätyltä alalta tutkinnon suorittaneen yksityisomaisuutta.
Sikäli kun kyseessä on todella vakava ja jatkuva mielenterveyden häiriö, sille ei ilman lääkkeitä ole mahdollista tehdä enempää kuin rutolle keskiaikana. Esimerkiksi vakava masennus ei kuitenkaan ole sama kuin persoonallisuushäiriö — ylipäätänsä käsityksissämme sairauksien luokittelusta vaikuttaa voimakas yhdenmukaistamisen pyrkimys, eikä yhden vakava masennus ole samaa kuin toisen. Persoonallisuushäiriöiden suhteen epävakaalla on keskimäärin merkittävästi parempi ennuste kuin skitsofrenialla. Epävakaasta persoonallisuudesta on yleensä mahdollista parantua — se ei ole kiveen kirjoitettu sairaus siinä määrin kuin vakava skitsofrenia. Epävakauden suhteen auttaa myös henkilökohtainen ponnistelu toisessa määrin kuin vakavaan masennukseen.
Persoonallisuushäiriöllä saattaa olla rakentava tehtävä yhteisössä tai yksilön elämässä, mutta siihen ei ole yleistä kaavaa — se mikä tuhoaa yksilön saattaa rakentaa esimerkiksi yhteisöllistä tietämystä sairaudesta ja osallistua siten myönteisessä mielessä parannuksen löytämiseen seuraavien sukupolvien aikana. Toisaalta esimerkiksi anaaliset luonteet ovat yleensä erittäin siistejä, pikkutarkkoja ja järjestelmällisiä, mutta heitä ajaa samaan aikaan tuhoava pyrkimys käyttää kykyään alhaisiin ulosteenomaisiin tarkoitusperiin. Sana 'Mammon' kuvaa sitä hyvin, sillä se tarkoittaa Helvetin ulosteita — ihmiset joilla on pakkomielle mammonasta ovat usein menestyviä ja arvostettuja. Esimerkiksi presidentti Trump on tunnettu mieltymyksestään anaalialueisiinsa kohdistuvaan rankaisemiseen: kevyt piiskaaminen muistuttaa häntä yhtäältä varhaisesta ankarasta suhtautumisesta ulostavaan alueeseen, joka on osaltaan hänen psyykkisen häiriönsä taustalla, mutta toisaalta lempeydessään yhdistää sen hellään anaalialueen sivelemiseen. Tämä selittää miksi Trump käyttäytyi yllättäen poikkeuksellisen asiallisesti sen jälkeen kun hänen takapuoleensa oli kohdistettu sellaisia kesytettyjä rangaistuksia: pehmeä takapuolen piiskaaminen auttaa häntä sovittamaan yhteen lapsuudesta juontuvan ankaran suhtautumisen ulosteisiin.
Psyykkisten häiriöiden muotoja on useita, mutta joidenkin alkuperä on tervehdyttävä siinä mielessä, että jos häiriötä ei syntyisi, tuloksena olisi tuhoisampi psyykkinen ristiriita — esimerkiksi psykoosi on usein sisäisten ristiriitojen purkautumista välittävällä tavalla, joka on parempi kuin välitön ilmentyminen. Psykoosien suhteen suosittelen unien tulkinnassa käytettäviä menetelmiä, sillä psykoosi on usein ikään kuin unta valveilla. Silloin taustalla olevan tiedostamattoman ristiriidan täytyy olla voimakas, jotta se kykenee pakottamaan itsensä naamioituneena valvetajuntaan. Syynä on silloin yleensä se, että valvetajunnassa on yliminän puolelta säätelyä joka estää tiedostamasta ongelmaa suoraan — esimerkiksi jos biologisesti miehen henkinen sukupuoli on naisen, mutta hän ei kykene hyväksymään sitä, psykoosi saattaa ilmentyä kokemuksena edellisestä elämästä naisena, jolle on tehty väkivaltaa ja edellisestä elämästä sitten heijastuvana ruumiillisena kipuna: kyseisen psykoosin tulkitseminen psykoanalyyttisen unityön välineillä auttaa silloin tiedostamaan alitajuisen valvetilaan voimakkaan työntymisen taustalla olevan ristiriidan.
Mainitsemallasi keskittymisellä sisäiseen elämään on usein yhteys psyykkisten ongelmien ilmaisuun, ei niinkään niiden syntyyn — ongelmat ovat olemassa paljon ennen kuin ne alkavat ilmaista itseään tavalla tai toisella. Keskittyminen sisäiseen elämään ja ongelmiensa tiedostaminen voivat useissa tapauksissa olla psyykkisten häiriöiden ilmenemisen edellytys. Siksi terapiaan ei päästetä akuuttivaiheessa olevia ihmisiä: erittäin vaikeiden ongelmien välitön tiedostaminen saattaa ainakin tietyltä kannalta pahentaa heidän käytöstään. Esimerkiksi pakkohoidossa oleva potilas suoritti itselleen psykoanalyysia — sinänsä asianmukaisesti — ja tuloksena alkoi riehua silmittömästi sairaalassa. Toisaalta sellainen riehuminen saattaa tietystä paheksuttavuudesta huolimatta olla kyseiselle henkilölle tarpeellista ja tervehdyttävää.
Minusta itsemurha ei ole koskaan tuomittavissa, eikä oppijärjestelmä joka uskoo tuonpuoleiseen rangaistukseen siitä ole uskomisen arvoinen — itsemurha voi kuitenkin tapahtua vääristä syistä ja hetkellisestä havainnon vääristymisestä, jolloin olisi parempi odottaa ja kokeilla erilaisia vaihtoehtoja ongelman ratkaisemiseksi. Sikäli kun sietämättömän tuskalliselle sairaudelle ei ole nykytietämyksemme perusteella mitään tehtävissä, sitä voidaan kuitenkin aivan aiheellisesti pitää armollisena kuolemana — siitä ei pidä tuomita itseään, eikä kenelläkään ole oikeutta tuomita itsemurhaajaa mistään. Sikäli kun tuonpuoleista oikeutta ylipäätänsä on ja se ei ole monin verroin huonompaa kuin tämänpuolisen omantuntomme oikeus, itsemurhaajaa ei myöskään edellisen perusteella tuomita — jos tuonpuoleisessa olisi sellainen tuomio, siihen ei pitäisi uskoa ja elävän omantuntonsa perusteella toimiva toimisi joka tapauksessa eläessään paremmin kuin häntä kuoleman jälkeen siitä epäoikeudenmukaisesti rankaisevat tahot.
Malja
Posts: 13
Joined: Thu Aug 03, 2017 10:35 pm

