Kaikkivoipaisuuden paradoksi

[Shivaprasaada]

Olen miettinyt sitä, kuinka hyvin ihmiset ymmärtävät paradokseja ja keksivät niille ratkaisun.

Eräs esimerkki jonka itse ratkaisin liittyy kaikkivoipaisuuden paradoksiin.

Ensimmäinen versio. Pystyykö Jumala luomaan niin suuren kiven, että Hän ei pysty nostamaan sitä?
Jos hän ei pysty nostamaan kiveä jonka loi, Hän ei ole kaikkivoipa. Jos hän pystyy nostamaan kaikki kivet, Hän ei ole kaikkivoipa, koska ei pysty luomaan kiveä jota Hän ei voi nostaa.

Minä sain tämän ihan itse ratkaistua.

Jumala pystyy olemaan samaan aikaan tilassa jossa Hän pystyy ja ei pysty nostamaan luomaansa kiveä. Hän voi luoda kiven jota Hän ei pysty nostamaan ensin, mutta sitten pystyykin. Hän päätti, että ei ensin pystynyt nostamaan kiveä, ja sitten pystyi.

Hän pystyy muuttamaan kaiken haluamallaan tavalla. Esimerkiksi Hän voi päättää, että joka kerta kun Hän ottaa puusta omenan ja ottaa vielä toisenkin omenan niin tyhjästä ilmaantuu kolmas. Tässä tapauksessa 1 omena + 1 omena ei ole 2 omenaa vaan 3 omenaa.

Toinen versio. Pystyykö Jumala luomaan itseään voimakkaamman olennon? Jos Hän pystyy, niin Hän ei ole kaikkivoipa, koska Hänen luomansa olento on Häntä vahvempi. Jos Hän ei pysty siihen niin Hän ei ole kaikkivoipa, koska ei pystynyt luomaan itseään voimakkaampaa olentoa.
Tämä ratkeaa samalla logiikalla. Hän pystyy olemaan samaan aikaan vahvempi ja heikompi kuin luomansa olento. Hän voi päättää, että Hän on luomaansa olentoa heikompi ja sitten vahvempi.

Kolmas versio. Pystyykö Jumala olemaan samaan aikaan kykeneväinen sekä olemassaoloon että olemattomuuteen.
Tämäkin ratkeaa samalla tavalla.
Jumala pystyy olemaan olemassa ja olematon samaan aikaan. Häneen uskoville Hän ilmoittaa itsestään tavalla tai toisella. Heillä Hän on olevainen. Ateisteille, jotka eivät edes halua uskoa Häneen, Hän on täysin olematon ja poissa.

Jos olento haluaa aidosti muistaa Jumalan, Jumala näyttäytyy olennolle, jos olento ei halua muistaa Jumalaa ja olla Hänen kanssa tekemisissä, Jumala antaa unohduksen eikä näyttäydy mitenkään vaan on pelkkää tyhjyyttä ja olemattomuutta ateistille.

Onko muilla kommentoitavaa?

[E.Velestie]

Tämän aiheesta itselleni nousee ydinkysymys on mikä on Jumala.
Todellinen Jumala edustaa itselleni Absoluuttia - puhtaasti kaikkeutta. Miksi kaikkeutta kiinnostaisi kivet ja omenat? Ettei mene saivartelun puolelle, niin ymmärsin kyllä esimerkin idean. Mutta voiko olla suurempaa kuin kaikkeus? Tai äärettömyys? Edellyttäen kaikkeuden olevan ääretön kaikkine mahdollisine multiversumeineen vai supersymmetrioineen. Tähän saamme joskus varmasti vastauksen. Tai informaatio?
Kaikki on kuitenkin pohjimmiltaan puhtaimmillaan informaatiota riippumatta puhutaanko materiasta, energiasta tai hengestä.

Dilemmaan tarvitseeko Jumalan kyetä tekemään samaan aikaan esimerkiksi esimerkin paradoksaalinen kivi, jota sekä jaksaa ja ei jaksa nostaa, kenties oma vastaus on keskiössä lähinnä demi-urgi kuin varsinainen Jumala. Kaikkeudessa vaikuttavat niin monisyiset mekaniikat, niin vastaavanlaisilla tempuilla todistakseen itse olemassaolonsa epäilijälle on helposti kauaskantoiset probleemat. Kenties isommat ongelmat kuin pelkkä glitch in matrix. Ja toinen että vaatisi Jumalalta inhimillisen persoonallisen mielen, joka ei mielestäni ole mahdollista Jumalan ollessa todella Jumala.

