Monadit

Älylliset pohdiskelut metafyysisistä ja abstrakteista aiheista.
Locked
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Monadit

Post by Nefastos »

Psykologia-keskustelusta:
Cancer wrote:Sivumennen sanoen, olisi kiinnostavaa kuulla pohdintoja lainalaisuuksista, jotka määräävät "näyttelijän" itseilmaisua. Jos ihmiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia perusominaisuuksien keskittymiä, kuten väitin yllä, mikä mahdollistaa ilmentymisen moninaisuuden? Miksi henkilöhistoriamme ovat niin erilaisia, vaikka jokaisen olemassaololla on sama alkusyy? Mitä tapahtuu matkalla Sieltä Tänne? Ikivanha aihe, mutta ehkä se on hyvä nostaa esille uudessa kontekstissa.


Vaikka absoluuttinen Jumala voidaan käsittää ikään kuin homogeenisena substanssina, tämä käsite on parhaimmillaankin vain kuvaileva, koska alkuperäinen ainoa elementti ei ilmene spatiaalisena, vaan merkityskeskisesti. Siten jokainen monadi, jokainen âtminen ydin on itse asiassa erilainen ytimeltään in abscondito, koska se ilmentää erilaisen tapahtumisen teleologista pyrkimystä.

Ensimmäiseksi nämä monadit alkavat virtauksen (emanaation) olemassaoloon 3+4 perusprinsiipin kautta: syntyy seitsemän luomisen sädettä, jotka heti alkavat paitsi valautua alaspäin, myös osua toisiinsa: tästä luomisessa (hajautumisessa, differentaatiossa) on kyse. Tämä välittömästi luomisen alkuhetkenä ilmenevä erilaistumisen stimulanssi jatkuu sitten yhä uudelleen kertautuen, sitä mukaa kuin involuutio/evoluutioprosessi vie "henkeä" yhä syvemmälle "materiaan". (Koska tosiasiassa on vain absoluutti, tarvitaan lainausmerkit. Kyse on eräänlaisesta itseensä käpertymisen prosessista, jossa kosminen sikiö alkaa liikehtiä kohdussaan & tavoitella uudentyyppistä itsetietoisuutta: sellaista, joka edellyttää toiseuden ideaa havaitakseen itsen.)

Asiaa pohtiessamme voi huomata, että kunkin monadin "predestinoitu" (ei tietenkään sanan kristillisessä, tai ylipäänsä moraalisessa mielessä) erilaisuus on väistämättömyys jo sille, että ne alun perin kykenevät tulemaan ilmennykseen & hajautumaan. Jos kukin monadi eli hengen ydinpisara olisi faktisesti identtinen muiden kanssa, ne olisivat yksi tavalla, joka ei mahdollistaisi edes illusorista erilaistumista. Mutta ne sekä ovat yksi että eivät ole, koska "Jumala" on muiden täydellisyyksiensä joukossa myös täydellinen itsetietoisuus, joka siten edellyttää osatekijöidensä keskinäistä introspektiota. Paradoksaalisesti, minä olen Minä sen kautta, kuinka määrityn muihin nähden: & tuon määrittymisen ydin ei olekaan kausaalinen tai spatiaalinen, vaan teleologinen. (Josta käytännön sovellutus: en ole siksi että ajattelen, vaan sen kautta että toteutan omaa dharmaani.) Käärme puree taas häntäänsä; ykseyden filosofia johtaa lopulta kuin kehäpäätelmään, koska kunkin asian perusidean kykenee lopulta selittämään vain se itse, kaikkien muiden sanojen tullessa ylikiivetyiksi. Vrt. Zen-esitykset, joissa kysymys itse on vastaus.

Kaikki pohdinnat koskien olentojen perimmäistä erilaisuutta/ykseyttä voidaan läpikäydä tämän keskustelun alla.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Wyrmfang
Posts: 775
Joined: Tue May 25, 2010 10:22 pm
Location: Espoo

Re: Monadit

Post by Wyrmfang »

Olen kokenut monadin vähän huonona käsitteenä okkultismin tarkoitusperiin, sillä se kai useimmin yhdistetään Leibnizin lanseeraamaan merkitykseen, jossa monadi on nimenomaan avaruudessa sijaitseva ulottuvuutta vailla oleva piste, tosin tietysti myös perimmäinen itseys. Leibnizin filosofiahan on vielä melko voimakkaan dualistista ja jo omana aikanaankin sielun ja hengen yhteyden kuittaaminen "ennalta säädetyllä harmonialla" katsottiin filosofisesti aika kehnoksi ratkaisuksi.

