Onko älyllisyys pelkkää pätemistä?

Älylliset pohdiskelut metafyysisistä ja abstrakteista aiheista.
User avatar
Cancer
Posts: 258
Joined: Thu Dec 13, 2012 4:45 pm
Location: Helsinki

Re: Onko älyllisyys pelkkää pätemistä?

Post by Cancer »

Tephra wrote: Pahoittelen sekavaa pohdintaani, mutta olisin myös kiinnostunut kuulemaan, onko täällä kenties muita, joilla olisi kokemus vastaavasta empatian/sympatian "järkeilystä" itselle, aihe kun on pyörinyt mielessäni useasti sen jälkeen, kun sen itsestäni jokin aika sitten oivalsin.
Viime viikonloppuna pidetyssä Nebukadnezzar-looshin keskustelupiirissä tuli esille ajatus tiedollisesta tai älyllisestä epävarmuudesta empatiana. Kun ei ihan tiedä, on avoimempi muiden näkemyksille, niiden muokattavissa, ja toimii paremmin synkassa ympäröivän maailman kanssa. Itse asiassa se joka toimii on silloin enemmän kokonaisuus kuin yksilö, mikä on hyvä, koska yksilön käsitykset maailmasta ovat melkein aina liiaksi johonkin suuntaan painottuneita.

Tämä ei ole ihan yksi yhteen pointtisi kanssa, mutta minä olen joka tapauksessa yksi, jolla on täysin vastaavia kokemuksia mainitunlaisesta järkeilystä. Ei-okkultistin korvaan kuulostaa varmaan suht. vaivalloiselta vetää jokaisesta vastaan tulevasta idiootista kausaaliketjut alkuräjähdykseen saakka jotta voisi todeta, että ei se sen omaa syytä ole :D. Mutta niin lempeyden filosofia elää.

Tuo populaarikulttuurin väärä kuva älyllisyydestä liittynee siihen, että älykkään ihmisen oletetaan tietävän muita enemmän, vaikka todellisuudessa hän on vain enemmän ymmällään. Sokrates klassisena esimerkkinä. Epävarmuus = empatia-ajatusta vasten taas varmuus näyttäytyy potentiaalisena väkivaltana, joko dogmiuskovaisen fanaattisuutena tai yksioikoisesti "loogisen" ihmisen pakotettuna kylmyytenä. Tämä viimeisin onkin se, mitä "älystä" usein näytetään jossain Hollywood-leffoissa, mutta se ei ole liiallista älykkyyttä vaan yksinkertaisesti putkinäköisyyttä.
Tephra wrote:Koen vahvasti samoin, ja monesti älyllisyyden kautta on mahdollista päästä oivalluksista lähes ekstaattisiin kokemuksiin, jolloin lähtökohtaisesti älyllisesti alkunsa saava tuntemus muuttuu melkeinpä fyysiseksi. Täälläkin erityisesti Logiikka-ketjua lukiessa on tullut oltua varsin sfääreissä. Myöskin tieteellisiä artikkeleita lukiessa olen usein saavuttanut samankaltaisia olotiloja kuin vaikkapa vaikuttavaa musiikkia kuunnellessa.
Viime viestissäni mainitsin, että ainakin abstraktin, suurempia kokonaisuuksia hallitsevan älyn (manas?) voi nähdä kauneudentajuna. Esimerkiksi muuten yhtäläisen selitysvoiman omaavia tieteellisiä teorioita vertaillaan käsittääkseni sen perusteella, mikä niistä on yksinkertaisin ja tavallaan elegantein. Oivallukset ovat aina kauniita, ja minusta vaikuttaa siltä, ettei niiden kauneus ole niiden pätevyyden sivutuote, vaan sen edellytys ja tae, oikeastaan melkein sama asia kuin se. Matematiikankin sanotaan olevan intuitiivisesti totta, ja mitä muuta intuitio tässä tapauksessa havaitsisi kuin muotojen harmoniaa ts. kauneutta? (Tuo musiikki-vertaus on muuten hyvin osuva. Sain vähän aikaa sitten yhden yliopiston kurssin yhteydessä tietää, että keskiajalla, kun "taiteita" ei vielä nähty omana kokonaisuutenaan, musiikki luokiteltiin samaan alaan matematiikan kanssa. Ei vaikuta ihan mielivaltaiselta jaolta.)

No joo, tässä nyt vain minun kahden sentin teoriani. Tieteellisestä ajattelusta etenkään en väitä teitäväni mitään varmaa...
Tiden läker inga sår.
Locked