Logiikka

[Sothoth]

Dialektiikan demonin inspiroimana päätin aloittaa uuden aiheen logiikasta, tuosta tieteen ja nykyajattelun lempilapsesta; nimenomaan looginen ajattelu tuntuu olevan eräs nykyajan oleellinen teema. Millaisena näette logiikan merkityksen? Kama-manas eli alempi järki ehdottaa kulloiseenkin partikulaariseen tilanteeseen sopivaa tapaa toimia. Useimmilla ihmisillä tämä ajatusprosessi tapahtuu suurelta osin tiedottomasti, kun taas nykyisessä tieteessä, filosofiassa ja matematiikassa näitä ajatusketjuja on tietoisesti jankattu ja pyöritelty väsymättömiin saakka. Hienoimmillaan logiikka toimii ehkäpä Platonin dialogeissa.

Totuus on muodoton. Kuitenkin ilmenneessä maailmassa toimiessamme tarvitsemme myös jaottavaa järkeä, esim. tehdessämme eettistä tai käytännöllistä valintaa; paradoksaalisesti juuri tuo aineellinen päättely täydellistää ykseyden ihmeen. Logiikka voi kuitenkin muodostua suureksi esteeksi, jos emme ymmärrä, että käsitteellinen tai kielellinen päättelyketju kiertää kehää totuutta koskaan saavuttamatta. Vain korkeampi manas voi ymmärtää paradoksin luonteen kaikessa kauneudessaan ja kauheudessaan.

[Zetekh]

Taitanet tarkoittaa kuitenkin Aristoteleen logiikkaa? Tarkentelen kuitenkin.

Mielestäni juurikin monen modernin (miksei myös vanhankin) okkultistin liusuminen taikauskoon ja solipsismiin johtuu juuri logiikan lyttäämisellä.

Miten paradoksit muodostuvat ja mitä ne sitä kautta todistavat, perustuvat myös omalle tietoteorialleen (ja sitä kautta omalle logiikalleen - joskin abstraktimmalle kuin Aristoteleen syllogismeille.)

Kyllähän kvanttifyysikotkin löytävät logiikan sillekin, miksi esimerkiksi am. syllogismin mukaan mahdottomalta tuntuvalle kahden hiukkasen olemassaolo kahdessa eri paikassa yhteen aikaan -on mahdollista.

Näen kuitenkin aika oleellisena, että deduktiivinen päättely on juurikin sitä Jeesus Nasaretilaisenkin vannoittamaa "kivipohjaa jolle talon rakentaa", sen sijaan kuin sen "rakentaisi hiekalle", sillä loogisista periaatteista kokonaan luopumalla saa aikaan vaan epäkoherenssin tilkkutäkki tietoteoria kokonaisuuden joka romahtanee äkkiä (ja mitä pahempaa, kokonaisuutta jonka osapalaset eivät sovi yhteen jäävät vain kytemään). Näin from the philosophical point of view.

Esim. Sillä on vissi logiikkansa miksi 'tarkoitus pyhittää keinot' eivät ole Okkultismin etiikkaa (kaikki tapahtumat tapahtuvat samaan aikaan, laya-piste jne). Eikä se ole mielestäni logiikan itsensä vika, vaan tietyn logiikan lain - että ei pysty hahmottamaan
käsitteellisen ymmärryksen semioottista kehää. (On tietysti totta, että suurin osa modernista logiikasta käsittelee vain käsitteellistä logiikkaa, ja ajattelee, että käsitteellistetty maailma olisi logiikan tutkimuskohde)

Se ettei olisi logiikkaa, tarkottaisi käytännössä samaa kuin todellisuus olisi kaaos? , ja sekin on jo jokin järjestelmä (so. logiikka) jos sanotaan aksioomana "Kaoottinen laki & lainmukainen kaaos. "

(Tämä ei tietysti tarkoita sitä että kaikki järjestelmät olisivat hyviä tai oikeita, tai että kaikki logiikka olisi aukotonta).

En ota kantaa muutoin tuohon "Totuus on muodoton", muutakuin lainaamalla Nefastoksen kerran lainaamaa quotea ilmeisesti Call Of Cthulhusta: Kun tietoisuus todellisuudesta on 100%, niin mielenterveys 0%.