Ykseys/moneus aiheesta on aivan pakko suitsuttaa jälleen Schellingiä. Pitänee tehdä oma topikkinsa, johon voi myöhemmin viitata perusasioissa. Anyway, Schelling käsitteellisti ykseys/moneus problematiikkaa seuraavasti. Koko länsimainen perinne on Schellingin mukaan ainakin Aristoteleestä lähtien käsittänyt Jumalan "pelkän olemassaolon" mielessä. Ts. ensin on annettuna valmis Jumala, joka sitten tahtoo jne. Sama koskien ihmisen tietoisuutta. Sen sijaan Jumalallakin täytyy ymmärtää olevan perusta olemassaololleen. Tuo perusta ei tietenkään ole ajallinen tai kausaalinen, mutta ei myöskään pelkästään käsitteellinen. Perusta on tavallaan tuo moneus, satunnaisuuden ja kaoottisuuden elementti järjestyneessä maailmassa. Pelkkä kaaos on tietenkin filosofinen mahdottomuus, sillä kaikki mikä tapahtuu, tapahtuu jostain syystä. Siksi perusta ei olekaan olemassa, vaan se on juuri perusta olemassaololle. Olemassaoloa ei tule ymmärtää vain Jumalan täydellisyytenä, silloin se olisi kuollut kokonaisuus. Kaikki muutos/elämä edellyttää perustan vaikutusta, jolloin siis Jumala itsekin joutuu "tahtomaan perustassaan" luodakseen jotain ihmisen kaltaista (tai edes elämää ylipäätään). Ei ole oikein sanoa, että Jumala jättää asioita sattuman varaan. Sattumaa ei ole olemassa kun Jumala aktuaalisena olemassaolona on ilmentynyt. Mutta Jumalan perustassa Jumala ei vielä ole ilmentynyt täydellisenä.

Tämä voi vaikuttaa täydeltä diipadaapalta, mutta ei todellakaan ole sitä. Itämaisessa ajattelussa ilmeisesti vastaava idea on paljon lähempänä arkiajattelua. Länsimaissa kuitenkin ajatus on vaikea, ja tämä johtuu Schellingin mukaan niinkin banaalista asiasta kuin identiteetin lain väärinymmärtämisestä:

"Syy tuollaisille sekaannuksille, joita löytyy runsain mitoin myös muista systeemeistä [kuin Spinozan], on siinä, että identiteetin lain tai väitteissä esiintyvän kopulan merkitys ymmärretään yleisesti väärin. Jo lapsikin käsittää, ettei missään mahdollisessa lauseessa, joka yleisesti hyväksytyn selityksen mukaan ilmaisee subjektin ja predikaatin identiteetin, ilmaista näiden kahden yhtäläisyyttä tai edes niiden välitöntä riippuvuutta toisistaan. Niinpä esimerkiksi lauseella 'tämä kappale on sininen' ei ole sitä merkitystä, että kappale siinä mielessä, missä se on kappale, olisi myös sininen, tai että kappale sillä perusteella, että se on kappale, olisi myös sininen; vaan ainoastaan se merkitys, että se, mitä kappale nyt sitten onkaan, (vaikkakaan ei siis siitä syystä, että se on kappale), on myös sininen: kuitenkin tämä oletus, joka osoittaa täydellistä tietämättömyyttä kopulan olemuksesta, on meidän aikoihimme asti jatkuvasti tehty identiteetin lain korkeimmassa soveltamisessa."

Nyt siis se, että "Jumala on kaikki" ei tarkoita sitä, että kaikki maailman asiat yhdessä muodostavat Jumalan. Jumala ei palaudu asioiden summaan. Lause tarkoittaa vain sitä, että Jumalan ulkopuolella ei ole mitään. Sen sijaan Jumalassa itsessään on perusta, joka ei ole vielä täydellisesti Jumalaa itseään.

