Tämä hyvä huomio. Korkeat ideaalit monesti käytäntöön sovellettaessa muuttuvat itsensä irvikuviksi.Insanus wrote: A on ihanne, B on pyrkimys siihen & vain pyrkimyksen kautta ihanne voi toteutua, kun pyritään elämään ideoita todeksi. Eivätkö ne siis kiri vastaamaan toisiaan lopulta?
Kun riisutaan universumi meistä (ts. erillisistä tietoisuuksista) ja jos voimme kuvitella sellaisen tilanteen, tajuamme, kuinka universumi tulee toimeen ilman meitä ihan hyvin. En näe tässä universumissa mitään rakkautta joka on siellä olemassa ilman aistijaa/kokijaa (esimerkki B), ellei se sitten ole universumin olemus sinänsä(!) joka on esimerkki A. "Se on järkevää koska se on totuudenmukaista". Vaikka rakkaus olisikin ihmisten, tai muiden tietoisten olioiden laki - se ei tee siitä kuitenkaan vähemmän tärkeää tai merkityksellistä, mutta en usko, että se on kaikkeuden laki (universumin olemus) sinänsä koska se on jo yksi.Insanus wrote: Minkä takia rakkaus arvotettaisiin näin? Rakkaus, koska se on järkevää ja koska siitä on hyötyä?
Minkä totuudellisuuden nimeen täytyy todistaa ettei rakkaus ole laki, vaan hyvin perusteltu järkevä valinta josta on meille vielä hyötyä, kun se "hyöty" on jotain jolla ei ole järkevyyden tai totuudellisuuden kanssa mitään tekemistä, eli sitä että tullaan toimeen ja kärsimys vähenee, jolloin koko hyöty/järkevyysajatus pohjaa rakkauteen ts.siihen että pyritään kohti jotain "hyvää".
Tämänkaltainen vastakkainasettelu löytyy minun mielestäni myös filosofian historiasta: David Humen filosofia johon vastaa Immanuel Kant hyvin. Siitä miten asiat ovat, ei voi johtaa päätöstä miten niiden tulisi olla (maailma ilman ihmistä) vs. vaikka joku asia on niin, se ei tarkoita että sen asian pitäisi olla niin (ihmisten maailma). Olen taipuvainen ajattelemaan Kantin tavoin tässä asiassa, joka on mielestäni johdettavissa esimerkkiini B ja kun taas Hume olisi johdettavissa esimerkkiin A. Kantin ratkaisu olisi minusta kuitenkin rituaali ilman merkitystä / ajatus ilman henkeä, ilman Humen teesien tuntemista. Tässä tulee ns. tietoisen ponnistuksen merkitys.
Imo tämän asian huomiotta jättäminen ja toistaminen ilman pohdintaa on aika ameebaaInsanus wrote: Jos B="Rakkaus on pitkän tähtäimen hyvin perusteltu järkevä valinta, joka hyödyttää meitä", tulee mieleen kysymys.
Minkä takia rakkaus arvotettaisiin näin? Rakkaus, koska se on järkevää ja koska siitä on hyötyä?
Ks.
PS. Lukaisin vielä muistin virkistykseksi koko ketjun. Tässä alkaa olla jo Platonilaisen dialogin meininkiä!Insanus wrote: Olen samaa mieltä, että eläminen A:n tavalla ajaa "ameeban" kaltaiseksi, mutta aivan toisella tavalla sädehtiväksi ameebaksi, kuin "tahdoton pala": ihminen joka uskoo rakkauteen lakina, ei voi pitää sitä pelkkänä ajatusrakennelmana, vaan tuosta rakkaudesta on oltava tietoinen. Muutoin se ei ole rakkautta, vaan kuva rakkaudesta, toiveajattelua, uskottelua, epärehellisyyttä.