Todellisuuden äly on Buddhi, Ihmisen Manas.

Teoriatietämys on tietysti hiukan muistoihin hämärtynyttä, korjatkaa ehdottomasti jos ja kun olen väärässä. Toivottavasti tästä lähtee jotain keskustelua kehittymään!

PS. Uskonhyppy tiedon aktualisoinnin metodina (VKT/Kieltäymystyyppi) on taasen ehkä keskusteltava asia erikseen.

[Lux]

Millaisena näette logiikan merkityksen?

Aika lailla samanlaisena kuin itsekin hyvin kuvasit. Logiikka on instrumentti, Luciferin ojentama kaksiteräinen miekka, joka voi ihmisen kädessä toimia yhtä lailla niin valheen kuin totuuden palveluksessa. Mikäli logiikka on ensin mainitun (valheen, puolinaisuuden, separatismin) palveluksessa, järjen väkevä liekehdintä toimii parhaimmillaan vain kosmisen kellopelikoneiston lukujonojen tympeänä toistajana, huonoimmillaan suoranaisena niin käyttäjänsä kuin uhriensakin eksyttäjänä ja tuhoajana. Viimeeksi mainitun (totuuden, rakkauden, ykseyden) palveluksessa se on äärimmäisen tärkeä instrumentti, jonka erotteleva ja halkaiseva voima toimii kuin mestarikirurgin veitsi, joka korjaa organismin vaurioita mahdollisesta välillisestä kivuliaisudesta piittaamatta. (Sitä yltyy aina runolliseksi näin öiseen aikaan.)

Logiikka voi kuitenkin muodostua suureksi esteeksi, jos emme ymmärrä, että käsitteellinen tai kielellinen päättelyketju kiertää kehää totuutta koskaan saavuttamatta. Vain korkeampi manas voi ymmärtää paradoksin luonteen kaikessa kauneudessaan ja kauheudessaan.

"Saatanallisen järjen noidankehä" ei ole tosiaan mikään turha sanonta. Järjen ikuista kehää kiertävä ja maailmaa kuristava käärme ei omaa mitään vastauksia itsessään, koska sillä ei ole omaa liikevoimaa vaan sen olemus on toisto; Blavatskyhan kutsui kama manaksen toimintaa "papukaijan puheeksi", mikä on varsin hyvä vertauskuva logiikan toimintaan. Todellisuudessahan "korkeampaa ja alempaa manasta" ei liene voi edes erottaa toisistaan, vaan tämä kaksinaisuus johtuu ihmisen kokoonpanosta (ja evoluutiovaiheesta). Äly, kuten ihminenkin, on jakautunut kahtia, jotta voisi jälleen yhdistyä ja "ykseytyä" kehitysprosessissa. Näin uskoisin.

[Nefastos]

Fra Kainilla oli hyvä pointti siinä, että logiikkaa (kuten "realismiakin") on monenlaista. Logiikka ihmistekoisena menetelmänä on pakostakin välineellinen ja vajavainen tapa yrittää jollain tapaa jäljitellä täydellistä kosmista logiikkaa. Älynkykyjä on erilaisia & lisäksi on vielä erilaisia kieli-, kulttuuri-, ja symbolimalleja, joiden objekteja neutraali äly joutuu ihmistekoisessa maailmassa käyttämään.

Sanajohdollisesti ajatellen logiikkaa (logos järkenä) sinänsä ei voida moittia, mutta sen sijaan on hyvin helppoa moittia ihmistekoisia logiikkamalleja. Se puolestaan, että nykymaailmassa logiikka vertautuu heti kättelyssä aristoteliseen logiikkaan tai sen pohjalle, on nimenomaan nykymaailman oma vika: on luotu ja seurattu rakennetta, jossa herra Aristoteleen erittäin kuiva, puutteellinen ja mekanistinen malli on saanut kohtuuttomat määrät kunnioitusta osakseen. Toistaiseksi eurooppalainen mieli on lähtökohtaisesti haluton rikkomaan pienen egonsa munankuorta saavuttaakseen elämää aikuisena sieluna; suojaavista rajoista pidetään kiinni, ja silloin on sitä parempi, mitä rajoittuneempi oppimestari meillä on tekemässä maailmasta suojaisaa laatikkoa.

