Simulaatioteoria ja esoteerinen maailmankuva

[Numinous]

Viimeisen kymmenen vuoden aikana on jonkin verran filosofeja puhututtanut niin sanottu simulaatioteoria. Kuuluisin teorian puolestapuhuja on miljardööri Elon Musk. Simulaatioteorian idea on lyhyesti se, että tämä olemisen taso, johon olemme arkisesti tottuneet ei ole todellisuuden perustaso, eikä maailma pohjimmiltaan koostu aineesta ja energiasta vaan informaatiosta. Itse näen simulaatioteorian menevän aivan yksi yhteen oman maailmankuvani kanssa ja lukuisien esoteeristen ja filosofisten traditioiden, joilla ei vain ole ollut tällaista käsitteistöä oivallustensa selittämiseen. Kokemuksellisesti yksi vahvimmista subjektiivisista argumenteista tämän puolesta on ollut tajuta, että "muuntuneet" tajunnan tilat voivat subjektiivisesti olla täysin yhtä voimakkaita kuin tämä todellisuudenkokemus jonka tavallisimmin jaamme. Se kokija, joka pelaa hahmoani voisi kokea yhtä voimakkaasti lokkina tai sillinä. Näihin juttuihin syvälle meneminen voi olla aika ahdistavaa aluksi, mutta lopulta myös aika vapauttavaa, koska se tarkoittaa sitä, ettei tätä todellisuutta ja sen ongelmia tarvitse ottaa niin hirvittävän vakavasti, eikä tästä todellisuudesta tarvitse ottaa mitään paineita sen suhteen että kuinka hyvin pelinsä pelaa, vaan peliä voi pelata sillä tavalla kuin itsestä tuntuu mielekkäältä.

David Humen ajatus siitä, että kaikki kausaliteetti on illuusiota on sellainen filosofinen ajatusleikki, joka on yleensä lähinnä vitsien aihe, mutta simulaatioteorian myötä se saa aivan toisenlaisen painoarvon. Maailmassa on säännönmukaisuutta, mutta se, mikä oikeasti on kausaalinen syy tapahtumien tapahtumiselle, ei välttämättä löydy tästä ykköstason arkitodellisuudesta. Bitit muistipiirillä eivät aiheuta muutoksia toisissa biteissä vaan vasta prosessori, joka tulkitsee näitä bittejä ja toimeenpanee muutokset ja tosiasialliset syyseuraussuhteet voivat olla aivan toisia kuin näennäinen säännönmukaisuus. Mikäli Humen ajatus yhdistettynä simulaatioteoriaan otetaan vakavasti, parapsykologiasta tulee tieteenlaji, jonka legitimiteetti on hyväksyttävä melkeinpä pelkästään kästiteellisistä syistä. Parapsykologia käsittelee niitä asioita, joissa asioiden keskinäiset suhteet eivät noudata tavanomaista säännönmukaisuutta. Jos myönnämme, että tällaista voi tapahtuu, tarvitsemme jonkin nimen sille. Ja mikäli kausaliteetti oikeasti on kuin onkin näennäistä, silloin on melkein pakko uskoa, että säännönmukaisuuksiin tulee poikkeuksia, jotka eivät selity tavanomaisesti havainnoiduilla näennäisillä lainalaisuuksilla.

Oma kiinnostava piirteensä on tuo glitch-ajatus, joka alla olevassa artikkelissa esitetään. Magian korkeamman tason voi nähdä pyrkimyksenä päästä simulaation debug-tasolle ja alemman tason (tai psykismin) voi nähdä simullation glitchien etsimisenä ja hyödyntämisenä tällä tavanomaisella olemisen tasolla.

Sikäli kuin esoterismin näkee jonkinlaisen universaalin merkityksen ja tarkoituksen etsintänä, simulaatioteoria ei tuo paljon lohtua. Sikäli kun sen näkee vapautumisena tekemään sitä mitä tahtoo (ja tahtomaan sitä, minkä fiksuimmaksi kokee), simulaatioteoria on nähdäkseni hyvinkin passeli konsepti.

Resonoiko kenessäkään muussa?

Pari linkkiä:
https://www.bbvaopenmind.com/en/are-we-a-simulation/
https://www.youtube.com/watch?v=ZFWD0Jwwbcg

[obnoxion]

Linkin takana mainittiin taolainen mestari Zhuang, ja hyvin tunnettu anekdootti pohdinnasta, oliko Zhuangzi hetki sitten uneksinut olevansa perhonen, vai onko hän perhonen joka nyt uneksii olevansa Zhuangzi. Kyse on siis ikiaikaisesta teemasta.

