Elämän tarkoitus (Dharma)

Älylliset pohdiskelut metafyysisistä ja abstrakteista aiheista.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Elämän tarkoitus (Dharma)

Post by Nefastos »

Ajatus elämän laajemmasta merkityksestä on viime aikoina pyrkinyt esiin vähän sieltä sun täältä. Seuraava lainaus on Seksuaalisuus-keskustelusta:
Wyrmfang wrote:Sellainen nietzscheläinen maailmankuva, jossa asioilla ei ole mitään pysyvää tarkoitusta, on aivan hyvin perusteltavissa ja nähdäkseni se, mitä kohti ihmiset ovat vasta menossa (olettaen että sen takana todella on jotain). Painostaa (vaikka sitten hyvin hienovaraisestikin) ihmisiä jo näkemään sen yli johonkin, mihin itse uskoo, on juuri henkistä väkivaltaa.


Länsimaisessa kulttuurissa, ts. nykyisessä maailmassamme yleisesti, ajatus "elämän tarkoituksesta" koetaan niin syväksi kysymykseksi, ettei moni siihen varmasti voi uskoa ratkaisua edes olevan. Itse taas koen, että ajatus dharmasta on perustavimmanlaatuisimpia tekijöitä myös okkultismissa. Se on ikään kuin moraalin aktiivinen puoli, lopulta ainoa syy tehdä - ei vain olla tekemättä - jotain rajattomassa maailmankaikkeudessa.

"Dharma" voidaan kääntää laiksi tai uskonnolliseksi velvoitteeksi. Toisin kuin länsimaisissa uskonnoissa, idän dharma-ajattelussa olennaisena osana on, että eri ihmisillä dharmat eli elämäntehtävät ovat erilaiset, mutta nämä kaikki kuitenkin linkittyvät yhteen myös kosmisella tasolla. Toisin sanoen, vaikka dharmat vaihtelevat, tästä ei päädytä edes kiertoteitse relativismiin, koska esim. rakkaudellisuuden periaate on kuitenkin osa universaalia dharmaa.

Ajatus dharmasta antaa ihmiselle selkeän suunnan, mutta ei pakotetta. Se voi olla hyvin katkera pala purtavaksi länsimaiselle ajattelulle, koska se edellyttää kosmokselta ultraobjektiivisuutta, (valtavan herkkää & vivahteikasta) yhteismitallisuutta. Tämä ajatus dharmasta on myös karman &c. taustalla: että me emme ole vain lastuja laineilla, vaan että kaikella on Merkitys. Ja että tuo merkityksekkyys ei näy vain jossain kansakunnan johtajien sodanjulistuksissa tai vastaavissa erikoistilanteissa, vaan kaikkein pienimmissäkin asioissa. Että pientä & suurta päätöstä ei itse asiassa ole lainkaan olemassa, koska koko olemassaolo on merkityksekkyyden eikä satunnaisuuden kudelma.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Wyrmfang
Posts: 775
Joined: Tue May 25, 2010 10:22 pm
Location: Espoo

Re: Elämän tarkoitus (Dharma)

Post by Wyrmfang »

Nefastos wrote:
Länsimaisessa kulttuurissa, ts. nykyisessä maailmassamme yleisesti, ajatus "elämän tarkoituksesta" koetaan niin syväksi kysymykseksi, ettei moni siihen varmasti voi uskoa ratkaisua edes olevan. Itse taas koen, että ajatus dharmasta on perustavimmanlaatuisimpia tekijöitä myös okkultismissa. Se on ikään kuin moraalin aktiivinen puoli, lopulta ainoa syy tehdä - ei vain olla tekemättä - jotain rajattomassa maailmankaikkeudessa.
Kyllähän länsimaisessakin filosofiassa esim. Kantilla on aivan keskeinen ajatus, että moraalinen toiminta muuttuu mahdottomaksi, jos Jumalaa ei ole. Kantin tavoin kuitenkin korostaisin hyvin voimakkaasti sitä, että subjekti ei voi teoreettisessa mielessä tietää maailmaa tarkoitukselliseksi, vaikka käytännössä sen olettaminen seuraa moraalisen toimintamallin aidosta omaksumisesta (johon taas on välittömästi tiedostettu ehdoton velvoite). Ts. voi olla ratkaisu, vaikka ei ole tietoa.