Käytäntöön liittyen esimerkiksi siis:
Wyrmfang wrote:Sellaiselle pointille olenkin jo jonkin aikaa hakenut paikkaa, että älyä ja tunnetta ei pitäisi kuitenkaan ymmärtää täysin erilaisina, ikään kuin aineksina joita täytyy yhdistellä sopivasti puolet ja puolet keskenään. Ainakin yleensä ihmisellä on syvälle ulottuvia oivalluksia vain toisen suhteen ja kehitys tapahtuu tietyssä mielessä aina sen prinsiipin alaisuudessa. Suhde on huomattavan monimutkainen ja sen asiallinen käsitteellistäminen vaatiii vielä työtä. Joka tapauksessa kaikkein vahingollisinta on varmaan ottaa pohjakseen joku pseudoviisaus (tai siis varmasti ihan oikea viisaus, mutta sellainen joka tuskin täydellisesti avautuu kenellekään) "koska äly ja tunne ovat toisissaan sisällä, voin huoletta seurata vain toista kunhan olen rehellinen".
Tai toinen vielä paljon käytännöllisempi esimerkki. Jos sanot jollekin "perushumanistille" esim. että rakkaus tai seksuaalisuus on aina myös vallantahtoa, on reaktio aika usein äärimmäisen torjuva. Uskoakseni tämä johtuu teknisesti ottaen juuri Schellingin kuvaamasta identiteetin lain väärinymmärtämisestä: ajatellaan että jonkin "pahan" sisältyminen johonkin täydellisenä nähtyyn jotenkin tekeekin täydellisyydestä epätäydellistä, vaikka epätäydellisyys on juuri jo käsitteellinenkin ehto jonkin käsittämisessä täydelliseksi.
User avatar
Insanus
Posts: 835
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Monadit

Post by Insanus »

Eikö voida yhtä hyvin sanoa että koherenssin (tarkoitan tällä kaikkia lakeja) havaitsemisen taustalla on kykymme havaita asiat koherentteina ja sen kyvyn perustana voidaan nähdä primitiivinen kaaos viemättä sitä ihan Jumalan perustaksi asti? Mietin vain sitä mitä Schelling mahtoi tarkoittaa puhuessaan "olemassaolosta" ja "Jumalasta".
Jumalan synnit ovat kourallinen hiekkaa ihmisen valtameressä
Wyrmfang
Posts: 775
Joined: Tue May 25, 2010 10:22 pm
Location: Espoo

Re: Monadit

Post by Wyrmfang »

Insanus wrote:Eikö voida yhtä hyvin sanoa että koherenssin (tarkoitan tällä kaikkia lakeja) havaitsemisen taustalla on kykymme havaita asiat koherentteina ja sen kyvyn perustana voidaan nähdä primitiivinen kaaos viemättä sitä ihan Jumalan perustaksi asti?
Kyllä varmastikin, mutta ellei sinulla ole jotain ihmeargumenttia, niin tämä tuntuisi olennaisesti olevan Kantin transsendentaalisen idealismin ajatus. Kysytään mitkä ovat ehtoja sille, että havaitsemme maailman sellaisena kuin havaitsemme. Olen tietenkin paljon peräänkuuluttanut tämän Kantin kriittisen käänteen merkitystä sen sijaan että lähdettäisiin vain epäreflektiivisesti spekuloimaan olemassaolon perimmäisistä rakenteista, mutta Kantilla on toki tunnetut perustavat ongelmansa. Olennaisesti nyt heti Fichte kysyi, mistä itse maailman muodostava itsetietoisuus sitten on kehittynyt. Fichten subjektikeskeinen idealismi taas ajautuu siihen järjettömyyteen, että luonto ei ole sille todella olemassa, vaan se on ainoastaan itsetietoisuuden itselleen asettama rajoite, jota vasten se voi tiedostaa itsensä. Schellingin perusta on olennaisesti juuri luonto, ei sellaisena kuin me kategorioidemme kautta ymmärrämme sen, vaan itsessään, alati muuttuvana ja elävänä.

Luulen että on hyvin vaikea päästä irti pohjimmiltaan mekanistisesta maailmankuvasta ilman jotain mikä vastaa Schellingin perustan käsitettä. Muuten Jumala on pelkästään se causa sui, mistä seuraa kaikki tunnetut ongelmat. Paras yritys löytyy varmasti Hegeliltä, mutta siinä on omat perustavat ongelmansa, jotka erityisesti Schellingin myöhäisfilosofia tuo esiin.

Esimerkiksi juuri monadin käsite Leibnizilla juontaa juurensa varhaisen modernin ajan mekanistisesta maailmankuvasta. Atomistisesta käsitteestä ei saa aidosti henkistä vain lisäämällä "niin ja tämä ei muuten ole fyysinen atomi vaan henkinen". Pikemminkin pitäisi minusta katsoa Schellingin (ja jo Kantin) tapaan siten, että ideat kuten tietoisuus, tahto tai Jumala eivät ole ensisijaisesti asioita, siis pelkästään osia kausaalisessa ketjussa tai tuon ketjun kokonaisuus. Muuten ajaudutaan reduktionismiin, jossa ei ole paljon merkitystä sillä, onko se fysikalistista vai idealistista.
User avatar
Insanus
Posts: 835
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Monadit

