Reinkarnaatio, metempsykoosi, transmigraatio

[Lux]

Pahuus -aiheessa Nefastos mainitsi reinkarnaatio-opin ja sen, että vain se voi selittää ja ratkaista tyydyttävästi pahuuden ongelman. Ajattelin tämän innoittamana aloittaa keskustelun jälleensyntymästä ja siihen liittyvistä asioista. Kyseinen aihehan on yksi niistä, jonka reuna-alueilta löytyy etenkin New Agen piirissä todella paljon täysin naurettavia ja totaalisen epäuskottavan typeriäkin näkemyksiä kaikkine toimistotätien Kleopatra-kuvitelmineen, mutta "ei savua ilman tulta", ja typeräksikin leimautuneiden asioiden taustalla on usein suuri totuus.

Myös "oikeiden" (vakasti otettavien) ajattelijoiden keskuudessa asiasta löytyy eriäviä näkemyksiä. Selkein esimerkki jälkimmäisestä lienee ero nk. traditionalistien ja teosofien näkemysten välillä. Guenon ja Evola olivat ainakin hyvin selkeitä teosofisen reinkarnaatio-opin vastustajia; ensin mainittu esitti sen olevan täysin mahdoton asia metafysiikan näkökulmasta, ja sanoi reinkarnaatio-opin olevan useimmiten modernistinen new age -vääristely joko metempsykoosista (perinnöllisten psyykkisten ominaisuuksien siirtymisestä) tai transmigraatiosta (sielunvaelluksesta). Myös teosofeista ainakin parivaljakko Bailey & DK kirjoittivat, että reinkarnaatio-oppi on useimmiten käsitetty täysin väärin, mutta puolusti(vat) kuitenkin sen perusteita. Bailey taisi lisäksi esittää, että siirtyessään eläinkunnasta ihmiskuntaan olemus (Being) astuu "reinkarnaatio-lain" alaisuuteen metempsykoosin ja transmigraation sijaan.

Yksi uudelleensyntymistä ja reinkarnaatiota puoltavista näkemyksistä voisi löytyä eläinradan ja esoteerisen astrologian opeista, jonka mukaan jokaisen on käytävä tämä 12 -osainen kehityksen pyörä ja "välttämättömyyden piiri" läpi molempiin suuntiin, sekä "esi-isien portin" että "jumalten portin" läpi, joista ensinmainittu tarkoitta involuution ja muodon valmistumisen prosessia jälleensyntymien kautta, ja jälkimmäinen evoluution ja "abstraktion" prosessia. 12 x 12:han tekee kolmen nollan kera mm. tuon kuuluisan Ilmestyskirjan valittujen lukumäärän 144 000, jossa tuo 0/0/0 merkitsee mm. kolmea korkeampaa prinsiippiä aktivoituna jne. (Tämä aihe jos joku menee tarvittaessa hyvinkin syvälle, mutta en nyt käsittele tätä tämän enempää.)

Löytyykö foorumin jäseniltä pro/contra -näkemyksiä asiaa? Ehkä omakohtaisia kokemuksia (näkyjä, unia, intuitiivisia tuntemuksia) siitä, että olisitte eläneet aiemmin, ehkä jopa johonkin paikkaan tai historialliseen tapahtumaan liittyen? Joskushan voi kuulla lausuntoja ihan "tavallistenkin ihmisten" suusta, kuinka he kokevat järjellä selittämätöntä läheisyyttä johonkin paikkaan, ehkä jopa jonkinlaisia muistikuvia kaukaisista paikoista ja tapahtumista. Allekirjoittaneellakin on jonkinlaisia kokemuksia, näkyjä tai "muistikuvia" "entisistä elämistä", ja koen syvää mielenkiintoa asiaa kohtaan; luonnollisesti huomattavasti "entisten elämien tutkimista" tärkeämpää, kehittävämpää ja jalat terveellä tavalla maan pinnalla pitävää on kuitenkin ensisijaisesti tutkia ja oppia nykyisestä elämästään ja persoonastaan, jonka kautta jotain vinkkejä aikaisempiinkin olomuotoihin voinee myös löytää. Filosofisesti reinkarnaatio-opin tutkiminen on kuitenkin hyvin tärkeä asia mm. Merkityksen etsimisessä; jonkinlaisen pitkällisen kehitysprosessin tulosta meistä jokainen kuitenkin on vaiheestaan riippumatta.

