Kysymys mrd:lle käsityksestä karman laista

[Shivaprasaada]

Tervehdys mrd!

Olen miettinyt kommenttejasi ja käsityksiäsi karman laista. Näyttää siltä, että käsityksesi karman laista edustaa kehityskarmaa ei niinkään retributiivista karmaa, jossa niin paha kuin hyvä saa palkkansa.

Kehityskarmassa karmaa ajatellaan enemmänkin kasvattajana.

Yksilön näkökulmasta tarkasteltuna kehityskarman lain ajatellaan ennen kaikkea kasvattavan ja kouluttavan ihmistä. Samoin kun rangaistus edellyttää rankaisijaa, kasvatus edellyttää kasvattajaa.

Tietysti ihminen voi minkä tahansa tapahtuman tulkita kasvatukseksi. Tässä on olemassa oletus, että on asia, joka intentionaalisesti eli tavoitteellisesti kasvattaa ihmistä riippumatta siitä, onko hän tietoinen siitä tai tulkitseeko hän sen kasvatukseksi.

Mikä tai kuka tämä asia on evolutiivisen karmakäsityksen mukaan? Sri Aurobindo esittää, että ihmisessä on eräänlainen ”halusielu”. Tällä hän viittaa ihmisolemuksen haluihin ja intohimoihin, jotka ohjaavat ihmistä etsimään nautintoa. Mutta Aurobindo selittää, että ihmisolemukseen kuuluu toinenkin sielu. Tämä korkeampi sielu on jumaluuden kipinä ihmisessä. Se siirtyy inkarnaatiosta toiseen ja tarkkailee ihmisen alempien olemuspuolien kehitystä ja kokemuksia. Tämän mukaan korkeampi sielu voi valita köyhyyden tai kärsimyksen täyttämään fyysisen elämän edistääkseen hengellistä kehitystä. Tähän liittyy ajatus, että, että ihmisen korkeampi minä on valinnut ennen syntymäänsä kulloisenkin inkarnaation itselleen. Tämän mukaan ihminen käy elämässään ennalta määrätyt tarpeelliset kasvattavat kokemukset. Tämän mukaan ei ole tarkoituksetonta kärsimystä tai todellista epäoikeidenmukaisuutta tai ansaitsematonta pahaa. Tämän karmisen evolutiivisen käsityksen mukaan on vain kasvattavia kokemuksia.

Näin ollen ihmistä karmallisesti kasvattava olemus on ihmisen korkeampi sielu. Mutta mikä tarkalleen on ihmisen inkarnaatiopersoona ja hänen korkeamman sielunsa suhde? Ratkaisevaa on kysyä, onko ihmisen identiteetti korkeamman sielun kanssa, onko korkeampi sielunihmisen tosiolemus vai ei.
Oletetaan, että en ole täysin identtinen korkeamman sieluni kanssa. Mutta tällöin jokin korkeampi sielu kasvattaa minua ja siksi on suunnitellut minulle sopivan inkarnaation. Minulla persoonana on merkitystä vain sikäli kuin korkeampi sielu voi itse kasvattaa ja kehittyä elämäni kautta.

Tällainen näkemys on vastoin holismia eli tietynlaista ykseysajattelua, jonka mukaan ihmiset ja muutkin oliot ovat samasta sipirituaalisesta lähteestä peräisin ja palaavat siihen lopulta. Tällaisesta näkemyksestä ei tarvitse seurata ihmisen persoonakohtaista kuolemattomuutta. Mutta kyseessä on siksi ihmisen yksityisen kohtalon kannalta kovin heikko näkemys.

Oletetaan, että minä olen yhtä korkeamman sieluni kanssa. Tällöin kasvatan lopulta itse itseäni karmallisen kierron kuluessa. Olen itse suunnitellut parhaillaan elämääni inkarnaatioita ja samalla valinnut tämän elämän kokemukset.

Ilmeinen ongelma kuitenkin on, etten muista niin tehneeni. En muista olevani yhtä väitetyn korkeamman kasvattavan minäni kanssa. Tietysti tämä ei sulje pois muistamattomuutta. Voidaan ajatella myös, että muisti e lopulta edes ole välttämätön persoonan identiteetin määrittelyssä.

Henkilö ei usein tiedä karmallista kärsimystä kokiessaan, mistä teoista häntä rangaistaan. Ihminen ei yleensä normaalisti esimerkiksi kroonisesti sairastaessaan ajattele tai muista, että hän tarvitsee tätä karmallis-kasvattavaa kokemusta, koska ei ole edellisessä elämässään oppinut riittävästi. Riittääkö siis kehityskarman yksilökohtaisen mielekkyyden takaamiseksi, että sielu inkarnaatioiden välitilassa tiedostaa menneiden ja tulevien kasvattavan merkityksen?

Inkarnaatiomuistin puuttuminen elämässä on ongelma. Myös kehityskarman tapauksessa eikä sitä täysin ratkaise, että kuoleman jälkeen muisti palautuu. Mutta ongelma ei ole yhtä suuri kuin retribuutiokarmassa. Vaikka henkilö ei uskoisi kuolemanjälkeiseen elämään tai evolutiiviseen karmaan, hän voi silti pitää esimerkiksi sairautta josta selvisi psykologisesti kasvattavana kokemuksena.

