Ihmisenä täydellistyminen?

Älylliset pohdiskelut metafyysisistä ja abstrakteista aiheista.
User avatar
Thelithiz
Posts: 90
Joined: Mon Apr 11, 2016 10:04 am

Re: Ihmisenä täydellistyminen?

Post by Thelithiz »

En itse ainakaan tarkoittanut Jumalaksi muuttumista (olemmehan jo osa absoluuttia eikä siitä oikeasti voi ketään erottaa?), vaan jumalallistumiseksi voi kai sanoa sitä paremmaksi ihmiseksi tulemista, joka minullekin tarkoittaa ennen kaikkea vapautta, vapautumista itseni ja sattuman takomista kahleista, jos nyt runolliseksi saa heittäytyä. Ja muistakin ihmisten keinotekoisista säännöistä, joita pidetään luonnonlakeina. Tosin totta kyllä että mikään ei ole keinotekoisempaa kuin keinotekoisuuden käsite. Vapaus tietysti tuo vastuun, jonka voin kuvitella siinä helposti unohtuvan.
Välillä myös olen läytänyt rauhan siitä että en voi Tietää. Miksi tarvitsisi potea tuskia vain siitä että on ihminen eikä heti ymmärrä kaikkea? Ymmärrykseen tietysti pyrin, mutta tuska tai yletön into ei siinä auta. Eikä pyristely, vaan pikemminkin tietty luottamus luontoon ja rajallisuuteni hyväksyntä, joka välillä katoaa ja muuttuu. Usein tuntuu että yksinkertaisesti mietimme liikaa (unohtaen että voimme tehdä ja olla sen sijaan), mutta terve mieli tuottaa ajatuksia joka tapauksessa. Kaikkia ei vain pitäisi ottaa näin vakavasti (vaikka tosissaan).
User avatar
Noname
Posts: 34
Joined: Wed Apr 27, 2016 12:27 pm

Re: Ihmisenä täydellistyminen?

Post by Noname »

Heca wrote:En itse ainakaan tarkoittanut Jumalaksi muuttumista (olemmehan jo osa absoluuttia eikä siitä oikeasti voi ketään erottaa?)
Tässä tulee se mielenkiintoinen kysymys: Mutta olemmeko me todella vapaita, vai työskentelemmekö osana suurempaa suunnitelmaa täysin siitä tietämättämme? Mikäli olemme vapaita, onko meillä kyky alkaa tietoisesti "kapinoimaan" tätä absoluuttia vastaan? Ja mikäli emme ole vapaita, onko kyseinen vapaus mahdollista saavuttaa?
Explore until epiphany, and beyond.
Hoenir
Posts: 137
Joined: Thu Apr 24, 2014 5:13 pm

Re: Ihmisenä täydellistyminen?

Post by Hoenir »

Tuossapa se filosofisen vapauskeskustelun ydin on. Subjektiivisen kokemuksen piirissä on aivan itsestäänselvää että olemme vapaita kuin taivaan lintuset, mutta samaan aikaan näyttäisi siltä, että luonto on valtava kausaalisten verkostojen kokonaisuus missä asiat tapahtuu jostain syystä. Kompatibilisti sanoisi, että vapaus ja välttämättömyys ovat yhdistettävissä, inkompatibilisti väittäisi vastaan. Inkompatibilistit ei kuitenkaan ole välttis deterministejä, vaan ne voi ajatella, että maailma ei ole deterministinen ja vapaa tahto on totta. Ne ei vaan sovi niiden mielestä yhteen.

