Teismi

[Lux]

Mutta kirkko voisi voittaa keskittymällä olemaan KIRKKO sen sijaan, että se yrittää - kuten nykyisin - olla myös humaani projektitoimisto, virasto, &c.

Totta. Temppeli olisi vielä kirkkoakin parempi (näillä on eroa).

Kirkon ja valtion eroon suhtautumiseni on hieman ristiriitainen, samoin kuin jopa kirkosta eroamiseenkin. Nykyisellään se on kyllä hyvin perusteltua, enkä ole itsekään kuulunut kyseiseen laitokseen sitten 18. ikävuoden. Lähinnä toivoisin, että molemmat tapahtuisivat oikeista syistä (kirkon rappio), eikä esim. kirkosta eroamisen kohdalla niin kovin usein tavattavista "mä en niinku haluu maksaa kirkollisveroja vaan ostaa niillä rahoilla [nimeä turhakkeesi]", "mä teen mitä mä tykkään enkä haluu et mun elämää (haluja) rajoitetaan" jne. ad nauseam. Valtio ja politiikkakin pitäisi mielestäni spiritualisoida, sen sijaan että profanoidaan sekä kirkko että valtio ja erotetaan ne toisistaan, koska tällöin tilalle muodostuu (kuten on jo muodostunut) hyvinhyvinhyvin helposti totalitäärisiä valtiomuotoja muistuttavia rakenteita tyyliin Kiina-ilmiö & ja sen näkymättömistä ohjattu valtion kapitalisti-imperiumi, missä taas kärsivät KAIKKI mahdolliset henkiset pyrkimykset. (Pahoittelen aiheen lipsahtamista politiikan puolelle; pyrin yleensä nykyisin integraaliseen ajatteluun, mihin kuuluu olennaisesti kaikki osa-alueet.)

Yksilöllisten henkisten pyrkimysten kanssa oheisella ei ole toki suoraa suhdetta, mutta välillinen kyllä hyvinkin vahvasti. Psykologisen ja yhteisöllisen maailman kartoittaminen oikealla tavalla erilleen henkisestä maailmasta ja tämän saattaminen ihmisten tietoisuuteen olisi äärimmäisen tärkeä asia.

[Nefastos]

Temppeli olisi vielä kirkkoakin parempi (näillä on eroa).

"Temppeli" oli sana, joka minullakin pyöri mielessä tuota kirjoittaessa. Koska sitä ei ole kuitenkaan kristillisissä yhteyksissä käytetty, pitäydyin perinteessä. Mikä mielestäsi on ero kirkon ja temppelin välillä?

[Lux]

"Temppeli" oli sana, joka minullakin pyöri mielessä tuota kirjoittaessa. Koska sitä ei ole kuitenkaan kristillisissä yhteyksissä käytetty, pitäydyin perinteessä. Mikä mielestäsi on ero kirkon ja temppelin välillä?

Eroa voisi mielestäni kuvailla hieman samanlaiseksi, kuin mikä on esim. maallikkopapin ja vihityn, uskovaisen ja gnostikon, tai ylipäätään eksoterian ja esoterian välillä. Molemmat omaavat periaatteessa saman maailmankuvan, mutta jumal-suhde on ensinmainitulla alistuva ja passiivinen, jälkimmäisellä osallistuva ja aktiivinen. Kirkko mieltyy myös mielessäni "uskonnolliseksi laitokseksi", joka toimittaa esim. häitä, hautajaisia ym. viran puolesta, kun taas Temppeli on pikemminkin "henkinen keskus", jossa kaikki osallistujat toimivat aktiivisesti ja tietoisesti edustamansa asian eteen. Kirkon / uskonnollisen laitoksen muodostamiseksi tarvitaan yleensä isompi yhteisö ja siihen liittyy myös byrokratiaa, kun taas Temppelin voi muodostaa periaatteessa vaikka yksi henkilö tai hyvin pieni määrä ihmisiä, mikäli rahkeet tähän riittävät. Yleensä ottaen molemmille on toki tarvetta.