En nyt alusta aihetta yhtään tämän pidemmälle, jottei se muutu esseeksi ja yksinpuheluksi, vaan toivon että asiasta syntyisi kehittävää keskustelua ja tähän hyvin olennaiseen ja mielenkiintoiseen aiheeseen saadaan selkoa ihan yleiselläkin tasolla. Kaikki asialliset näkemykset ja ajatukset aiheesta ovat tervetulleita!

[Krieger]

Hyvin mielenkiintoinen ja omalla tavallaan vaikea aihe. Oma näkemykseni, joskin hyvin
pitkälti vain intuitioon ja omakohtaisiin kokemuksiin perustuva, on reinkarnaation puolesta.

Allekirjoittaneellakin on jonkinlaisia kokemuksia, näkyjä tai "muistikuvia" "entisistä elämistä", ja koen syvää mielenkiintoa asiaa kohtaan; luonnollisesti huomattavasti "entisten elämien tutkimista" tärkeämpää, kehittävämpää ja jalat terveellä tavalla maan pinnalla pitävää on kuitenkin ensisijaisesti tutkia ja oppia nykyisestä elämästään ja persoonastaan, jonka kautta jotain vinkkejä aikaisempiinkin olomuotoihin voinee myös löytää.

Uskon että nykyisessä elämässä ja persoonassa on heijastuksia menneistä elämistä.
Järkevämpää tosiaankin on varmasti tutkia asiaa tätä elämää käsittelemällä. Itse olen
ainakin löytänyt itsestäni erinäisiä "vieraita" mutta kuitenkin hyvin tuttuja piirteitä jotka
ovat nousseet pinnalle ilman mitään syytä tai selitystä. Näihin on myös liittynyt
mainitsemiasi "muistikuvia". Myös unissa olen ollut joskus hyvin tutun tuntuisissa paikoissa
jotka herättyäni ovat olleet kuitenkin aivan vieraita. Mitään tarkkaa aikaa tai paikkaa
on kuitenkin ollut mahdotonta hahmottaa, enkä tiedä onko se oleellista, mutta
hyvin kiinnostavaa ainakin.

Olen itse ainakin tuntenut että okkultismi on kuulunut elämään muodossa tai
toisessa jossain edellisessäkin elämässä ja että se tulee kuulumaan myös jossain
tulevassa. Tämä elämä on vain yksi taival pitemmällä polulla. Voisiko juuri tuo pyrkimys
olla osasyynä näihin "tavallisten ihmistenkin" kokemuksiin. Ehkä hekin ovat edellisessä
elämässään olleet (enemmän tai vähemmän) pyrkijöitä ja nuo "muistot" tai energiat
heijastuvat sytytellen liekkiä taas palamaan, ei ehkä tässä mutta ehkä jo seuraavassa
elämässä. Tämä siis täyttä spekulaatiota mutta miksipä ei.

[Nefastos]

Tämä on tosiaan hyvä aihe läpikäydä, sillä siihen tulee kuitenkin melkein pakosta viitattua ainakin välillä. Itse asiassa, aihe on niin tärkeä, että se ansaitsisi hyvin paneutuneen ja seikkaperäisen esityksen; mutta koska mahdollisuus sellaisen tekemiseen on jossakin tulevaisuuden hämyssä, esitän tässä yhteydessä muutamia mielestäni oleellisia pointteja seuraaviin peruskysymyksiin:

1) Mikä jälleensyntyy
2) Kuinka suuri on itsepetoksen osuus tai vaara
3) Millaiset lait jälleensyntymisen ohella määrittelevät ajallista kertautumista

Ensimmäinen kysymys on usein teosofienkin parissa käsitelty. Ja kuten TS:n laita yleensä on, varhaisilla kirjoittajilla olivat käsitykset filosofisia ja henkisiä, myöhemmillä psyykkisiä ja liiallisesti yksinkertaistavia. Blavatsky painotti aina, että ihmisen persoona ei jälleensynny. Tämä on hyvä lähtökohta. Luonnollisesti tosin: jos uskomme jälleensyntymiseen ymmärrämme, että tietyt perusenergiat ilmentyessään luovat uudelleen eräänlaisen johdonmukaisen konseptin. Mutta koska ihminen sieluna on pallo, niin sanoakseni, ja ruumiillistuneena olentona vain kuin nuppineulan kärki, on ymmärrettävää, että syntymien väliset persoonallisuudet voivat näennäisesti poiketa toisistaan kuin yö ja päivä, vaikka niiden ydin on yhteinen.