Itsestäni kompabitilismi tuntuu luontevammalta vaihtoehdolta, mutta en osaa perustella kantaani vielä järin vakuuttavasti. Uskon että moraalisia totuuksia on olemassa, joten olen vähän pakotettu olettamaan vapauden todellisuuden. Minusta tuntuu erityiseltä ajatukselta, että joku julistaa oman vapautensa harhaksi sillä perusteella, että hän on päätellyt niin. Vapauden kokemus on yksi vahviten inhimillistä olemista määrittävistä tekijöistä, enkä itse ainakaan lähtisi väittämään sitä harhaksi sillä perusteella, että olen löytänyt päättelylläni mukamas sitä todelisemman maailman filosofiasta. Voisikin kysyä, että ajaako "objektiivinen" maailma kausaaliketjuineen subjektiivisuuden edelle, ja jos ajaa, niin millä lihaksilla se on ylipäätään julistettu objektiiviseksi.
"Futile as a ghost I stand guard over hidden gold, O lord of the meeting rivers"
Isobel
Posts: 34
Joined: Sun Jan 24, 2016 11:11 am

Re: Ihmisenä täydellistyminen?

Post by Isobel »

Siinä pienessä hetkessä, jossa vesipisara osui maahan,
Minä ymmärsin kaiken,
Siinä hetkessä oli minun menneisyyteni, tulevaisuuteni ja nykyisyyteni.
Syvään henkeä vetäen , kuulin linnut ja tuulen,
ymmärsin meren voiman ja taivaan salamat.
Suljin silmäni..
Katsoin maailmaa ja koin sen voiman.
Luonnon kauneuden ja kauhun,
sen välittömän hetken jolloin minua ei enää ollut,
ja olin väkevämmin kuin koskaan.
Olin yhtä ja kuitenkin olin erossa.
Siinä hetkessä minä tiesin voivani siirtää vuoria,
siinä hetkessä tiesin voivani erottaa meren poluksi,
siinä hetkessä tiesin olevani yhtä Jumalan kanssa,
Minä olin Jumala. Ja luonto, maailma tanssi minun kanssani.


---------------------------------------------

Ehkä jumaluuden tavoittelu, ei ole sitä, että olisi Jumala, vaan olisi yhtä sen kanssa. Tuntisi olevansa osa jumaluutta, osa maailmankaikkeutta. Ja olisi saumattomasti yhteydessä siihen ja sitä kautta olisi jumala, vaikka olisikin eri.
Nosce Te Ipsum
User avatar
Thelithiz
Posts: 90
Joined: Mon Apr 11, 2016 10:04 am

Re: Ihmisenä täydellistyminen?

Post by Thelithiz »

Mielestäni se on jo eri juttu se sulautuminen, johon itse en varsinaisesti pyri, vaikka kieltämättä autuas kokemus onkin. Ellei sitten luontoon (mitä se onkaan) sulautuminen ole vielä kolmas asia. MInulle(kin) luonnonpaikat ovat olleet ainoita paikkoja joissa tunnen olevani kotona ja kuuluvani johonkin, olevani todella osa jotakin ja sitä mitä olen, yhtä. Vaikka toisaalta ihmisenä metsäänkin menen vain vieraana eikä minulla ole todellista sijaa täällä kuten metsässä syntyneillä...
Kaunis runo!
Edit: Äh tai siis pyrin kokemaan toki itseni osaksi ykseyttä, mutta ensin täytyisi olla joku, ikään kuin erottua siitä...
obnoxion
Posts: 1806
Joined: Tue May 25, 2010 7:59 pm

Re: Ihmisenä täydellistyminen?

Post by obnoxion »

Thelithiz wrote:pyrin kokemaan toki itseni osaksi ykseyttä, mutta ensin täytyisi olla joku, ikään kuin erottua siitä...
Luen parasta aikaa erittäin positiivisesti yllättänyttä Jeremy D. Safranin toimittamaa teosta "Psychoanalysis and Buddhism", joka on dialogimuotoinen antologia freudilaisuuden ja buddhalaisuuden teemoista. Kirjan ensimmäisessä kirjoituksessa Jack Engler perustelee 20 vuotta sitten kirjoittamaansa toteamusta "You have to be somebody before you can be nobody", eli kuten itsekin tuossa kirjoitit.

