Seksi, kuolema ja pyhyyden kadottaminen

[Dunwich]

Muistui tässä eräänä iltana mieleeni erääseen vanhempaan BM-yhtyeeseen (muistaakseni Bathoryyn) liittyvä haastattelu, jossa kerrottiin yhtyeelle saapuneen salaperäisiä lähetyksiä, jotka sisälsivät purkeittain multaa ilman minkäänlaista saatekirjettä. Lopulta saapui erään naisen lähettämä viesti, jossa ko. henkilö kertoi purkkien sisältävän hautausmaan multaa, jonka päällä hän oli masturboinut. Sinänsä tuon voisi kuitata pelkkänä tavallista kiihkeämmän fanin edesottamuksena, mutta itse pohdiskelen mielelläni perimmäisiä vaikuttajia näennäisen järjettömän toiminnan takana. Mikä saa jonkun yhdistämään seksin ja kuoleman vietit, jotka ensisilmäyksellä näyttävät täysin ristiriitaisilta? Miksi tämä tapahtuu usein nimenomaan Vasemman Käden Polun yhteydessä - oli kyse sitten keskiaikaisista kuvaelmista, joissa paholaiset toisaalla houkuttelevat kuolevaisia lihallisiin iloihin ja toisaalla taluttavat epätoivoisen kuolemantanssin pyörteisiin tai saman asetelman metafyysisemmistä kuvauksista?

Syy on nähdäkseni VKP:n olemuksessa arkisesta tietoisuudesta kätkettyjen (ja alitajuisesti kaivattujen) asioiden ja ideaalien kuvastajana: se on musta peili, jossa ihminen näkee luontonsa torjutut puolet ja saa mahdollisuuden joko sisäistää ne ja jatkaa matkaansa entistä vahvempana ja ehyempänä tai murtua niiden edessä. Länsimainen yhteiskunta on pakkomielteisesti kieltänyt kristinuskon nousun ajoista asti oman seksuaalisuutensa ja yhtä lailla pakonomaisesti tullut siihen sidotuksi; sama kaksinainen pakkomielle kuoleman kaikkiallista läsnäoloa kohtaan on myöhempi piirre, joka liittyy pitkälti elämän urbanisoitumiseen ja maksimaalisen hyvinvoinnin tavoitteluun. Kuoleman prosessi on siirretty alan ammattilaisille - teurastajille, sairaanhoitajille ja lääkäreille ja kätketty verhon taakse erilleen arkipäivän yhteiskunnasta. Siinä missä keskiajan ihminen kammoksui kuoleman kynnyksellä helvetin ja kiirastulen liekkejä, kammoaa nykyihminen oman hedonistisen sankaritarunsa päättymistä ja rajallisuutensa kohtaamista. Kuolema ja syntymä (johon seksuaalisuus on väistämättä kytköksissä) edustavat ihmisyyden perimmäisiä mysteerejä, joihin lopullisen vastauksen voi saada vain kyseenalaistamisen ja omakohtaisen kokemuksen kautta - molemmat asioita, jotka puistattivat niin entisajan kirkkoisiä kuin turruttautumista tavoittelevaa nyky-yhteiskuntaa.

Pornografia ja yksipuolinen väkivaltaviihde* sekä niiden julkisesti hyväksyttävämmässä (eli tekopyhän tirkistelyn kaapuun kätketyssä) valossa esitetyt muodot osoittavat vain yhteen suuntaan: hylätessään mysteerien perimmäisen henkisen luonteen ja niiden pyhyyden omakohtaisen kokemisen nykyinen länsimainen yhteiskunta, tuo oman sielunsa kuolettanut mekaaninen olento, takertuu yhä pakkomielteisemmin mysteerin ulkoisiin ilmentäjiin. Seksi, kahden sielun dynaaminen kohtaaminen on vääristetty mekaaniseksi suorittamiseksi ja yhä groteskimmiksi kauneusihanteiksi; kuolema, hengellisen alkemian prosessi kohti korkeamman olemassaolon mahdollisuutta on muuttunut pelätyksi ja kartettavaksi päätepisteeksi.