Vain se minkä itse olemme todella osanneet henkistää, oivaltaa henkisessä (ei-ajallisessa) merkityksessä, voi kulkea ajattomuuteen ja taas takaisin aikaan. Muut piirteet ovat vain osia monimutkaisesti pyörivästä koneistosta, ja niihin puolestaan kuuluvat nuo transmigraatio-, perinnöllisyys-, ym. "jälleensyntymis"-mysteerit (syviä nekin!). Siten, mitä edenneempi on ihmisen Ego, sitä suurempi prosentuaalinen osuus tietoisuudesta jälleensyntyy & voi jatkaa prosessia. "Vihkimykset" eli sielullisen minän todelliset syvät oivallukset lisäävät aina tuota prosentuaalista osuutta täysin tavoitettuun ja siten kuolemattomaan Itseen.

Vastauksena toiseen kysymykseen, itsepetoksen vaara on luonnollisesti sitä suurempi, mitä vilkkaampi on ihmisen astraalinen mielikuvitus ja mitä vähäisempi on hänen kylmä, looginen älynsä. "Kleopatroja" löytyy aina. Tällaiset ajatuskuviot omasta aiemmasta erinomaisuudesta on kuitenkin hyvä laittaa seuravaanlaista kovasinta vastaan: Olenko siis todella mennyt taaksepäin omassa kehityksessäni? Jos aiemmin olin suuri kuningas, ylipappi, noita, ihailtu taiteilija tms., miksi nyt en siis ole jo vähintäänkin Goethe tai uusi Apollonius? - Ei, vaan vaikka meillä epäilemättä on kauniit ja suuret hetkemme menneisyydessäkin, niin mieli on sitä primitiivisempi, mitä kauemmas menneisyyteen mennään. Kun huomaan omassa nykyisessä elämässäni niitä ja näitä typeriä ajatus- ja tunnemalleja, niin sitä suurempia erehdykseni ja pikkumaisuuteni ovat olleet aikaisemmin. Saadut kokemukset muutetaan parantuneiksi ominaisuuksiksi syntymien välitiloissa, joten uusi inkarnaatio on lähtökohtaisesti aina edellistä parempi eikä päinvastoin. (On poikkeuksia jotka vahvistavat säännön, johtuen yllä mainitusta pallo-neula-konsentraatioperiaatteesta: sielun on joskus otettava näennäisiä taaksepäinaskelia kehittääkseen ytimellisessä mielessä laiminlyötyjä ominaisuuksia.)

Kolmas kysymys ohitetaan yleensä näistä asioista puhuttaessa. On kuitenkin olemassa okkulttisia lakeja, jotka olematta suoranaisesti sama kuin reinkarnaatiolaki luovat ajallisia kertautumisia maailmaan. Okkultisti joka on pohtinut arkkityyppien ilmentymistä (Miksi samankaltaiset tapahtumaketjut ottavat maailmassa ilmentyessään synkretistisesti identtisiä ilmaisumuotoja??) ymmärtänee mitä tarkoitan. Tämä aiheuttaa mm. sen, että tiettyjen ajallisesti toisistaan erotettujen tapahtumien/henkilöiden ollessa keskinäisissä vastaavuussuhteissa, tätä erehdytään pitämään suorana reinkarnaatiotapauksena. Kuitenkin, palaten edelliseen huomioon sielun kehittymisestä, se olisi järjetöntä: Jos minä olen ollut NN tuhat tai kymmenen tuhatta vuotta sitten ja tehnyt silloin tietyn työn, olisi minulle sieluna paikoilleen jäämistä, että tulisin nyt uudelleen tekemään saman asian. Ei, vaan tuon 1000 tai 10.000 vuotta sitten eläneen henkilön ja nykyisen minun välillä vallitsee tällöin vastaavuussuhde, arkkityypin reinkarnaatio, joka on eri asia kuin oma monadinen reinkarnaationi. Nämä kaksi on usein sekoitettu keskenään.

Tässä oli muutamia nopeasti esitettyjä, mutta mielestäni oleellisia asioita aiheesta. Esitin ne nyt muodossa, jossa jälleensyntymisopin mahdolliseen validiuteen luottavat henkilöt voisivat hyötyä niistä; jos joku keskustelijoista puolestaan haluaa paneutua syvemmin pohtimaan kyseisen opin yleistä pohjaa tai mahdollista epätodellisuutta, keskustelen mielelläni myös tuosta näkökulmasta. Sokea usko ei paljoa hyödytä.