[Kenazis]

Jumala pystyy olemaan samaan aikaan tilassa jossa Hän pystyy ja ei pysty nostamaan luomaansa kiveä. Hän voi luoda kiven jota Hän ei pysty nostamaan ensin, mutta sitten pystyykin. Hän päätti, että ei ensin pystynyt nostamaan kiveä, ja sitten pystyi.

Mielestäni kyseessä ei ole samanaikainen tila, koska "ensin" ja "sitten" viittaa ajalliseen peräkkäisyyteen. Jos hän päättää, että ei ensin pysty ja sitten pystyy, niin eikö hän tosiasiassa koko ajan ole pystynyt? Miten tämä eroaa siitä, että painonnostaja joka nostaa 100kg päättää ensin, että pystyn nostamaan vain 80kg, mutta sitten pystyykin nostamaan 100kg? Joko hän tietoisesti huiputtaa itsensä olevan heikompi tai sitten ei tiedosta olevansa niin vahva kuin on.

Hän pystyy muuttamaan kaiken haluamallaan tavalla. Esimerkiksi Hän voi päättää, että joka kerta kun Hän ottaa puusta omenan ja ottaa vielä toisenkin omenan niin tyhjästä ilmaantuu kolmas. Tässä tapauksessa 1 omena + 1 omena ei ole 2 omenaa vaan 3 omenaa.

Tämä taas ei mielestäni ole niinkään 1 + 1 = 3 tilanne vaan 1+1+1+1...ad infinitum.

Toinen versio. Pystyykö Jumala luomaan itseään voimakkaamman olennon? Jos Hän pystyy, niin Hän ei ole kaikkivoipa, koska Hänen luomansa olento on Häntä vahvempi. Jos Hän ei pysty siihen niin Hän ei ole kaikkivoipa, koska ei pystynyt luomaan itseään voimakkaampaa olentoa.
Tämä ratkeaa samalla logiikalla. Hän pystyy olemaan samaan aikaan vahvempi ja heikompi kuin luomansa olento. Hän voi päättää, että Hän on luomaansa olentoa heikompi ja sitten vahvempi.

Tässä sama juttu kuin kivennoston-ongelmassa. Jumala on koko ajan voimakkaampi, jos hän pystyy päättämään onko heikompi vai vahvempi. Voimakkaampi/parempi painija voi hävitä halutessaan vaikka huonoimmalle, mutta tahtoessaan voittaa hän voittaa. Näin hän on tosiasiallisesti voimakkaampi koko ajan vaikka ei sitä tuo ilmi.

Kolmas versio. Pystyykö Jumala olemaan samaan aikaan kykeneväinen sekä olemassaoloon että olemattomuuteen.
Tämäkin ratkeaa samalla tavalla.
Jumala pystyy olemaan olemassa ja olematon samaan aikaan. Häneen uskoville Hän ilmoittaa itsestään tavalla tai toisella. Heillä Hän on olevainen. Ateisteille, jotka eivät edes halua uskoa Häneen, Hän on täysin olematon ja poissa.

Jos olento haluaa aidosti muistaa Jumalan, Jumala näyttäytyy olennolle, jos olento ei halua muistaa Jumalaa ja olla Hänen kanssa tekemisissä, Jumala antaa unohduksen eikä näyttäydy mitenkään vaan on pelkkää tyhjyyttä ja olemattomuutta ateistille.

Tämä esimerkki on mielestäni teologisesti jo ihan mielenkiintoinen ja tätä voisi puida enemmänkin. Mutta silloin ehkä toinen ketju nimeltä "Jumalan samanaikainen olemattomuus ja olemassaolo" tai jokin muu voisi olla hyvä, jolloin tämä pysyisi kaikkivoipaisuuden paradoksin käsittelemisessä yleisesti ja tämä sivulle haarautuminen puitaisiin uudessa omassa ketjussaan.