Olen suhtautunut aina hyvin skeptisesti lentäviin lautasiin tai siihen että avaruudesta löytyisi teknisesti hyvin kehittynyttä elämää. Samoin suhtaudun skeptisesti siihen että voisimme elää nimenomaisesti teknisesti luodussa simulaatiossa.

Minusta tässä on kyse siitä miten tietyt ikuiset käsitykset todellisuuden luonteesta saavat ylleen ajanmukaisen hunnun. Ajattelen, etteivät nämä kysymykset koskaan katoa, mutta ne saavat eri aikoina erilaiset psykologiset ilmiasunsa. Siitä tämä ainakin kertoo että monet ihmiset ovat psykologisesti siirtyneet uudenlaiseen aikaan. Se on ihailtavaa, kun ottaa huomion kuinka nopeasti ja radikaalisti maaima on muuttunut.

[Tähti]

IMG_4100.PNG (304.36 KiB) Viewed 3082 times

https://www.reddit.com/r/singularity/co ... is_wheres/



New Scientist lehdessä myös oli vähän samantyyppinen looppi. What is reality.

Englanniksi siis puhuttu, vaikka videon tekstit ei olekaan. Ei sitä alkuperäistä videota ilman tekstityksiä ilmeisesti löydy.
https://m.youtube.com/watch?v=PmhW1yHpUaA

[Benemal]

Tämän ollessa keinotekoinen, mikä sitä havaitsee? Samalla myös ihmisen ruumis ja aivot ovat simulaatiota. Asia ei ole uusi, vaan vanha. Nykyteknologian takia käytetään sanoja, kuten kvanttitietokone ja tapahtumahorisontti. Mikään "kone" ei kykene laskemaan ilmentymää, tai jos pystyy, se ei ole kone, vaan elävää voimaa, jota ei voi mitata numeroin. Hörhöt, kuten Elon Musk, tietävät toki gnostikoista ja kabbalasta ym., mutta eivät maineensa takia puhu ääneen sellaisista.

Olen suhtautunut aina hyvin skeptisesti lentäviin lautasiin tai siihen että avaruudesta löytyisi teknisesti hyvin kehittynyttä elämää.

Tarkoitatko sen löytymistä, vai sen olemassaoloa? Edes teknisesti edistynyt kulttuuri ei välttämättä pääse täällä käymään ja "sivilisaation" ollessa väliaikainen on mahdollista, että "toimintasäteellä" ei ole ainuttakaan tällä hetkellä. Tarkoititko lentävillä lautasilla ufoja ylipäätään? Pitääkö taas muistuttaa, että UFO ei tarkoita alieneja? Voihan ihminen päättää olla uskomatta, vaikka sateenkaariin, koska on eri mieltä niiden alkuperään yleensä liittyvästä uskosta.

[obnoxion]

Uskon että UFO-havainnoissa ja abduktiokokemuksissa on kyse samoista ilmiöistä kuin esiteollisen ajan yliluonnollisissa kohtaamisissa henkiolentojen kanssa. Ajattelen että ulkoisesti monimuotoiset kokemukset voidaan johtaa hyvin yksinkertaisiin peruslähtökohtiin, joiden lähtökohtien monimuotoiset ilmiasut johtuvat olennaisesti kulloisenkin havaitsijansa psyykkisistä alttiustiloista. Avaruusoliot ovat siis ajanmukaisesti sovelias tapa käsitellä selittämättömiä kokemuksia. Samaan tapaan tulkitsen myös kuvitelmia jotka pohjautuvat teknisen kehityksen oletettuihin mahdolllisuuksiin, kuten siihen että eläisimme ikään kuin videopelissä. Minusta tämä ajatus on niin sanotusti oman aikansa lapsi.

[Numinous]

Se, mitä simulaatioteoriassa eniten pohdiskelen on, että olenko jonkinlainen NPC, jonka Demiurgi on koodannut, vai Demiurgin tapainen PC, joka itse on päättänyt spawnata tähän maailmaan. Uskon jälkimmäiseen kyllä enemmän, mutta en osaa kovin hyvin perustella sitä.

[Hoenir]

Viimeisen kymmenen vuoden aikana on jonkin verran filosofeja puhututtanut niin sanottu simulaatioteoria. Kuuluisin teorian puolestapuhuja on miljardööri Elon Musk. Simulaatioteorian idea on lyhyesti se, että tämä olemisen taso, johon olemme arkisesti tottuneet ei ole todellisuuden perustaso, eikä maailma pohjimmiltaan koostu aineesta ja energiasta vaan informaatiosta.

