Benthamin utilitarismi

[RaktaZoci]

Jeremy Bentham (1748-1832) oli englantilainen filosofi ja aikaansa nähden varsin radikaali ajattelija. Hän oli utilitarismiksi kutsutun ajatussuunnan kehittäjä sekä edustaja, jonka pääajatus oikeasta ja väärästä oli, että sen määrittelisi mahdollisimman monien suurin onni.

Bentham ajatteli:

"Ihminen toimii aina joko saavuttaakseen mielihyvää tai välttääkseen tuskaa. Yksilön mielihyvä voi kuitenkin liittyä muiden ihmisten mielihyvään, joten mielihyvän tavoittelu ei tarkoita samaa kuin egoistinen käytös. Oikein on toimia utilitaristisen periaatteen mukaisesti eli enimmäistäen toimijan toiminnan vaikutuspiiriin kuuluvien onnellisuutta."

Hän meni jopa niin pitkälle, että esitteli mallin (engl. Felicific calculus), jonka mukaan toiminnasta oli laskettavissa, tai pääteltävissä, mahdollisimman suuri mielihyvä ja/tai onni/onnellisuuden pyrkimys. Tämä suoritettiin arvioimalla kysymyksessä olevat mielihyvät ja tuskat.

Englanninkielinen Wikipedia tarjoaa tästä mallista oivallisen esityksen:

1. Intensity: How strong is the pleasure?
2. Duration: How long will the pleasure last?
3. Certainty or uncertainty: How likely or unlikely is it that the pleasure will occur?
4. Propinquity or remoteness: How soon will the pleasure occur?
5. Fecundity: The probability that the action will be followed by sensations of the same kind.
6. Purity: The probability that it will not be followed by sensations of the opposite kind.
7. Extent: How many people will be affected?

Nämä voitaisiin kääntää termeiksi: Kokemuksen voimakkuus, kesto, varmuus, ajallinen läheisyys, hedelmällisyys, puhtaus sekä kokijoiden määrä.

Vaikka esitys saattaakin vaikuttaa hieman vanhentuneelta kysyisinkin mitä mieltä olette sen sisällöstä ja/tai mahdollisesta tarpeellisuudesta/tarpeettomuudesta? Elämme kuitenkin ajalla, jossa populaari media yleisimmin ylistää subjektiivisen mielihyvän tärkeyttä ja korostaa kehollisuutta.

Onko mallilla mielestänne mitään tekemistä moraalifilosofian kanssa? Haluan muistuttaa, että Bentham kuitenkin vastusti ns. naiivia hedonismia tienä onnellisuuteen ihmisen kaltaisille älyllisille olennoille.

[Insanus]

Ei näin. Nostan hattua kunnianhimoisuudelle, mutta kaikille ihmisille suurimman mahdollisen mielihyvän todennäköisyys määrittämättömän pitkällä ajalla taitaa olla vähän sellainen yhtälö johon ei ihan intuitio ja taskulaskin riitä. Siinä on niin sanotusti pari muuttujaa.

[RaktaZoci]

Ajatussuuntaa (utilitarismia) onkin kritisoitu siitä, että sen avulla voitaisiin mahdollisesti oikeuttaa väkivaltaa. Jos esim. jonkun vahingoittaminen voisi toteutuessaan johtaa monien muiden onnellisuuteen. Ajatus on kuitenkin ongelmallinen ja monimutkainen.

Viittauksesi

kaikille ihmisille suurimman mahdollisen mielihyvän todennäköisyys määrittämättömän pitkällä ajalla

ei ehkä suoraa ole sovitettavissa esimerkkiin, koska siinä käsittääkseni oli tarkasteltu enemmänkin yksittäisen henkilön jotakin tiettyä tekoa tietyssä tilanteessa ja sen suoraa mahdollista vaikutusta kriteerien puitteissa. Haluan myös korostaa, että pääpaino on tässä onnellisuudella, ei niinkään mielihyvällä an sich, vaikka se saattaakin johtaa tuohon tavoiteltavaan.