Re: Persoonallisuushäiriöt

Postby Malja » Mon Jun 04, 2018 11:29 am

Heith kirjoitti:
Pitää myös muistaa että jos henkilöllä on erittäin huono tilanne elämässä, voi hän väliaikaisesti toimia tavalla joka on "persoonallisuushäiriöistä" -siis sellaista mikä luokiteltaisiin persoonallisuushäiriöksi, ja siitä sitten taas tilanteen kohennuttua jää pois tällainen käytös (kun taas oikea persoonallisuushäiriö taas ei koskaan "parannu").
Aika moni tuttuni on saanut epävakaan persoonallisuuden diagnoosin, joka myöhemmin on muuttunut esim. mielialahäiriödiagnoosiksi tai jäänyt kokonaan pois. Voi olla että heidät on alunperinkin diagnosoitu väärin, tai sitten kyseisestä tilasta voi murtautua ulos.
Epävakaan persoonallisuuden oireet myös yleensä lievittyvät iän myötä.
Tunnen myös erään lapsuudessaan traumatisoituneen, joka on saanut harteilleen antisosiaalisen persoonallisuuden diagnostisen leiman, joka nykyään ajoittain haastavasta käyttäytymisestä huolimatta kykenee toimimaan myös prososiaalisesti.

Heith kirjoitti:
Esimerkiksi borderline eli epävakaa persoonallisuushäiriö on kyllä sellainen että se tuskin mitenkään on rakentava henkilölle itselleen tai lähipiirille koskaan
Alfaalfa kirjoitti:
Persoonallisuushäiriöllä saattaa olla rakentava tehtävä yhteisössä tai yksilön elämässä, mutta siihen ei ole yleistä kaavaa — se mikä tuhoaa yksilön saattaa rakentaa esimerkiksi yhteisöllistä tietämystä sairaudesta ja osallistua siten myönteisessä mielessä parannuksen löytämiseen seuraavien sukupolvien aikana

Rakentavuudella tarkoitin sitä, kuinka häiriötilat ja sairaudet voivat paljastaa yksilössä ja yhteisössä pinnan alla kyteviä ongelmia, sillä ne yleensä ovat oire epäterveistä/toimimattomista systeemeistä ja rakenteista.