Tietysti siinäkin on hyvät puolensa. Suojaisassa laatikossa voidaan keskittyä kehittämään tiettyjä konkreettisia älynkykyjä, jotka enemmän intuitiota ja henkisiä abstraktioita korostavissa malleissa voisivat puolestaan jäädä lapsipuolen asemaan.

Joka tapauksessa tulee olemaan loistavan hyödyllinen asia, kun yleisellä tasolla opitaan näkemään älyn kahtalainen luonto kâma-manaksena ja manaksena, älyn toisaalta ainesidonnaisena ja toisaalta hengellisenä puolena. Valitettavan usein nykyihminen pitää näistä mahdollisena ainoastaan ensinmainittua. Materiaa tai sen suvereenisuutta kyseenalaistavaa logiikkaa pidetään helposti lähtökohtaisesti ei-älyllisenä petturilogiikkana, joka voidaan kumota kädenheilautuksella. Tämä on kovin ahdistava asia.

[Wyrmfang]

Olisi sellainen huomio, että käsitys logiikasta (ja matematiikasta) muuttui ainakin nykyisen länsimaisen maailmankuvan kontekstissa todella radikaalisti 1800-luvulla ns. aksiomatisoinnin myötä. Vasta tällöin logiikasta (ja matematiikasta) tuli täysin formaali järjestelmä, mikä tarkoittaa seuraavaa: tarvitaan määritelmä mitkä merkinnät voidaan ymmärtää lauseiksi, millä säännöillä lauseista seuraa toisia ja muutama lause pohjalle. Koko mahdollinen looginen järjestelmä olisi tarkoitus voida johtaa näistä palikoista. "Hauskaa" on, että nuo aksioomat eivät ole yksikäsitteisiä ja yksi yksinkertaisimpia aksioomajoukkoja normaalissa kouluista tutussa propositiologiikassa esim. on:
[A>[B>A]] (">" tarkoittaa loogista seurausta ja "-" negaatiota)
[A>[B>C]]>[[A>B]>[A>C]]
--A>A
(laitoin tämän esille ainoastaan havainnollistaakseni tiettyä aidosti aksiomaattisiin järjestelmiin sisältyvää epäintuitiivisuutta)

Päädyttiin ristiriitoihin, joista kuuluisa epämuodollinen esimerkki on "valehtelijan paradoksi". Tapahtui tietty vallankumous kun keksittiin, että nämä ristiriidat johtuvat suurelta osin siitä, että tarvitaan erikseen "metakieli", jossa käsitellään "objektikieltä", joka sisältää yksinomaan loogiset merkinnät ja yhdistämis- sekä ymmärtämissäännöt. Sen tarkemmin enää pilkkua hinkkaamatta voidaan sanoa, että tämän jälkeen on ollut absurdia puhua "logiikasta". On satoja logiikoita, mm. moniarvologiikkaa jossa on useampia kuin kaksi totuusarvoa, sumeaa logiikkaa jossa totuusarvot ovat liukuvia jne.

Joku voisi pitää tätä kehitystä täysin yhdentekevänä filosofian kannalta, sillä ihmisen aivokoneisto (se mitä "perinteinen logiikka" ehkä pyrki mallintamaan) toimii kuitenkin niin kuin ennenkin ja uudet järjestelmät ovat jotenkin "epäluonnollisia". Tietyssä mielessä näin varmasti on, mutta minulla on vahva intuitio, että 1800-luvun lopun muutokset logiikassa, matematiikassa ja filosofiassa liittyvät johonkin oikeasti oleelliseen aikakauden muutokseen. Ainakaan käsite "formaali" ei koskaan aikaisemmin historiassa ole todella ollut formaali, ts. pelkkää muotoa. Toisekseen, kaikkein pisimmälle viedyillä sovelluksilla logiikassa ja matematiikassa on suoria sovelluksia viimeisimpään teknologiaan, mikä saattaisi olla avain asiasta syvällisesti kiinnostuneelle henkilölle...

[Insanus]

Kun en saa itseäni sanoiksi, tyydyn lainaamaan lemppariteostani.

