Mitä haette kirjallisuudesta?

Älylliset pohdiskelut metafyysisistä ja abstrakteista aiheista.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Mitä haette kirjallisuudesta?

Post by Nefastos »

Olen viime aikoina ilokseni onnistunut lukemaan aiempaa enemmän, ja erilaista kirjallisuutta: okkulttista, esoteerista, uskonnollista, psykologista, tieteellistä, klassisia romaaneja ja fantasiaa. Ihmiset tuntuvat usein jäävän kiinni johonkin tiettyyn kirjallisuuden lajiin tai pariin, ja lukevan yksinomaan näitä koko elämänsä. (Ihmiset jotka eivät lue juuri mitään tuskin lukevat myöskään tätä viestiä, joten heidät jätän nyt tämän pohdiskelun ulkopuolelle.)

Mitä te haette kirjallisuudesta? Miten se rajaa sitä mitä luette?

Ja bonuskysymyksenä fanaattisimmille: Miten tuo rajaus muotouttaa sitä mitä olette?

Kysymys tuli mieleeni useampaa eri kautta esiin nousseista pohdiskeluista. Yksi näistä lähti liikkeelle joistakin läheisistä tuttavistani, jotka mielellään lukisivat kirjojani, mutta eivät koe kykenevänsä siihen: syvälle menevä okkulttinen kirjallisuus kerta kaikkiaan on esitystavaltaan niin kummallista ja vaikeaselkoista, että se tuntuu samalta kuin lukea jonkin tieteellisen erikoisalan tekstiä ilman tuon alan terminologiaa & perustuntemusta. Toinen pohdiskeluni on koskenut sitä, että monet esoteristeistakin tuntuvat kiinnostuvan vain jostakin yhdestä okkultismin osa-alueesta, ja jäävän siihen: harva thelemiitti lukee teosofiaa ja harva teosofi Crowleya, &c.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Wyrmfang
Posts: 775
Joined: Tue May 25, 2010 10:22 pm
Location: Espoo

Re: Mitä haette kirjallisuudesta?

Post by Wyrmfang »

Luen kai verraten paljon mutta tosiaan melko yksipuolisesti. Olosuhteiden pakosta joudun lukemaan pääasiassa tutkimuskirjallisuutta koska projektini ovat yksinkertaisesti niin kunnianhimoisia, että niiden uskottavaan toteuttamiseen tarvitsee lukea hirvittävä määrä aineistoa. Samasta syystä tosin uskoisin lukevani filosofian sisällä kohtuullisen kattavasti, käsittelemäni kysymykset kun lomittuvat ainakin filosofian historiaan, uskonnonfilosofiaan, mielenfilosofiaan, moraalifilosofiaan, ympäristöfilosofiaan ja yhteiskuntafilosofiaan. Samalla ns. pakollinen lukemisto ulottuu myös mm. psykologian, yhteiskuntatieteiden, sukupuolentutkimuksen ja aatehistorian aloille. Kaikki mitä luen tällä saralla ei ole toki aivan pakon sanelemaa, vaan pyrin yhdistämään tiukasti tutkimuksellisia ja henkilökohtaisia intressejä.

Lisäksi luen kaunokirjallisuutta, mikä tosin meinaa helposti jäädä koska erityisesti kaunokirjallisuudessa tuntuisi luontevimmalta lukea laajojakin teoksia muutamassa päivässä yhteen menoon. Kun tämä on harvoin mahdollista, meinaa lukeminen jäädä välillä kokonaan. Haluasin saada jotain irti runoudesta, mutta se ei vaan aukea millään, vaikka likimain kaikki muut taidemuut edes jollain tasolla puhuttelevat. Myös luonnontieteistä olisi erittäin hyvä ymmärtää enemmän, mutta olen kokenut tällaisen kirjallisuuden kahlaamisen hyötyihin nähden liian tylsäksi ja raskaaksi. Luotan että riittävän painava hegemonia on yleensä ottaen oikeilla jäljillä, ja ymmärtämällä jotain yleislinjoista, miten nämä hegemoniat ovat aikojen saatossa muuttuneet, on riittävästi kartalla aihepiiristä.

