Pahan ongelma?

[Tähti]

Yhdessä kirjassa oli aika hyvä määritelmä, eli pahaa on kaikki ykseyden vastaiset teot.

"It is simply that any action which seeks to divide, destroy, limit, cut up or separate, regardless of the reason for which it is taken, links the doer of the action to the dark principle."
-Hilarion: The Master Plan

Tietty ihminen ei myöskään osaisi arvostaa noiden vastakohtia, eli hyvää, jos ei olisi kokenut pahaa.

[Shivaprasaada]

Kiitos palautteestasi mrd!

Olet oikeassa, että Veedalaisessa filosofiassa väliaikaisessa aineellisessa maailmassa tekojen seuraamukset ovat väliaikaisia ja suhteellisia. Hyvää ja pahaa ei erotella jyrkästi sen mukaan, tekeekö joku näennäisesti hyviä tai pahoja asioita, vaan viekö jokin teko meitä kohti oivallusta vai kahlitseeko lisää tähän maailmaan.

Kohtuutonta ja turhaa kärsimystä on kuitenkin maailmassa ja tämä on todiste ansaitsemattoman pahan olemassaolosta.

Maailmassa on liian paljon sotia ja konflikteja. On raadollisia ja raakalaismaisia rikollisia ja järjestäytyneitä rikollisjärjestöjä. On rasismia, syrjintää, koulukiusaamista, työpaikkakiusaamista, perheväkivaltaa, parisuhdeväkivaltaa ja kaikkea muuta liiallista pahaa.

Moni meistä joutuu kärsimään tämän maailman liiallisesta pahuudesta ja elämän ja muiden ihmisten liiallisesta raadollisuudesta yli oman tarpeen.

Tämä on vapaan tahdon negatiivinen sivuote ja hinta. Toinen syy johtuu siitä, että me tämän pimeän Kali-yugan rauta-ajan ihmiset olemme kaikkein langenneimpia sieluja.

Pohdittuani juuri näitä asioita, minulle tuli mieleen, jos ihmiset osaisivat kaikki hyväksyä toisensa sellaisena kuin he ovat, ja kaikki toimisivat mahdollisimman korkean yleisinhimillisen moraalin mukaan ja ihmiset toimisivat rakkauden ei vihan vallassa, maailma olisi paljon parempi paikka elää kaikille. Tuollaisessa maailmassa minä haluaisin elää.

Nämä asiat kristallisoituvat sydäntä koskettavasti Katri Helenan laulussa Lintu ja Lapsi.
https://www.youtube.com/watch?v=q_EdL7TSOOc

Joyful Joyful We Adore Thee - Ode to Joy Beethovan englanninkielinen laulusovitus Beethovenin Oodi ilolle laulusta kosketti myös sydäntäni.
https://www.youtube.com/watch?v=f2HqhO-0llo

Nämä molemmat laulut kertovat siitä, että ihmisten pitäisi olla altruistisia eikä sairaan narsistisia ja ihmisten pitäisi rakastaa toisiaan, ei vihata.

Nuo molemmat laulut toivat minulle kyyneleet silmiin, kun mietin maailman pahuuden ja kärsimyksen ongelmaa.

Kukaan ei voi korjata maailman ongelmia yksin. Ei kukaan yksittäinen ihminen. En edes minä. Kumpa voisinkin.

[mrd]

Kaikella ystävällisyydellä: edellisessä kommentissasi ei ole yhtään filosofista pointtia.

Koulukiusaaminen, työpaikkakiusaaminen, rikolliset jne.

Jos ymmärtää ja ainakin keskustelun kannalta hyväksyy karman lain, "ansaitsematonta pahaa" ei ole olemassa. Kaikella on tarkoituksensa ja kaikesta on tarkoitus oppia. Maailmassa on paljon kärsimystä, mutta se ei ole intialaisen filosofian, jota sanot edustavasti, mukaan sattumanvaraista. Kärsimys tarkoittaa, että asioita on tehty väärin aiemmin ja myös tällä hetkellä. Jos ymmärrät edes jotain tilanteesta, otat opiksesi ja hyväksyt tilanteen, kärsimys hellittää välittömästi(tai pian).

Yhdessä Castanedan kirjassa sanottiin jotain:" Jos haluat todella edistyä, henkilökohtainen tyranni on suurin siunaus."

[Shivaprasaada]

Kiitos mielipiteestäsi mrd!

Väitteesi, että vastauksessani ei olisi filosofista pohdintaa, ei pidä kuitenkaan paikkaansa.

Teen selityksen karman laista.

Karma tarkoittaa sanskritiksi tekoa ja sen seurausvaikutusta. Kun teemme jotain se synnyttää karmaa. Osa meille tapahtuvista asioista johtuu edellisten elämiemme ja tämän elämän karmasta, niin hyvässä kuin pahassakin.