Alfaalfa kirjoitti:
Psyykkisten häiriöiden muotoja on useita, mutta joidenkin alkuperä on tervehdyttävä siinä mielessä, että jos häiriötä ei syntyisi, tuloksena olisi tuhoisampi psyykkinen ristiriita — esimerkiksi psykoosi on usein sisäisten ristiriitojen purkautumista välittävällä tavalla, joka on parempi kuin välitön ilmentyminen
Toinen rakentava potentiaali, mikä sairaudessa/häiriössä voisi piillä, on juuri ristiriitojen purkautuminen/ "mielenmyrkkyjen" puhdistuminen/katarsis.
Tunnen ihmisiä, jotka psykiatria varmasti määrittelisi traumatisoituneiksi ja/tai persoonallisuushäiriöisiksi, kun taas he itse selittävät epävakauttaan ja vastoinkäymisiään henkisen/energeettisen puhdistumisen kautta.
Parhaassa tapauksessa em. ajattelumalli auttaa säilyttämään omanarvontuntonsa ja välttämään sairauteen samastumisen, mutta se voi myös olla sairaudentunnottomuutta ja aiheuttaa sen, että kutsuu itselleen ongelmia, koska ne "puhdistavat".
Ja voihan olla, että joissain tapauksissa kyseessä todellakin on esimerkiksi kundalinivoiman aiheuttama traumojen ja "mielenmyrkkyjen" nouseminen pintaan.
En ole syvällisesti perehtynyt asiaan, mutta olen lukenut, että nousevan kundalinin vastustaminen saattaa saada aikaan monenlaisia häiriötiloja ja reikiä auraan, jolloin vieraita, tuhoisia tai vähintäänkin hämmentäviä vaikutteita pääsee tavallista helpommin vuotamaan ihmisen sisäiseen tilaan. Toisaalta tuo ajatusmalli voi ehkäistä omien projektioidensa tiedostamista ja sitä kautta niistä vastuun kantamista.

Obscüürus kirjoitti:
Persoonnallisuushäiriöt ehkä enemmän tai vähemmän merkkejä tasapainottomuudesta; liian kovaa otetta jostain mikä meni jo.
Olen samaa mieltä tuosta. Persoonallisuushäiriöissä korostuvat toimintakykyä haittaaviksi tunnelukot, jotka ovat ihan yleisinhimillisiä.
Yksi seikka, mikä aiheuttaa ylikorostumista voi olla liian ankara yliminä, joka keskittyy liiaksi ei-toivottuihin puoliin ihmisyydessä. Sanotaan, että se mihin keskittyy, kasvaa.

Alfaalfa kirjoitti:
esimerkiksi jos biologisesti miehen henkinen sukupuoli on naisen, mutta hän ei kykene hyväksymään sitä, psykoosi saattaa ilmentyä kokemuksena edellisestä elämästä naisena, jolle on tehty väkivaltaa ja edellisestä elämästä sitten heijastuvana ruumiillisena kipuna
Yksi näkökulma, mistä olen lähestynyt persoonallisuushäiriöitä (erityisesti epävakaata persoonallisuutta identiteettiongelmineen) ja esim. skitsofreniaa, on ajatus edellisten elämien muistojen ja persoonallisuuksien "vuotaminen" nykyiseen elämään traumojen mieleen aiheuttaneiden säröjen kautta.
Olen myös miettinyt, onko mahdollista, että yhteen kehoon ruumillistuu yhtä aikaa useammasta eri "virrasta" tietoisuuksia tai mikä nyt sitten onkaan se, mikä jälleensyntyy.

Obnoxion kirjoitti:
Huolimatta siitä millainen sairaus ihmisellä on, sen ei pidä olla este henkiselle etsinnälle tai hengenelämällä. Toki sairaus voi tuoda eteen hetkiä jotka rajoittavat henkistä elämää, mutta näitä hetkiä tuo elämä myös silloin kun olemme terveitä.
Koen, että henkisen etsinnän kieltäminen itseltäni ei ole vaihtoehto. Olen kyllä yrittänyt sitäkin, mutta nämä teemat ovat niin lähellä sydäntäni, että en koe elämääni mielekkääksi ilman, että tutkin niitä. Sopivan henkisen harjoituksen löytäminen on kai se keskeinen haaste. Toinen on motivaatio, kuinka jaksaa työskennellä voimakasta häpeää ja turhautumista aiheuttavien asioiden parissa jos kokee, että itsemurha saattaisi olla nopea ja varma tie väistää ylitsepääsemättömiltä vaikuttavat haasteet.