Vaikka ymmärrän itseni ensisijaisesti esoteristina (tai ehkä 50/50 esoteristina ja filosofina), en ole paradoksaalisesti koskaan lukenut erityisen paljon varsinaista esoteriaa. Tietyt perusteokset tuli toki kahlattua nuorena intensiivisesti läpi, mutta koin saavani tuolta ajalta riittävän "teoriatiedon" niin, että nykyään esoteerinen ajattelutapa on syvästi henkilökohtainen ja niin lomittunut arkiajatteluun, ettei sitä kovin helposti osaa irrottaa analyyttisesti siitä.
User avatar
Smaragd
Posts: 1120
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am

Re: Mitä haette kirjallisuudesta?

Post by Smaragd »

Haen kirjallisuudelta mm. omien näkökulmien syventämistä, laajentamista ja raikasta ilmaa mahdollisesti tunkkaiseksi käyneeseen pääkoppaan. Kertomakirjallisuuden parissa yleensä haluan mennä tietyn aiheen tai tunnelman soppeen tunnelmoimaan ja moiset onkin monesti kaikkein raikkaimpia lukukokemuksia, sillä veto johonkin oletetusti tasapainoittavaan suuntaan on valmiiksi eikä motiivi ole alkuaan vain sivistävä tms. Olen kuitenkin hirmuisen hidas lukemaan, joten usein tuppaa käymään niin että luen kuukausia vain okkulttista kirjallisuutta kunnes muistan taas jatkaa kertomakirjallisuuden parissa. Hyvä tasapaino selkeästi ruokkii lukukokemuksia ristiin. Tai ”lukukokemus” on melko kapea katsantokanta, kysehän on laajemmasta/syvemmästä mielessä aktivoituneesta alasta.

Koska minulla on useammin tarve syventää kuin laajentaa näkökulmiani (tai niin ainakin luulottelen!) niin kyllähän se on minultakin rajannut hieman tuota Crowleyn tuotantoa pois. Jos haluan laajentaa niin helpommin tarttuisin johonkin jonka näkisin vaikkapa itselleni läheisen teosofian jatkona. On kyllä kutkutellut idea sellaisen villimmän tai päälleppäin vapaammin lentävän okkulttisen kirijallisuuden lukemisesta; tähän mahdollisuuteen on näkökentässä alkanut hahmottua mahdollisen mieluisina Kenneth Grantin teokset.

Seuran kirjallisuuden kohdalla olen kokenut motiivini olleen pitkälti sekä omien näkemysten syventämisessä että laajentamisessa. Okkulttinen perspektiivi ja jaettu veljeys kirjoitusten hengessä on ollut ikään kuin ”omien näkemysten”, tai ehkä ennemmin Totuuden tunnistamista ja sanoittamista. Sanojen löytäminen näille asioille on mieltä laajemmalle levittävää ja niistä paljastuvat syvyydet ja kerrostumat jotain elävempää, todellisempaa, totuutta lähenevää.

En aina osaa tietoisesti rajata mitä seuraavaksi tulisi lukea, vaikka hiukkasen systemaattisempi huomion anto tietyille aiheille onkin pyörinyt hyvin pitkään pohjalla. Toisaalta koen että tietoisempi rajaus voi parhaimmillaan myös elävöittää lukukokemusta, kun tietää paremmin mitä aiheita kirjalta odottaa ja siten osaa kenties paremmin pitää kokonaiskuvaa ja suurempia teemoja kirjaa lukiessa mielessä, toisaalta taas nautin siitä kun jonkinlainen virta kulkee lukujonossa ilman mitään tarkempaa lukujonoa. Minulla on useita kirjoja mielessä ja eri paikoissa muistissa, mutta luotan että oikeat niistä valikoituvat kun on aika fokusoida uusiin kirjoihin.
"Would to God that all the Lord's people were Prophets”, Numbers 11:29 as echoed by William Blake
User avatar
Insanus
Posts: 835
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Mitä haette kirjallisuudesta?

