Juttu oli minusta itse asiassa ihan hyvä, huomioon ottaen, että perustoimittajalta tuskin voi odottaa perehtyneisyyttä okkultistiseen filosofiaan. Olen aika pettynyt ellei kukaan ole kanssani samoilla linjoilla.
Nefastos wrote:
Kolumnista on helppo allekirjoittaa sen innoittanut käytännöllinen elämänsovellutus: että etenkin lapsen (siis toisen, itsestä riippuvaisen ihmisen) terveydenhoidon päätöksiä tehtäessä kannattaa lääketieteen kulloinkin vallitsevaan tasoon kiinnittää ensisijaista huomiota, sen sijaan että se liian helposti asetettaisiin samalle viivalle selkeämmin uskonvaraisten näkemysten kanssa.
Tämä on kaikkein olennaisinta. Jos kohta kaiken mahdollisen "huuhaan" niputtaminen yhdeksi ainoaksi kategoriaksi, josta ei ole mitään olennaista sanottavaa kuin että "onpa tyhmää ja yksinkertaista" ei miellytä minuakaan, niin vielä kuitenkin aika paljon vähemmän miellyttää toimittajien hyvinkin yleinen taipumus tehdä sensaatiojuttua jostain, jonka itsekin usein tietävät täydeksi fuulaksi. Lehdet ovat täynnään juttuja ihmeparantumisista, mutta aika harva toimittaja tekee jymyjuttua siitä, että "ihmeparantuja" sitten lopulta ennustetusti kuoleekin oireiden hetkellisen helpottamisen jälkeen (kuten lähes aina käy). "Vaihtoehtohoidoissa" pyörii jumalattomat rahat, enkä tiedä kumpi vituttaa enemmän, tietoinen ja laskelmoitu huijaaminen vai ääretön yksinkertaisuus.
Nefastos wrote:
Ja siihen ymmärrykseni loppuukin. On mahdotonta hyväksyä kolumnin peruspointtia, joka on implikointi siihen, että epätieteellinen on käytännössä yhtä kuin epätosi, ja että tällaisia epätosia uskomuksia voidaan katsella läpi sormien vain milloin kyse on subjektiivisista, päänsisäisistä asioista. Kun nämä epätodet uskomukset kuitenkin pyrkivät samalle kentälle faktojen (siis luonnontieteen vallitsevien näkökantojen) kanssa, niitä tulee käsitellä satuina joita ne ovat.
Tämä on myös melkoisen poleemista ja valikoidusti painotettua tekstiä. Kolumnin peruspointti on kyllä tuo ylempänä oleva, vaikka kirjoittajan omaa taustalla olevaa näkemystä ilmauksesi varmaan vastaakin. On kuitenkin niin, että tiede kehittyi nimenomaan ennustamaan ja selittämään konkreettisia tosiasioita, minkä takia se erkani aiemmasta kokonaisvaltaisemmasta yhteydestään muun ajattelun kanssa. Tosiasioiden kentällä tieteen kanssa ei ole mahdollista kilpailla, mutta sen sijaan voitaisiin monissa yhteyksissä kysyä, mikä on tosiasioiden arvo, tai niiden suhde
totuuteen.
Nefastos wrote:
On merkillepantavaa, että tämän mielipiteen takana seisovat käyttävät koulutustasostaan riippumatta näkemystensa esiintuomisessa näkyvästi tunnevetoisia, poleemisia argumentteja. Oikeastaan kyse ei viime kädessä ole edes argumenteista niinkään kuin mustamaalauksesta: valitaan lapsenkielinen termi, johon liittyvät konnotaatiot ovat jyrkästi lyttääviä. Tätä termiä - "huuhaa" - pyritään nostamaan käypänä & toivottavana kattokäsitteenä ei-tieteellisille uskomuksille.
Onko tällä jotain essentiaalista tekemistä "tieteellisen maailmakuvan" kanssa, vai olisiko kyse kuitenkin yleisestä ihmisten huonoudesta? Itse näen ainakin kaikkea tuota käänteisenä vielä enemmän "huuhaan" sekä perinteisen uskonnollisuuden piirissä, ja paikoin myös sinun kirjoituksissasi, ehkä juuri tässäkin kohdalla (kolumnin kirjoittaja kun nyt ei varsinaisesti edusta mitään tieteenfilosofian eliittiä, jota vastaan hyökkäämällä voitaisiin hyökätä koko tiettyä näkökantaa vastaan, vaan puhuu ennen kaikkea "huuhaan" käytännöllisistä seurauksista tietyissä tapauksissa, ottaen tietysti samalla useimpien ihmisten tavoin oman maailmankuvansa annettuna).
EDIT: Jos joku ei ymmärrä, mitä tarkoitan sillä, että totuus ja tosiasiat voidan ymmärtää erillisinä, annan pari esimerkkiä, jotka olen täällä aieminkin antanut.
1.) Juutuin kerran useaksi vuorokaudeksi uneen tietoisena, että olen unimaailmassa mutta kykenemättömänä heräämään. Kerkesin jo sanoa jäähyväisetkin "todelliselle maailmalle" ja olla jotakuinkin sinut asian kanssa kunnes lopulta heräsin. Kokemus oli melko käänteentekevä. En vetäisi tästä kuitenkaan sitä johtopäätöstä, että neurotieteilijät eivät voisi omalta kannaltaan selittää kokemustani, mutta kysyisin, mitä merkitystä ihmiselle on tällaisella selityksellä.
2.) Ajatellaan alkukantaista yhteisöä, jonka "mytologiseen maailmankuvaan" kuuluu läheinen "pohjaton" järvi. Ok, tiedemies mittaa järven syvyydeksi 39m ja osoittaa, että järvi ei itse asiassa ole pohjaton faktisesti. Mikä on asian relevanssi?
Nämä kysymykset eivät ole aivan simppelejä, mutta niiden tarkoitus on havainnollistaa, miksi kuvailin Nefastoksen sanavalintoja ei-tieteellisen näkemisestä "päänsisäisenä" ja "satuiluna" poleemisina. Löytyy "tiedeuskovaisia", jotka esittävät asian näin ja löytyy vielä enemmän niitä, jotka tekevät näin tiedostamattaan, mutta on aika rankka olkiukko yleistää tämä tieteen kriteereitä puolustavien ihmisten yleisnäkemykseksi. Minunkin mielestäni on luultavasti mahdotonta ulottaa tieteen rajoja nykyistä laajemmaksi samalla säilyttäen objektiivisuuden. Täysin eri kysymys on, mikä on objektiivisuuden merkitys.