[obnoxion]

Minusta Shivaprasaadan pohdinta on äärettömän viehättävää. On tärkeää että Jumalaa voidaan pohtia, ja että Jumalasta voidaan puhua,yksinkertaisella kielellä ja yksinkertaisilla esimerkeillä. On varmasti ymmärrettävää jos harrastuneisuus näkyy keskusteluissa, koska harrastuneisuus seuraa innostuksesta, ja on valtava nautinto keskustella jostain erityisestä aiheesta toisen, yhtä innostuneen kanssa. Mutta tärkeintä on että Jumalasta voitaisiin puhua kielellä jota mahdollisimman moni ymmärtää.

[Alfalfa]

Jumala pystyy olemaan samaan aikaan tilassa jossa Hän pystyy ja ei pysty nostamaan luomaansa kiveä. Hän voi luoda kiven jota Hän ei pysty nostamaan ensin, mutta sitten pystyykin. Hän päätti, että ei ensin pystynyt nostamaan kiveä, ja sitten pystyi.

Latinalainen teologia askarteli tosissaan sellaisten kysymysten parissa, kuten kykeneekö Jumala tekemään neliön, joka on samaan aikaan ympyrä. Eräs vastaus kuului, että Hän tekee äärettömän ympyrän, joka ei eroa ominaisuuksiltaan äärettömästä neliöstä — tällainen askartelu ei tietenkään ratkaise kysymystä siitä, kykeneekö Hän tekemään äärellisen ympyrän, joka on samaan aikaan äärellinen neliö. Voitaisiin myös esimerkiksi sanoa, että Jumala tekee ympyrän äärettömällä nopeudella neliöksi, niin että se on samaan aikaan ympyrä ja neliö — jälleen jäisi kuitenkin vastaamatta, kykeneekö kaikkivoipa Jumala tekemään ympyrästä neliön samaan aikaan äärellisellä nopeudella.
Jos Jumala — so. skolastisten ajatusleikkien Jumala, joka tarjoaa askarreltavaa järjellemme — on tilassa, jossa Hän pystyy ja ei pysty nostamaan luomaansa kiveä, Hän näyttäisi olotiloineen jakautuvan vähintään kahdeksi, sillä pystyminen ja ei-pystyminen kuuluvat silloin molemmat Hänelle olotiloina. Kuitenkin Jumala on silloin kokonaisuus, jossa on osia, eikä hän ole täydellisen yksi, vaan yksi samalla lailla kuin monta on yksi moninaisuus — siis kuten vaikkapa luku kaksi on yksi luku. Olennaisempi kysymys on sikäli, voiko kaikkivoipa Jumala olla esimerkiksi samaan aikaan ja samassa olotilassa kokonaisuus ja ei-kokonaisuus — sikäli kun Hän ei kykene, ei Hän ole kaikkivoipa. Jos Jumala pystyy olemaan samaan aikaan ja samassa olotilassa kokonaisuus ja ei-kokonaisuus, on Hän moninainen kokonaisuus, jonka olotiloja molemmat ovat, mikä on ristiriidassa sen kanssa, että hän olisi samaan aikaan ei-kokonaisuus.
Siten käsitetty kaikkivoipaisuus näyttää johtavan aina vain ristiriitoihin.
Pohtikaamme kuitenkin, mitä kaiken voiminen tarkoittaa. Se, että esimerkiksi mies kykenee tekemään talon ja ei-tekemään talon, tarkoittaa että hänellä on kyky molempiin — talon rakentamisessa tai rakentamatta jättämisessä mikään ei rajaa hänen kykyään valita toinen vaihtoehdoista. Hän ei ole kuitenkaan kaikkivoipa siinä mielessä, että hän kykenisi rakentamaan talon, joka on samaan aikaan ei-talo. Se, mikä rajaa miehen talonrakennusta, ei liity talon rakentamiseen, tai rakentamatta jättämiseen, vaan talon mahdottomuuteen olla ja ei-olla talo samaan aikaan. Voimme kuitenkin sanoa, että mies on vapaa rakentamaan talon, tai olemaan rakentamatta sitä. Tällainen vapaus on rajallista, eikä rajatonta kykyä.
Yleensä, kun jotakuta sanotaan vahvaksi, tai kykeneväksi, tarkoitetaan määrättyä vahvuutta ja kykyä, kuten kykyä rakentaa talo, tai olla rakentamatta. Sanomme sellaista äärimmäisen vahvaksi ja äärimmäisen kykeneväksi, joka pystyy ja kykenee mitä suurimmissa määrin. Vanhassa testamentissa ja Uudessa testamentissa Jumalalla tuskin tarkoitetaan skolastista kaikkivoipaisuutta, siis kun esimerkiksi sanotaan, että "Kaikkivaltiasta (Shadday) me emme voi tavoittaa." (Job 37:23 ) Shadday tarkoittaa kaikista voimakkainta. Kreikaksi se käännettiin Septuagintassa sanalla pantokrator, eli kaikkeuden hallitsija — kuten Uudessa testamentissa sanotaan "Herra, Kaikkivaltias (pantokrator)" (2. Kor. 6:18). Sanan Shadday juurisana shadad tarkoittaa tuhoamista, ylivoimaisuutta ja autioittamista — sen merkitys on kuten arabian sanassa shadiid, eli olla vahva. Toisia selityksiä sanan merkitykselle on hedelmällisyys, tai avoimet tilat.