Joku Kantin ajattelussa tuntuu ehkä jäävän vajaaksi, mutta peruslinja on minusta oikea. Mitä teoreettinen tieto itse asiassa lisäisi moraaliseen varmuuteen? Jos henkilö jättää toimimatta moraalisesti sen takia, että elämällä ei välttämättä olekaan tarkoitusta, ei hän varmaan ole alun alkaenkaan toiminut oikeasti moraalisesti? Korostan jatkuvasti tätä ajatusta siksi, että ei ole ihan yksi eikä kaksi nuorta okkultistia, jotka paitsi suhtautuvat varsin kyseenalaisesti arkisiin moraalisiin velvollisuuksiin myös tulevat pilanneeksi elämänsä ihan henkilökohtaisen hyvinvoinnin kannalta keskittyessään "suurempaan tarkoitukseen" ihan perusasioiden kuten ystävien, perheen, työn jne. sijaan. Siinä vaiheessa kun ajattelun valheellisuus paljastuu itselle on usein paljon jo menetetty, eikä sitä todellista tarkoituksellisuutta ole ainakaan sen helpompi lähteä etsimään. En siis kiistä, etteivätkö ns. maalliset asiat "seuraa itsestään", jos todella toimii moraalisesti, mutta tämä on niin helppo ymmärtää väärin, ettei mikään...

Ts. jos moraali tuntuu mielekkäältä vain elämän ollessa metafyysisessä mielessä tarkoituksellista, kannattaa varmaan käydä ihan todella läpi se vaihtoehto, että elämä ei ole metafyysisesti tarkoituksellista. Aika usein kuulee tämän (itsekin aikanaan toistelemani) "sitten ampuisin paljon ihmisiä jne.". Todellisuudessa erittäin harva kuitenkaan tekee niin. Tämän pitäisi herättää joitain ajatuksia liittyen mahdollisiin psykologisiin klikkeihin "tarkoituksellisuuden" tiimoilta. Mitenkään väheksymättä sitä, että on se myös aito kysymys metafyysisessä mielessä.
Nefastos wrote:
Ajatus dharmasta antaa ihmiselle selkeän suunnan, mutta ei pakotetta. Se voi olla hyvin katkera pala purtavaksi länsimaiselle ajattelulle, koska se edellyttää kosmokselta ultraobjektiivisuutta, (valtavan herkkää & vivahteikasta) yhteismitallisuutta. Tämä ajatus dharmasta on myös karman &c. taustalla: että me emme ole vain lastuja laineilla, vaan että kaikella on Merkitys. Ja että tuo merkityksekkyys ei näy vain jossain kansakunnan johtajien sodanjulistuksissa tai vastaavissa erikoistilanteissa, vaan kaikkein pienimmissäkin asioissa. Että pientä & suurta päätöstä ei itse asiassa ole lainkaan olemassa, koska koko olemassaolo on merkityksekkyyden eikä satunnaisuuden kudelma.
Varmaan myös ajatus, että todellisuus voikin olla metafyysisessä mielessä tarkoituksetonta, on aika usein katkera pala purtavaksi... Merkityksen kokeminen on by definition subjektiivinen kokemus. Joskus esitetään, että psykologisessa mielessä ajatus merkityksen välttämättömästä yli-inhimillisestä objektiivista tasosta ei ole mitään muuta kuin samaa älyllisesti epärehellistä uskonnollisuutta mitä kristilliset konservatiivit toteuttavat valvoessaan mitä kukin tekee makuuhuoneessaan sen sijaan, että keskittyisivät omaan puhtauteensa. Ihan näin asia ei välttämättä ole, mutta tätä ajatusta kannattaa pohtia.