Karma luo osittain luonteemme, persoonallisuutemme ja tekojemme myötä minuutemme rakentuu tietynlaiseksi. Kun opiskelemme tiettyyn ammattiin tai työtehtävään, se vaikuttaa luonteeseemme.

Jos alamme tehdä rikoksia ja rupeamme rikollisiksi, luonteemme muuttuu aivan erilaiseksi, kylmäsydämiseksi.

Jos teemme huonoja tekoja, puhumme ja ajattelemme aiheettomasti pahaa toisista ihmisistä, tallennamme muistiimme kielteistä energiaa, joka estää sielussamme säteilevää valoa paistamasta. Näin olemme synnyttäneet huonoilla teoillamme esteitä oman todellisen onnemme ja kehityksemme tielle.
Veedinen filosofia ulottaa syyn ja seurauksen lain pidemmälle kuin tiede, nimittäin etiikan alueelle. Maailmankaikkeus on veedisen filosofian mukaan ensisijaisesti oikeudenmukainen eli dharminen. Universumissa pätee sekä dharman, että karman lait. Dharman lait ovat korkeimmat ja karma taas viittaa siihen miten ihminen toimii suhteessa noihin ikuisiin lakeihin.

Joogit ja viisaat sanovat, että nämä lait ovat niin monimutkaisia, että tavallinen ihminen ei kykene ymmärtämään niitä täysin. Lisäksi, koska kaikki vaikuttaa tavalla tai toisella kaikkeen. Yhdenkin ihmisen käytös vaikuttaa koko järjestelmään.

Jumalan kaikkialla läsnä oleva äly valvoo kaikkea.

Osa meille tapahtuvista niin sanotuista pahoista asioista tapahtuu kyllä karman takia, mutta ei aina.
Buddha sanoi kerran, että ei kaikki asiat, niin hyvät kuin huonot tapahdu karmasta. Luonto vain toimii tiettyjen lainalaisuuksien alaisuudessa.

Jos esimerkiksi joku ampuu kadulla holtittomasti ja viaton sivullinen saa asumaa, karman lain mukaan tässä saattaa olla piilevä karminen seuraus, mutta ei aina.

Joten vaikka karma määrittää osan meille tapahtuvista huonoista tai pahoista asioista, tämä ei tarkoita, että saisimme tehdä toisille ihmisille mitä tahansa, vain toteamalla, että se mitä heille tapahtuu, on karmisesti aina oikein.

Jos joku sanoo, ettei meidän tarvitse auttaa nälkää näkeviä, että nälänhätä kuuluu heidän karmaansa, niin hän luo itselleen huonoa karmaa ja saattaa siitä hyvästä joutua karmisesti heidän tilanteeseensa.

Meidän tulee auttaa apua tarvitsevia, ei vain toistemme vaan itsemme ja oikeudenmukaisuuden tähden.

On totta, että osa huonosta ja pahoista asioista voi olla meille koetuksia ja niissä saattaa olla kätkettyä Jumalan armoa, joka myöhemmin johtaa paljon suurempaan hyvään, mutta vaikka kärsimyksellä voi olla kasvattavia ominaisuuksia, olen huomannut elämäni aikana, että kohtuuton kärsimys ei jalosta ketään. Rajansa kaikella.

Ansaitsemattoman pahan kieltäminen on psykologinen defenssimekanismi, jolla liikaa kärsinyt ihminen yrittää helpottaa oloaan kieltämällä pahuuden olemassaolon.

[mrd]

Kiitos mielipiteistäsi. Minulle tosin vaikuttaa edelleen, että erottelusi hyvän ja pahan välillä enemmän sentimentaalinen kuin filosofinen. Kiitos mielenkiinnostasi aiheeseen ja moni foorumilainenkin on varmaan aiheesta kiinnostunut.

Olen itse tutkinut veda-tekstejä 20+v ajan (akateemisesti vedalainen eikä veedalainen, sorry pilkunviilaus) ja minulla omat näkemykseni. Saat kertoa omista mielipiteistä, sen tosin koen lievästi ongelmallisena, että osa foorumilaisista saattaa pitää sinua vedalaisuuden virallisena edustajana. Mielipiteesi, esim Sukra-acarya on Lucifer ovat kuitenkin vain mielipiteitä, eivät perustu mihinkään muuhun kuin omaan mielikuvitukseesi ja lennokkaisiin johtopäätöksiin

[Shivaprasaada]

Kirjoitan sanan Veeda, koska E lausutaan pitkänä sanassa eli kirjoitan foneettisesti.

Myös Shukrācharyan on pakko olla Lucifer, koska hän on demonien korkein henkinen opettaja ja Venus-planeetan jumala ja Venus-planeetta on aamun ja illan tähti ja Shukrācharyan ensimmäisen aineellisen syntymän äiti on Kavyamata eli aamunkoiton jumalatar eli Shukrācharya on sarastuksen poika.

