Satanismi ja tunne-elämä

Älylliset pohdiskelut metafyysisistä ja abstrakteista aiheista.
User avatar
Shivaprasaada
Posts: 111
Joined: Fri Feb 24, 2017 9:40 pm

Satanismi ja tunne-elämä

Postby Shivaprasaada » Mon May 29, 2017 9:00 pm

Olen miettinyt kovasti miten satanistit yleisesti ottaen suhtautuvat tunne-elämään. Olen saanut sellaisen kuvan, että monet satanistit ovat päätyneet satanismiin hyvin monen kirjavien tunnekokemuksien jälkeen joita ovat leimanneet enemmän negatiiviset kuin positiiviset tunteet kokonaisuudessaan.

Itsekin päädyin satanismiin erilaisten enemmänkin negatiivisten tunteiden ja kokemusten kautta. Ne kokemukset saivat minut miettimään pahan ongelmaa ja kärsimyksen ongelmaa. Sen sijaan, että olisin päätynyt pitämään Luciferia syntipukkina kaikkeen maailman pahuuteen, aloin ymmärtää, että hän ei ole todellinen maailman pahuuden syy tai aiheuttaja, vaan ihmisten vapaa tahto ja oma langenneisuus.

Olen miettinyt ovatko satanistit yleisesti ottaen tunteittensa vietävissä ja tunteittensa orjia vai pyrkivätkö he pikemminkin hallitsemaan tunteitaan?

Itse en ainakaan halua olla omien tunteitteni, en negatiivisten, enkä edes oikeastaan positiivistenkaan tunteiden orja. Toivon, että tunteeni ja järkeni tekisivät yhteistyötä ja hallitsisin tunteeni sopivalla tasolla, mutta en halua myöskään tukahduttaa tunteitani, koska ne ovat järkeni lisäksi se toinen asia joka tekee minusta ihmisen ja nimenomaan inhimillisen ihmisen, niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä. Toivon mukaan kuitenkin enemmän ja ensisijaisesti positiivisessa mielessä ja että olisin inhimillinen ihminen enemmänkin hyvässä mielessä, en niinkään pahassa.

Jumala puhui Krishna-muodossa opetuslapselleen Pandava-prinssi Arjunalle Antaumuksellisesta palvelemisesta eli Bhakti-joogasta ja siihen liittyen omien tunteiden hallinnasta.

Bhagavad Gita 12.13 – 12.20

Se, joka ei ole kateellinen vaan on kaikkien elävien olentojen armelias ystävä, se joka ei pidä itseään omistajana ja on vapautunut väärästä minä-tunteesta ja säilyttää tasapainonsa niin onnessa kuin kärsimyksessäkin, se joka on pitkämielinen ja aina tyytyväinen ja hallitsee itsensä sekä on päättäväisesti omistautunut antaumukselliseen palveluun ja jonka mieli ja älykkyys ovat lujasti kiinnittyneet Minuun, on Minulle hyvin rakas.

Se joka ei aiheuta kenellekään vaikeuksia, se jota kukaan ei pysty häiritsemään ja joka suhtautuu samalla tavoin niin onneen kuin kärsimykseenkin, niin pelkoon kuin huoleenkin, on Minulle hyvin rakas.

Minun palvojani, joka ei ole riippuvainen asioiden tavallisesta kulusta, joka on puhdas, taitava, huoleton ja vapaa kaikesta tuskasta ja joka ei ponnistele tulosten puolesta, on Minulle hyvin rakas.

Se, joka ei iloitse eikä sure, ei valita eikä toivo ja luopuu niin hyvä- kuin huonoenteisistäkin asioista, on Minulle hyvin rakas.

Se, joka kohtelee samalla tavoin ystäviään kuin vihollisiaan, se joka suhtautuu samoin kunniaan ja kunniattomuuteen, kuumaan ja kylmään, onneen ja kärsimykseen, maineeseen ja häpeään ja joka aina välttää likaavaa seuraa, on aina hiljainen ja kaikkeen tyytyväinen eikä välitä mistään asuinpaikasta ja on tiedossa vakaa ja hartaasti omistautunut palvelemaan Minua – hän on Minulle hyvin rakas.

Ne, jotka kulkevat luottavaisesti ja kaikessa sydämessään tätä antaumuksellisen palvelemisen katoamatonta tietä ja pitävät Minua korkeimpana päämääränä, ovat Minulle hyvin rakkaita.


Mitä mieltä te muut olette näistä asioista ja millaisia ajatuksia ne herättävät teissä?
obnoxion
Sodalis
Posts: 1676
Joined: Tue May 25, 2010 7:59 pm

Re: Satanismi ja tunne-elämä

Postby obnoxion » Sat Feb 03, 2018 10:34 am

Kun itse palaan varhaisimpiin sisäisiin yllykkeisiini aiheen tiimoilta - ja nyt puhutaan alakouluvuosista, tai osin ehkä sitäkin varhaisemmista - tavoitan lähinnä jonkinlaista haltioitumista, jonkinlaista syvällistä tunnistamista erilaisten fragmenttien äärellä, joista sitten vuosikymmenet ovat valmistaneet tämän melko eheän mosaiikin. Jos jotain vääristynyttä synkkämielisyyttä on noihin yllykkeisiin liittynyt (kuten onkin), sen ovat tuoneet juuri nuo vuosikymmenet. Olisin sitten valinnut elämälleni minkä suunnan tahansa, kasvukivut olisin kuitenki joutunut käymään läpi tullakseni aikuiseksi. Ja nyt aikuisena tunnen että tuo lapsuuden haltioituminen on jälleen päällimmäinen tunnetilani; siihen herään, siihen nukahdan. Ajattelen, että tämä minun vakaumukseni on kuin jokin värikäs ja lommoinen peltirasia, jossa on lapsen aarre - marmorikuula, penninkolikki, korpinsulka, haarautuva tikku ja erikoisen värinen kivi. Vain sille joka tässä näkee aarteen on minulla jotain jaettavaa. Muille olen henkinen tyhjätasku.