Siihen, että hallitsee kaikkea, ei sisälly vielä ajatusta siitä, että hallitsee tavalla, jolla mikä tahansa on mahdollista — se, että joku on kaikista vahvin, on vertailtava suure, joka ei vielä oleta skolastista kaikkivoipaisuuden käsitystä, jollainen Raamatun kirjoittajilla tuskin oli mielessään. He kun eivät olleet kreikkalaisia filosofeja, tai heidän myöhempiä latinankielisiä tulkitsijoitaan. Lähestyisin siksi kysymystä Raamatun Jumalan kaikkivoipaisuudesta ennemminkin puhekielisten ilmausten perusteella, kuten jonkun sanotaan pystyvän mihin tahansa, kun hän kykenee moniin ja suuriin asioihin — sillä ei tarkoiteta, että joku kykenee olemaan ja ei-olemaan samaan aikaan, tms.
Vapaus ei yleensäkään näyttäisi olevan ristiriidassa sen kanssa, että ei kyetä olemaan vaikkapa vankeja ja vapaita samaan aikaan, vaan että vapaa kykenee valitsemaan vankeuden ja vapauden välillä — se joka on valinnut rajoittaa itseään, on toiminut vapaasti, eikä sen kanssa ole ristiriidassa, että hänen vapautensa johtaa rajallisuuteen. Miksi joku valitsisi tehdä huonomman, kun hän voi tehdä paremman? Sikäli kun Jumala on kaikkeuden hallitsija ja Hänellä oli vapaus luoda järkevä ja järjestynyt maailma järjettömän ja järjestymättömän sijasta, tai olla luomatta sellaista, oli sellaisen luominen parempaa. Sikäli kun Jumala oli kaikkivoipa, Hän valitsi rajoittaa itseään, eikä se ole ristiriidassa sen kanssa, että alkutilanteessa Jumala oli kaikkivoipa. Silloin nykyinen valinnan rajallisuus on seurausta kaikkivoipaisesta valinnasta — minkä ei tarvitse tarkoittaa, että Jumala olisi kyennyt tekemään järjettömästä ja järjestymättömästä maailmasta paremman kahdesta vaihtoehdosta, vaan että Hänellä oli vapaus tehdä tämä tai ei-tämä, niin että kaikki mikä on, on seurausta Jumalan vapaasta valinnasta ja voimasta tehdä kaikki mikä on . Tämä on siis mielestäni ennemmin Jumalan kaikkivoipaisuutta: vapaus koko todellisuuden suhteen tehdä se tai ei tehdä sitä, mutta ei vapautta esimerkiksi siihen järjettömään seikkaan, että tekeminen olisi samaa kuin ei-tekeminen.
Sitä paitsi, jos Jumalaa rajoitti vain Hänen oma järkevyytensä, niin se ei ollut mikään Jumalalle itselleen ulkoinen asia, joka olisi rajoittanut Häntä — sen enempää kuin olla vapaa on rajallista siksi, että se ei ole samaan aikaan ei-vapautta. Ei vapaus ole mitenkään rajallisempaa siksi, että se on vapautta, eikä ei-ole vapautta samaan aikaan. Vapaus on vapautta vapaudeksi määräytyneenä, mikä on järkevää — se, että järki ei ole ristiriidassa itsensä kanssa, ei ole järjen estyneisyyttä jonkin itselleen ulkoisen seikan suhteen, vaan sen vapaata hallintaa, niin että ei näytä järkevältä sanoa myöskään, että Jumala on vapaudessaan rajoittunut siksi, että hän on vapaa, eikä kykene samaan aikaan olemaan ja ei-olemaan ei-vapaa ja vapaa; Hän kykenee kaikkeen, koska Hän hallitsee vapaasti kaikkea minkään itselleen ulkoisen rajoittamatta, määräytyneenä omaan vapauteensa ja kaikkivoipaisuuteensa, jotka eivät ole ulkoisia, vaan sisäisiä ja itsemääräytyneitä rajoitteita, kuten rajallisuus on itsessään vapaata ollessaan rajallista, kuten se on suhteutettuna rajattomaan, sillä rajaton suhteessa rajallisuuteen on rajallisuutta ja siten rajallisuuden rajattomuutta.

