Mitä on merkitys?

[Alfalfa]

1. Mitä merkitys on?

Kysymys "mitä on" (to ti estin; quod est?) on merkityksellinen.
Kun kysymme esimerkiksi, "mitä on juokseminen", niin sillä tarkoitetaan
sanan 'juokseminen' merkitystä. Sanan merkityksen oppimiselle on useita erilaisia ehtoja.
Samaten se, joka kysyy "mitä on merkitys", kysyy sanan 'merkitys' tarkoitusta,
joka on siis tämän sanan merkitys. Kysymys "mitä on merkitys" vastaa oikeastaan itseensä. 'Merkitys' on yleiskäsite
yksittäisille merkityksille, tai sanoille. Merkitys on tosin yleisempi käsite, kuin 'sana',
sillä jokainen sana on merkki, mutta jokainen merkki ei ole sana.
Vielä yleisemmän vastauksen saa kysymällä, mitä "mitä on...?" kysymykset ovat,
mitä 'mitä' yleensä on, jne. joka palautuu lopulta ihmettelyyn, eikä
järkevään kysymykseen. Järkevä kysymys on ennakkoluuloa yhdistyneenä ihmettelyyn.

2. Mistä se on syntynyt?

Oppimisesta (ethikos, moralis).
Se, miten oppiminen syntyy, on oppinut
kysymys ja kysyy sellaista, mikä sisältyy oppimiseen
itseensä. Voitaisiin tosiaan sanoa, kuten aikaisemmin on viitattu,
että oppiminen on ensin ja oppineet kysymykset seuraavat
siitä, niin että aikaisemman (archē, principium) kysyminen
on oppineisuuden ilmentymä. Kaikki ei kuitenkaan synny merkityksestä, tai oppimisesta
yhdessä ja samassa merkityksessä, koska 'merkitys' on pelkkä
yleiskäsite, vaikka se on myös jokin yksittäinen ilmentymänsä.
Merkityksen alakäsitteet eivät kehity merkityksestä
yleensä, kuten yksittäiset hevoset eivät kehity hevosen
yleiskäsitteestä.

Koska 'merkitys' on yleisempi käsite, kuin sen yksittäistapaukset,
ei voida sanoa, että kaikki on syntynyt merkityksestä.
Esimerkiksi sana 'merkitys' ei synny merkityksestä
sinänsä, vaan sanan ja yleisen merkityksen yhdistelmästä,
niin että sana 'merkitys' on yleisen merkityksen ilmaus, joka ei synny
pelkästään ilmaistusta yleisyydestä.

[Thelithiz]

Irrallisena pointsina, omasta puolestani ainakin tarvitsen jonkin merkityksen elämässä, tarkoittaen että elämä ei tunnu turhalta. Että miksi ja mihin on menossa. Olen yrittänyt käsittää että elämä on sattumanvarainen kemiallinen ilmiö jolla ei ole sen kummempaa virkaa, ja päätän tehdä omallani mitä haluan. Ehkä niin, mutta onhan sillä meille eläville oltava tarkoitus. Sellaiseksi ei riitä se että hankin mahdollisimman paljon rahaa, tai että saan työuran tai tittelin, saavutuksia, kadehdittavan ulkonäön, kavereita, vaikutusvaltaa, tavaraa jne. Ei vaikka olen yrittänyt. En oikein jaksa kiinnostua mistään mainituista tarpeeksi, vaikka yritän. Se on tuottanut pelkkää pettymystä. Mutta muutakin on, eikä kaikki mainittu maallinen oikein merkitse (ainakaan minulle) lopulta mitään. Ilman merkityksen tunnetta tai johtotähteä – oli se mikä tahansa - elämä tuntuu ilottomalta ja turhalta. Kai siksi olen nyt täällä. Lisäksi on se kärsimyskysymyskin ollut tärkeä.

[Alfalfa]

Irrallisena pointsina, omasta puolestani ainakin tarvitsen jonkin merkityksen elämässä, tarkoittaen että elämä ei tunnu turhalta. Että miksi ja mihin on menossa.

Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka merkitys on päämäärä (telos, finis), sillä päämäärä on se, mihin
joku on menossa ja se on myös syy, kuten esimerkiksi puuseppä vuolee puuta patsaan takia, sillä patsas
on vuolemisen päämäärä ja se, mitä kohden vuoleminen siis tapahtuu. Samaten elämällä sanotaan olevan päämäärä ja se, minkä takia se tapahtuu.
Perinteisesti jaotellaan kuitenkin sen välillä, onko elämän päämäärä
(a.) jotakin, mikä tapahtuu vasta elämän päätyttyä, kuten patsas on päämäärä valmiina, jollainen se on vuolemisen päätyttyä,
so. tuotannollinen päämäärä, sillä päämäärä on erillään työkalujen käytöstä, kuten vasaroinnin päämäärä ei ole vasarointi, vaan talo,
(b.) sellainen, mikä on päämäärä ja se-minkä-takia itsessään, kuten koriste on koristeen itsensä takia, eikä mitään toista
päämäärää varten, so. käytännöllinen päämäärä. Koristeet ovat käytännöllisiä, koska niiden päämäärä on niiden käytössä,
eikä siinä, mitä ne tuottavat. Samaten käyttöesineet yleensä, kuten divaani; käyttöesine on yleensä tuotannollisen työskentelyn tulos.

Vastaavasti elämän päämäärän sanotaan olevan sellainen, joka on elämän ulkopuolella, tai sellaisen, joka on
elämän sisäpuolella. Sikäli kun se on elämän ulkopuolella, se ei ole mikään niistä käytännöistä, joita elämällä on,
ja sikäli kun se on elämän sisäpuolella, se on joko (1.) kaikki mikä kuuluu elämään, (2.) osa elämään kuuluvista asioista.
Sikäli kun (1.), elämän päämäärä ei ole moraalinen, sillä elämään kuuluu hyvää ja pahaa, ja sikäli kun (2.),
elämän päämäärä on moraalinen, sillä siihen sisältyy valintaa tämän ja tuon välillä, joka edellyttää, että yhtä
pidetään arvokkaampana, eli parempana ja toista pidetään arvottomampana, eli huonompana.

Tällaisia jaotteluita voidaan huomioida elämän merkityksen ymmärtämisessä. Lisäksi voitaisiin huomioida,
että vaikka elämään kuuluukin yleensä tuotannollinen toiminta, elämän päämääränä pidetään käyttöä, so. kuten divaanin
rakentamisen päämäärä on sen käyttö. Siten elämässä on myös sen sisäisinä osina asioita, jotka tehdään elämän
tarkoituksen, tai merkityksen takia, ja tällaiset asiat kuuluvat elämään, vaikka eivät ole sen tarkoitus. Tätä voidaan soveltaa
myös siihen, että tehdään sellaista, mikä on arvottomampaa, eli huonompaa, sellaisen takia, mikä on arvollisempaa,
eli parempaa.