Re: Aine
Posted: Mon Sep 17, 2018 10:19 am
Itse en usko aineeseen minkäänlaisena neutraalina erillisyytenä tietoisuudesta tai/eli hengestä. Käsitän aineen vain yhtenä ilmaisutapana sille absoluuttisen holistiselle olemassaolon essenssille, jonka avoimempi – ja siten tosiasiallisempi, vähemmän sokaistu – muoto on mieli sen monissa eri syvyystasoissa. Kiertyen itseensä ja itsestään mieli on päätynyt simpukan tavoin pitämään itsessään sisäisempiä & ulkoistuneempia muotoja, ja mitä ulkoisempia nämä muodot ovat, sitä aineellisemmiksi ne kiteytyvät. Aineen objektiivisuutta pidän illuusiona, ja aineellistumista nimenomaan sulkeutumisena, jonka arvo on instrumentaalinen. Kun tämä instrumentti lopulta on hyödynnetty, tietoisuus huomaa että se oli alun alkenkin illuusio. (Unessa löydetyllä jakoavaimella voidaan vääntää auki unimaailmassa oleva mutteri, mutta valveilla paljastuu että kumpikin oli itse asiassa vain korrespondenssi alun perinkin, eikä niiden interaktio ollut neutraalia, käyttäjästään riippumatonta, missään vaiheessa.)
Minulle oli iso oivallus tajuta monadi dharmisena oliona. Siis että monadi, hengen atomi, ei koskaan ole jakautunut ajassa & tilassa (se on yhä Yksi Jumala ilman separaatiota), vaan dharmisina tulokulmina. Siten jokainen äärimmäinen hengen – siten myös aineen – pisara edustaa ainoastaan tuon Ainoan Jumalan kyseisessä (abstraktissa eli liikkuvassa) fokuspisteessä tapahtuvaa "velvollisuusrakennetta" eli -ohjelmointia; sen telosta eli syvintä tahtotilaa, joka määrittää & siten mahdollistaa interaktion. Ja nämä velvollisuusrakenteet luonnollisesti toimivat nimenomaan suhteessa toisiinsa, ainoastaan: niillähän ei kokonaisuutena ole mitään ulkoista, jonka suhteen toimia. Tässä dharmisessa interaktiossa, joka on itse asiassa infraktiota, kukin monadi atomista ihmisen âtmiseen pisteeseen asti toteuttaa omaa dharmista ohjelmaansa eli pikemminkin Tulemistaan (Jumalaksi) läpi koko universumin manifestaation, muuttumatta ytimeltään eli ainutlaatuiselta toimintavelvoitteeltaan eli dharmaltaan – sillä juuri se on ainoa mitä monadi lopulta on. Tämä sanskritin & kreikan sanojen kaltaisuus ja ero, joka on O:ssa eli "kenttäisyydessä", on sympaattinen korrespondenssi sekin (at[o]minen telos-piste).
Smaragd wrote:Vähän kuin fysikaalinen todellisuus menisi nurinpäin: kaikki pieni on isoa eli perustavanlaatuista ja perustavanlaatuisten pienten yhteenkokoontumat ovat "pienemmäksi" päin menevää sirpaloitumista. Muistaakseni teosofian mestaritkin puhuivat pienimpien hiukkasten olevan "monadeja" itsessään.
Minulle oli iso oivallus tajuta monadi dharmisena oliona. Siis että monadi, hengen atomi, ei koskaan ole jakautunut ajassa & tilassa (se on yhä Yksi Jumala ilman separaatiota), vaan dharmisina tulokulmina. Siten jokainen äärimmäinen hengen – siten myös aineen – pisara edustaa ainoastaan tuon Ainoan Jumalan kyseisessä (abstraktissa eli liikkuvassa) fokuspisteessä tapahtuvaa "velvollisuusrakennetta" eli -ohjelmointia; sen telosta eli syvintä tahtotilaa, joka määrittää & siten mahdollistaa interaktion. Ja nämä velvollisuusrakenteet luonnollisesti toimivat nimenomaan suhteessa toisiinsa, ainoastaan: niillähän ei kokonaisuutena ole mitään ulkoista, jonka suhteen toimia. Tässä dharmisessa interaktiossa, joka on itse asiassa infraktiota, kukin monadi atomista ihmisen âtmiseen pisteeseen asti toteuttaa omaa dharmista ohjelmaansa eli pikemminkin Tulemistaan (Jumalaksi) läpi koko universumin manifestaation, muuttumatta ytimeltään eli ainutlaatuiselta toimintavelvoitteeltaan eli dharmaltaan – sillä juuri se on ainoa mitä monadi lopulta on. Tämä sanskritin & kreikan sanojen kaltaisuus ja ero, joka on O:ssa eli "kenttäisyydessä", on sympaattinen korrespondenssi sekin (at[o]minen telos-piste).