Post by Insanus »

Etsin kirjoista kieltä kokemuksen jäsentämiselle. Parhaita tekstejä minusta ovat ne jotka paljastavat arkikokemuksen luovan puolen esim. tekemällä ehdottomasta "vain" mahdollisen vaikkapa paljastamalla oletetun neutraalin objektiivisuuden perustalta jotain ideologisuutta, tunteen takana olevan tunteen tai vaikka näyttämällä miten samalla ilmiöllä voi olla useita koherentteja mutta keskenään ristiriitaisia selityksiä joilla on käyttöä erilaisissa konteksteissa.
Filosofiset kirjoitukset ovat ehkä selvimpiä esimerkkejä siitä miten kirjallisuus voi muuttaa kokemusta, mutta olen löytänyt niitä helmiä oudoistakin paikoista. Esimerkiksi vanha Windows 95 käyttöohje muistaakseni antoi neljä tapaa suhtautua ongelmanratkaisuun joista löysin eksistentiaalisia piirteitä koska luen niin huonosti.
Tavalla tai toisella tuntuu aina olevan elämän kokoinen kysymys taustoittamassa jokapäiväisyyttä ja projektin vaihe painottaa huomion kohdentamista. Se vaikuttaa siihenkin mitä lukee, mutta vielä enemmän siihen miten lukee. Vanhoja päiväkirjoja selaillessa tulee kokemus siitä miten silloin joskus oli niin kirkkaan viisas ja tarkka ja nyt niin tyhmä ja sotkuinen, mutta ehkä jatkuvan tyhmistymisen sijaan on vain oppinut lukemaan ja ymmärtämään paremmin asioita kuin silloin kun laittoi sanoja peräkkäin paperiin. "Tekstin ymmärtäminen" on minulle monesti pyrkimystä tarttua kirjoittajan (vaikka projisoidun jos niin halutaan sanoa) kokemistapaan ja sen avulla uuteen jäsentämistapaan/kaavaan.
Jumalan synnit ovat kourallinen hiekkaa ihmisen valtameressä
Aranea
Posts: 26
Joined: Tue Oct 24, 2017 9:24 pm

Re: Mitä haette kirjallisuudesta?

Post by Aranea »

Haen kirjallisuudesta uusia mielenkiintoisia näkökulmia asioihin. Varmaankin. Vaikea sanoa mitä varsinaisesti haen kirjallisuudesta, useimmiten kun löydän uutta luettavaa ihan vain hengailemalla kirjastossa tai kirjakaupassa ja tarttumalla mielenkiintoisen oloiseen kirjaan, joka herättää kiinnostuksen nimellään, aiheellaan, takakansitekstillä tms. Tällä hetkellä esimerkiksi luen Eero Ojasen Hyvyyden filosofiaa ja Senecan teosta Elämän lyhyydestä, jotka olivat juuri tällaisia satunnaisia löytöjä. Tai sitten olen kiinnostunut jostain aiheesta x ja etsin siihen liittyvää kirjallisuutta. Tietenkin luen myös tutkimuskirjallisuutta yms liittyen opiskeluihini. Useimmiten vapaa-ajalla luen tietokirjallisuutta, kaunokirjallisuutta vain hyvin vähän. Romaanin pitää olla todella kiinnostavan oloinen, että jaksan sitä alkaa lukemaan. Tietokirjallisuudesta luen ehkä eniten historiasta kertovia kirjoja, erityisesti keskiajasta, koska olen keskiaikaintoilija, jonkin verran filosofiaa, jonkin verran uskonnoista, mutta en oikeastaan luonnontieteistä, lukuun ottamatta jotain hyvin populaareja juttuja. Esoteerista kirjallisuutta luen ehkä turhan vähän ja rajoittuneesti. Luen siis vähän sitä sun tätä. Ehkä enemmänkin lukemistani rajaa se, että olen todella laiska lukija, ja minulta jää monet kirjat kesken, joten jää tarttumatta paksumpiin kirjoihin (ellei ole kyseessä jokin todella kiinnostava kirja). Kaunokirjallisuudesta haen viihdettä, joten kaikki vähänkin tylsän oloinen jää lukematta. Suuri osa nykyromaaneista on tylsän oloisia, joten mieluiten luen mahdollisimman vanhaa kaunokirjallisuutta. Runoutta en ole oikein koskaan oppinut lukemaan, vaikka silloin tällöin yritän.

