Monismin yksi substanssi on...

[Insanus]

Vastataan tännekin johonkin, vaikken oikein pysykään perässä keskustelun vyöryvässä vauhdissa

1) Asioilla voi ajatella olevan erilaisia eroja: matemaattisen entiteetin ja koiran välinen ero, kahden partikkelin välinen ero, ihmisen X ajatuksen Z ja ihmisen Y hammassäryn välinen ero jne. Miksi siis "erilaiset erotukset" olisivat pohjimmiltaan samaa? Tätä voidaan lähteä kehittämään, että erilaisten erotusten väillä on ero, joka onkin ykseys, mutta aina voidaan johtaa loputtomasti erotusten välisiä erotuksia, jolloin päädytään ikuiseen regressioon, mikä ei ratkaise lopulta mitään. Ikuisen regression voi senkin perustella ykseydellä, mutta yhtä hyvin äärettömällä substanssien määrällä, eikä kumpikaan viimekädessä poista ongelmaa.

Kaikki olemassaolevat asiat voidaan nähdä erona neutraliteetista & olemassaolo sinänsä noiden erojen välisinä suhteina. "Matematiikka on suhteiden välisten suhteiden tutkimusta" sanoi muistaakseni Von Neumann-niminen matemaatikko.
Toki asioilla voi ajatella olevan erilaisia eroja, mutta erottelun prosessi on nähdäkseni aina kaavoittavan mielen käyttöä, joka mieli on yksi.

Fiilispohjalta heitän; Minusta tuntuu (ja tosiaan siis tuntuu, en nyt keksi argumenttia) että jos ykseysajattelua ei missään muodossa ole, niin maailmankuvan johdonmukaisuus on vaarassa romahtaa aivan kokonaan ja epäilen että mielellä on rajansa sen suhteen kuinka paljon ristiriitaista materiaalia se voi väkisin pitää uskottavana.

2)Jos emme kykene millään keinolla havaitsemaan jotain asiaa / substanssia X, niin sillä ei ole meille merkitystä, vaikka se olisikin olemassa. Multiversumi-teorioita on esimerkiksi kritisoitu siitä, että vaikka toisia universumeja olisi, niin ei niitä edes teoriassa voisi tutkia millään, jolloin niiden olemassaololla ei ole meidän näkökulmastamme relevanssia. Se, että jollain asialla ei ole meille merkitystä sinänsä ei kuitenkaan sulje pois sen eksistenssiä. Substansseja voi siis periaatteessa olla mikä tahansa määrä, mutta niitä ei välttämättä voi tavoittaa millään tavalla

3)Mitä edes ovat nuo konkreettiset, henkiset ja älylliset aistit? Eikö niihin voisi periaatteessa lukea kuuluvan mitä tahansa? Mitä, jos onkin niin, että maailman eri substanssit kykeni havaitsemaan vain eräs 1600-luvulla elänyt puolalainen talonpoika, jolla oli kehittynyt syystä tai toisesta meille tuntematon aisti, ja joka vei nämä salaisuudet mukanaan...

Näin toki voi olla, mutta kuten itse sanoit: ei sillä ole meille mitään väliä.

[Wyrmfang]

Fiilispohjalta heitän; Minusta tuntuu (ja tosiaan siis tuntuu, en nyt keksi argumenttia) että jos ykseysajattelua ei missään muodossa ole, niin maailmankuvan johdonmukaisuus on vaarassa romahtaa aivan kokonaan ja epäilen että mielellä on rajansa sen suhteen kuinka paljon ristiriitaista materiaalia se voi väkisin pitää uskottavana.

Tässä tietysti tulee se, että onko ykseys ymmärretty nyt jo niin laajasti, että se pitää sisällään itse asiassa kaiken ajattelun mitä nyt selväjärkisillä ihmisillä kuunaan on esiintynyt. Eli se, mitä Xenos (ja minä) ymmärtääkseni kritisoi oli ajatus, että tästä voisi ilman uskonvaraista hyppyä edetä AT:n peruslähtökohtiin.

On ehkä hyvä uudelleen korostaa sitä, että usko ei tarkoita järjenvastaisuutta. Se että viime kädessä kyse on uskonasiasta ei poista tarvetta perustella systemaattisesti filosofista systeemiä (tai systeemiajattelun hylkäämistä!) sekä tarvetta vertailla eri systeemejä, sillä uskonhyppy ei tietenkään koskaan tapahdu emotionaalis-älyllisestä tyhjiöstä käsin ensimmäisenä psykologisena lähtökohtana pohdinnalle.