*) Tällä en tarkoita suinkaan kaikkea ns. väkivaltaviihdettä (kauhu- ja toimintaelokuvakulttuuri tekee hyvinkin arvokasta työtä tuodessaan esiin tiettyjä arkkityyppejä ja kokemuksia), vaan nimenomaan pinnallisia julkaisuja, joissa pääasiana on pintapuolinen edeltäjiensä kuvastolla mässäily ja itsetarkoituksellinen shokeeraaminen.


Kannanottoja, jatkomietteitä, omakohtaisia pohdintoja?

[Insanus]

Kannanottoja, jatkomietteitä, omakohtaisia pohdintoja?

Kirjan deadline huomenna, kulkee samoissa aiheissa aika pitkälle, saatanaa ja kuolemaa kansalle-meiningillä. En välitä niinkään siitä mitä 'tylsemmät' sielut tästä tilasta miettivät (="enhän minä sille mitää voi") vaan mahdollisuuksista ehkäistä Pekka-Eric-ilmiöitä pinnallisuuteen vittuuntuneiden keskuudessa.

Kuten täällä on monesti todettu, niin 'äidillinen' suhtautumistapa on se mitä nyt eniten tarvitaan, ei opetusta vaan tilaa oppimiselle, tilaa itselle. On niin pitkä kuilu asian ymmärtävän ja sitä ymmärtämättömän välillä, että on väkivaltaa mennä 'opettamaan ihmisiä' samoin kuin äkänen faija joka pakottaa poikansa pelaamaan jalkapalloa jotta hänen oma lapsuudenunelmansa kävisi todeksi.

Silti, http://www.youtube.com/watch?v=CT9OKJUx31w

[Nefastos]

Mikä saa jonkun yhdistämään seksin ja kuoleman vietit, jotka ensisilmäyksellä näyttävät täysin ristiriitaisilta?

Ne näyttävät siltä vain pintatasolta. Seksi on kuolemaa; kuolema on yhdyntää. Tämä pätee niin hengessä kuin aineessakin (tietenkin; oman todentumisensa eräänä osoituksena...).

Synnymme aineeseen sukupuoliyhteyden seurauksena, ja jo aivan ensimmäiset kosketuksemme maailmasta ovat kosketuksia äidin erogeenisiin alueisiin (syntyminen; imetys). Syntymä on paitsi hengen, myös sikiön tilan kuolema, ja luonnollisella tavalla toteutettuna vieläpä äärimmäisen traumaattinen, vaikka tuo trauma ei jää tietoiseen mieleemme. Vastaavasti ruumiimme kuolema on sen padotuille & pakon edessä yhteen sidotuille energioille valtava vapautuminen, joka vastaa orgastista kokemusta, ellemme sitten itse peloillamme pilaa sitä.

Olisi ehkä liian pitkä sivuaskel ryhtyä pohtimaan tässä, millä tavoin karma toimii siittäessämme & synnyttäessämme lapsia. Lienee kuitenkin kaikille ilmiselvää maalaisjärjen ja/tai okkulttiseen opetukseen tutustumisen kautta, että sidos luonnollisesti on olemassa: nähtäköön tämä kauniina tai vältettävänä tai aivan neutraalina asiana, lastemme kautta (ja/eli lasten ilmaiseman edelleen annetun karmisen latautuneisuuden kautta) me elämme edelleen & pysymme sidoksissa aineen rakenteeseen. Okkultistille joka uskoo reinkarnaatioon (ja henkilökohtaisesti minun on vaikea myöntää okkultismin opettajan statusta kenellekään, joka on epävarma näin perustavanlaatuisesta asiasta, vaikka reinkarnoitumisen laaduista voidaan toki ryhtyä saivartelemaankin & on aina paljon keskusteltu) tämä "syntymä => kuolema" on melko lailla fakta, olimme sitten askeetikkoja tai emme, koska jokaiselle paitsi valaistuneelle tantrikolle tai kontrolliin langenneelle joogille kuolema edustaa mielen muodonmuutosta ja siten - de facto kuolema-syntymä perioditeetin jatkuvuutta.

("Valaistunutta tantrikkoa" ja "kontrolliin langennutta joogia" yhdistää juuri tuo asia, että seksuaalisuus on tavalla tai toisella transsendoitu, & sen kanssa siten myös kuolema. Tämä voi olla vakavasti henkistä kehitystä estävä virhe aivan kuten se voi olla suurenmoinen saavutus.)

