Irrationaalisuus

[obnoxion]

Minusta nämä olivat hyvin kuvaavia esimerkkejä irrationaalisuudesta arjen tasolla. Siinä mielessä irrationaalinen voisikin olla liminaalia, kun se liitty asioihin irroittamiseen kokonaisuudesta, tai tarkemmin, näennäiseen eli käsitteelliseen kuiluun joka erottamisesta seuraa.

[Insanus]

Se näkökulma jota yritin ilmaista on, että kun yritämme olla järkeviä, loogisia ja täyspäisiä omassa elämässämme mitä se ikinä tarkoittaakaan, meillä on jo jonkinlainen käsitys siitä mitä tuo rationaalisuus tarkoittaa. Rationaalisuuden omalle rationaalisuudelle ei kai kuitenkaan koskaan ole mitään muita takeita kuin se että se viittaa itseensä hirveän tehokkaasti ja pysyy siten rajojensa sisällä. Laaja rationaalisuus kykenee viittaamaan itseensä hyvin monen mutkankin kautta ilman katkoksia. Psykoanalyytikot ja uskonnot saavat uskomaan että toiminnallamme on alitajuisia motiiveja, evoluutioteoria saa meidät hyväksymään käsityksen luonnollisista vieteistä ja perhe ja ystävät normatiivisista standardeista - siitä mitä ihmiset yleensä ovat ja ajattelevat ja niin edelleen mutta nämä -ja tämä mitä nyt teen- ovat aina ikään kuin yläpuolelta, valta-asemasta tulevia näkemyksiä. En tarkoita että ne ovat vääriä. Rationaalisuus puhuu siitä mitä ymmärtää, minkä on saanut alistettua omaan ymmärrykseensä ja pitää toisen näkökulmaa vääränä tai kenties jotenkin komplementaarisena omalleen, ellei jo ymmärrä sitä & tuo ymmärryskin voi olla hallitseva uudelleentulkinta termeistä, ei vain retoriikan ja psykologian vaan logiikankin päämäärähakuista käyttöä. Irrationaalisuus on sitä mikä rikkoo tätä vastaan, mutta ei ole vielä mitään positiivista.

[obnoxion]

Toisinaan sinun ajattelustasi tulee mieleen jainalaisuus, jossa tavallaan tehdään jumalanpalvelusta välinpitämättömille olennoille jotka eivät ole olennaisesti saatavilla. Tosin ilmeisesti jainalaisuudessa tekemisen perustelu löytyy itse toiminnasta. Kokonaisvaltaisemmin katsottuna sinun näkemyksesi tuo mieleen Aleister Crowleyn näyn kuudenteen Eetterin liittyvän näkyilmoituksen mustasta koulukunnasta. Kuten kai tiedätkin, näitä koulukuntia on näyssä kolme - musta, valkea ja keltainen. Kuvaus niistä löytyy teoksesta Liber 418 (The Vison and the Voice):

And a voice cries: Cursed be he that shall uncover the nakedness of the Most High, for he is drunken upon the wine that is the blood of the adepts. And BABALON hath lulled him to sleep upon her breast, and she hath fled away, and left him naked, and she hath called her children together, saying: Come up with me, and let us make a mock of the nakedness of the Most High.

And the first of the adepts covered His shame with a cloth, walking backwards; and was white. And the second of the adepts covered His shame with a cloth, walking sideways and was yellow. And the third of the adepts made a mock of His nakedness, walking forwards; and was black. And these are three great schools of the Magi, who are also the three Magi that journeyed unto Bethlehem; and because thou hast not wisdom, thou shalt not know which school prevaileth, or if the three schools be not one. For the Black Brothers lift not up their heads thus far into the Holy Chokmah, for they were all drowned in the great flood, which is Binah, before the true vine could be planted upon the holy hill of Zion.


Näkyä selitetään alaviitteessä seuraavasti:
Roughly, it may be said that the White is the Pure Mystic, whose attitude to God is one of reverence. The Yellow School conceals the Mysteries indeed, but examines them as it goes. The Black School is that of pure Skepticism.

[Insanus]

Muistan tuon. Olen vertaillut sitä kahdenteenkymmenenteen, jossa:

The figures on the wheel are darker than the wheel itself; in fact, they are stains upon the purity of the wheel, and for that reason, and because of the whirling of the wheel, I cannot see them. But at the top seems to be the Lamb and Flag, such as one sees on some Christian medals, and one of the lower things is a wolf, and the other a raven. The Lamb and Flag symbol is much brighter than the other two. It keeps on growing brighter, until now it is brighter than the wheel itself, and occupies more space than it did.