Eräs tekstin pointti oli, että perustavanlaatuiset buddhalaiset käsitteet ymmärretään länsimaissa usein väärin, ja toisaalta se miten hämmentyneitä itämaiset opettajat ovat olleet länsimaisten psykologisten ongelmien kanssa. Ontologinen käsitys ei-itsestä käsitetään helposti psykologisesti, mikä tuo mukanaan monenlaisia psykologisia ongelmia. Länsimainen ihminen näyttäisi olevan lähtökohtaisesti yksilöityneempi olento kuin itäminen veljensä eli sisarensa. Tämän toteamuksen ei ole tarkoitus arvottaa - kyse ei ole sen enempää edusta kuin haitasta. Se näyttäisi kuitenkin tarkoittavan sitä että esimerkiksi mindfulness-tekniikkaan liittyvä mieleen nousevien tuhansien asioiden ohittaminen ei aina palvele tarkoitustaan kun kyseessä on länsimainen harjoittaja, vaan osassa tapauksista mieleen nousevien asioiden äärelle on pysähdyttävä ja niitä on työstettävä.

Jack Engler jakaa myös listan asioista, joita Itämaisille henkisille harjoituksille omistautuneen länsimaalaisen olisi hyvä tarkkailla itsessään. Voin kuvitella että psykologinen sanasto voi tuntua joistakin vieraannuttavalta, mutta ehkä suuri osa voi jossain määrin ohittaa sen, ja löytää jotain mietittävää. Palatakseni Thelithizin sitaattiin, olen samaa mieltä kun sillä tarkoitetaan että henkistä harjoitukselle ei tulisi raivata tilaa psykologisilla, sosiaalisilla tai somaattisilla laiminlyönneillä tai säännönmukaisesti mutkia oikomalla. Ainakaan itse en uskalla antaa muun laista kehotusta.

Onko harjoituksen taustalla:
1) narsistinen täydellisyyden ja haavoittumattomuuden tavoittelu
2) pyrkimys tyynnyttää individuaatioprosessiin liittyviä pelkoja
3) vältellä vastuitaan
4) rationalisoida läheisyyden pelkoa
5) tukahduttaa ei-toivottuja ja ristiriitaisia haluja
6) vältellä suuttumusta, kilpailunhalua tai tarvetta toimia vahvasti maailmassa ja keskittyä itseensä omaksumalla passiivis-riippuvainen tyyli
7) tyydyttää yliminän tarpeita itsen rankaisemiseen
8) paeta siäisiä elämyksiä
9) vähätellä järjen merkitystä ja vältellä tarvetta tutkia omaa käyttäytymistä ja motivaatioita rationaalisesti
10) korvata surutyö
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
User avatar
Thelithiz
Posts: 90
Joined: Mon Apr 11, 2016 10:04 am

Re: Ihmisenä täydellistyminen?

Post by Thelithiz »

Hyvä, aivan, olen miettinyt itsekin että on ehkä helppo ymmärtää väärin käsitteitä kuten irti päästäminen, hyväksyminen, "olet jo perillä", tai jopa läsnäolo, tai harjoittaa niitä vääristynneesti tai mainittuihin tarkoituksiin. Ja että onko omalla kohdallani taustalla vain halu välttyä kärsimyksiltä ja tunteita tai olla kohtaamatta jotakin mielen syöveriä tms. Tässä mielessä pelkkä itseopiskelu voi mennä jossain kohtaa vikaan muutenkin.
obnoxion wrote:yksi mindfulness-tekniikkaan liittyvä mieleen nousevien tuhansien asioiden ohittaminen ei aina palvele tarkoitustaan kun kyseessä on länsimainen harjoittaja, vaan osassa tapauksista mieleen nousevien asioiden äärelle on pysähdyttävä ja niitä on työstettävä. 
Tosin olen ajatellut että nimen omaan länsimaalaisille tämä on täsmähoitoa, koska tapaamme prosessoida asioita loputtomiin, mikä saa mielen takertumaan niihin ihan turhaan. Enkä sanoisi että kyse on asioiden ohittamisesta käsittelemättä ensin, mutta sitä teemme joka tapauksessa. Ajattelu on tietysti yhtä tärkeä taito kuin hyväksyvä läsnäolo yms. Tämä tarkkailu on minusta osa asioiden työstämistä, ja sitä itsensä näkemistä kaiken humun alta, osana kaikkea.
Locked