Tuollainen epätoivo/acedia jossa läppä on läppää paitsi ettei ole paitsi että on, on minusta nykyaikana miltei mitään tyhmyyttä tai sydämettömyyttä suurempi haaste. Tai ehkä koen että tyhmyys ja sydämettömyys ovat oireita siitä, ikään kuin adaptoitumisia, oljenkorsiin tarttumisia. Kun sinänsä hyvät ja puhtaat asiat alkavat syödä itseään sisältä ja eniten naurattaa se mikä ei ole vitsi niin mitä tekee ihminen? Mikä parantaa?Kavi wrote: ↑Mon Jul 06, 2020 12:56 pm Hyviä pointteja tuotu esiin.
Oma tapani lukea kaikenlaista kirjallisuutta on "ensin hutkitaan ja sitten tutkitaan".
Innostun uusista asioista ja tulokulmista varsin sinisilmäisesti ja luulen aina ymmärtäneeni kirjoittajan ajatuksen vaikka näin ei aina olekaan.
South Park-sukupolvelle tyypillinen ajatuksen juoksu on, että maailmalla on vain pökälettä ja ripulivoileipää tarjota ja kaikki on paskaa paitsi kusi ja mitään ei voi ottaa todesta ja kaikki on läppää paitsi paska paitsi kusi paitsi ehkä sekin on vain läppää hey Mr. Crowley hehe. Tietynlainen Jokeri, joka kertoo vitsiä mikä ei olekaan vitsi on nykyaikana ihan todellinen asia.
En tiedä saako tällä tekstillä nyt siitä ajatuksesta kiinni mitä yritin hakea, mutta tietty älyllinen laiskuus ja myötätunto tai sen puute [ ja ylimielinen kansan"nihilismi" eskapismi] ovat olleet sen verran suuressa arvossa, että joskus helppouskoisuus tarjoaa myös oman eskapismin nurkkansa johon nojata.
Esoteriaan voi siis muodostaa myös sellaisen self-help helppoheikki suhteen.
En ihmettele yhtään nykyaikaa onhan tämä yhtä labyrinttia ilman ulospääsyä, josta tuntuu selkeät ohjeet kadonneen ja seinätkin ovat pirstaleista lasia.
Minusta näyttää siltä että älyllinen laiskuus on väsymystä ja myötätunnon puute on väsymystä ja väsymyshän väsyttää.
Henkisen merkityksen suora kokemus on varmaan lääke siihen, mutta sitä ei kaupasta haeta. Tai ehkä paremmin niin että sen saa joka kaupasta ja niin monessa käärepaperissa että sen arvo hukkuu triviaaleihin juttuihin niin kuin vaikka siinä selfhelp-skenessä.