Oikeastaan juuri näin ihmiset usein kuvaavat koettelemustensa merkitystä.

Näin ollen analogiakorkeamman minän ja inkarnaatiominän välillä on ilmeinen. Korkeampi minä luo itselleen eräänlaisen ennalta määrätyn todellisuuden oppiakseen ja ohjatakseen henkistä kehitystään. Kuolemassa ihminen herää ja muistaa niin sanotun unensa ja integroi kokemukset tietoisella tasolla itseensä. Ihminen voi myös joskus valaistua elämässään sen verran, että muistaa tietoisesti edelliset elämänsää.
Mutta kehityskarman analogialla on ongelmansa. Jos väitetään, että kaikilla tai lähes kaikilla tapahtumilla ihmisen elämässä on etukäteen suunniteltu evolutiivis-karmallinen merkitys. vaaditaan suunnittelijalta lähes kaikkitietävää ja erehtymätöntä tietämystä. Hänenhän on sovitettava yhden ihmisen sopiviksi muiden ihmisten elämäntapahtumiin. voiko tällaista suunnittelijaa nimittää muuksi kuin Jumalaksi? Ihmisen korkeampaa mitä voi tuskin verrata rajattomaan Jumalaan.

Kehityskarman mukaan hyvää ja pahaa ei varsinaisesti ole olemassa. Pahoja tekoja ovat vain ne, jotka haittaavat kosmista evoluutiota. Tämän logiikan mukaan kaikki ennalta suunniteltu on lopulta hyvää. Tämän mukaan niin sanottu paha ja siihen liittyvä kärsimys ovat välttämättömiä yksilön hengelliselle kasvulle. Siksi ihmisen ei tule suhtautua kärsimykseen kielteisesti. Hänhän on lopulta itse valinnut sen toteuttaakseen jumalallista potentiaaliaan.

Tällainen kanta edustaa jyrkkää antirealismia moraalin suhteen. Tämä ei kyllä ratkaise pahuuden ongelmaa.

Oliko esimerkiksi Hitler itse korkeammalla minällään suunnitellut diktaattorin elämänsä etukäteen? Oliko hän ehkä juutalaisten uhriensa kanssa suunnitellut tuhoavansa nämä, koska kuusi miljoonaa juutalaista sielua tarvitsi tällaisia kokemuksia kehittyäkseen henkisesti?

Veedisessä filosofiassahan pahuuden sanotaan johtuvan eniten tietämättömyydestä. Oliko Hitler siis valinnut tietoisesti inkarnaation, jossa hän on tietämätön kosmisenkehityksen laeista voidakseen tehdä pahaa ja tuottaakseen kasvattavia kokemuksia uhreilleen?

Mutta kuinka Hitler tällöin voisi olla vastuussa elämässään tehdyistä teoistaan? Hänhän palveli kehityskarman mukaan kosmista suunnitelmaa. Kaikki pahuus ei voi olla pelkkä tietämättömyyttä eikä kärsimys illuusioita, joka kasvattaa. Tässä teodikea-ongelman yritetään kieltää kieltämällä todellisen pahan olemassaolo.

Kehityskarma kumoaa ihmisen elämänaikaisen vapaan tahdon.

[Vanadís]

MODERAATTORI-kommentti:

Aloittakaa foorumilla vaan viestiketjuja, joihin KAIKKI voivat vastata, eli ei laiteta henkilönimiä Otsikkoihin ja osoiteta keskusteluja vaan tietyille foorumin jäsenille. Jos teillä on keskenänne kahdenkeskistä kommentoitavaa, kirjoittakaa toiselle osapuolelle yksityisviesti.

Noin muuten:

- Pyrkikää etsimään kutakin aihetta koskien ensin vanhempaa topicia, ennen kuin aloitatte uuden.
- Jos sama käyttäjä huomaa aloittavansa yli kolme uutta keskustelua (uusi keskustelu/topic) päivässä, on syytä mennä itseensä ja hillitä tahtia. Vaikka itsellä olisi paljon intoa kirjoittaa kaikesta itseä kiinnostavasta, eivät muut välttämättä ehdi edes lukea niin paljon viestejä, saati vastata niihin.
- Ei henkilökohtaisia solvauksia ja muutenkin netiketti on hyvä pitää mielessä.

Jos tämä viesti ei tule ymmärretyksi, rajataan seuraavaksi keskusteluoikeuksia / viestimääriä.

[Shivaprasaada]

Tuli selväksi kristallinkirkkaasti.

Vakka osoitin viestin ensisijaisesti mrd:lle. Halusin kuulla ensin hänen kommenttinsa. En kieltänyt ketään muuta vastaamasta viestiin. Haluaisin kuulla myös muitten kommentteja tästä aiheesta. Se vain unohtui mainita.

En ole yrittänyt solvata ketään tai esittää asiatonta kritiikkiä.

Aloitan joskus uusia viestiketjuja, koska toivon, että vanhoja aiheita käsiteltäisiin uusista näkökulmista. Pitänee hillitä kirjoitteluintoa.

Kiitos äärimmäisen tärkeästä huomautuksestasi Vanadis!