[Gestas]

Tässä oli muutamia nopeasti esitettyjä, mutta mielestäni oleellisia asioita aiheesta. Esitin ne nyt muodossa, jossa jälleensyntymisopin mahdolliseen validiuteen luottavat henkilöt voisivat hyötyä niistä; jos joku keskustelijoista puolestaan haluaa paneutua syvemmin pohtimaan kyseisen opin yleistä pohjaa tai mahdollista epätodellisuutta, keskustelen mielelläni myös tuosta näkökulmasta. Sokea usko ei paljoa hyödytä.[/color]

Hyvä postaus. Aiheeseen sen tarkemmin porautumatta, itse pidän Egon jälleensyntymisoppia varsin todennäköisenä, mutta kuulisin silti mieluusti, miten vastaisit opin itämaiseksi haihatteluksi leimaavalle skeptikolle / agnostikolle / uskovaiselle / you-name-it? Tarkka selonteko aiheesta julkaistuna tekstinä voisi olla varsin kannatettava ratkaisu, siihen kun viitataan julkaisuissamme niin usein. On vaarana, että selvästi perustelemattomana se muuttuu vaan yhdeksi nimikkeeksi muiden joukossa, ja vie kirjoitusten uskovuutta niiden silmissä, jotka ko. oppia epäilevät.

Tuo huomio pahuuden ongelman avautumisesta (ei, en tarkoita, etteikö se olisi edelleen ongelma ja vaatisi pitkällistä tutkimusta, vaikka reinkarnaatio tunnustettaisiin) on varsin hyvä; mikäli aiempiin elämiin liittyy raskasta karmallista taakkaa, Ego voi pakottaa ihmisen oppimaan, kuinka huono ratkaisu pakottaminen lopulta on, tavoilla, joktka ovat lihalliselle olennolle hyvin epämiellyttäviä.

[Nefastos]

miten vastaisit opin itämaiseksi haihatteluksi leimaavalle skeptikolle / agnostikolle / uskovaiselle / you-name-it?

Parhaiten tähän saisi pureuduttua jos kuulisi, mitä argumenttia jälleensyntymisoppia vastaan käytettäisiin. Jos se olisi vain "haihatteluksi leimaaminen" (ts. tarrautuminen juuri niihin näennäis"realiteetteihin", jotka eivät ole muuta kuin sovinnaisuutta, pitäytymistä yleisesti vallitsevassa näkökulmassa), voisin esittää seuraavanlaisia huomautuksia:

Syklinen laki vaikuttaa kiistatta kaikessa luonnossa. Tiede tunnustaa erilaiset kiertävät liikkeet niin atomisella kuin aurinkokuntien ja galaksien tasolla. Samanlainen syklisyys ohjaa ihmisenkin psykologian rakennetta vaikkapa niinkin arkipäiväisellä tasolla kuin unen ja valveen jaksojen vuorottelussa. Luonto ei koskaan toimi yksioikoisen lineaarisesti. Analogian kuten hengenfilosofiankin mukaan olisi hyvin kummallista ajatella, että tietoisuuden perustekijä olisi kertalaukauksen tapainen räiskähdys todellisuudessa.

Mistä tuo tietoisuus itse tulisi, mihin se menisi? Jos vastataan että tietoisuus itse on vain kemiallinen rektio, olemassaolon oheistuote, tämä johtaa valtaviin metafyysisiin ongelmiin. Tietoisuuden on siten oltava jotakin, ja ollakseen jotakin on sillä oltava jonkinlainen voimapiste todellisuudessa. Tuota voimapistettä on usein kutsuttu jälleensyntyväksi monadiksi, "Itseksi" sanan perimmäisessä merkityksessä. Kieltää monadinen tietoisuus eli Itseyden kuolemattomuus on astua väkevään materialismiin, oli tuo materialismi sitten täydellistä empiiristä positivismia tai jokin subliimimpi materialismin muoto. Ja tällaisissa tapauksissa mielipiteestä todella tuleekin "itseään toteuttava ennustus": kykenemättä havaitsemaan henkeä (tietoisuutta sanan muodottomassa merkityksessä) ilmiöiden takana tajunta siten samaistaa itsensä aineeseen, so. muotoon, ja muotojen väistämättä pyörähtäessä syklinsä ympäri minuuden koherenssi menetetään. Mutta "Itse" on edelleen olemassa; ongelmana on, että elimme näennäistodellisuudessa, minän toiseusprojisaatioissa.