It speaks: I am the greatest of the deceivers, for my purity and innocence shall seduce the pure and innocent, who but for me should come to the centre of the wheel. The wolf betrayeth only the greedy and the treacherous; the raven betrayeth only the melancholy and the dishonest. But I am he of whom it is written: He shall deceive the very elect. [/i

[obnoxion]

The figures on the wheel are darker than the wheel itself; in fact, they are stains upon the purity of the wheel, and for that reason, and because of the whirling of the wheel, I cannot see them. But at the top seems to be the Lamb and Flag, such as one sees on some Christian medals, and one of the lower things is a wolf, and the other a raven. The Lamb and Flag symbol is much brighter than the other two. It keeps on growing brighter, until now it is brighter than the wheel itself, and occupies more space than it did.It speaks: I am the greatest of the deceivers, for my purity and innocence shall seduce the pure and innocent, who but for me should come to the centre of the wheel. The wolf betrayeth only the greedy and the treacherous; the raven betrayeth only the melancholy and the dishonest. But I am he of whom it is written: He shall deceive the very elect.

Tämä on minusta hyvin kiehtova näky, kun se on kuin asura katsomassa peilikuvaansa. Asuroiden olemus on kuin pyörä tai tuijottava silmä. Asurat kuvataan alkuperäisesti kolmipäisiksi (jokaisessa päässä on lisäksi kolmet kasvot), joten ehkä kolme eläintä pyörällä ovat kolmien kasvojen peilikuvat. Asurat, puolijumalat, sijoitetaan yleensä ihmisen yläpuolelle ja jumalten alapuolelle - joskus sanotaan että ihminen on asuralle eläin, ja asura on eläin jumalille (devoille). Karitsa olisi näistä eläimistä puhtaasti voimasta elävälle asuralle ehkä vierain. Lippu karistalla on kuitenkin Egyptin eräs alkuperäisin symboli jumaluudelle, ja näin ollen asuroiden kateuden perimmäiselle objektille.

Miten tällainen tulkinta sitten sopii siihen kokonaisuuteen josta kappaleet on irrotettu, on taas asia erikseen.

[Insanus]

The figures on the wheel are darker than the wheel itself; in fact, they are stains upon the purity of the wheel, and for that reason, and because of the whirling of the wheel, I cannot see them. But at the top seems to be the Lamb and Flag, such as one sees on some Christian medals, and one of the lower things is a wolf, and the other a raven. The Lamb and Flag symbol is much brighter than the other two. It keeps on growing brighter, until now it is brighter than the wheel itself, and occupies more space than it did.It speaks: I am the greatest of the deceivers, for my purity and innocence shall seduce the pure and innocent, who but for me should come to the centre of the wheel. The wolf betrayeth only the greedy and the treacherous; the raven betrayeth only the melancholy and the dishonest. But I am he of whom it is written: He shall deceive the very elect.

Tämä on minusta hyvin kiehtova näky, kun se on kuin asura katsomassa peilikuvaansa. Asuroiden olemus on kuin pyörä tai tuijottava silmä. Asurat kuvataan alkuperäisesti kolmipäisiksi (jokaisessa päässä on lisäksi kolmet kasvot), joten ehkä kolme eläintä pyörällä ovat kolmien kasvojen peilikuvat. Asurat, puolijumalat, sijoitetaan yleensä ihmisen yläpuolelle ja jumalten alapuolelle - joskus sanotaan että ihminen on asuralle eläin, ja asura on eläin jumalille (devoille). Karitsa olisi näistä eläimistä puhtaasti voimasta elävälle asuralle ehkä vierain.

Toisaalta viattomuus viettelee kaikkein voimakkaimmin ja tästä Crowley varoittaa myös toisissa teoksissaan mm. viittauksena Tarotin prinsessoihin - niiden voimien välittömyys ja yksinkertaisuus on hänen mukaansa magukselle hyvin rakasta & tuo rakastuminen voi viedä hänet tuhoon. Mietin tuota viittausta ja ylläolevaa karitsaa taas kun on hiljattain ollut puhetta oikeasta toiminnasta ja moraalista asiana joka perustuu vilpittömälle intentiolle ja hyväntahtoisuudelle. Ajattelin tuota karitsaa ennemminkin Kristuksen kirkkautena tai jonain sellaisena "hyvyytenä" joka on yksiselitteisesti hyvää ja oikein kenen tahansa intuitiolle, mutta joka ehkä kuitenkin pettää juuri sen takia (puhtaan skeptisyyden koulua, toden totta!) Crowleyhan kehottaa myös uhraamaan poikalapsen jolla on täydellinen viattomuus ja korkea äly. Mutta tämä menee hyvin ohi aiheesta.

[obnoxion]

Tällaisen tekstin tulkitseminen on varmasti peiliinkatsomista meille kullekin. Jos ajatellaan karitsan arvoitusta toisella tapaa, on epäsuhta ainakin siinä että karitse on vain yksi eläin pyörän reunalla. Ne asiat joita hän kuvastaa kuuluvat pyörän liikahtamattomaan keskukseen - kuten oikeintekemisen toiminnallinen ydin. On tavallaan petos vetää niiden nimissä pyörän reunalle.