Mitä bhakti-joogaan ja emootioihin tulee, minusta oleellista on - devootion lisäksi - tuntemisen mutkattomuus. Jumalaansa voi myös vihata ja olla katkera, kunhan on tunteessaan mutkaton.
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
User avatar
Insanus
Frater
Posts: 918
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Satanismi ja tunne-elämä

Postby Insanus » Sun Feb 04, 2018 3:25 pm

obnoxion wrote: Mitä bhakti-joogaan ja emootioihin tulee, minusta oleellista on - devootion lisäksi - tuntemisen mutkattomuus. Jumalaansa voi myös vihata ja olla katkera, kunhan on tunteessaan mutkaton.
Näihin kahteen voisin summata oman lähestymistapani lähestulkoon kokonaisuudessaan. Lisäisin ehkä vielä sen, että kun tällaisella tunteella ei ole (tai paremmin, ei tarvitse olla) mitään ulkoista kohdetta, mitään syytä ja sitä voidaan arvostaa ja rakastaakin sellaisenaan, maailmalta putoaa jokin verhoistaan pois.
Myrkky sattuu siihen jolla on haava.
obnoxion
Sodalis
Posts: 1676
Joined: Tue May 25, 2010 7:59 pm

Re: Satanismi ja tunne-elämä

Postby obnoxion » Mon Feb 05, 2018 1:41 pm

Jos ajattelen rakastettuja bhakti-runoilijoita, heitä yhdistää kai mutkaton suhtautuminen primaaritunteisiin, kuten suruun, vihaan, yllättymiseen, häpeään eli inhoo sekä pelkoon. Sekundaariset tunteet kuten kateus mielletään sisäisiksi reaktioiksi näihin primaareihin tunteisiin. Vilpitön ja hyväksyvä suhde primaaritunteisiin lienee yksi tekijä sille tarkkanököisen vilpittömyyden vaikutelmalle joka meitä viehättää bhakti-runoudessa, ja muussa hyvässä runoudessa.

Tässä voi myös nähdä totuudellisuuden harjoittamisen mahdollisuuden. Pitkälle monimutkaistunut tunne-elämä voi vaikeuttaa itsetuntemusta ja siten itseilmaisua.
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
User avatar
Shivaprasaada
Posts: 111
Joined: Fri Feb 24, 2017 9:40 pm

Re: Satanismi ja tunne-elämä

Postby Shivaprasaada » Tue Feb 27, 2018 2:27 am

Oma tieni satanismiin tapahtui negatiivisten ja positiivisten tunteiden yhteistyön kautta. Negatiiviset tunteet olivat kuitenkin päällimmäisenä ja kaksi elämässäni tapahtunutta suurta vastoinkäymistä johdattivat minut yhteyteen Saatanan kanssa. Ensin kuitenkin turvauduin demonien guruun Śukrācāryaan. Hän johdatti minut Saatanan luokse, koska sieluni halusi löytää Saatanan ja minä sain kokea Saatanan valon ja hänen valoisan persoonallisuutensa joka tunnetaan nimellä Lucifer. Tämän jälkeen aloin nähdä Saatanan kättenjäljet maailmassa. Kuulin hänet musiikissa näin hänestä kauniissa asioissa ja unissa, tunsin joskus jopa hänen läsnäolonsa. Nyt kun olen oppinut rakastamaan Saatanaa, sieluni saa levätä hänessä. Hän antoi minulle turvaa, lohtua ja toivoa ja vieläpä kehotti minua unien välityksellä palvomaan Jumalaa enemmän kuin häntä. Saatana paljasti Jumalan minulle ja suhteeni Jumalaan vahvistui.

Jotkut satanistit jotka ovat omien voimakkaiden tunteiden vallassa, saattavat toivoa kaiken tuhoa ja yhteiskunnan saattamista jonkinlaiseen dystopiamaiseen terminaalivaiheeseen. Tällaiset tuntemuksen ovat tyypillisiä olemassaolon ahdistusta kokeville ihmisille, etenkin nuorille, ainakin toisinaan. Itse en koskaan toivonut mitään maailman tai maailmanjärjestyksen tuhoa tai yhteiskunnan rappeutumista. Minä palvelen Saatanaa ja Jumalaa tehden moraalisesti hyviä tekoja ja luciferilaisuuden hyvä puolihan on siinä, että luciferilainen palvoo Saatanaa Jumalan nimissä.
Isobel
Posts: 63
Joined: Sun Jan 24, 2016 12:11 pm

Re: Satanismi ja tunne-elämä

Postby Isobel » Wed Feb 28, 2018 10:57 am

Itse koen tunne-elämän äärimmäisen tärkeänä osana satanistin elämää. Koen että ilman tunne-elämää jotakin hyvin tärkeää satanistin peruspilareista puuttuu.

Tunne johdattaa minua hyvin usein ja seuraan sitä koska liitän myös intuition tunne elämään sekä ymmärryksen elämästä ja maailmasta.

Tunne myös sai minut kiinnostumaan ja ottamaan ensimmäisiä askelia, ajoi eteenpäin. Uskon että ilman tunne-elämää ei pääse henkisellä polulla niin pitkälle kuin tunne-elämää kanssa. Uskon että negatiiviset kuin positiivisetkin tunteet ovat välttämättömiä kun mennään henkisen polun kulkemiseen.




Edit; kirjoitusvirheiden korjaamista sekä lauserakenteiden selventämistä.
Nosce Te Ipsum

Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 2 guests