Alfaalfa kirjoitti:
Minusta itsemurha ei ole koskaan tuomittavissa, eikä oppijärjestelmä joka uskoo tuonpuoleiseen rangaistukseen siitä ole uskomisen arvoinen
IItsemurhan seuraukset voivat kuitenkin olla epätoivottavia, vaikka ne eivät varsinaisesti olisikaan rangaistus. Olen esimerkiksi kuullut, että itsemurhasta voi tulla elämästä elämään toistuva tapa väistää ongelmia.

Obnoxion kirjoitti:
Sairautensa hoitamisesta voi taas muodostua kohottava henkinen harjoitus.
Näen tilanteessani myös vapauttavaa potentiaalia, sillä oman persoonallisuusproblematiikkani myötä ihmisen persoonan, identiteetin ja roolien pysymättömyys ja harhanomaisuus on tullut omakohtaisesti tutuksi. Kuten myös se, että yksilöiden väliset rajat ovat vähemmän konkreettisia, mitä useimmat kokevat.

Toinen, mahdollisesti vapauttava tekijä on se, että koska asemani yhteiskunnassa ei ole järin mairitteleva ja tuskin tulee koskaan olemaankaan, joudun väkisinkin työskentelemään sen eteen, että en antaisi niin suurta painoarvoa asemalle ja statukselle.
Jos ei muuta, niin ainakin kykenen ymmärtämään ja tuntemaan myötätuntoa niitä ihmisiä kohtaan, joiden asema yhteiskunnassa on epäotollinen.
User avatar
Insanus
Frater
Posts: 918
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Persoonallisuushäiriöt

Postby Insanus » Mon Jun 04, 2018 3:26 pm

Ajattelen itse psyykkisiä ongelmia mieluummin tehottomina ratkaisuina kuin ongelmina. Itsestäni ainakin on tuntunut että yritys ratkaista psyykkisiä ongelmia johtaa usein suoraan jonkinlaiseen double bind-tilanteeseen jossa haluaa mutta ei voi eli haluaa vielä enemmän ja voi vielä vähemmän. Tarkastelen siis psyykkistä "ongelmaa" ensisijaisesti pohtimalla sitä mihin se on vastaus, enkä sitä miten ongelmaan voi vastata.
Myrkky sattuu siihen jolla on haava.
Alfalfa