Mutta tietokirjallisuudesta haen varmaankin useimmiten joko a) yksinkertaisesti tietoa jostain uudesta asiasta, b) syvennystä johonkin asiaan (esim lisää nippelitietoa keskiajasta) tai c) uusia mielenkiintoisia ja yllättäviä näkökulmia asioihin (tai elämään ylipäätänsä).
Kavi
Posts: 473
Joined: Mon May 09, 2016 4:52 pm

Re: Mitä haette kirjallisuudesta?

Post by Kavi »

Kysymys on hyvä ja havahduin etten ole koskaan pysähtynyt kysymään tätä itseltäni.

Yksi selkeä ajatus on, että elämää ja kokemuksia.
Runous toimii hyvin tähän ja niitä ajatuksia voi lainata ja jakaa muiden ihmisten kanssa.
Runojen ohella jotkin uskonnolliset tekstit toimivat myös mietiskelyyn varsin oivallisesti.
Siispä myös oppiminen ja asioiden jakaminen tulee myös mieleen. Oppiminen myös nöyryyteen, että oppiessaan täytyy oppia oppimaan ja joskus tajuta että oppiminen vaatii aikaa. Kirjojen määrä voi olla lukuisa ja asioita ei välttämättä opi yhdestä lukukerrasta. Oikeastaan oivaltaminen on sana, jota etsin.

Luen verrattain vähän kaunokirjallisuutta vaikka rakastankin sitä ehkä eniten kaikista kirjallisuuden muodoista. Muistan kirjallisuudesta luentoja, joissa huomaan itkeväni koska koin vaikuttuneen tunteen eri kirjailijoiden aiheista tai tavoista kirjoittaa.

Toisinaan huomaan miten ihanalta tuntuu lukea okkultistista kirjallisuutta kuivakan ja valitettavasti ajoittain huonosti kirjoitetun akateemisen kirjallisuuden jälkeen.

Haahuilun ja moninaisen mielenkiinnon kirjon vuoksi koen että kaiken taustalla on kenties esoteria.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Mitä haette kirjallisuudesta?

Post by Nefastos »

Useampi otti jotain kantaa runouteen. Itse en oikeastaan voi väittää "lukevani" runoutta, en kuten kirjoja yleensä luetaan. Hyvin harvoin hankin uuden runokirjan ja luen sen; mutta juuri tuon harvinaisuuden vuoksi koen, että jokainen näin luettu runokirja jotenkin nyrjäyttää uutta esiin minussa. En ole luonteeltani niin haaveellinen (onko tämä kyllin neutraali ilmaisu?), että voisin nyrjäytellä mieltäni siten koko ajan. Välillä otan hyllystä jonkin teoksen ja luen siitä yhden tai muutaman runon tuon hetken tunnelmiin. Tuntuu, että runous – siis kirjat pelkkiä runoja – ei ole aivan samalla linjalla muun kirjallisuuden kanssa. Mutta runouden aspekti kielenkäytössä, missä tahansa tekstissä, on toinen asia. Leikittely assosioinneilla ja rytmeillä, minkä tahansa tekstin sielukkuus ulkoisessa tanssissa, joka kuitenkin osoittaa syvyyssuuntaan: se ei nyrjäytä, vaan johdattelee lempeästi.
Kavi wrote: Wed Jun 17, 2020 11:06 pmToisinaan huomaan miten ihanalta tuntuu lukea okkultistista kirjallisuutta kuivakan ja valitettavasti ajoittain huonosti kirjoitetun akateemisen kirjallisuuden jälkeen.

