Kenazis wrote:
Ei. Mieli on osa-aspekti.
Aspektisuus ei sinänsä ole minusta mikään salaisuus, sikäli kun on mielestäni selvää mitä sillä tarkoitetaan Blavatskyn teosofisten kirjoitusten perusteella. Azazelin Tähti, tai ainakin ns. sisäinen piiri pitänee Blavatskyn teosofian kaltaisesti juutalaista Jehovaa paremmin nimityksen '
shatana' ansaitsevana sen tavanomaisessa merkityksessä, sillä Jehova on kaikkien toisten jumalten vastustaja. 'Vastustaja' voidaan kuitenkin tulkita tarkoittamaan myös pahan, pimeän ja ruman vastustajaa.
Blavatskylle Mooseksen luomiskertomuksen käärme on
Azazelin hahmon ilmentymänä syntipukki Jehovan möhläyksille. Azazel on kuitenkin todellisuudessa kirkas enkeli, eli Valontuoja (latinaksi '
Luciferos' ja kreikaksi '
Fōsforos'), Aamu
tähti joka valaisee tulemisen ja aineen hämäryyteen sekoittuneelle ihmiselle hänen kuolemattomuutensa, vaikka sitten kuoleman
kautta. 'Venus' aamutähtenä on Azazel. Saatana ymmärrettynä Luciferiksi vastustaa Jehovan, eli Paholaisen pimeyttä, pahuutta ja rumuutta. 'Jehova' tarkoittaa silloin ihmiskuntaa: Paholainen on ihmiskunta jätettynä itseensä. Ihmiskunta tuottaa itse oman jatkuvan lankeamisensa, joten Jehova on varsinaisesti kuolettava käärme.
Lucifer kuitenkin kuuluu rajattoman rajalliseen ilmentymään: valolla on välttämätöntä olla varjonsa, jotta valo kykenee vetämään ihmiskuntaa väärine heimojumalineen kohti itseään. Ääretön ei voi ilmentyä itsenään, joten äärellisen ja aikaan rajoitetun maailman täytyy tietyssä mielessä tyytyä sen varjoon, mutta aspektisesti valo
n varjona. Jumala on valo ja Paholainen
Luciferina varjo tai pimeys sen saavuttamiseksi. Kuoleminen yhdellä tasolla on silloin elämää toisella: Lucifer on ihmiselle kehittymisen ehto tiellä valoon, kuten yö on matka päivään, tai kuolema elämään,
jotta ihminen eläisi ikuisesti.
Nefastos käyttää samoin nimitystä 'Saatana' Jehovaa korkeammasta henkiolennosta, joka ohjaa ihmistä hyvään koetuksen kautta. Jehova on säröytynyt heijastus ajallisesti rajoittuneessa jakautuneessa valheen maailmassa: se ei ymmärrä itseään heijastukseksi ja yrittää siten asettua Jumalan paikalle.
Kohtalokas valo, ts. oikeammin sen puute, on Jumalan
ilmentymä varjona kuten Jehovana, joka varsinaisesti tuhoaa ja tappaa epärakentavalla tavalla. Ainoastaan
vihkimättömille Jumala kuitenkin on Jumala ja Paholainen samanaikaisesti, so. kun Paholaista ei ymmärretä Luciferiksi. Tämä jakaminen on siten ominaista Jehovalle tulkittuna jakautuneeksi ihmiseksi (Jah-hovah).
Vihityille ihminen on pahuudessaankin Jumalan ilmentymää hyvä
n pahana aspektina: ihmisen jakautunut mieli on itse syynä sille, että hyvä Jumala ilmenee aineellisessa tulemisessaan pahana. '
Logos' on Lucifer, eli Jumala tulemisessaan, ts. ilmaisussaan (
verbum): Lucifer on yhden ja saman Jumalan aspekti. Kun Lucifer Jumalan aspektina vapauttaa ihmiskunnan, asiat nähdään oikeassa valossaan, eli aspektisuus havaitaan yhden ja saman hyvän Jumalan tulemiseksi. Siksi Lucifer Jumalan
aspektina ei ole pohjimmiltaan paha; ainoastaan jakautunut mieli ei havaitse pahaa sen aspektisuudessa ja on siten varsinaista Paholaiselle ominaista pahuutta. Tämä on kuitenkin pohjimmiltaan vain yhdenlaista platonismia, tai keskiaikaista nominalismia, millaiseksi Blavatsky oppiaan itse kutsuikin.