Viime kädessä ongelma on siinä, että "skeptikko / agnostikko / uskovainen" ei voi luottaa metafysiikkaan, joka on juuri sen tason toimintaa, jolla henki-tietoisuus elää. Sitä tasoa, siis ei myöskään monadia, ole hänelle aidosti olemassa; on vain älyllisyyttä jonkinlaisena pätemisleikkinä (tästä puhuttiin filosofiakeskustelussa) tai tikapuina, joita koskaan ei nosteta pystyyn.

Voidaan esittää muitakin argumentteja. Esimerkkinä se adaptoitumiskyky, joka tietoisuudella on kulloisenkin reinkarnaationsa valmiuksiin. (Tämä on sama asia kuin Platonin puhe oppimisesta muistamisena.) Ajatellaanpa kuinka käsittämätöntä itse asiassa on, että inhimillinen tietoisuus, ihminen, kykenee valjastamaan niin helposti jo lapsuusiällään eteen tulevat älylliset mahdollisuudet. Antaisivatko aivot, jos ne olisivat pelkkä mekaniikka ilman sisäistä toimijaa jolla jo on olemassa valmiudet latentteina itsessään, mahdollisuudet tällaiseen? Oppisiko ihminen vain muutamassa hassussa vuodessa ajattelun perusteet, kielen perusteet, kieliopin perusteet, kielen tuottamisen perusteet, jne. - tässä nyt vain yhtä tuottamisen polkua seuraten? Jos ihminen olisi ruumiiltaan vain kuin robotti tai golem, jossa toimiva tietoisuus olisi joko "kemiallinen oheistuote" tai sitten kuhunkin syntyvään ihmiseen neitseellisenä puhallettu sielu, niin tuo ihmisrobotti vaatisi valtavan pitkiä aikamääriä kehittyäkseen sellaiselle valmiuksien tasolle, jonka näemme täysi-ikäisessä henkilössä. Jos työ alkaisi sisäisesti aina alusta ja vain ulkoinen puoli olisi evoluution lain alainen, me emme nytkään voisi käydä tätä keskustelua. Ei olisi kyllin tarkkoja merkkejä, ei olisi mahdollisuuksia, ei olisi jaettuja yhteisiä referenssikohteita. Tietoisuuden itsetarkastelu antaa mielestäni parhaan mahdollisen todistuksen sen kuolemattomuudesta.

[Lux]

"God is the only transmigrant."

- Traditionaalinen sanonta

Tämä tietysti voi vaikuttaa helposti siltä, kuin "Jumala" olisi muutokselle ja evoluutiolle altis tekijä, mutta kun muistaa mm. tuon Nefastoksen maininnan "monadisesta inkarnaatiosta" ja sen olevan yhtä "Jumalan" kanssa yhdessä se kanssa, että kosmoksen kehityksen (World Process) - kuten myös initiaation / vihkimyksen - tarkoitus on ilmentää se, mikä on jo ajattomassa Todellisuudessa, niin koko sanonta asettuu täysin uuteen valoon. Henki puhaltaa missä Tahtoo.

[Aleksis]

Uskon, huom. uskon, koska en voi varmuudella tietää, seuraavasti tästä asiasta. Ja uskon näin perustuen omaan kokemukseeni, intuitiooni ja päättelyyni.

Jokin osa elävän olennon henkisestä rakenteesta reinkarnoituu erilaisten syiden vuoksi, jos yksilö ei ole saavuttanut täydellistä valaistumista. Se, millaiseen kehoon tai millaiseen tilanteeseen syntyy uudestaan riippuu hyvin paljon aiemmin tehdyistä asioista, henkilökohtaisesta tahdosta, Jumalan tahdosta ja oikeastaan kaikesta muustakin, siinä määrin monimutkaisesti että en usko ihmisen voivan ymmärtää tätä asiaa täydellisesti. Siitä olen kuitenkin varma, että esim. eläimeksi syntyminen ei ole automaattisesti alempi asia kuin ihmiseksi syntyminen, koska ainakin jotkut eläimistä ovat puhtaampia ja hengellisempiä olentoja kuin keskimääräinen ihminen. Esimerkiksi marsut ovat järjestään lajina huomattavasti pidemmälle kehittyneitä olentoja kuin ihmiset.