Esitetäänhän okkultistisessakin kirjallisuudessa yhtenään ajatus, että merkityksen löytää vasta kun sen kokee todella menettäneensä. Länsimainen mieli ymmärtää tämän usein aika palikasti yksittäisenä ajallisena tapahtumana, joka on sen jälkeen "over and out". Niin ei tietenkään voi olla. Vaikka tämä kysymys tulee "ensin", se ei tarkoita, että voitaisiin ensin pohtia vastaus elämän tarkoitukseen ja sen jälkeen siirtyä miettimään epäolennaisempia asioita (vaikka on tällä prosessilla tietysti jonkinlaisia ajallisiakin vastineita). Itämaisesta ajattelussa löytyy varmasti paremmin soveltuva käsitteistö tähän, mutta sitä tutkiessa pitää varoa, ettei tuo itämaisia teorioita länsimaisen kysymyksenasettelun piiriin.
Last edited by Wyrmfang on Fri May 03, 2013 7:40 pm, edited 1 time in total.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Elämän tarkoitus (Dharma)

Post by Nefastos »

Wyrmfang wrote:Varmaan myös ajatus, että todellisuus voikin olla metafyysisessä mielessä tarkoituksetonta, on aika usein katkera pala purtavaksi...


Lievimmin sanottuna! Tarkoitin tässä kuitenkin sitä, mikä erottaa länsimaisen (siis Euroopan kulttuurista lähtöisin olevan, nykyäänhän ko. ajattelu on levinnyt globaalisti) kulttuurin läpitunkevan ongelmoinnin itämaisesta. Jälkimminen painottaa yhteistä, edellinen painottaa yksilöä. Yhteisöllisyys jää lännessä selkeämmin emootioiden ja uskonnon (& lainsäädännön) varaan. Kaukoidän kulttuureissa ihminen hahmottuu, siis jopa karakterisoituu, pitkälti juuri sen hierarkkisen rakenteen kautta, jolla hän rajautuu ihmisiin ympärillään; & vastaava hierarkkinen rakenne näkyy dharma-ajattelussa spiritualistisena. Länsimainen ihminen taas on lopulta korostuneesti yksin. Tällä en nyt yritä sanoa, että jompi kumpi malli on filosofisesti validimpi.

Pragmaattisesti taas näkisin dharma-filosofian erittäin validiksi niin lännessä kuin idässä. Vaikka kiistettäisiin kosmokselta Merkityksen taso, jää merkityksen taso kuitenkin yksilön elämään planeetan joka kolkassa. Epikurolaisuus voi toki esittää, että nautintolähtöisyys laajassa merkityksessä riittää intention synnyttäväksi & kohdentavaksi voimaksi, mutta silloin tarve okkulttiseen elämäntapaan onkin aika vähäinen.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Wyrmfang
Posts: 775
Joined: Tue May 25, 2010 10:22 pm
Location: Espoo

Re: Elämän tarkoitus (Dharma)

Post by Wyrmfang »

Nefastos wrote:
Pragmaattisesti taas näkisin dharma-filosofian erittäin validiksi niin lännessä kuin idässä. Vaikka kiistettäisiin kosmokselta Merkityksen taso, jää merkityksen taso kuitenkin yksilön elämään planeetan joka kolkassa. Epikurolaisuus voi toki esittää, että nautintolähtöisyys laajassa merkityksessä riittää intention synnyttäväksi & kohdentavaksi voimaksi, mutta silloin tarve okkulttiseen elämäntapaan onkin aika vähäinen.
Jos Epikurolaisen käsityksen nautinnosta laajentaisi vielä nykypäivänä paremmin ajatusta vastaavaan sanaan eli esteettiseen (erityisesti Nietzsche on tässä ajattelutavassa aika kova luu), niin suurin osa filosofeista on kuitenkin halunnut nähdä moraalin ensisijaisena intention lähteenä. Moraaliset realistit näkevät moraalin objektiivisena ja universaalina, mutta eivät yleensä yhdistä tähän ajatusta elämän metafyysisestä tarkoituksellisuudesta (paitsi kristityt). Moraali voidaan myös nähdä suhteellisena ilman, että se välttämättä tuhoaa moraalin merkitystä. Moraaliset nihilistitkin usein näkevät moraalin käytännöllisenä ilmiönä merkityksellisenä.

Metafyysisen tarkoituksellisuuden ja moraalin välille voi tietysti argumentoida hyvinkin tiukkaa linkkiä (kuten Kant tekee), mutta ei se mitenkään itsestäänselvyys ole. Noin käytännössä havainnoituna ajatus tuntuu monille täysin omituiselta, irrelevantilta ja vieraalta.