Vaikka "informaation" käsite jättää itselleni aika paljon avoimeksi, niin en oikein osaa olla ajattelematta tätä kantilaisesta viitekehyksestä käsin. Eli sillä mitä todellisuus "itsessään" on (oli se sitten olio sinänsä, materiaa tai informaatiota) ei ole mitään väliä jos sillä itsellään ei voida nähdä olevan jotain selkeää roolia tämän meidän maailmamme mielekkyyden ylläpitäjänä. Jos tätä yhteyttä ei pystytä käsitteellistämään tai muutoin osoittamaan, niin simulaatioteoria saattaa jäädä niin esoterian kuin käytännöllisen elämän ulkopuoliseksi abstraktioksi, joka näyttäisi ainakin pikaisesti ajateltuna johtavan lopulta Nietzcheläiseen positioon. Eli, todellisuuden objektiivinen struktuuri jää lopulta merkityksettömäksi subjektiivisen perspektiivin kannalta katsottuna, josta seuraa sen hylkääminen ja subjektin absolutisoiminen kaiken mielekkyyden alkulähteenä. Asia tiivistyy aika hyvin näissä:

Näihin juttuihin syvälle meneminen voi olla aika ahdistavaa aluksi, mutta lopulta myös aika vapauttavaa, koska se tarkoittaa sitä, ettei tätä todellisuutta ja sen ongelmia tarvitse ottaa niin hirvittävän vakavasti, eikä tästä todellisuudesta tarvitse ottaa mitään paineita sen suhteen että kuinka hyvin pelinsä pelaa, vaan peliä voi pelata sillä tavalla kuin itsestä tuntuu mielekkäältä

Sikäli kuin esoterismin näkee jonkinlaisen universaalin merkityksen ja tarkoituksen etsintänä, simulaatioteoria ei tuo paljon lohtua. Sikäli kun sen näkee vapautumisena tekemään sitä mitä tahtoo (ja tahtomaan sitä, minkä fiksuimmaksi kokee), simulaatioteoria on nähdäkseni hyvinkin passeli konsepti.

Eli kai sen minua kaikista eniten mietityttävän kyssärin voi tiivistää näin: mitä informaatio todellisuuden objektiivisena rakenteena tarkoittaa subjektiivisen elämän eettisen, uskonnollisen ja eksistentiaalisen mielekkyyden suhteen? Jos vastauksena on vain Nietzscheläinen sompailu ympäri kyliä oman tahdon perässä, niin kai siihen löytäisi jotain yksinkertaisempia ja toimivampiakin keinoja kuin simulaatioteorian

[Benemal]

Uskon että UFO-havainnoissa ja abduktiokokemuksissa on kyse samoista ilmiöistä kuin esiteollisen ajan yliluonnollisissa kohtaamisissa henkiolentojen kanssa.

Tässä on sama virhetulkinta, kuin ufouskovaisilla. Juuri mitä yritin alleviivata. Tunnistamattomat lentävät esineet (kuten salaiset dronet ja aikoinaan lentävät lautaset) stimuloivat valtavasti mielikuvitusta ja on hyvin ymmärrettävää, että tulkinta lähtee extraterrestiaaleihin ja/tai homo sapiensia teknisesti kehittyneempiin olentoihin, tai henkiolentoihin. Skeptikkojen virhe on vielä suurempi, nimittäin koko ilmiön kieltäminen, omien uskomusten pohjalta. Olen nähnyt UFOn viisi kertaa, mutta edes lapsena en olettanut sen ilmiön sisällä olevan jotain isopäisiä pikkumiehiä Spielbergin leffasta. Olisi myös täysin järjenvastaista väittää, että kukaan muu koko planeetalla ei ole koskaan kohdannut mitään aidosti muukalaista.
Minulla oli ennen sellaisia unihalvauksia, jossa harmaat olennot kävivät kiinni ruumiiseen. Olen lukenut, että nämä ovat hyvin traumaattsia joillekin ihmisille. Uskon, että tällaiset koemukset selittävät suurimman osan niistä perinteisistä sieppaskokemuksista, mutta ei taaskaan kaikkia.

Samaan tapaan tulkitsen myös kuvitelmia jotka pohjautuvat teknisen kehityksen oletettuihin mahdolllisuuksiin, kuten siihen että eläisimme ikään kuin videopelissä. Minusta tämä ajatus on niin sanotusti oman aikansa lapsi.