[Kenazis]

Benthamin idea on mielenkiintoinen ja kunnianhimoinen. Olisi mielenkiintoista kokeilla/tarkastella itse muutamia asioita kyseisen "kalkyylin" kautta. Silloin se ehkä kertoisi jotain yllättävääkin (plussat ja miinukset), jotka eivät heti ilmene. Perustaisin silti itse onnellisuuden teorian tutkimuksen Positiivisen psykologian tutkimuksiin kuin Benthamin. Nämä eivät tietenkään sulje toisiaan pois.

[Kenazis]

Hän meni jopa niin pitkälle, että esitteli mallin (engl. Felicific calculus), jonka mukaan toiminnasta oli laskettavissa, tai pääteltävissä, mahdollisimman suuri mielihyvä ja/tai onni/onnellisuuden pyrkimys. Tämä suoritettiin arvioimalla kysymyksessä olevat mielihyvät ja tuskat.

Englanninkielinen Wikipedia tarjoaa tästä mallista oivallisen esityksen:

1. Intensity: How strong is the pleasure?
2. Duration: How long will the pleasure last?
3. Certainty or uncertainty: How likely or unlikely is it that the pleasure will occur?
4. Propinquity or remoteness: How soon will the pleasure occur?
5. Fecundity: The probability that the action will be followed by sensations of the same kind.
6. Purity: The probability that it will not be followed by sensations of the opposite kind.
7. Extent: How many people will be affected?

Nämä voitaisiin kääntää termeiksi: Kokemuksen voimakkuus, kesto, varmuus, ajallinen läheisyys, hedelmällisyys, puhtaus sekä kokijoiden määrä.

Tästä mallista heräsi heti ihmetys, että miten 3-6 tulkitaan? Siis onko niiden vahvuus onnea lisäävä vai laskeva? Mielestäni asia voi olla molemmin päin enkä tiedä pystyykö sitä ennalta tietämään?

Onko mallilla mielestänne mitään tekemistä moraalifilosofian kanssa?

Sanoisin, että on, koska malli pyrkii auttamaan ihmisiä löytämään/mittaamaan onnellisuutta aiheuttavia asioita. Onnellisuus taas kuuluu etiikan alaan aika vahvasti.

[RaktaZoci]

Onko mallilla mielestänne mitään tekemistä moraalifilosofian kanssa?

Sanoisin, että on, koska malli pyrkii auttamaan ihmisiä löytämään/mittaamaan onnellisuutta aiheuttavia asioita. Onnellisuus taas kuuluu etiikan alaan aika vahvasti.

Suurin kritiikki näkemykseen kaiketi olisi, että voidaanko sillä oikeuttaa väkivaltaa? Jos siis jotakin/joitakin henkilö(it)ä vahingoittamalla voidaan saavuttaa onnellisuutta suuremmalle ihmisryhmälle, voidaanko sillä oikeuttaa tällainen toiminta. Mielestäni ei voida, ja kenties Benthamillakin on ollut tähän vasta-argumenttinsa, mutta uskoisin tämän olevan yleisimmin käytetty arvostelu teoriaa vastaan.

[Kenazis]

Suurin kritiikki näkemykseen kaiketi olisi, että voidaanko sillä oikeuttaa väkivaltaa? Jos siis jotakin/joitakin henkilö(it)ä vahingoittamalla voidaan saavuttaa onnellisuutta suuremmalle ihmisryhmälle, voidaanko sillä oikeuttaa tällainen toiminta. Mielestäni ei voida, ja kenties Benthamillakin on ollut tähän vasta-argumenttinsa, mutta uskoisin tämän olevan yleisimmin käytetty arvostelu teoriaa vastaan.

Varmaan näin. Uskoisin, että tähän ensimmäiseksi tartutaan. Bentham varmasti oli tietoinen tästä ongelmasta ja jotain siihen on vastannut. Positiivinen psykologiahan on tutkimuksissaan päätynyt jotakuinkin siihen (kanta, jota itse kannatan myös), että onnellisuuden tavoittelu on yksi este sen saavuttamiseen. Onnellisuus on ns. sivutuote toiminnasta. Tämä vain huomiona tuohon onnellisuus-kalkyyliin, joka voidaan näin jo nähdä hieman harhaanajautuneena. Oikeintoimimisen-kalkyyli olisi parempi.