Kiinnostus okkultismiin varmastikin ainakin alkaa yleensä tuosta elämän tarkoituksellisuuden kysymyksestä, mutta sellaista johtopäätöstä ei voi mitenkään suoraan vetää, että moraalia ei voisi ottaa vakavasti merkityksellisyyden lähteenä ilman ajatusta metafyysisestä tarkoituksenmukaisuudesta. Kuten aikaisemmin vihjailin, minusta tuntuu, että usein jopa silloin kun tällainen johtopäätös vedetään, ja päädytään sitten tarkoituksettomuuteen, niin moraali jää kuitenkin sotimaan kaikkea instrumentaalista järkeilyä vastaan eikä sitä lupailtua näyttävää itsemurhaa/verilöylyä tulekaan.
User avatar
Insanus
Posts: 835
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Elämän tarkoitus (Dharma)

Post by Insanus »

Nefastos wrote:
Länsimaisessa kulttuurissa, ts. nykyisessä maailmassamme yleisesti, ajatus "elämän tarkoituksesta" koetaan niin syväksi kysymykseksi, ettei moni siihen varmasti voi uskoa ratkaisua edes olevan.
Joka voi johtua siitä, että "elämän tarkoitus" koetaan niin, että elämälle etsitään elämän ulkopuolista funktiota ja elämän tarkoitus muuttuukin elämän tarkoituksettomuudeksi, kun elämä itse alistetaan välineeksi jonkin oletetusti korkeamman käyttöön. Tällainen passiivinen alistuminen ei ole oikein, vaikka tietoisesti seurattaisiinkin "koko maailman auttamisen" ideaalia, juurikin seksuaalisuus-keskustelussa mainitusta psykopaattiongelmasta johtuen. Etusijan on oltava intentiossa, siinä miksi (ja mielestäni tähän ainoa vastaus on: rakkaudesta), eikä siinä mitä, muuten mennään väistämättä metsään. IMO tästä ei oikein voi tinkiä. "Olla kanavana" on aktiivinen ja passiivinen, ei vain passiivinen rooli.

Luulen, että tästä johtuu myös "jos elämän tarkoitus on lisääntyminen, hyppään ikkunasta"-mentaliteetti. Jos ei ole ykseyden/pyhän kokemusta millään tasolla, kokee olevansa yksin, tietysti. Ja tämä yksilön yksinäisyyden ongelma on se, joka ajaa tappamaan ja itsemurhaan, ei kosmoksen perimmäinen merkityksettömyys.

Tyhjää kuilua/ sairasta luomakuntaa voi rakastaa ja/tai vihata, mutta jos oma kokemus, tunteet ja ajattelu alistetaan jollekin (vaikka itse rakennetulle & syvästi oivalletulle!) muodolliselle vastaukselle, samaistetaan sielu johonkin joka katoaa ja kuolee. Muodollinen vastaus on myös syvä abstrakti kokemus, jota ei "uhrata infernaalisille jumalille".

Elämän tarkoitus on itselleni melko lailla vastaava kysymys kuin Jumalan olemassaolo; onko vesi vettä vai sulanutta lunta? Puoliksi tyhjä vai täynnä? Tarvitaanko tarkoitusta, mikä funktio on tarkoituksella? Mitä se mua kiinnostaa?
No doubt clouds love.
Jumalan synnit ovat kourallinen hiekkaa ihmisen valtameressä
Xenos
Posts: 37
Joined: Wed Feb 20, 2013 7:46 pm
Location: Helsinki

Re: Elämän tarkoitus (Dharma)

Post by Xenos »

Viime yönä keskustelin hyvän ystäväni kanssa tuntikausia elämän merkityksellisyydestä, ja siitä kuinka sen voi saavuttaa tai kadottaa. Huomattavasti helpompaa on kokea elämä täysin merkityksettömäksi, suorastaan absurdiksi. Toisaalta, eikö merkittysettömyydestä muodostu paradoksaalisesti jo merkitys sinänsä, jos se alkaa dominoida elämää. Eksistentialismi tuntui aikaisemmin minulle jokseenkin vieraalta, mutta tutustuttuani hiljattain Kierkegaardiin, ovat siinä esitetyt ongelmat olleet oman ajatusvoimisteluni polttopisteessä.