Post by Insanus »

Wyrmfang wrote:
Insanus wrote:Eikö voida yhtä hyvin sanoa että koherenssin (tarkoitan tällä kaikkia lakeja) havaitsemisen taustalla on kykymme havaita asiat koherentteina ja sen kyvyn perustana voidaan nähdä primitiivinen kaaos viemättä sitä ihan Jumalan perustaksi asti?
Kyllä varmastikin, mutta ellei sinulla ole jotain ihmeargumenttia, niin tämä tuntuisi olennaisesti olevan Kantin transsendentaalisen idealismin ajatus. Kysytään mitkä ovat ehtoja sille, että havaitsemme maailman sellaisena kuin havaitsemme. Olen tietenkin paljon peräänkuuluttanut tämän Kantin kriittisen käänteen merkitystä sen sijaan että lähdettäisiin vain epäreflektiivisesti spekuloimaan olemassaolon perimmäisistä rakenteista, mutta Kantilla on toki tunnetut perustavat ongelmansa. Olennaisesti nyt heti Fichte kysyi, mistä itse maailman muodostava itsetietoisuus sitten on kehittynyt. Fichten subjektikeskeinen idealismi taas ajautuu siihen järjettömyyteen, että luonto ei ole sille todella olemassa, vaan se on ainoastaan itsetietoisuuden itselleen asettama rajoite, jota vasten se voi tiedostaa itsensä. Schellingin perusta on olennaisesti juuri luonto, ei sellaisena kuin me kategorioidemme kautta ymmärrämme sen, vaan itsessään, alati muuttuvana ja elävänä.

Luulen että on hyvin vaikea päästä irti pohjimmiltaan mekanistisesta maailmankuvasta ilman jotain mikä vastaa Schellingin perustan käsitettä. Muuten Jumala on pelkästään se causa sui, mistä seuraa kaikki tunnetut ongelmat. Paras yritys löytyy varmasti Hegeliltä, mutta siinä on omat perustavat ongelmansa, jotka erityisesti Schellingin myöhäisfilosofia tuo esiin.

Esimerkiksi juuri monadin käsite Leibnizilla juontaa juurensa varhaisen modernin ajan mekanistisesta maailmankuvasta. Atomistisesta käsitteestä ei saa aidosti henkistä vain lisäämällä "niin ja tämä ei muuten ole fyysinen atomi vaan henkinen". Pikemminkin pitäisi minusta katsoa Schellingin (ja jo Kantin) tapaan siten, että ideat kuten tietoisuus, tahto tai Jumala eivät ole ensisijaisesti asioita, siis pelkästään osia kausaalisessa ketjussa tai tuon ketjun kokonaisuus. Muuten ajaudutaan reduktionismiin, jossa ei ole paljon merkitystä sillä, onko se fysikalistista vai idealistista.
Maailman muodostava (itse-)tietoisuus voisi olla luciferilaisittain kaaoksen tai vapaan tahdon ilmaisu. En näe miten tämä eroaa olennaisesti Schellingin "Jumalan perustasta".
Tuntuu oudolta vastata siihen miten maailman muodostava itsetietoisuus, koska jos se on muodostaja/tila, jossa muutos tapahtuu, tai Muisti (Manas-merkityksessä) niin kuulostaa kuin yhtä hyvin voisi kysyä mistä Jumalan perusta on muotoutunut? Vai onko ongelma jotenkin perustavasti eri?

Jos kyse on siitä miten intuitio tyhjyydestä (tai "vain tietoisuudesta/vain olemisesta") voi ensinnäkään olla mahdollinen, niin kaltaisuusaistin kohdistuminen muistiin itseensä eikä sen sisältöön käy järkeen & on useimpien meditaatioharjoitusten taustalla niin paljolti kuin tiedän.
Tilan ja muistin idealistinen samaistaminen ei minusta näytä johtavan siihen ettei Luonto ole todella olemassa, vaan että se on "substanssiltaan" sekä syy, että seuraus (muistin perustan kaaos, että havaittava maailma), kuten ilmeisesti Schellingillä.

Itse ajattelen Jumalan olevan tuon ymmärryksen perustan takana & tuon perustan, vapaan tahdon/pahuuden joka muodostaa ymmärryksen olevan Saatana-Logos, joka on Demiurgin takana ja jota ei voi olemukseltaan ymmärtää (ja siksi se näyttäytyy Saatanana).
Jumalan synnit ovat kourallinen hiekkaa ihmisen valtameressä
Locked