Kaikkivoipaisuuden paradoksi

[Kenazis]

Olet oikeassa, että ensin ja sitten viittaa lineaariseen ajan kuluun ja etenemiseen. Mutta kun sanoin näin, niin tarkoitin, että Jumala päätti menettää kaikkivoipaisuutensa, ja kun hän halusi, hän sai sen takaisin.

Edelleen olen sitä mieltä, että jatkuva mahdollisuus säädellä kaikkivoipaisuuttaan on kaikkivoipaisuutta. Ei sekä kaikkivoipaisuutta että ei-kaikkivoipaisuutta. Tuossa jo Alfalfa selitti niin pitkästi kaikenlaista, että pidän tämän lyhyenä. Tosiaan Jumalan kaikkivoipaisuus voidaan nähdä mielekkäänä silloin, kun se on rajattua. Esim. Jumala on luonut maailmankaikkeuden lait ja voimat, sekä "logiiikan". Hän pystyy edellä mainittujen lakien puitteissa toimimaan täydellisesti. Näissä rajoissa meillä on kaikkivoipa Jumala sekä ymmärrettävä universumi että jollain tasolla ymmärrettävä Jumala. Jos Jumala toimii rikkoen lakeja ja logiikkaa, meillä ei ole mahdollisuutta ymmärtää Häntä. Jos Jumala puuttuu maailman kulkuun samoin, emme voi ymmärtää maailmaakaan.

[Shivaprasaada]

Tervehdys Kenazis!

Meillä taitaa olla ymmärrysero liittyen kaikkivoipaisuuden paradoksiin.

Minun mielestäni kyky laittaa kaikkivoipaisuutensa pois päältä kuin valon katkaisijasta ei ole enää aitoa kaikkivoipaisuutta niin kauan kun kaikkivoipaisuus on pois päältä. Silloin Jumala on rajallinen, mutta koska Hänellä on kyky aktivoida halutessaan kaikkivoipaisuutensa takaisin milloin haluaa, Hän on samaan aikaan kaikkivoipa ja ei-kaikkivoipa.

En voi kuitenkaan kieltää mahdollisuutta, että Jumalan kaikkivoipaisuus ei ole ääretöntä ja rajatonta, vaan rajattua.

Silloin Jumala pystyy tekemään kaiken mikä on mahdollista olevaisuuden lakien mukaan. Tietysti olevaisuuden lait todennäköisesti rajoittavat Häntä vähiten, koska Hän on olevaisuuden mahtavin olento, vaikka Hänen kaikkivoipaisuutensa ei olisi rajatonta ja ääretöntä kaikkivoipaisuutta.

[obnoxion]

On ymmättettävää miksi mystikot kestävät aikaa skolastikkoja paremmin. Molemmat nousevat yhdessä pyhälle vuorelle, mutta vain mystikko jatkaa tuntemattomuuden pilveen. Skolastikko voi palata takaisin laaksoon, ja kertoa että asiat vuoren huipulla ovat jokseenkin kuten laaksossa, paitsi maisemat jylhemmät, luonto karumpi ja ilma ohuempi. Tai sitten voi tehdä kotinsa vuorelle, ja omistautua Jumalan käsittämiselle astumatta pilvien huoneisiin. Pidän tätä vaihtoehtoa korostuneen pyhänä valintana omassa ajassamme, sillä se vaatii poikkeuksellista rehellisyyttä, nöyryyttä ja sinnikkyyttä.

[Kavi]

On ymmättettävää miksi mystikot kestävät aikaa skolastikkoja paremmin. Molemmat nousevat yhdessä pyhälle vuorelle, mutta vain mystikko jatkaa tuntemattomuuden pilveen. Skolastikko voi palata takaisin laaksoon, ja kertoa että asiat vuoren huipulla ovat jokseenkin kuten laaksossa, paitsi maisemat jylhemmät, luonto karumpi ja ilma ohuempi. Tai sitten voi tehdä kotinsa vuorelle, ja omistautua Jumalan käsittämiselle astumatta pilvien huoneisiin. Pidän tätä vaihtoehtoa korostuneen pyhänä valintana omassa ajassamme, sillä se vaatii poikkeuksellista rehellisyyttä, nöyryyttä ja sinnikkyyttä.

