Apriorin historian tulkintaa

Älylliset pohdiskelut metafyysisistä ja abstrakteista aiheista.
Locked
Alfalfa

Apriorin historian tulkintaa

Post by Alfalfa »

"A priori" on latinaa ja tarkoittaa edeltävää. Ns. filosofisessa kielenkäytössä se on tietyn perinteen ja sen tulkinnan kautta määräytynyt apriorisesti tarkoittamaan yleisemmin edellytystä määrätyllä tavalla tulkittuna. Apriorin filo-sofinen tutkiminen edellyttää apriori sen tulkintaa niin, että tulkinnan ja apriorin suhteen tulkinta kuuluu osana filosofisen tulkinnan pyrkimystä tulkita apriorin historiaa, eli sitä perinnettä, joka vaikuttaa edelleen aprioria tulkitsevan filosofisen tulkinnan tulkinnassa apriorista. Esitän siten filosofisen keskustelun avauksena tulkinnan apriorin ns. keksijänä pidetyn Platonin apriorin tulkinnasta.
Platonin Meno aluksi johtaa lukijansa siihen kysymykseen (aporia), mikä on apriorista. Siinä on jatkuvasti sanaleikkejä ja dialogia täytyy mielestäni lukea melko paljon rivien välistä. Dialogin nimihenkilö Meno viittaa kreikan sanaan 'Menōn', joka tarkoittaa pysyvää ja Sokrates vitsailee siten jatkuvasti siitä, mikä säilyy kaikessa etsinnässä ja siten yksimielisyydessä-keskustelusta (zētouMenōn kai [...] hōmologēMenōn). En tiedä onko kapitaalit lisätty vasta myöhemmin kyseisiin kohtiin, koska tietyissä käsikirjoituksissa niitä ei ole. Apriorisuus täytyy minusta lukea rivien välistä, eikä samaistaa geometris-matemaattisiin käsitteisiin, kuten pituuteen, numeroon, jne. jotka ns. demonstraatiossa ovat apriori annettuina.
Aristoteles käsitteli Menonin aprioria tältä kannalta Analytica Posteriorassa ja eteni sitä kautta tietynlaiseen tulkintaan apriorista (proginōskein), eli alkujen alusta (archē tēs archēs) sikäli, että matemaattis-geometristen käsitteiden (a.) merkitys ja (b.) vastaavuus asian kanssa ovat kaksi erillistä asiaa: kysymys siirtyi sille alueelle, miten voitaisiin löytää aistihavaintoihin liittyvien yleiskäsitteiden alkua edeltävä perusta ennen aistihavaintoa järjen (nous) ja mielikuvituksen (fantasia) suhteesta. Tätä Aristoteles selvitteli tutkielmassa Peri Psychēs. Tämä ongelmanasettelu perustui määrätynlaiseen tulkintaan Menonista ja siirtyy määrätyllä tavalla tulkittuna myöhemmin esimerkiksi Descartesille uusplatonisena muotoiluna ja Kantille lähempänä Aristotelesta, Heideggerille Kantin korjauksena ja Gadamerille Heideggerin korjauksena, jne. mihin en lähemmin kuitenkaan mene.
Alusta saakka Platonin Menonissa kuitenkin pyöritellään kysymystä siitä mikä-jokin-on (hoihon te einai) (ns. "quod est?" -kysymys) eli ns. substanssista ('eidos', 'ousia', 'holos') ja miten apriori (proteron) on annettuna keskustelun alussa. Sokrates pitäytyy dialogisuudessa (dialegesthai), koska se on keskustelun siitä mikä-jokin-on apriori. Tämä on apriorista-yksimielisyyttä-keskustelusta (pros[-]omo[-]logē), joka voidaan yksimielisyyden-keskustelusta-säilyessä (hōmo[-]logē[-]Menōn) tuoda keskustelussa tiedostamattomasta tietoiseksi.
Ns. subsanssi, eli 'ousia', tai 'eidos' on Menonissa merkityksessä 'holos', eli kokonaisuus, aivan kuten Symposiumissa kauneuden substanssi on päämäärä (telos) ja se-minkä-takia (heneka) kauneuden luontona (fysis). Kokonaisuus on se, minkä osia toiset ovat, eli mihin sisältyy kokonaisuutena raja ('telos', ts. 'finis') kaikille siihen osallistuville yksittäistapauksille. Sikäli Symposiumin 'methexis' kauneuden ”ideaan” on toisenlaista kuin yleensä ymmärretään, aivan kuten on on eri asia olla osa puiden kokonaisuutta, jonka lisäksi ei ole toista kokonaisuutta ja joka toimii siten yksittäisten puiden rajana, kuin olla puiden yleiskäsite. Skolastisella sikalatinalla sanottuna kyseessä on siis ns. komposiittinen substanssi.
Menonissa pilaillaan myös sanojen samankaltaisuuden perusteella sillä, miten tietää (oiden) ja ennakoida (oietai) suhtautuvat toisiinsa, ts. mitä tiedossa on ennakoituna ja mitä ennakointi tietää. Samoin kun kysymys on siitä, mitä on alusta-saakka (ex archēs), Menonista se on hallintaa (archein), mutta Sokrates valittaa kuinka hänellä pitäisi olla hallintaa (ērchon) Menonista, jotta he voisivat kysyä apriori edes kysymystä siitä mikä-jokin-on (hoti estin) — mitä Sokrates alusta saakka ironisesti väittää, että ei tiedä — mutta koska Meno hallitsee Sokratesta, hänen täytyy alistua: se mitä Menon ei hallitse (archein), kuitenkin on alku (archē), eli dialoginen apriorinen yksimielisyys keskustelussa olemisesta, mikä on keskustelun substanssi ja siten dialoginen vastaus dialogiseen kysymykseen siitä, mitä täytyy tietää apriorisesti ennen kuin etsitään vastausta kysymykseen “mikä on?”.
Geometris-matemaattisella varmuudella tiedettävän apriorin kysymys siirtyi sittemmin määrätyllä tavalla tulkittuna Platonilta Aristoteleelle, sittemmin uusplatonisena muotoiluna Descartesille ja Descartesin määrätyn tulkinnan kautta Kantille. Heidegger puolestaan pyrki vastaamaan Kantin apriorin ongelmiin ja Gadamer korjasi myöhemmin Heideggeria. Apriorin perinteen tulkinta kuuluu apriori osana filosofian dialogiseen pyrkimykseen tulkita apriorin ja tulkinnan suhdetta osana filosofian aprioria. Siihen en kuitenkaan keskustelun avauksessa tarkemmin mene.
Locked