Re: Persoonallisuushäiriöt

Postby Alfalfa » Mon Jun 04, 2018 5:32 pm

Malja wrote: Toinen, mahdollisesti vapauttava tekijä on se, että koska asemani yhteiskunnassa ei ole järin mairitteleva ja tuskin tulee koskaan olemaankaan, joudun väkisinkin työskentelemään sen eteen, että en antaisi niin suurta painoarvoa asemalle ja statukselle. Jos ei muuta, niin ainakin kykenen ymmärtämään ja tuntemaan myötätuntoa niitä ihmisiä kohtaan, joiden asema yhteiskunnassa on epäotollinen.
Asema yhteiskunnassa saattaa perustua omaan arvontuntoon, toisten antamaan arvostukseen, tai molempien yhdistelmään. Itselleen itsensä antama arvostus perustuu joskus häiriintyneisiin piirteisiin, jolloin olisi parempi kuunnella toisia, mutta toisaalta muiden antama arvostus saattaa olla myös häiriintynyttä, jolloin olisi parempi kuunnella itseään. Henkisesti terve ihminen ei anna arvoa toisten kehnoille mielipiteille arvostaan — siinä mielessä pyrkimys henkiseen terveyteen tuottaa välinpitämättömyyden yhteiskunnallisesta asemasta.
Puhut mairittelevuudesta, mikä viittaa yleensä liehakointiin, mielistelyyn ja imarteluun. Sikäli kun kysymys on liehakoivan ja mielistelevän arvonannon puutteesta, siitä kannattaa tosiaan työskennellä eroon, sillä ei ole tervettä antaa arvoa kehnojen käsityksille itsestään. Yhteiskunta laajassa mittakaavassa arvostaa vaikkapa suuren omaisuuden haltijaa riippumatta siitä luonteesta, joka on sen hankkinut — ikään kuin olisi arvokkaampaa olla ahne ja rikas, kuin ahne ja köyhä, vaikka jälkimmäinen on vasta-alkaja pahuudessa ja edellinen saavuttanut siinä täydellisyyden.
On mahdollista olla terve ihminen mairittelevassa asemassa, mutta mielistely on silti myrkkyä. Asema jossa joutuu jatkuvasti varomaan toisten makeita myrkkyjä on taakka, jota voidaan kantaa parempien asioiden takia, kuten joku kävelee iilimatoja kuhisevan vesialueen poikki vastarannalle. Kukaan ei kuitenkaan kadehdi häneltä iilimatoja. Köyhiä ei yleensä mairitella ja kuninkaiden aarrekammiot ovat sairauksien sikiämispaikkoja, joten köyhä on paremmassa asemassa — tosin paremmin sanottuna sellainen ei ole köyhä, jolla on tarpeeksi. Siten sanotaan, että nälkä on paras kastike. Sen sijaan paljon rahaa, valtaa tai mainetta hankkineilla ei yleensä koskaan ole tarpeeksi: Kuka tyydyttäisi mahtavan hirviön nälän? Se ryömii hampaillaan ja tarkkaa silmillään.
Mairittelijat, liehakoijat ja mielistelijät vetoavat ihmisen alhaisempaan puoleen — hänen luonnolliseen itsetyytyväisyyteensä — ja ovat vaarallisia, sillä he eivät sano sitä mikä on totta, vaan tekevät valheen myrkyn makeaksi niellä. Imartelija ei pysty vartioimaan totuuden taloa kuin koira, tai kantamaan sitä kuin hevonen, vaan ainoastaan matkimaan toisia kuin apina. Ystävät sanovat sen mikä on totta — totuuden ystävä on jokaisen ystävä. Totuus ei välitä henkilön asemasta, vaan on kuin hevonen joka heittää taidottoman ratsastajan pois selästään. Totuus ei mairittele, eikä sen rakastaja kaipaa imartelua tai imarrella. Totuuden rakastajat arvostelevat toisia koska he arvostavat heitä.
Imartelija saattaa toisaalta teeskennellä sellaista puheen vapautta, kuin hän löisi ontolla nuijalla — tai lääkäri, joka leikkaa hiukset tai kynnet kasvaimen sijasta. Anna minulle ystävä, vaikka hän olisi köyhä kerjäläinen [...] Jos hänen ajatuksensa ovat vapaita ja hän puhuu sydämensä kieltä. Pilkkaaminen saatetaan sekoittaa suoruuteen — kuten lääkäri joka kiduttaa potilastaan ilman tarkoitusta ja tuottaa lopulta saman vaikutuksen kivuliaasti kuin imartelu miellyttävästi. Sellainen tehdään usein omien kykyjen esittelyn takia, eikä siten jätetä pysyvää vaikutelmaa, sillä arvostelu näyttää tapahtuvan halveksinnasta eikä myötätunnosta. Vihan herättäminen on soveliasta ainoastaan tärkeimmissä asioissa, eikä huomauttamalla jokaisesta pikkuviasta koulumestarin tarkkuudella.
obnoxion
Sodalis
Posts: 1676
Joined: Tue May 25, 2010 7:59 pm

Re: Persoonallisuushäiriöt

Postby obnoxion » Mon Jun 04, 2018 10:36 pm

Alfalfa wrote: Asema yhteiskunnassa saattaa perustua omaan arvontuntoon, toisten antamaan arvostukseen, tai molempien yhdistelmään. Itselleen itsensä antama arvostus perustuu joskus häiriintyneisiin piirteisiin, jolloin olisi parempi kuunnella toisia, mutta toisaalta muiden antama arvostus saattaa olla myös häiriintynyttä, jolloin olisi parempi kuunnella itseään. Henkisesti terve ihminen ei anna arvoa toisten kehnoille mielipiteille arvostaan — siinä mielessä pyrkimys henkiseen terveyteen tuottaa välinpitämättömyyden yhteiskunnallisesta asemasta.
Tämä oli kyllä hyvin sanottu.

Minusta, Malja, tuo sinun viimeisin viesti osoittaa sellaista kypsyyttä, sellaista kompetenssia, että varmasti voinet hyvin luottaa omaan arvostelukykyysi näissä asioissa.
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.

Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 2 guests