Akateemista kirjallisuutta en itse pysty ainakaan vielä lukemaan ollenkaan. Liian hyvässä muistissa ovat yliopistolla vietetyn ajan tunnelmat joka ainoaa pakollista kirjaa lukiessa (tai useammin läpi viuhahtaessa): "Jopa tämänkin ajan voisi käyttää johonkin aidosti hyödylliseen työhön, tai kirjahyllyssä odottavien aidosti hyödyllisten teosten opiskeluun!"

Vähän samantyyppinen trauma minulla on jopa grimoireja kohtaan: tiristin kaikista löytämistäni loitsukirjoista niin viimeisen päälle kaiken irti aikoinaan, että nykyään uudet löydöt – vaikka olisivat noita nuoruuden tutkimuksia paljon antoisampia materiaaliltaan – tuntuvat usein tyhjän haukkomiselta.

Insanus wrote: Wed Jun 17, 2020 7:40 pmVanhoja päiväkirjoja selaillessa tulee kokemus siitä miten silloin joskus oli niin kirkkaan viisas ja tarkka ja nyt niin tyhmä ja sotkuinen, mutta ehkä jatkuvan tyhmistymisen sijaan on vain oppinut lukemaan ja ymmärtämään paremmin asioita kuin silloin kun laittoi sanoja peräkkäin paperiin.

Minulla yleisempi reaktio vanhojen päiväkirjojen lukemisesta on ällistys omasta idioottimaisuudestani. Mutta pitäisi toki myös muistaa, että olen päiväkirjoihin aina kirjannut vain sen emotionaalisen ylijäämän, jota ei voi hyödyntää muuten: sen on siten oltavaksi keskeneräistä & keskenkasvuista, koska päiväkirja on (minulle) riuhtovaa prosessia, jonka arvo on sen harottavuudessa. Voi myös olla että tässä on jossain vaiheessa tapahtunut muutos; jos lukisin hieman uudempia (viimeisen 10-15 vuoden ajalta?) tehtyjä kirjoituksia, näkisin ehkä enemmän myös arvokasta. Tuskin moni osaa ehdoitta rakastaa teini-ikäistä itseään, etenkin jos ja kun sen repaleita edelleen sisällä asuu.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
RaktaZoci
Posts: 307
Joined: Tue Feb 05, 2013 10:32 pm
Location: Salo

Re: Mitä haette kirjallisuudesta?

Post by RaktaZoci »

Minun piti vastata tähän jo aiemmin, mutta en olevinaan "kerennyt". Noh, korjaan asian nyt. Niin, miksi luen tai "mitä haen", kuten otsikko kuvasi?

Minun tapauksessani hakemisen kriteerin määrittää pitkälti intentio. Mikäli luen jotakin koulukirjaa tms. haen siitä luonnollisesti tietoa ja aineistoa johkin tentin läpäisemiseksi. Pyrin kuitenkin saman aikaisesti hakemaan jotakin muutakin, muutenhan lukeminen menisi helposti pakottamiseksi. Pidän kyllä lukemisesta sekä myös uuden omaksumisesta. Pidän historiasta ja asioiden oivaltamisesta, joten tästä näkökulmasta myös tenttikirjojen lukemisen voi nähdä mielekkäänä.

Joskus tietysti luen asiakirjallisuutta, jollaiseksi osittain luen myös okkulttisen vastaavan, saadakseni tietoa jostakin tietystä aihepiiristä tai syventääkseni tietämystäni siitä. On hämmästyttävää miten erilaisia kirjoittajia on pelkästään okkultismin kentällä ja ainakin minun mielestäni on miellyttävämpää lukea hieman huumoria viljelevää kirjoittajaa kuin ainoastaan kylmää asiatekstiä käyttävää vastaavaa. Ymmärrän toki myös, että tietty lukijakunta voi nähdä liiallisen huumorin jotenkin aihepiiriä halventavana, mutta itse en kuulu tähän. Mikseivät kaikki kukat saisi kukkia (mikä valitettavasti avaa oven myös yksisarvishoitoloille..)?