Tästä tuli mieleeni Attarin runo kolmesta perhosesta, joista ensimmäinen kertoo nähneensä kynttilän valon kutsuen tätä rakkaudeksi, toinen koskettaa sen liekkiä siivillään kutsuen tätä rakkaudeksi mutta kolmas heittäytyykin liekkeihin palaen kokonaan.

[obnoxion]

On ymmättettävää miksi mystikot kestävät aikaa skolastikkoja paremmin. Molemmat nousevat yhdessä pyhälle vuorelle, mutta vain mystikko jatkaa tuntemattomuuden pilveen. Skolastikko voi palata takaisin laaksoon, ja kertoa että asiat vuoren huipulla ovat jokseenkin kuten laaksossa, paitsi maisemat jylhemmät, luonto karumpi ja ilma ohuempi. Tai sitten voi tehdä kotinsa vuorelle, ja omistautua Jumalan käsittämiselle astumatta pilvien huoneisiin. Pidän tätä vaihtoehtoa korostuneen pyhänä valintana omassa ajassamme, sillä se vaatii poikkeuksellista rehellisyyttä, nöyryyttä ja sinnikkyyttä.

Tästä tuli mieleeni Attarin runo kolmesta perhosesta, joista ensimmäinen kertoo nähneensä kynttilän valon kutsuen tätä rakkaudeksi, toinen koskettaa sen liekkiä siivillään kutsuen tätä rakkaudeksi mutta kolmas heittäytyykin liekkeihin palaen kokonaan.

Miten ilahduttavaa jakaa ajatuskulku Attarin kanssa!. Ensimmäinen skolastikko voisi tosiaan olla perhonen joka käy vilkaisemassa tulta, ja mystikko astuu tuleen. Mutta vuorelle muuttanutta skolastikkoa en ehkä sanoisi siipensäpolttajaksi. Ennemmin hän on perhonen joka jää tuijottamaan tulta, ja jos Jumala suo, hän näkee sen sammuvan ja tulee mystikoksi astumalla pimeyteen. Vuorella asuen hän taas näkee harvinaisen päivän, jonka kirkkautta ei mikään pilvi himmennä. Silloin hän voi palata laaksoo, sillä maailma on hänelle vain yhtä pilveä.

[Kenazis]

Meillä taitaa olla ymmärrysero liittyen kaikkivoipaisuuden paradoksiin.

Minun mielestäni kyky laittaa kaikkivoipaisuutensa pois päältä kuin valon katkaisijasta ei ole enää aitoa kaikkivoipaisuutta niin kauan kun kaikkivoipaisuus on pois päältä. Silloin Jumala on rajallinen, mutta koska Hänellä on kyky aktivoida halutessaan kaikkivoipaisuutensa takaisin milloin haluaa, Hän on samaan aikaan kaikkivoipa ja ei-kaikkivoipa.

Väännetään tästä nyt vielä hetki. Jos kaikkivoipaisuuden voi tahtoessaan saada pois päältä ja päälle niin kyky kaikkivoipaisuuteen on koko ajan läsnä. Vertauksia tilanteeseen voidaan tehdä monella eri tavalla. Jos on kyky tehdä jotain, mutta ei sillä hetkellä tee niin kyseinen olento/henkilö ei ole kyvytön samalla tavalla kuin olento/henkilö, joka ei kykene. Jos minulla on jokin kyky/taito/ominaisuus jne. Mutta en sitä juuri nyt aktiivisesti käytä tau hyödynnä, niin se ei ole sama kuin silloin, jos en omaa laisinkaan sitä kykyä.