[Hoenir]

Tuli mieleen yksi ajatusyhteys näiden irrationalismi-rationalismi-juttujen ja toisenlaisten sosiaalisten ongelmien väliltä. Kun oma ajattelu oli leimallisemmin esoteerista ja nämä jutut olivat tulleet muutenkin osaksi elämää, minua otti kamalasti päähän että näistä asioista ei voinut puhua kenenkään kanssa. Kaikki tietää varmasti sen sosiaalisen mekanismin, joka toteutuu kun ihmiset eivät pysty käsittelemään jotain vaikeaa ajatusta ryhmänä. Itse asia jää kohtaamatta ja lopputuloksena on lähinnä naurua ja kiusaantuneita katseita.

Oma reaktioni näihin ristiriitoihin oli liiallinen uskonnollisen kokemusmaailman rationalisointi. Aloin suhtautua henkisiin asioihin ikään kuin ne tulisi "perustella" toisille, ja tämä vahingoitti merkittävästi uskonnon ja tavanomaisesti kulttuurissamme sitä vastaan asetettuhen seikkojen – kuten tieteen, järjen ja tavanomaisen arkisuuden - kohtaamista ja kriittistä ajattelua. Kärsin edelleen tämän ristiriidan seurauksista, vaikkakin hyvin erilaisilla elämän osa-alueilla, mutta en tahdo puhua siitä tässä sen enempää.

Anyway, se mitä nyt tahdoin sanoa on yleistettävissä seuraavasti: kannattaa olla aina varuillaan oman rationaalisuuden suhteen, jos on jossain vaikeassa kulttuurillisessa/ideologisessa tilanteessa (kuten AT:ssa ). Ja koska rationalisointi ja irrationaalisuus kulkevat ainakin osittain käsi kädessä, niin sama pointti toiminee myös suosiolla järkeilyn ulkopuolelle jätettävien seikkojen suhteen.

[obnoxion]

Tuli mieleen yksi ajatusyhteys näiden irrationalismi-rationalismi-juttujen ja toisenlaisten sosiaalisten ongelmien väliltä. Kun oma ajattelu oli leimallisemmin esoteerista ja nämä jutut olivat tulleet muutenkin osaksi elämää, minua otti kamalasti päähän että näistä asioista ei voinut puhua kenenkään kanssa. Kaikki tietää varmasti sen sosiaalisen mekanismin, joka toteutuu kun ihmiset eivät pysty käsittelemään jotain vaikeaa ajatusta ryhmänä. Itse asia jää kohtaamatta ja lopputuloksena on lähinnä naurua ja kiusaantuneita katseita.

Oma reaktioni näihin ristiriitoihin oli liiallinen uskonnollisen kokemusmaailman rationalisointi. Aloin suhtautua henkisiin asioihin ikään kuin ne tulisi "perustella" toisille, ja tämä vahingoitti merkittävästi uskonnon ja tavanomaisesti kulttuurissamme sitä vastaan asetettuhen seikkojen – kuten tieteen, järjen ja tavanomaisen arkisuuden - kohtaamista ja kriittistä ajattelua. Kärsin edelleen tämän ristiriidan seurauksista, vaikkakin hyvin erilaisilla elämän osa-alueilla, mutta en tahdo puhua siitä tässä sen enempää.

Anyway, se mitä nyt tahdoin sanoa on yleistettävissä seuraavasti: kannattaa olla aina varuillaan oman rationaalisuuden suhteen, jos on jossain vaikeassa kulttuurillisessa/ideologisessa tilanteessa (kuten AT:ssa ). Ja koska rationalisointi ja irrationaalisuus kulkevat ainakin osittain käsi kädessä, niin sama pointti toiminee myös suosiolla järkeilyn ulkopuolelle jätettävien seikkojen suhteen.

Eräs näkökulma josta näitä kohtaamisten hankaluuksia voidaan katsoa, on se miten valtakulttuuri suhtautuu vähemmistöryhmään. Luen juuri Haroon Khalidin kirjaa "In Search of Shiva - A Study of Folk Religious Practices in Pakistan". Kirjassa on sivuttu sitä miten valtakulttuurin paineessa elävä vähemmistöhengellisyys ajautuu helposti rationalisoimaan ja pyytelemään anteeksi omia erityispiirteitään. Minä olen päättänyt pyrkiä siihen, että en antaisi periksi paineelle. On vain ajateltava että minulla ei ole mitään hävettävää tai pelättävää, sillä minä toteutan omia unelmiani ja vaalin omia arvostuksiani. Kaikki ne "tavalliset" ihmiset jotka tietävät tästä puolesta elämässäni ovat suhtautuneet siihen hyvin asiallisesti tai positiivisen kiinnostuneesti. Varmasti siinä nähdään myös huvittavia piirteitä, mutta en pidä täydellistä vakavastiotettavuutta mitenkään tavoiteltavana asiana. Ihmiset nyt vain ovat hieman huvittavia, etenkin kun kyse on asioista joita he pitävät tärkeinä. Mutta se tekee ihmisistä myös rakastettavia, eikö niin?