[Smaragd]

Pystyykö Jumala luomaan itseään voimakkaamman olennon? Jos Hän pystyy, niin Hän ei ole kaikkivoipa, koska Hänen luomansa olento on Häntä vahvempi.

Tämä on mielenkiintoinen kysymys ajatella ilmennyttä maailmaa vasten. Ihmisen perspektiivistä epätoivo, masennus ja nihilismi on ikään kuin sellaista kaiken potentiaalin eli voiman musertavaa tyhjiötä — Jumalan voimavarat tyhjentävää. Mutta näkisin Jumalan olevan voiman ja tyhjyyden mahdollistavissa laeissa. Yksilön perspektiivistä riippuen tyhjyyden voi nähdä merkityksettömänä tai merkityksen mahdollistajana. Jonkinlainen kehä piirtyy tyhjyyteen, jota lannistavien piirien otteissa ei kyetä valjastamaan ponnistusalustaksi.

[Shivaprasaada]

Kiitos kommentistasi Kenazis!

Olet oikeassa, että ensin ja sitten viittaa lineaariseen ajan kuluun ja etenemiseen. Mutta kun sanoin näin, niin tarkoitin, että Jumala päätti menettää kaikkivoipaisuutensa, ja kun hän halusi, hän sai sen takaisin.

Asian voi myös ajatella toisella tavalla. Jumala luo ison hiidenkiven. Hän yrittää nostaa sitä keskivertoihmisen lihasvoimalla. Ihmisen lihakset eivät pysty nostamaan isoa hiidenkiveä. Mutta sitten Hän nostaa sen rajattomalla jumalvoimallaan. Tämä on toinen tapa jolloin Hän pystyy ja ei pysty nostamaan kiveä samaan aikaan.

Jumala pystyy myös luomaan itseään vahvemman olennon samalla tavalla. Hän menettää kaikkivoipaisuutensa, koska päätti niin ja saa sen takaisin, kun haluaa.

Jumala pystyy myös olemattomuuteen samalla tavoin. Jos oletetaan, että on erilaisia universumeita, jotka ovat toisistaan erillisiä äärettömyyksiä, Jumala voi päättää missä universumeissa eli äärettömyyksissä Hän on olemassa ja missä Häntä ei ole.

Jumala pystyy myös luoman muodon, joka on sekä ääretön ympyrä, että ääretön neliö samaan aikaan. Hän voi päättää, että yhdessä saman universumin rinnakkaisulottuvuudessa se on ympyrä ja toisessa neliö. Hän voi luoda nämä rinnakkaisulottuvuudet sellaisiksi, että ne ovat äärettömiä tyhjiöitä joissa on vain Hänen luomansa loputon muoto.

Koska Jumala ylittää ajan ja tilan rajat, Hän on toteutunut ikuisuus ja toteutunut äärettömyys.

