Viattomuus on hieman häilyvä käsite (kuten kaikki sanoilla ilmaistu), mutta itse määrittelisin sen itsepetoksen puutteeksi. Tässä mielessä käsittäisin Jeesuksen ylistämän lapsenkaltaisuuden tarkoittamaan mielen puhdistamista lukemattomien sosiaalisten normien, sovinnaisuuksien, keinotekoisten moraalien (erillään etiikasta), luutuneiden uskomusten ja opittujen harhaa pönkittävien rakennelmien mayaan sitovasta verkosta ja arkisen oravanpyörän ikuisesti itseään ruokkivasta kehästä, joka tekee mahdottomaksi nähdä todellisuuden rajapinnan alle, jolloin illuusio on rikkomaton ja portit minkaanlaiselta kehitykseltä, paitsi hyvin hitaalta ja tuskalliselta, suljettu. Lapsella tietoisuus on siinä mielessä puhdas, että näitä verkkoja ei ole kudottu, kaikki on avoinna. Asialla on kuitenkin kääntöpuolensakin, minkään oikean etiikan tajuaminen ennen Manaksen aktivoitumista on käsittääkseni harvinaista / vaikeaa.
Tästä pääsemmekin siihen, miksi mitään jo ohitettua vaihetta ei voi ottaa tavoitteekseen tai ihanteekseen; kun Luciferinen Äly on kerran herännyt, yritykset toimia tavoilla, jotka olivat oikeita ENNEN sen heräämistä, ovat nyt taannuttavia. Kardinaalivirhe on ottaa viattomuus tavoitteekseen ja käsittää se tiedottomana, ruumiillisena tilana (uuspakanuus) tai oikeintoimimisena vailla tietoisuutta ja lankeemisen vaaraa (Aleksiksen viesteistä välittynyt kuva). Ei ole paluuta taakse, kun ihmisyys ja tietoisuus on kerran saavutettu. Marsun tietoisuus ei todellakaan ole korkeammalla ihmisen tietoisuutta, vaikkeivat marsut raiskaa, murhaa ja ryöstäkään samoissa mitoissa kuin ihmiset, sillä ne toimivat vailla kummoista itsetietoisuutta, vaiston ja vietin varassa. Niillä voi olla puhtaampi yhteys elämänvoimaan, mutta se ei itsessään tarkoita kehitysasteen kannalta vielä mitään.
Nagahel wrote:Näitä pyhiä eläimiä ihminen on tehty uhraamaan itsestään, ei taantumaan niihin atavistisesti ja muuttumaan älyttömäksi apaattiseksi idiootiksi.
Pilkkua edeltävän kohdan merkitys ei ihan avaudu, voisitko selventää?
Atavismi ansaitsisi oman aiheensa, mutta käsitykseni mukaan pyhät eläimet, shamaanien eläinhenget, toteemit kuin myös arkkityypit valtameren (sen saman, johon Jumala huuhteli Nefilimit ennen Nooan vihkimystä, H. Noxia siteeratakseni) atavistisista pedoista edustavat aiemman, jo täydellistyneen kehitys-syklin oivallusten / piirteiden palaamista nykyisen kaaren yhteyteen, tai vastaavasti (etenkin atavismin petomaisemmissa piirteissä) vanhan karman ja menneiden lankeemusten palaamista uutena kehitysmahdollisuutena (tottakai vanhat tahrat on mahdollista pestä pois! Ja onko ketään, jolla on tietoisuus ja joka ei ole koskaan langennut..?). Tai, kolmas muttei välttämättä edellisten kanssa ristiriidassa oleva teoria, edellisen syklin kehittymättömiksi jääneitä puolia, kuupolun kulkijoita, jotka palaavat lunastaakseen virheensä muita opastamalla.
Itse en usko ihmisen voivan syntyä uudelleen eläimenä, vaikkakin on kirjoitettu, että hänen eläimelliset taipumuksena noita eläinkuoria luovatkin. En myöskään usko eläinkunnan olevan riippuvainen ihmiskunnasta siinä mielessä, että se vain heijastaisi ihmistä, kuten olen kuullut sanottavan. Syy: se oli täällä kauan ennen meitä.