EDIT. Karrikointi: (Henkisesti) naiset, orjat ja palvelijat rakentavat kirkkoja. (Henkisesti) miehet, aristokraatit ja hallitsijat rakentavat temppeleitä. Kirkkoon mennään palvelemaan kumarrellen, Temppelissä palvotaan seisoen. Kirkomaille haudataan kuolleita kuin häpeillen, Temppeliaukiolla poltetaan sankareita ylevästi hymnejä laulaen (ei, en puhu elävistä ihmisuhreista). Kirkko jakaa vettä ja leipää, Temppelissä palaa kuinen Tuli.

Tarkoitan tällä jaottelullani kahta eri suunnasta pyhää ja jumaluutta lähestyvää ihmistyyppiä, ja niiden seurauksena muodostuvia sivilisaation ja yhteiskunnan muotoja. En puhu välttämättä lainkaan yhteiskuntaluokista tai sukupuolista, vaan arkkityyppisistä maskuliinisuuden ja feminiinisyyden muodoista ja näille luontevista ilmenemistavoista. Kristillisyys on ollut koko historiansa ajan feminiini suhteessaan jumaluuteen, uskonnollisuuteen ja pyhyyteen, yleensä jopa kaikkein korkeimpien saavutustensa ja pyhimystensä kohdalla (so. jumaluus koetaan toiseutena, ei Itsenä).

Myös empiiriset tutkimukset kertovat, että uskonnollisuus on ominaisempaa ja yleisempää naisille ("uskonnollisuus luo turvallisuuden tunteen ja tuo pysyvyyttä"), kun taas henkiset johtajat, maagikot, profeetat ja "pyhimykset" ovat melkein poikkeuksetta miehiä (henkisyys vaatii aina tiettyä herooisuutta ja vaaran halveksumista). Luulisin, että etenkin nykyajalla juuri tämän väärinymmärryksen ja sekaannuksen johdosta monet miehet eivät usein koe henkisyyttäkään mahdollisuutena, koska heille ei tarjota miessukupuolelle ominaista / luonnollista tapaa lähestyä asiaa aktiivisesti. Palataan taas tietyllä tapaa Erokseen.

Tämä on oma näkemykseni, olen täysin avoin myös muille tulkinnoille.

[Nefastos]

Mitä tulee temppelin ja kirkon merkitysassosiaatioihin, erityisesti niiden arvotuksiin, en ole eri mieltä. Mutta tiedätkin jo entuudestaan, että suhtautumiseni "arkkityyppisiin sukupuoliin" on päinvastainen kuin sinulla. Minulle Äiti on pyhä ja sinulle Isä. Näin pitää epäilemättä ollakin, että veljeskunnan rakenne on kokonaisvaltainen ja eheä. Jos tätä ajatuslinjaa jatketaan, se kannattaa varmaan tehdä Feminismi & naiseus -keskustelussa. Jumaluuteen liittyy kuitenkin niin paljon muutakin kuin sukupuolisymboliikkaa.

[Lux]

Jumaluuteen liittyy kuitenkin niin paljon muutakin kuin sukupuolisymboliikkaa.

Jeah, toki liittyy, eikä "sukupuolisymboliikkakaan" ole tosiasiassa niin seksuaalista tai eroottista kuin monesti kuvitellaan. Polariteettien avulla on kuitenkin usein helppo kuvastaa ilmennyksen kaksinaisuutta mahdollisimman eksaktisti, ja - tästähän on ollut puhetta jo aikaisemminkin - useilla hyvin korkeilla esoteerisilla opeilla ja opettajilla on ollut aina tapa ilmaista pyhää ja Jumaluutta melko lailla "alhaisilla" käsitteillä (Jumalan hullut, Jumalasta juopuminen, jne.). Osaksi tämän vuoksi sanoinkin "tietyllä tapaa".