Insanuksen allekirjoitus credo quia absurdum kuvaa mainiosti tätä aihetta: merkityksen löytäminen edellyttää aina uskonhyppy(j)ä. Lopultakaan ihminen ei voi olla varma käytännössä mistään; varmaa lienee vain subjektin omakohtainen kokemus siitä, että jotain on olemassa. Uskolla ja epäilyksellä on suorastaan musertava valta elämän eri osa-alueilla, vaikka niin monelle esim. ulkomaailman reaalinen olemassaolo tuntuu täysin triviaalilta kysymykseltä, jota se tavallaan onkin. Joskus olenkin yksinollessani huvittunut siitä, kuinka en kykene päästämään irti solipsismista ja muista vastaavista filosofisista ongelmista, vaikka niihin jääräpäisesti keskittyminen on aiheuttanut epämiellyttäviä seurauksia. Olen esimerkiksi ollut useasti pitkään syömättä, koska syömien on tuntunut mitättömältä asialta, tentteihin valmistautuminen on viime aikoina takkuillut samasta syystä jne. Vain syvempi ideaalien mukaan toimiminen on tuntunut oleelliselta. Tiedostan tässä piilevät haitat, mutten ole kyennyt käsittelemään asiaa, ja asettamaan elämääni järjestykseen. Kuinka löytää jälleen merkitys arkipäiväisitä asioista, kun ne vain tuntuvat niin turhilta ja pitkästyttäviltä? Entä onko muilla kokemuksia tällaisesta "elämästä vieraantumisesta"?
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Elämän tarkoitus (Dharma)

Post by Nefastos »

Xenos wrote:Huomattavasti helpompaa on kokea elämä täysin merkityksettömäksi, suorastaan absurdiksi.


Tämä voi olla myös älyllistämistä. Väitän, että jos reaalitasolla merkityksen tunne katoaa, seuraa jonkinasteinen psykoosi, psyyken luhistuminen - kun mielen fokus katoaa, mieli hajoaa. Tehdäkseen mitä tahansa on fokusoiduttava tuohon tekoon, & voidakseen fokusoitua johonkin on koettava jonkinlainen mielekkyys tuossa fokusoitumisessa. Se voi olla pinnan alla, mutta se on siellä: nousen sängystä jonkin takia, syön jonkin takia, jatkan aktiivisena toimijana maailmassa jonkin takia. Asia voi olla mikä tahansa - mielihyvä, kunnianhimo, mikä tahansa idealismi. Idealismihan voi olla kuinka outo tahansa, vaikkapa sitten eksistentialistinen egoismi tai jopa halu kuolla. Mielekkyys kuitenkin näkyy jossain, & se saa meidät jatkamaan.

Vai tarkoititko nyt elämän merkityksellisyyden puutetta ihmisen ulkopuolella? Tähänkin haluaisin sanoa, että jollain tapaa yksilö kokee "omat" merkityksensä automaattisesti "objektiivisiksi" merkityksiksi tietyllä tasolla; että tästä tunnosta juuri seuraa jonkin olion reaalisuuden kokemus. Mikro- & makrokosmos toisissaan niin sanotusti, tai Platonin ideataso, if you will. (Tätä asiaa superfyysisen mahdollisesta para-objektiivisuudesta pyöriteltiin aikanaan pitkään Nihilismi-keskustelussa.)
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Wyrmfang
Posts: 775
Joined: Tue May 25, 2010 10:22 pm
Location: Espoo

Re: Elämän tarkoitus (Dharma)

Post by Wyrmfang »

Xenos wrote: Entä onko muilla kokemuksia tällaisesta "elämästä vieraantumisesta"?
Arvaa vaan. Luulisin että tämä on yleensäkin ainakin iässäsi enemmän sääntö kuin poikkeus. Niin kauan kuin tiedostaa, että tämä ei mitenkään varsinaisesti ole se suunta johon tulisi pyrkiä, niin kuuluu varmasti asiaankin. Onhan tämä elämä nyt aika erikoista aivan mistä tahansa vakaumuksesta katsottuna, jos kykenee ns. irtautumaan oravanpyörästä, mutta sitä tosiaan kannattaa varoa, ettei jää uuteen vielä ahtaampaan oravanpyörään oman päänsä sisälle.