[mrd]

"Pakko olla" itselle taas klassinen esimerkki lennokkaista johtopäätöksistä

Mitä tulee intialaisiin koulukuntiin, jonkin auktoriteetin lausuntoon viittaaminen on tapa perustella asioita, ei mutuilu. Mutta olen ollut riittävän kriittisellä päällä tänään, riittää tähän hätään

[Shivaprasaada]

Tässä on konkreettinen todiste.

Koska Jumala ei toteuttanut materiaalisia toiveitani, vaikka niissä oli myös altruistisia tarkoitusperiä, tein faustilaisen uskonloikan ja aloin palvomaan Shukrācharyaa.

Otin santelipuusta tehdyn rukousnauhan ja aloin toistaa mantraa: Auṁ Śukra yai namaḥa.

Ei kestänyt kauan kun tunsin voimakkaan henkiolennon astuvan samaan tilaan ja näin kolmannella henkisellä silmälläni smaragdin vihreiden liekkien nousevan Shukrācharyaa esittävän kehyskuvan ylle. Liekkien keskellä oli sininen lootuksen kukka, joka aukesi ja Shukrācharya istui lootusasennossa lootuskukan päällä. Hänellä oli kullankeltaiset silkkivaatteet ja paljon koruja. Hänen päässään oli korkea kultainen kruunu, joka oli täynnä peukalonpäänkokoisia rubiineja, smaragdeja ja kirkkaita timantteja. Hän oli parraton ja hänellä oli kauttaaltaan pitkät tummat kiharat hiukset ja roikkuvat safiirikorvakorut. Hänen vasemmassa kädessään oli puinen kultamaalilla maalattu pitkä taikasauva, jonka päässä oli täydellisen pyöreä verenpunainen rubiini. Hänen oikeassa kädessään oli mustista soikeista isoista helmistä tehty rukousnauha.

Hän kertoi, että on tarkkaillut minua jo pienestä lapsesta asti ja on odottanut viimeaikoina, että minä kutsun häntä. Hän myös paljasti elämäni historiasta asioita ja tiesi salaisuuksiani. Hän myös paljasti olevansa Luficer.

Kun aloin palvomaan häntä, ei kestänyt kauan, kun hän näyttäytyi minulle unessa ja hän oli täsmälleen samannäköinen.

Tässä on todiste mrd. Jos et usko, niin älä sitten.

[mrd]

Kokemusperäiset todisteet muuttuvat ongelmallisiksi siinä vaiheessa kun ovat ristiriidassa arvovaltaisten tekstien kanssa tai on useampia henkilöitä joilla ristiriitaisia kokemuksia. Intiassa on tälläkin hetkellä varsin montaa eri avataraksi julistautunutta. Joku vuosi sitten luin juttua jossa mainittiin useammat Kalki-avatarat. Ongelma on, että missään ei sanota, että olisi montaa Kalkia, tai että hän tulisi tuhansia vuosia etuajassa. Jokainen avatara-leiri kuitenkin vakuuttaa olevansa se aito. Tämä näin yleisten periaatteiden tasolla

[Shivaprasaada]

Shukrācharyalla ei ole avataraa. Ainakaan tällä hetkellä.

Tämän Kali-yugan yksi piirteistä on se, että ihmiset joilla on mystisiä voimia julistautuvat usein Jumalan tai jonkun puolijumalan avataraksi.

Mutta niin kuin sanoit. Jumalan Kalki-avatara ei tule etuajassa. Hän tulee vasta noin 427 000 vuoden päästä, jolloin maailma on täynnä ihmiseksi inkarnoituneita demoneja ja demonisia ihmisiä. Ihmiset ovat vajonneet niin alas, että monet asuvat luolissa ja syövät omia lapsiaan ruuaksi ja ihmisten keskimääräinen kuolin ikä on nykyisestä 100 vuodesta pudonnut 20 vuoteen.

Kalki palvelijoittensa avustamana puhdistaa maailman demoneista ja demonisista ihmisistä ja vain kourallinen määrä hyveellisiä Jumalan valittuja selviytyy tästä tuhosta ja näin Kalki palauttaa todellisen Satya-yugan eli Kultaisen ajan ja Jumalan valittujen lapsista syntyy näitä hyveellisimpiä kultaisen ajan ihmisiä joiden keskimääräinen maksimi elinikä on 100 000 vuotta.

Krishna kuitenkin lupasi ennen maailmasta poistumistaan, että tämän Kali-yugan alkuaikoina on väliaikainen kultainen aika, joka muistuttaa kultaista aikaa, mutta ei ole yhtä hyvä kuin oikea Satya-yuga. Diana Cooper ennusti henkioppaansa Kumekan avulla tämän kultaisen ajan alkavan vuonna 2032.

Kundaliini-joogan ja sikhiläisyyden länsimaihin tuoja Joogi Bhajan kertoi, että vesimiehen aika alkaa 11.11.2011.

Edellinen kalojen aikakausi, joka alkoi Jeesuksen syntymästä, oli salaisuuksien aikakausi. Vesimiehen ajan aikana näiden salaisuuksien on määrä paljastua.