Ai Kali Yugan lapsi? Pointtini oli, että ajatus ei ole uusi, vaan retoriikka. Näistä teknologian mahdollisuuksista tässä kontekstissa olisi ehkä puhuttava, koska parin vuosikymmenen päästä on mahdollista elää tietämättään keinotodellisuudessa, eli fantasiamaailmassa. Voiko ihmisen tietoisuus elää myös keinotekoisessa ruumiissa? Kyllä voi. Voiko tekoäly olla itsetietoinen, eli elävä? Luultavasti. Nämä perinteiset kysymykset ovat ajankohtaisia ja olennaisia myös meille.

[Benemal]

Juuri mitä yritin alleviivata. Tunnistamattomat lentävät esineet (kuten salaiset dronet ja aikoinaan lentävät lautaset) stimuloivat valtavasti mielikuvitusta ja on hyvin ymmärrettävää, että tulkinta lähtee extraterrestiaaleihin ja/tai homo sapiensia teknisesti kehittyneempiin olentoihin, tai henkiolentoihin.

Olisi pitänyt mainita myös meteorologiset anomaliat, jotka ovat koneita paljon kiinnostavampia.

[Numinous]

Eli kai sen minua kaikista eniten mietityttävän kyssärin voi tiivistää näin: mitä informaatio todellisuuden objektiivisena rakenteena tarkoittaa subjektiivisen elämän eettisen, uskonnollisen ja eksistentiaalisen mielekkyyden suhteen? Jos vastauksena on vain Nietzscheläinen sompailu ympäri kyliä oman tahdon perässä, niin kai siihen löytäisi jotain yksinkertaisempia ja toimivampiakin keinoja kuin simulaatioteorian

Nietzsche oli kova jätkä.

Todellisuuden olemus informaationa tarjoaa minusta kiinnostavan paradigmaattisen twistin sille klassiselle filosofiselle kisitalle, että rakentuuko todellisuus hengestä ja aineesta, vai pelkästä aineesta tai pelkästä hengestä. Hyvin pitkään tieteellinen ajattelumme ja ennen kaikkea kokeelliset tieteet ovat rakentuneet antiteesinä menneiden aikojen teologian valmiille totuuksille, mikä on minusta ihan tervetullut muutos, mutta hyvin valitettavaa on se, että kaikki henkinen on samastettu tuohon teologiseen autoritäärisyyteen ja vain materia on nähty jollakin tapaa demokraattisena tapana hahmottaa maailmaa. Jos uskottavasti voidaan väittää, että maailman perusyksikkö onkin informaatio, tämä kahtiajako aineen ja hengen välillä (ja kaiken henkisen olemassaolon kieltäminen), saattaa vihdoin viimein alkaa murtua.

Se, mitä subjektiivisa eettisiä ja eksistentiaalisia johtopäätöksiä kukin tästä vetää on kunkin oma asia. Joskus on kiva pelata pelejä niin että perseilee maailmassa ja kokeilee kaikkea idioottimaista mitä muut eivät ole keksineet, joskus taas on kiva kehittää hahmoaan ja rakentaa siistejä juttuja. Se yksilötietoisuus joka sinulla on, on sinulle merkittävä, mutta maailmalle melko yhdentekevä. Tämä kokemus oman olemassaolon ja tietoisuuden suhteellisuudesta voi olla ahdistavaa mutta myös tosi vapauttavaa. Ei sen hoksaamiseen välttämättä mitään simulaatioteoriaa tarvita, mutta minusta pelianalogia on antoisa ja mahdollistaa oivalluksia.

Kaiken kaikkiaan simulaatioteoriaa ei pidä minusta ottaa liian kirjaimellisesti ja konkreettisesti vaan nimenomaan siltä kantilta, että se tarjoaa jälleen yhden analogian sen sanoittamiseen, mitä on erittäin vaikea sanoittaa.

Ja vielä, jos ette ole ikinä kokeilleet virtuaalilaseja, niin kokeilkaapa. Teknisesti olisi jo täysin mahdollista laittaa vaikkapa neliraajahalvaantuneelle lapselle lasit päähän jo ennen kuin hän alkaa hahmottaa tätä arkitodellisuutta ja hänen aivonsa ja tietoisuutensa mukautuisivat siihen, että tuo virtuaalitodellisuus on hänen primääritodllisuutensa. Kaiken kaikkiaan tietoisuus ja subjektiivisuus on hyvin joustava ilmiö. Buddhalaiset sanovat, että kaikki on harhaa. Tietokonepelianalogia tekee tämän hyvin ymmärrettäväksi. Harha voi silti olla ihan siisti juttu, kun sen tajuaa, eikä ota sitä liian vakavasti.