THE LOOBY

Only loobies find excellence in these words.
It is thinkable that A is not-A; to reverse this is but to revert to the normal.
Yet by forcing the brain to accept propositions of which one set is absurdity, the other truism, a new function of brain is established.
Vague and mysterious and all indefinite are the contents of this new consciousness; yet they are somehow vital. By use they become luminous.
Unreason becomes Experience.
This lifts the leaden-footed Soul to the Experience of THAT of which Reason is the blasphemy.
But without that Experience these words are the Lies of a Looby.
Yet a Looby to thee, and a Booby to me, a Balassius Ruby to GOD, may be!

(Crowley, The Book of Lies)

[Spirare]

Pohjimmiltaan logiikka perustuu dualismiin: kaikki looginen informaatio on esitettävissä ykkösten ja nollien kombinaatioina. Jos dualismista vielä pienennetään symbolijärjestelmän kokoa ykseyteen, ei voidakaan enää esittää mitään loogista informaatiota. Liekö Wittgenstein tarkoittanut tätä ykseyttä viitatessaan asioihin, joista ei voi puhua.

[Wyrmfang]

Pohjimmiltaan logiikka perustuu dualismiin: kaikki looginen informaatio on esitettävissä ykkösten ja nollien kombinaatioina. Jos dualismista vielä pienennetään symbolijärjestelmän kokoa ykseyteen, ei voidakaan enää esittää mitään loogista informaatiota.

Tämä on muuten mielenkiintoinen huomio.

[Zetekh]

Pohjimmiltaan logiikka perustuu dualismiin: kaikki looginen informaatio on esitettävissä ykkösten ja nollien kombinaatioina. Jos dualismista vielä pienennetään symbolijärjestelmän kokoa ykseyteen, ei voidakaan enää esittää mitään loogista informaatiota. Liekö Wittgenstein tarkoittanut tätä ykseyttä viitatessaan asioihin, joista ei voi puhua.

Indeed! Mahtava huomio, ja tuo toimii aika hyvänä aksioomana myös sille, että "jos kaikki on valmiiksi yhtä, sitä ei voi havaita/kokea/tuntea". Wittgenstein huomiosta olen spekuloinut aika samaa.

"Separate, and see the shape"
- Slipknot ("The Shape").

[Spirare]

Aksioomista puheen ollen, niiden valinnassa pitääkin olla tarkkana. Loogisen päättelyn lähtökohdaksi on tosiaankin valittava (luotava tyhjästä?) jotain lähtöoletuksia joita ei tarvitse sen kummemmin todistella, koska muutoin ajaudutaan loputtomiin kehäpäätelmiin. Eukleides sai rakennettua viiden yksinkertaisen postulaatin ja aksiooman varaan melkoisen katedraalin joka kestää ja jonka varaan on ollut hyvä rakentaa muuta tiedettä. Kuitenkin, kyseenalaistamalla viides postulaatti päädyttiin epäeuklidiseen geometriaan joka puolestaan oli merkittävä paradigmanmuutos tieteenhistoriassa. Epäeuklidista geometriaa tarvitaan mm. pohdittaessa universumin muotoa: http://en.wikipedia.org/wiki/Shape_of_the_Universe

Valituista aksioomista riippuen samanlaista logiikkaa noudattavalla päättelyllä voidaankin päätyä hyvin erilaisiin lopputuloksiin. Esim. taloustieteen teoriat saattaa näyttää sisäisesti hyvin loogiselta, mutta lähtöoletuksilla ei välttämättä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Moraalikysymysten kohdalla sama juttu. Kultainen sääntö lienee eettisenä aksioomana pienin yhteinen nimittäjä kaikille valtauskonnoille ja filosofisille järjestelmille kautta historian. Mutta jos raamatusta tai koraanista poimitaan kirjaimellisesti tulkittua sanaa oman toiminnan pohjaksi niin ollaan heikoilla jäillä. Samoin Aleister Crowleyn lanseeraama "Do what thou wilt" voi väärinymmärrettynä olla melkoisen tuhoisaa.

Einsteinin sanoin:
"Ethical axioms are found and tested not very differently from the axioms of science. Truth is what stands the test of experience."