Yritykset toteuttaa yksin seksiä tai yksin kuolemaa ovat tuhoon tuomittuja; toisin sanoen sekä profaani hedonismi että yritys jumalallistaa mortifikaation tie sinänsä & ilman tasapainotusta ovat mahdollisia toteuttaa vain tietyn aikaa. Jos ihminen on erittäin sitkeä omassa tavassaan kokea maailmaa, tämä voi toimia kyllä koko elämän ajan & vielä jonkin aikaa sen jälkeenkin, mutta periodinen kääntyminen on tuleva, ja silloin psykologiset rakenteemme pyöräyttävät merkityssisällöt nurin & peilikuvikseen. Tästähän puhuttiin paljon Magna Materissa, jo sen vanhassa laitoksessa. Tätä periodista kääntymistä ei pitäisi pelätä.

"Laya-pisteen näkökulmasta" on vain yksi keskeytyksetön muutostila, luomis- & hävitystila, joka on seksi=kuolema: tämä juuri on Suuri Jumalatar, sanokaamme Kâli. Ja se nojaa paradoksille, koska paradoksin yksittäiset kyljet ovat vain inhimillisten aivojemme tapa yrittää lohkoa kosmoksen rakennetta osiin joita voimme prosessoida. Totuus ei ole koskaan joko-tai, vaan aina sekä-että. Kuolema biologisena tapahtumana on kihisevää elämän prosessia, jossa vain subjektiivinen integriteetti on näennäisesti irtautunut. Syntymä henkisenä tapahtumana on samanlainen hengen tamas-prinsiipin voitto kuin katakombissa pölyisinä lojuvat luut. Ja kuitenkin niillä on myös toinen, ilmiselvä ilmennyksensä samanaikaisesti, ja sen henkinen merkitys on yhtä todellinen & aito.

Myös aito rakkaus Kuolemaan on Eroksen alaista, ja samoin seksuaalisuus on kuoleman hyväksymistä. Nolens volens, as they say.

[Lux]

Syntymä on paitsi hengen, myös sikiön tilan kuolema, ja luonnollisella tavalla toteutettuna vieläpä äärimmäisen traumaattinen, vaikka tuo trauma ei jää tietoiseen mieleemme.

Tästä tuli mieleeni se seikka, kuinka moni (etenkin nainen, ymmärtääkseni) käpertyy "sikiöasentoon" kokiessaan uhkaa, pelkoa, sydänsuruja tai muita vastaavia radikaalilla tavalla epämiellyttäviä tunteita tai negatiivisia kokemuksia. Kyse lienee jonkinlaisesta ruumiin ja psyyken heijastamasta muistumasta ja halusta palata takaisin kohdun turvaan.

Olisi ehkä liian pitkä sivuaskel ryhtyä pohtimaan tässä, millä tavoin karma toimii siittäessämme & synnyttäessämme lapsia. Lienee kuitenkin kaikille ilmiselvää maalaisjärjen ja/tai okkulttiseen opetukseen tutustumisen kautta, että sidos luonnollisesti on olemassa: nähtäköön tämä kauniina tai vältettävänä tai aivan neutraalina asiana, lastemme kautta (ja/eli lasten ilmaiseman edelleen annetun karmisen latautuneisuuden kautta) me elämme edelleen & pysymme sidoksissa aineen rakenteeseen.

