Moraali

[Kenazis]

Törmäsin netissä seikkaillessani seuraavanlaiseen todisteluun moraalilaista (joka puoltaa Jumalan olemassaoloa):

1. Jos sanot, että on olemassa pahaa, eikö se merkitse sitä, että on olemassa myös hyvää?
2. Jos hyväksyt yllä olevan, sinun on tunnustettava jonkin moraalisen lain olemassaolo, jolla voit erottaa hyvän ja pahan.
3. Jos hyväksyt moraalilain joudut myöntämään, että on moraalilain antaja/luoja.

Itselle tämä ei aukea ihan noin. Eikö samalla lailla voida ajatella esim. fysiikan laeista?

- Jos tunnustat massan säilymislain olemassaolon, joudut myöntämään, että on massan säilymislain antaja/luoja.

Mielestäni moraalilain tunnustaminen ei johda siihen, että pitää tunnustaa sen olevan jonkin moraalilain antajan tuotoksia. Tosin sanaan "luotu" liittyy aina "luoja", mutta liittyykö olemassaoloon olemassaolon luoja?

Tähän ketjuun ajattelin ihan yleisesti moraaliin liittyvistä asioista keskustelua, mutta aloitin sen tällaisella päänavauksella.

[Nefastos]

Ainakin Wyrmfangilla tulee olemaan tähän uskoakseni vähän vastakkainen avaustapa, mutta itse olen sitä mieltä että perustelu on sinänsä validi, & pätee tosiaan sekä moraalin & fysiikan lakien & itse asiassa koko tapahtumisen mysteerin kanssa yleisesti. Ongelmaksi muodostuu tietysti kielellisten assosiointien erilaisuus, koska sellaiset sanat kuin "luoja" (so. syy), "hyvä", tai "Jumala" käsitetään niin eri tavoin.

Esimerkkinä, vaikka koen todistelun tavallaan pätevänä, niin jo ajan lineaarisuuden & Jumalan antropomorfisuuden (joka on salaa niin yleinen projisaatio) hylkääminen sen piirissä lienee monille sama kuin sanoa, että koko perusajatusrakennelma on jo hylätty - koska konnotaatiot ovat niin erilaisia. Samaa voidaan sanoa hyvän käsitteestäkin: jos hyvä on sellaista balanssia, johon paha tavallaan katoaa (esim. karminen retribuutio hyvää oletetusti "vartioivana" tekijänä), onko se enää metafyysisesti pahan vastakohta? Ja ellei kerran tiukasti ajateltuna ole, eikö silloin koko alkuperäinen perustelun logiikka olekin kumottu...

[Kenazis]

Luin tällaisen keskustelusta, jossa puolustellaan Kristillisen Jumalan olemassaoloa. On kuitenkin aivan eri asia käsittää asia "luoja = ilmiön alullepaneva syy" kuin "luoja = Jumala (persoonallisessa merkityksessä)". Toisin sanoen tuo kolmen kohdan todistelu on aivan merkityksetön ennen kuin selvennetään kummasta on kyse. Ja mielestäni jälkimmäiseen se ei toimi (jossa se nimenomaan esitettiin = se mistä luin sen).

[Wyrmfang]

Ainakin Wyrmfangilla tulee olemaan tähän uskoakseni vähän vastakkainen avaustapa

Joo, olen tosiaan hyvin jyrkästi eri linjoilla:

1. Jos sanot, että on olemassa pahaa, eikö se merkitse sitä, että on olemassa myös hyvää?
2. Jos hyväksyt yllä olevan, sinun on tunnustettava jonkin moraalisen lain olemassaolo, jolla voit erottaa hyvän ja pahan.
3. Jos hyväksyt moraalilain joudut myöntämään, että on moraalilain antaja/luoja.

Kolmoskohta ei ensinnäkään ole pätevä, ja vaikka olisi, se ei silti olisi argumentti minkäänlaisen teismin puolesta. Moraalilain luoja voi nimittäin olla minä itse. Tämä ei johda välttämättä relativismiin. Kant on puolustanut systemaattisesti tätä idealistista näkemystä Tapojen metafyysisessä perustuksessa ja Käytännöllisen järjen kritiikissä. Mutta vaikka oletettaisiin realistinen ontologia moraalista (ts. että moraaliset totuudet kuuluvat maailmaan faktatotuuksina samaan tapaan kuin fysiikan totuudet), ei jonkin olemassaolosta voi johtaa, että tarvitsee olla ko. asian luoja. Muutenhan ateismi olisi jotenkin sisäisesti järjetön näkemys ylipäätään, eikä tällaista väitä edes yksikään uskottava teistinen filosofi.