Olisin tyrmistynyt jos joku yrittäisi tehdä siitä lyömäaseen tai pilkkakirveen minua vastaan. Heillä on silloin syytä hävetä, ei minulla.

Paljon tuntuu olevan tässäkin ajassa sellaista rationaalisuutta, joka elää kuin jossain Godardin Alphavillessa missä seiniä koristavat Einsteinin kaavat kuin jonain iskulauseina. Olisinko minä parempi vai huonompi ihminen jos vesittäisin syvältä kumpuavan ja rauhanomaisen vakaumukseni kun joku insinööri sanoisi sitä huuhaaksi? Ajattelen että voin vanhana miehenä katsoa helpommin lapsiani silmiin kun pitäydyn siinä mitä pidän oikeana ja kauniin.

[Heith]

Heillä on silloin syytä hävetä, ei minulla.

Juuri näin. Hoenirin tekstistä tuli vähän surullinen mieli, ikävää että sinulla on ilmeisen vahvoja negatiivisia kokemuksia. Silläkin uhalla että seikkailen todella off-topicissa:

Olen muutamia kertoja ollut tilanteessa missä on tiedetty, suhteellisen epämääräisesti, mutta kuitenkin tiedetty että olen ei-valtausko-uskonnollinen ja tähän on koetettu suhtautua ivallisesti ja naureskellen. Päivästä riippuen, sillä en minäkään aina jaksa, mutta muutamana hyvänä päivänä olen jaksanut yksinkertaisia sosiaalisia keinoja käyttäen kääntää tilanteen niin että pilkkaaja on pian hävennyt käyttäytymistään. Tämä on käynyt aivan ystävällisin keinoin, en ole "tarttunut syöttiin" ja lähtenyt vääntämään peistä henkilön kanssa kuka selvästi haluaa ratkaista asian väittelemällä eli eräänlaisella taistelulla -sillä mitä järkeä siinä olisi? En minä voi varmasti osoittaa ajatuksiani todeksi, eikä hän ole niitä valmis hyväksymään. En suostu asettamaan tällaista yksityistä asiaani joka ei vahingoita ketään sanallisen, sosiaalisen ja älyllisen kombinaation kirurgisen operaation silvottavaksi kun toimituksen tarkoitus on ilkeämielinen, kuten en odottaisi että toinenkaan asettaisi oman yksityisen asiansa, vaikkapa seksuaalisuutensa, samalla tavoin mikroskoopin alle yleisen pörhistelyn aiheeksi.

Sen sijaan voin kuulijalle väläyttää häivähdyksen niistä inspiroituneista, taianomaisista ajatuskuvioista mitkä liittyvät taiteelliseen prosessiini -mutta vain silloin kun vastaanottaja on mielestäni sellaisten salaisuuksien arvoinen. Voi myös kohteliaasti huomauttaa toiselle, ystävälliseen sävyyn, että hänen käytöksensä on töykeää. Hyvin moni ihminen lopettaa heti ja menee hämilleen: harva haluaa tieten tahtoen loukata, tai ainakin vain harva "kestää" normaalissa sosiaalisessa tilanteessa sitä että hänelle sanotaan rauhallisesti että sinun sanasi tekevät minulle surua. Ja jos henkilö tieten tahtoen siltikin tahtoo jatkaa viiltelyleikkiään, ei hänen kanssaan tarvitse olla tekemisissä.

Hieman off-topicina: Mieleeni on jäänyt englanninkielisellä foorumilla muutama vuosi sitten fra Omokshan toteama lausahdus runo-topicissa "runoudessa älykkö ei koskaan voi voittaa" (vapaa käännös, perustuen muistikuvaan) ja tämä oli minulle hyvinkin avaava lause. Runoutta, taidetta, uskonnollisuutta voi toki tarkastella älyllisen rakenteellisesti, mutta ei se lopulta juurikaan auta ymmärtämään sitä mistä on kyse. Ehkä tästä voitaisiin sanoa, että kyse on eräänlaisesta haltioitumisesta. Mikä sana siis juontaa juurensa olla haltioissaan -siis haltijan vallassa, ikään kuin, tuntemattoman, toiseuden, liikuttamana. Vaatii omanlaistaan rohkeutta uskaltaa antautua, avautua, ja laittaa aivan ne sisäisimmät sielunsa partikkelit näkyviin, oli kysymys sitten maalauksesta, elämäntyylistä tai keskustelusta.