Hänelle on esimerkiksi mahdollista, koska Hänen luomansa fysiikan lait eivät sido Häntä ja Hän on toteutunut ikuisuus eli Hän on ollut olemassa tavalla tai toisella, muodossa tai toisessa lineaarisesti ikuisesti taaksepäin ajassa.

Jos Hän on halunnut, Hän on pystynyt keräämään vaikka ikuisesti kaksi kivikasaa. Toiseen Hän laittoi kiven joka päivä. Toiseen Hän laittoi kiven kerran vuodessa. Logiikan mukaan molempien kasojen pitäisi olla äärettömän suuria, mutta se johon Hän laittoi kiven kerran päivässä, pitäisi olla samaan aikaan 360 kertaa suurempi.

Fysiikan lakien mukaan tämä on mahdotonta, mutta koska Jumalan lait eivät rajoita Häntä ellei Hän niin halua, Hänelle mikään ei ole mahdotonta. Sitä paitsi, jos Hän laittoi siihen kasaan johon laittoi kiven kerran vuodessa ja kivi oli joka kerta 360 sen kokoinen kuin se kivi jonka Hän laittoi päivittäin toiseen kasaan, silloin molemmat kasat ovat äärettömän suuria ja täsmälleen samankokoisia myös fysiikan lakien mukaan.

Mutta koska Jumala on absoluuttisen kaikkivoipa, Hän voi päättää, että molemmat kasat ovat vaikka rajallisen pallonkokoisia ulkopuolelta, mutta äärettömiä sisältä. Hän voi tehdä kasat sellaisiksi, että kaikki joilla ei ole Hänen kaikkivoipaisuutta voivat halutessaan sukeltaa kivikasaan, mutta he eivät koskaan pääse sen keskukseen, koska kasat ovat sisältä äärettömän suuria, vaikka ne ovat ulkoapäin äärellisiä.

Halutessaan Jumala voi myös antaa kyvyn kasaan sukeltajalle päästä kasan ytimeen, vaikka kasa on ytimessä olevan henkilön ympäriltä kaikkialta ääretön. Keskuksessa olija voi yrittää sukeltaa ulos kasasta, mutta koska kasa on ääretön, hän on aina kasan keskuksessa eikä pääse kasasta pois, ellei Jumala salli sitä.

[Alfalfa]

Kiitos kommentistasi Kenazis!

Olet oikeassa, että ensin ja sitten viittaa lineaariseen ajan kuluun ja etenemiseen. Mutta kun sanoin näin, niin tarkoitin, että Jumala päätti menettää kaikkivoipaisuutensa, ja kun hän halusi, hän sai sen takaisin.
Asian voi myös ajatella toisella tavalla. Jumala luo ison hiidenkiven. Hän yrittää nostaa sitä keskivertoihmisen lihasvoimalla. Ihmisen lihakset eivät pysty nostamaan isoa hiidenkiveä. Mutta sitten Hän nostaa sen rajattomalla jumalvoimallaan. Tämä on toinen tapa jolloin Hän pystyy ja ei pysty nostamaan kiveä samaan aikaan.
Jumala pystyy myös luomaan itseään vahvemman olennon samalla tavalla. Hän menettää kaikkivoipaisuutensa, koska päätti niin ja saa sen takaisin, kun haluaa.
Jumala pystyy myös olemattomuuteen samalla tavoin. Jos oletetaan, että on erilaisia universumeita, jotka ovat toisistaan erillisiä äärettömyyksiä, Jumala voi päättää missä universumeissa eli äärettömyyksissä Hän on olemassa ja missä Häntä ei ole.