Jos jumala ei ole kaikkivoipa ei hän voi päättää olla kaikkivoipa, koska hän ei ole kaikkivoipa, jota kaikkivoipana oleminen edellyttää. Jos taas toteamme, että Jumala voi rikkoa logiikkaa täysin niin meillä ei ole mahdollisuuksia ymmärtää Jumalaa mitenkään eikä tällaisilla väitteillä ja lauseille ole minkäänlaista merkitystä. Voisimme vaikka keskustella valosta, joka on samaan aikaan pimeyttä, mutta ei missään loogisessa mielessä eikä millään ymmärrettävällä esimerkillä lähestyttävänä. Voimme vaikka vaihtaa valo-sanan plöö-sanaksi ja pimeä-sanan möö-sanaksi. Plöö on möö. Tämä on yhtä ymmärrettävää.

Voiko rajattu muuttaa itsensä rajattomaksi pelkästään tahtomalla?

Silloin Jumala pystyy tekemään kaiken mikä on mahdollista olevaisuuden lakien mukaan. Tietysti olevaisuuden lait todennäköisesti rajoittavat Häntä vähiten, koska Hän on olevaisuuden mahtavin olento, vaikka Hänen kaikkivoipaisuutensa ei olisi rajatonta ja ääretöntä kaikkivoipaisuutta.

a) Jumala pystyy tekemään kaiken mikä on olevaisuuden lakien mukaan mahdollista.
b) olevaisuuden lait rajoittavat häntä vähiten.

Eikö olevaisuuden lait rajoita häntä ihan yhtäläisesti, koska hän pystyy tekemään vain sen minkä ne lait sallivat. Jos taas hän voi rikkoa olevaisuuden lakeja niin silloin sekä kohta "a" että kohta "b" on pitkälti turhia mainintoja.

[Shivaprasaada]

Kiitos kommentistasi Kenazis!

Kommenttisi oli erittäin osuva ja ajatuksia herättävä.

Syy miksi otin kaikkivoipaisuuden paradoksin esille oli vai ajatuksella leikittelyä ja pohdintaa. Olen miettinyt kaikkivoipaisuuden paradoksia paljon ja jaoin pohdintojani ja sain vielä kuulla muittenkin pohdintoja.

Olet oikeassa siinä, että se että ei käytä kykyä, mutta omaa sen, ja se että ei omaa kykyä olenkaan, ovat eri asioita.

Tuo valo, joka on pimeyttä, Plöö on möö-esimerkki, oli hyvällä tavalla ja tilannekoomisesti erittäin huvittava ja osuva. Tietysti teoriassa voi ainakin kuvitella, vaikka säteen joka on puoliksi valonlähde ja luo ja heijastaa sitä, ja samaan aikaan puolet säteestä on valoa imevää ja sen kumoavaa pimeyttä. Täten jos puolet säteestä on valoa ja puolet pimeyttä, säde on yhtäläillä valoa ja pimeyttä.

Olet oikeassa myös siinä, että jos Jumala rikkoo lakeja ja logiikkaa, emme voi ymmärtää Häntä, ja jos Hän toimii samalla tavalla puuttuen maailman tapahtumiin, emme voi ymmärtää maailmaakaan.

Jumala vaikuttaa usein käsittämättömältä. Maailmakin vaikuttaa usein omituiselta ja tuntuu käsittämättömältä joskus kun miettii, miksi se on juuri sellainen kuin se on, ja miksi se ei voisi olla toisenlainen, ehkä parempi.

Mahtaako tämä olla todiste, että Jumala niin hyväksi nähdessään, rikkoo luomiaan lakeja ja logiikkaa, jopa maailmaan puuttuessaan?

Tässä asiassa kysymyksessä kuitenkin on viime kädessä enemmän pohdinnoista ja ajatuksilla leikittelystä. Vähemmän faktoista, koska niitä on vaikea todentaa käytännössä.

Tällaisia ajatuksia minulle vain tuli mieleen viime aikoina.

Onko kenelläkään mitään lisättävää tai muuta kommentoitavaa?