[Lux]

Siitä olen kuitenkin varma, että esim. eläimeksi syntyminen ei ole automaattisesti alempi asia kuin ihmiseksi syntyminen, koska ainakin jotkut eläimistä ovat puhtaampia ja hengellisempiä olentoja kuin keskimääräinen ihminen. Esimerkiksi marsut ovat järjestään lajina huomattavasti pidemmälle kehittyneitä olentoja kuin ihmiset.

Eikö sielun kehitysaste "mitata" kuitenkin pääasiassa tietoisuuden kehitysasteen avulla, vaikka kehitys olisi kulkenut vikaankin (yksipuolisesti / sairaalloisesti)? Eläin voi olla toki "hengellisempi" (tai ehkä sielullisempi voisi olla parempi termi), ja monet eläimet toimivat luonnollisten vaistojensa varassa viisaammin kuin ihmiset, mutta nähdäkseni tällaisessa puhtaudessa on kyse lähinnä viattomuudesta.

[Aleksis]

Eikö sielun kehitysaste "mitata" kuitenkin pääasiassa tietoisuuden kehitysasteen avulla, vaikka kehitys olisi kulkenut vikaankin (yksipuolisesti / sairaalloisesti)? Eläin voi olla toki "hengellisempi" (tai ehkä sielullisempi voisi olla parempi termi), ja monet eläimet toimivat luonnollisten vaistojensa varassa viisaammin kuin ihmiset, mutta nähdäkseni tällaisessa puhtaudessa on kyse lähinnä viattomuudesta.

Onko sinun mielestäsi viattomuus jotenkin epäoleellinen piirre tietoisuudessa? Eikö Jeesuskin sano lapsista "Heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta."? Eikö hän myös sano: "Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan"? Ja mitä muuta on puhdassydämisyys, paitsi rehellisyyttä, kuin nimenomaisesti viattomuutta? Mielestäni se, joka ei ole koskaan langennut on paljon korkeammalla kuin se, joka on langennut, katunut ja kenties päässyt takaisin valoon, sillä ne tahrat jotka tulevat sieluun eivät koskaan puhdistu, edes kuolemassa tai helvetin tulessa. Juuri sen takia Jeesus mielestäni sanoo "Jos kätesi viettelee sinua leikkaa se pois ja heitä tuleen, sillä parempi on olla ilman raajaa, kuin että koko ruumis joutuu helvettiin".

Mielestäni eläinten kohdalla on usein niin, että ne eivät ehkä ole kehittäneet ulkoisia kuoriaan tai loogista ajatteluaan aivan samalle asteelle kuin ihmiset, mutta esim. mainitsemani marsut ovat kokemukseni mukaan korkeammissa sielunkyvyissä, joita te sanotte buddhiksi ja manakseksi, paljon voimakkaampia kuin ihmiset. Marsut eivät esim. koskaan tapa, eivätkä edes yritä, toisin kuin lähes kaikki muut biologiset olennot. Oleellisempi ero on kuitenkin mielestäni se, että kaikki eläimet ovat suoraan yhteydessä elämänvoimaan, "pranavaan" tai "vereen ja maahan" paljon puhtaammin kuin ihmiset, koska niillä ei ole egoa eikä varjoa samalla tavalla.

Raamattusitaatit heitin ulkomuistista, joten ne eivät välttämättä ole sanatarkkoja. Idea kuitenkin välittyy.

[obnoxion]

Esimerkiksi marsut ovat järjestään lajina huomattavasti pidemmälle kehittyneitä olentoja kuin ihmiset.

Onko sinun mielestäsi viattomuus jotenkin epäoleellinen piirre tietoisuudessa?

Viattomuus ei ole epäoleellinen piirre tietoisuudessa, mutta kun puhumme marsun tietoisuudesta, ei viattomuus ole ponnistuksen tulos. Marsulla ei ole vaihtoehtoa. Näkisin että marsuilla on yksi tietoisuus, ja eläinlajit yleensä edustavat vahvasti erikoistunutta voimaa. Kokonaisvaltaisen kehityksen kannalta tällainen erikoistuminen ei ole edistystä.

Pikkuveljelläni oli joskus hiiriä, jotka ovat hyvin viattomia eläimiä nekin. Kun yksi hiiri sai poikasi, se söi ne, ja pysyi viattomana. Ymmärtkö mitä tarkoitan?

Marsun kaltaisen tiedostamattoman viattomuuden ottaminen päämääräksi on jo hyvin lähellä alaspäistä oikean käden tietä.