Kysymys sinulle: missä on sellaisen Jumalan järki? Jos Jumala päätti menettää kaikkivoipaisuutensa, hän oli yhtenä hetkenä kaikkivoipa ja toisena ei ollut — miten sellainen kompromissi vastaa kysymykseen siitä, voiko Jumala olla samana hetkenä, eli samaan aikaan kaikkivoipa ja ei-kaikkivoipa? Sikäli kun ongelma yritetään siirtää kahden eri ajankohdan ominaisuuksiksi, se ei näytä ratkaisevan mitenkään ongelmaa kaikkivoipaisuudesta, se vain siirtää sen vielä ajattelemattomaan paradoksiin, eli ristiriitaan, joka sisältyy itse väitteeseen. Jos Jumala voi päättää missä äärettömyyksissä Hän on olemassa ja missä Häntä ei ole, pitäisi vielä vastata kysymykseen, voiko Hän olla ja ei-olla samaan aikaan yhdessä ja samassa äärettömyydessä olemassa ja ei-olemassa. Sikäli kun Jumalan valintakyky on mitenkään järjellinen, on valintakyky määräytynyt, eli rajattu vapaudeksi, eikä siihen kuulu ns. vapaus olla ja ei-olla samanaikaisesti vapaa. Ei ole nimittäin mikään vapauden rajoitus, vaan vapauden rajatonta itsehallintaa, olla vapaa, mikä ei samaan aikaan ole ei-vapautta. Samoin olla rajallinen tai olla järkevä on rajallisuuden ja järjellisyyden rajatonta itsehallintaa, joka ei ole vähemmän vapaata ja vähemmän järjellistä siksi, että se ei kykene samaan aikaan olemaan järjetöntä ja rajatonta. Rajaton, täydellinen vapaus on vapaata ja rajatonta siinä nk. rajassa että se on rajautunut erilleen rajallisuudesta, vapaus rajautuneena erilleen ei-vapaudesta, aivan kuten oleminen on rajautunut erilleen ei-olemisesta.

[Shivaprasaada]

Tervehdys Alfalfa!

Vastaan kysymykseesi.

Jumala voi olla kaikissa ulottuvuuksissa ja äärettömyyksissä olevainen ja ei-olevainen samaan aikaan.

Tavallisen kuolevaisen näkökulmasta, jolla on rajoittunut käsityskyky, ei pysty käsittämään Jumalaa absoluuttisen täydellisesti ja tyhjentävästi.

Jumalan ei tarvitse todistella kenellekään mitään luomalla kiviä joita Hän pystyy nostamaan ja samaan aikaan ei pysty nostamaan. Hänen ei tarvitse myöskään luoda olentoa joka on samaan aikaan Häntä vahvempi ja heikompi.

Jumala on ihmiselle käsittämätön.

[Alfalfa]

Tervehdys Alfalfa!

Vastaan kysymykseesi.

Jumala voi olla kaikissa ulottuvuuksissa ja äärettömyyksissä olevainen ja ei-olevainen samaan aikaan.

Tavallisen kuolevaisen näkökulmasta, jolla on rajoittunut käsityskyky, ei pysty käsittämään Jumalaa absoluuttisen täydellisesti ja tyhjentävästi.

Jumalan ei tarvitse todistella kenellekään mitään luomalla kiviä joita Hän pystyy nostamaan ja samaan aikaan ei pysty nostamaan. Hänen ei tarvitse myöskään luoda olentoa joka on samaan aikaan Häntä vahvempi ja heikompi.

Jumala on ihmiselle käsittämätön.