Jos joku näkemys on ilmeisellä tavalla harhainen, niin sellainen väärinymmärretty eksistentialismi, jossa yksilö ajattelee ikään kuin kehräävänsä kaiken sisältään. Tosiasiahan on se, että merkitykset ovat sosiaalisesti jaettuja; ihmiselle ei täysin eristyksissä muista ihmisistä kehity edes niinkin fyysisenä pidettyä asiaa kuin sukupuoliviettiä. Se taas, onko merkityksistä mielekästä puhua ihmisten sosiaalisesti konstruoituneen todellisuuden ulkopuolella, on toinen kysymys - nähdäkseni kyllä aito sellainen, mutta myös helposti altis psykologisten ja filosofisten ongelmien sekoittamiselle ikävillä tavoilla.
Xenos
Posts: 37
Joined: Wed Feb 20, 2013 7:46 pm
Location: Helsinki

Re: Elämän tarkoitus (Dharma)

Post by Xenos »

Nefastos wrote:
Xenos wrote:Huomattavasti helpompaa on kokea elämä täysin merkityksettömäksi, suorastaan absurdiksi.


Tämä voi olla myös älyllistämistä. Väitän, että jos reaalitasolla merkityksen tunne katoaa, seuraa jonkinasteinen psykoosi, psyyken luhistuminen - kun mielen fokus katoaa, mieli hajoaa. Tehdäkseen mitä tahansa on fokusoiduttava tuohon tekoon, & voidakseen fokusoitua johonkin on koettava jonkinlainen mielekkyys tuossa fokusoitumisessa. Se voi olla pinnan alla, mutta se on siellä: nousen sängystä jonkin takia, syön jonkin takia, jatkan aktiivisena toimijana maailmassa jonkin takia. Asia voi olla mikä tahansa - mielihyvä, kunnianhimo, mikä tahansa idealismi. Idealismihan voi olla kuinka outo tahansa, vaikkapa sitten eksistentialistinen egoismi tai jopa halu kuolla. Mielekkyys kuitenkin näkyy jossain, & se saa meidät jatkamaan.

Vai tarkoititko nyt elämän merkityksellisyyden puutetta ihmisen ulkopuolella? Tähänkin haluaisin sanoa, että jollain tapaa yksilö kokee "omat" merkityksensä automaattisesti "objektiivisiksi" merkityksiksi tietyllä tasolla; että tästä tunnosta juuri seuraa jonkin olion reaalisuuden kokemus. Mikro- & makrokosmos toisissaan niin sanotusti, tai Platonin ideataso, if you will. (Tätä asiaa superfyysisen mahdollisesta para-objektiivisuudesta pyöriteltiin aikanaan pitkään Nihilismi-keskustelussa.)
Tietenkin ihminen kokee vähintään tiedostamattaan jonkinlaisen halun (merkityksen) jatkaa elämää, joka pakottaa toteuttamaan elämälle välttämättömiä toimintoja; muutenhan koko elimistö vain lakkaisi yksinkertaisesti toimimasta. Kuitenkaan tämä elämäntahto ei itsessään takaa sitä, että elämällä olisi merkitys, tai ainakaan sellainen, jonka takia kannattaisi jatkaa - Olemassaolon perimmäinen syy pysyy tavoittamattomana, transsendenttina.

Tavallaan tarkoitin juurikin tuota objektiivisen merkityksen puutetta. Raivokkaan skeptisistinen epäily johtaa epäilemään kaikkea logiikan pätevyydestä lähtien. Tunnetta lienee mahdotonta kuvailla sanallisesti (kenties siksi, että tällainen epäily on jo sisäisesti niin ristiriitaista, että se "pakenee järkeä"), mutta ahdistavana ajatusleikkinä logiikan kyseenalaistaminen tuntuu eräällä tavalla musertavalta: entä jos minkäänlaista kausaliteettia ei ole? Entä jos edes subjektiivisesta olemassaolon tunteesta ei seuraa olemassaoloa? Kenties mikään sisäinen tai ulkoinen kanssakäyminen ei tarjoa ymmärrystä? Ehkä kirjoitan tätäkin turhaan? Tarpeeksi pitkäkestoisena tämä ajattelutapa on tuonut mukanaan valtavan sisäisen tyhjyyden.