Mielenkiintoinen aihealue tosiaan. Naturalisteillahan - kuin myös mm. Laveylla - tämä "lastemme kautta elämme edelleen" on melko yleinen vakaumus, ja sinänsä ihan oikea, mutta on ilmentynyt myös usein varsin huonossa valossa nostattaessaan esille eläin-ihmisen itsekkyyteen ja elämänprinsiipin jatkuvuuden haluun liittyvät seikat aina pakonomaisesta selviytymisen halusta tahdonvallan korostamiseen (mitkä ovat olennaisesti liitoksissa toisiinsa / lähes sama asia). On ihan loogista, että ihmiset, jotka eivät kykene uskomaan re-inkarnaatioon ja karmaan, ja uskovat siis häviävänsä kuolemassa lopullisesti, haluavat "jatkaa itseään" hinnalla millä hyvänsä. Toisaalta taas - mutadis mutandis - näemme saman toistuneen myös esim. sielun pre-eksistenssin kieltävän kristinuskon piirissä, jossa on ajateltu uuden sielun syntyvän jokaisen uuden lapsen myötä ja itse siirryttävän lopulliseen taivasmaailman iloihin kuolemassa. Niin näennäisen eriäviä kuin ateistinen naturalismi ja kristinusko toisistaan ovatkin, niin syvemmälle mentäessä ne ovat aika tiiviisti liitoksissa toisiinsa; kristinusko on ateismin ja mm. rationalistisen edistysuskon todellinen alkuperä, jälkimmäisen edustaessa horisontaalista ja "historistista" vääristymää henkisen evoluution käsitteestä, toisin sanoen "maailma on parannettavissa" -uskoa.

Okkultistilla lainauksesi maininta synnyttää tai tulisi synnyttää valtavan vastuun sekä hyvässä että pahassa. En ihmettele lainkaan ihmisiä, jotka eivät halua työstää uusia olentoja tähän maailmaan. Intentio on tietysti tässäkin se olennaisin seikka, ja kumpaankin vaihtoehtoon (lisääntyminen / lisääntymättömyys) voidaan päätyä sekä epäitsekkäistä että itsekkäistä motiiveista, ja vielä näistäkin on olemassa sekä hyvät että huonot vaihtoehdot.

[Nefastos]

Tästä tuli mieleeni se seikka, kuinka moni (etenkin nainen, ymmärtääkseni) käpertyy "sikiöasentoon" kokiessaan uhkaa, pelkoa, sydänsuruja tai muita vastaavia radikaalilla tavalla epämiellyttäviä tunteita tai negatiivisia kokemuksia. Kyse lienee jonkinlaisesta ruumiin ja psyyken heijastamasta muistumasta ja halusta palata takaisin kohdun turvaan.

Jos tämä koskee enemmän naisia kuin miehiä, niin uskoisin syyn löytyvän ennemminkin siitä että mies ei halua paljastaa haavoittuvuuttaan kuin siitä, etteikö sama regressiivinen malli toistuisi samoin molemmissa sukupuolissa.

Tämä kohdun/sylin turvaan palaaminen on varmasti myös erittäin olennainen, ellei jopa olennaisin syy sille, miksi pornografia & seksuaalikuvasto ylipäänsä vetoaa ihmisiin, etenkin miehiin, voimakkaasti. Maailmassa joka on useimmille hyvin stressaava & tuskallinen etsitään sitä lopullista eheyttä, jota Jumalattaren (= universaalin Äidin) kohtu ilmaisee. Ja tästä löytyy myös selitys sille, minkä vuoksi miehinen seksuaalisuus poikkeaa naisellisesta: koska miehelle seksi & regressio (positiivinen, negatiivinen tai neutraali) liittyvät paljon olennaisemmin yhteen kuin naiselle - jokainen lapsi sukupuolesta riippumatta syntyy äidistä, mutta vain 50% oppii myöhemmin (takautuvasti!) liittämään samoihin konkreettisiin naissymboleihin seksuaalista merkitystä. Tästä seuraa universaali Oidipus-myytti, jonka jopa länsimainen psykologiakin jossain määrin ymmärtää - tosin tajuamatta askensiivista ilmaisua, joka siihen muinaiskansoilla aina on liittynyt. Tätä häpeillään, & asiasta helposti nähdään vain taannuttava puolensa.

On nykyään jo klisee toistaa, että myytin merkityksekkyys on kadotettu; kuitenkin se on avainkohta. Kuten Dunwich sanoi:

Pornografia ja yksipuolinen väkivaltaviihde... osoittavat vain yhteen suuntaan: hylätessään mysteerien perimmäisen henkisen luonteen ja niiden pyhyyden omakohtaisen kokemisen nykyinen länsimainen yhteiskunta, tuo oman sielunsa kuolettanut mekaaninen olento, takertuu yhä pakkomielteisemmin mysteerin ulkoisiin ilmentäjiin.

Mikä on erittäin totta. Jättäisin kyllä itse tuon "vain" pois virkkeestä, sillä asiassa on mielestäni myös muita puolia.