Finitum non capax infiniti siis. Jos Jumala olisi kaikissa ulottuvuuksissa ja äärettömyyksissä olevainen ja ei-olevainen samaan aikaan, Hän ei kuitenkaan ei-olisi sitä — tätä sinä tarkoitat sellaisen Jumalan puolestapuhujana ja ikään kuin Hänen pappinaan. Kuten Aristoteles on sanonut, sellaista käsitystä vastaan voidaan muodostaa todistus ad hominem, nimittäin väitteen esittäjää vastaan. Sinä, joka olet tavallinen kuolevainen, et pysty todistamaan mitään sellaisesta Jumalasta, paitsi että se on yhtä paljon olemassa kuin nelikulmainen ympyrä on olemassa geometrian lakien mukaan — käsityskykymme mukaan sellainen Jumala, joka olisi ja ei-olisi samaan aikaan jotakin, ei ole olemassa. Tällaisen Jumalan kyllä kannattaisi todistaa itsestään jotakin, koska Häneen uskovat eivät kykene uskomaan Hänen olevan sellainen, että hän kykenee olemaan ja ei-olemaan sitä mitä käsitämme hänen olevan. Käsityskykymme asettaa rajat sille, miten Jumala voidaan käsittää olemisessaan. Sikäli kun ei ole mitään käsitettävää Jumalaa ja tavallisen kuolevaisen näkökulma on ainoa mikä meillä on, niin järjelle kuin intuitiollekin (joka ei ole samaa kuin järki ja on siten rajautunut erilleen järjestä), mainittu Jumala on yhtä paljon olemassa kuin pukkihirvi, kimaira, kentauri tms. mielikuvituksen tuotokset, tai ennemminkin virheelliset sellaiset kuten neliskanttinen ympyrä. Tällainen Jumala on kuten Lutherin salattu Jumala (Deus absconditus), joka ei ole meille mitään (nihil ad nos). Kaiken käsittämisen, todistamisen, jne. täytyy nimittäin huomioida meidän näkökulmamme asiaan, se mitä se on meille (ad nos) — ja sinun Jumalasi näyttää olevan sellainen nihilum, että Hänestä ei käsitetä osaakaan, joka todistaisi mitenkään kokonaisuuden olevan olemassa. Se on kuten Epikuroksen jumalat, jotka eivät piittaa mitään inhimillisestä maailmasta ja elävät kokonaan sen käsityskyvyn ulkopuolella, omassa yksinäisessä autuudessaan maailmojen välisissä tiloissa.
Asiaa voisi kuitenkin ajatella siltä kannalta, mitä Paavali sanoo: Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa (dynamis) ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa (nooumena kathoratai) hänen teoissaan. Sikäli kun Jumalan voima ja kyky, eli dynamis, on nähtävissä ja havaittavissa luodusta maailmasta, joka on järkevä — kuten siten, ettei todellisuudessa ole neliskanttisia ympyröitä sen enempää kuin kolmijalkaisia kaksijalkaisia tms. —, on Jumalan kyky ja voima käsitettävissä Paavalin kannalta luodun maailman perusteella, eli tavallisen kuolevaisen näkökulmasta, mikä onkin ainoa mikä meillä on. Kathoraō tarkoittaa läpikotaista ja selkeää käsittämistä ja ymmärtämistä.
Lisäksi, millainen Jumala loisi maailman, jonka on kokonaan mahdotonta käsittää ja tuntea Hänet missään osassaan, aivan kuten on geometriassakin mahdotonta ympyrän olla edes osaltaan neliskanttinen? Sikäli kun järjellinen ja rajallinen maailma oli parempi kuin järjetön ja rajaton ja Jumalalla oli voima ja kyky luoda molemmat, voidaan Jumalan ajatella luoneen vaihtoehdoista paremman ja siten rajoittuneen käsitettäväksi ja järjelliseksi — jos Jumalalla olisi ollutkin tarkoittamassasi merkityksessä kaikkivoipa kyky, on kuitenkin selvää, että Jumala valitsi luoda järkevän kaikkeuden ja että se oli vaihtoehdoista parempi. Siten myös sellainen kuolevainen on parempi ja enemmän Jumalan suunnitelman mukainen, joka käsittää Jumalan järkevästi, eli tavallisen kuolevaisen näkökulmasta. Kuinka Jumala kuitenkaan olisi luonut maailman paremman vaihtoehdon mukaan ellei siten, että se muistutti enemmän Hänestä itsestään, kuin järjetön maailma? Tällä en tarkoita, että kaikki mikä on maailmassa sisältäisi vastaavuuden Jumalassa — kuten esimerkiksi holtiton irstailu —, mutta niin huonot kuin hyvät puolet ovat kuitenkin kaikki käsitettäviä, niin ettei ole ylipäätänsä sellaista inhimillistä hyvää, mikä ei olisi myös käsitettävää, joten kaiken maailmallisen hyvän, sikäli kun se kuvastaa Jumalan hyvyyttä, täytyy olla käsitettävää ja käsitettävyys muodostaa osan sen hyvyydestä. Ylipäätänsä on parempi myös käsittää , eli totuudellisesti tiedostaa olevansa paha, kuin kuvitella olevansa hyvä silloin kun on paha. Toisaalta sanomme myös, että joku käsitti väärin, mutta nyt on kysymys vain sellaisista asioista, jotka ovat käsityskyvyn välttämättömiä totuuksia, aivan kuten geometrinen totuus siitä, että ympyrä ei ole neliskanttinen.