Mutta sitten, mitä luen omaksi ilokseni? Minulla on nykyään hyvin harvoin aikaa lukea proosaa. Silloin kun siihen on aikaa niin nautin siitä kovasti. Proosa on myös tyylilajina, tai no riippuu tietysti myös tyypistä, hyvin erilaista ja ainakin itsessäni paljon ajatuksia herättävää. Huomaan proosaa lukeassani alkavani analysoimaan ja peilaamaan elämääni eri tavalla kuin aiemmin. Tykkään lukea klassikoita. Olen lukenut paljon venäläisiä, Tolstoita, Dostojevskia, Gogolia, ja nyt viimeisimpinä Hugon Kurjia. Kaikki nämä kirjat ovat olleet mukaansa tempaavia ja miellyttäviä. Kenties mieltymykseni historiaan auraa tietä mainituille kirjailijoille, mutta itse olen kovasti nauttinut.

Olen pysrkinyt lukemaan sellaista mitä en ole aiemmin lukenut ja se on antanut paljon. Suosittelen sitä kaikille! Ainakin minulle, (varsinkin proosan) lukeminen on avartanut horisonttiani merkittävästi. Ilman tätä kokemusta en olisi kuka nyt olen (tai ainakin luulen olevani).
die Eule der Minerva beginnt erst mit der einbrechenden Dämmerung ihren Flug.
-Hegel
Tähti
Posts: 219
Joined: Wed Oct 15, 2014 11:00 am

Re: Mitä haette kirjallisuudesta?

Post by Tähti »

Ehkä mikä nyt ollut ainakin tässä jonkin aikaa, että semmoisen kokonaisukuvan ihmisistä saisi, eli melkein kaikkeen mahdolliseen vähän koittanut perehtyä. Kohtalokin tuntunut olevan siinä ainakin kohtalaisen hyvin myötä, vai onko toi juuri kohtalosta lähtenytkin. Onhan tässä melkoisia nöyryyttäviä kokemuksia ollut myös, ettei ole mennyt kaikki ihan putkeen ja välillä joutunut myös vähän karsimaankin mitä haluaa, ehkä tietty helpottanut oppimista toisaalta. Nöyryyden kautta puhtaammalta pohjalta, ja realistisemmalta.

Yllättäviltä suunnilta tuntunut löytyvän uusia hyviä oivalluksia, huomannut että ehkä ei aiemmin ollutkaan niin laaja ideologia (tai mentaalitaso) kuin luuli, tai ehkä antanut tunnetason myös vaikuttaa välillä mentaalipuoleen liikaa. En ehkä olisi odottanut ihan että tämä Jeesuksen lause pitäisi niin hyvin paikkansa, ”Halkaise puu: Minä olen siinä; nosta kivi ja olet löytävä minut sieltä!”
Seferoth
Posts: 186
Joined: Sun Jun 27, 2021 12:18 am

Re: Mitä haette kirjallisuudesta?

Post by Seferoth »

Hmmm. Enimmäkseen haen totuutta. Totuutta kaikkeudesta. Näen erilaiset informaatiot palapelin osina, jokainen uusi tieto kautta kokemus on uusi pala, ja jokaisen uuden palan myötä kuva alkaa selkiytymään entisestään. Itse luen pääsääntöisesti uskonnolisia, kulttuurillisia ja okkultista kirjallisuutta. Välillä luen fantasiaa ja scifiä, kuten Hobittia, Taru Sormusten Herrasta ja esim Stalkeria. Stalker on varmaankin yksi minun kaikkien aikojen lempikirjoista, Stalker elokuva on yksi lempielokuvistani ja S.T.A.L.K.E.R videopelit ovat yhdet lempipeleistäni.
Locked