Seksi, kahden sielun dynaaminen kohtaaminen on vääristetty mekaaniseksi suorittamiseksi ja yhä groteskimmiksi kauneusihanteiksi; kuolema, hengellisen alkemian prosessi kohti korkeamman olemassaolon mahdollisuutta on muuttunut pelätyksi ja kartettavaksi päätepisteeksi.

Tämä sen sijaan on kohta, jonka edellisen valossa näkee hieman eri tavoin asiaa lähestyväksi. Pysyt tässä sosiaalisessa kontekstissa (ihmisten kohtaamiset...), kun taas itse näkisin seksin & kuoleman & pyhyyden nimenomaisesti ja ensisijaisesti yksilöiden omakohtaisena kokemuksena. Kauneusihanteiden muuttuminen "yhä groteskimmiksi" ei ole mitenkään nykyajalle tyypillinen ilmiö: voidaan palata vaikkapa paleoliittiselle ajalle saakka, ja löydämme aina "yhä groteskimpia" kauneusihanteita. Kyse ei ole tästä, vaan juuri tuosta yllä lainatusta: että myytin merkityksekkyyden kadottamisen myötä on kadotettu oivallus siitä, että tämä kaikki pitäisi sitoa henkiseen todellisuuteen (& viisaaseen moraaliin, joka muodostaa välttämättömän sillan tuon yhteyden eheänä pitämiseen), ja että ilman tuota sidosta me tulemme pysymään onnettomina.

Mutta onnettomuuden syynä ei ole seksi eikä kuolema, eikä pyhyys tosiasiassa koskaan katoa minnekään. Seksi ja kuolema ovat ainoita mitä meillä on, ne ovat magia ja ne ovat pyhyys, mutta pitää vain ITSE osata kohottaa katseensa & ottaa itse askelia eteenpäin. Positiivinen ylpeys, joka vapauttaa meidät, on juuri siinä että osaamme hymyillä ohi keltaisen lehdistön (ja minkä tahansa median) luoman valmiin mallin, joka on traaginen & riittämätön. Negatiivinen ylpeys, joka yhä sitoo meitä, on vihata tuota rakennetta, sillä me sidomme itsemme vakaasti siihen mitä vihaamme tai halveksimme. Tavallaan, taas paradoksaalisesti, välittämällä liikaa tuosta ulkoisesta kontekstista tulemme kyvyttömiksi tosiasiassa auttamaan ulkoista kontekstia, johon nähden meille hahmottuu vain tuhopolttajan rooli. Askel taaksepäin on usein askel eteenpäin, kun ihminen on oppinut liekehtimään.

Kuolemaan yleisenä teemana tulemme muuten palaamaan antaumuksellisemmin lähitulevaisuudessa, kun Hylätyn Kiven tämänvuotinen numero julkaistaan.

[Lux]

Jos tämä koskee enemmän naisia kuin miehiä, niin uskoisin syyn löytyvän ennemminkin siitä että mies ei halua paljastaa haavoittuvuuttaan kuin siitä, etteikö sama regressiivinen malli toistuisi samoin molemmissa sukupuolissa.

Näin voi olla. Sukupuolipainottuneisuus oli tosiaan täysin oma arvioni, luulisin fetus-ilmiötä ilmenevän myös ainakin herkempien miestenkin parissa.

Kuten pyhä Pythiamme Wikipedia osaa asian ilmaista, kyse on myös hyvästä vitaalielinten suojaamiskeinosta.

Tämä kohdun/sylin turvaan palaaminen on varmasti myös erittäin olennainen, ellei jopa olennaisin syy sille, miksi pornografia & seksuaalikuvasto ylipäänsä vetoaa ihmisiin, etenkin miehiin, voimakkaasti.

Tästä tuli puolestaan mieleeni jokin aika sitten radiosta kuulemani keskustelu, jossa haastateltiin hieman vanhempaa ja kokenutta prostituoitua hänen työstään. Kyseinen nainen kertoi, että hänen ylivoimaisesti yleisin työtehtävänsä on suihinoton, p-panon tai muun hässimisen sijaan se, että yksinäinen, läheisyyttä kaipaava, ujo mieshenkilö haluaa istua naisen sylissä ja tämän silittävän häntä.