Tavattuani toissapäivänä pitkästä aikaa erään henkilön, jota en uskonut enää koskaan tapaavani, olen kokenut tietynlaisen merkityksellisyyden henkisen vastaanottamisen käynnistyneen hitaasti. Kenties edellämainitun neitokaisen (jälleen)tapaaminen oli tarkoituksenmukainen, auttaen ylittämään jonkin psyykeen vaurioituneen osan pystyttämän kompleksin, tai sitten olen vain alkanut menettää järkeäni lopullisesti. :D
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Elämän tarkoitus (Dharma)

Post by Nefastos »

Xenos wrote:Tavallaan tarkoitin juurikin tuota objektiivisen merkityksen puutetta. Raivokkaan skeptisistinen epäily johtaa epäilemään kaikkea logiikan pätevyydestä lähtien.


Tähän toistan jälleen Descartes-tarkennukseni: "Ajattelen, siis jotakin on." Ja että jotakin on, jonkinlainen paralooginen kaava luo jollain tavoin jotain esiin jostain, eli kosmoksella on jonkinlainen telos, tämänlaisen tapahtumisen halu. Sillä juuri kosmos kokonaisuutena on kaikki, minkä sisällä logiikaksi kutsuttu määrittyy, eikä vice versa. Käsityksemme ns. kausaatiosta voi olla erittäin vääristynyt, mutta tämä tapahtumisen ihme sinänsä on jokahetkisesti niin perustavanlaatuinen kokemus, ettemme käytännössä voi kyseenalaistaa jonkinlaista tapahtumista (tai vaikkapa pseudotapahtumista) kosmoksessa, oli tuo kosmos sitten oma solipsistinen kenttämme tai jonkinlainen "objektiivinen" todellisuus. (Mitä objektiivisella nyt sitten tarkoitetaankaan: filosofisestihan mitään ehdottoman objektiivista ei koskaan voida saavuttaa.) Toisin sanoen, maailma haluaa olla tällainen kuin se on (mukaan lukien omat erilaiset vaikutushalumme siihen...!), ja oman sisäisen logiikkansa mukaan se toimii eksistenssinsä esiin tahtovana oliona; & tämä onkin ainoa varma asia, minkä voimme kokea joka hetki.

Se puolestaan on asia josta voimme päätellä, että on olemassa jonkinlainen "objektiivinen" (merkityksessä kaikkia jollain tavoin koskettava) merkityksekkyys. Kuten sydän ei voi sykkiä ilman telosta eikä ihminen nousta vuoteesta ilman sitä, niin telosta tarvitsee myös atomi, aurinko tai alkuräjähdys. Ajatella merkityksetöntä on ajatella voimatonta, totaalinen voimattomuus on yhtä kuin ei-mitään. Toki tuo kosminen telos voi olla hyvin, hyvin erilainen kuin perusihmisen vaateet merkityksekkyydelle. Tahto = Merkitys on myös moraalin kannalta tärkeä ajatus. Mikä kohdistaisi tahdon, muu kuin merkitys? Ja mikä loisi dynamiikan, muu kuin tahto? Ongelma syntynee paljolti siitäkin, että nykykulttuuri haluaa nähdä maailman mieluummin neutraalina mekaniikkana. Kuitenkin mekanismikin vaatii alkuliikuttajansa. Siitä syntyy sitten tilanne, missä länsimainen metafysiikka joutuu joko hyväksymään "Jumalan" (merkityksellistäjän & superälyn kosmisessa mittakaavassa) tai jää hakkaamaan päätään seinään, koska elämme jatkuvassa eksistenssin paradoksissa.

Xenos wrote:...olen kokenut tietynlaisen merkityksellisyyden henkisen vastaanottamisen käynnistyneen hitaasti.


Sympaattista kuulla, että keväässä tapahtuu positiivisia asioita!
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Locked