Pidätkö itseäsi siis agnostikkona? Tämähän on käytännössä kaiken salatieteellisen maailmankuvan ja henkisen pyrkimyksen vastakohta, jotka molemmat perustuvat sille pohjalle, että totuus / perimmäinen todellisuus nimenomaan on mahdollista tietää ja saavuttaa käytännössä. Kysyvä löytää ja kolkuttavalle avataan jne.Wyrmfang wrote:Uskon itsekin ikuisiin perusperiaatteisiin, väitän vain, että niiden todellisuutta ei voi tietää, mikä on oivallettu vasta suhteellisen hiljattain.
Millä tavoin tämä ikuisten perusperiaatteiden saavuttamattomuus on "oivallettu vasta suhteellisen hiljattain"? Tämä kuulostaa nimittäin tismalleen siltä rationalistisen empirian ja valistuksellisen järjenpalvonnan uskomattomalta typeryydeltä, mikä on repinyt ihmiset henkisiltä juuriltaan ja tappanut heidän sielunsa miekkojen ja kiväärien sijaan kaiken maailman evolutionistisilla latteuksilla ja "edistyksellisillä" karkeuksilla.
Jos syklisten lakien pohjalle perustuviin oppeihin ja lakeihin on yhtään luottaminen (devoluutio, solidifikaatio, dissoluutio, ilmennyksen hiljattainen entrooppinen liike alaspäin), niin pikemminkin pitäisi sanoa että niitä ei voi (yhä useammat) tietää enää ja vielä. Nykyihminen on kaukana jostakin "evoluution huipputuotteesta" tai muusta vastaavasta roskasta, mitä (neo-)darwinistiset huuhailijat ovat järjen harmaissa kammioissaan kehitelleet; pikemminkin olemme joko vanhan syklin taantuneita ja seniilejä vanhuksia ja / tai tulevan syklin kuolaavia ja kaatuilevia pikkulapsia - varmastikin vielä molempia yhtä aikaa.
Tietenkin on hyvä myöntää ja tajuta aidolla nöyryydellä se, että ei itse tiedä tai ole saavuttanut valaistumista / nirvânaa / mokshaa jne., että tämä prosessi ei tapahdu yhden tai useammankaan elämän aikana ja ilman mittavaa kärsimystä / pyrkimystä, ja vaatii myös uskoksi kutsuttua tunnetta sekä intuitiota ("faith is the prerogative of wisdom"), mutta että okkultistiksi itseään kutsuva väittää tiedon, valaistumisen ja vapahtumisen olevan saavuttamattomissa, on jotain todella kummallista ja käsittämätöntä.
Seuraava lainaus on mielestäni yksi parhaista kappaleista, mitä kyseinen herrasmies on ikinä kirjoittanut:
"The sacred and the divine are matters of faith. This is the truth which has been imposed on Europe of late. Our truth is otherwise: it is better to know that we don’t know rather than to believe. In the contemporary mentality, there is a central point at which the attitudes of materialistic science and religion meet: in an identical renunciation, in an identical pessimism, in an identical agnosticism about the spiritual, declared and methodical in one case, veiled in the other. The premise of materialistic science is basically that science—in the sense of real, positive and empirical knowledge—can only subsist in what is physical; and that in the non-physical there can be no science, so that the scientific method neglects it and abandons it, by lack of authority, to belief, to the dull and arbitrary abstractions of philosophy, or to the “exigencies” of sentiment and morality. In addition, religion, insofar as it is focused exclusively on faith and does not admit an esoteric initiatory teaching beyond the profane religion imposed on the masses, or a gnosis beyond pious superstition, ends up with the same renunciation. In fact, one believes only when one does not know and thinks one cannot know. Hence, there is again the same agnosticism of the “positivists” with respect to whatever is not material and gross reality."
- Julius Evola
Ok, tunnet näitä varmaan paremmin kuin minä. Modernista metafysiikasta puhuessani ja Nefastokseen viitatessani tarkoitin sitä, että Nefastoksen ja modernin yo-metafysiikan keskinäinen suhde ei ollut ymmärtääkseni kovin romanttinen ja sopuisa.Wyrmfang wrote:Perinteinen metafysiikka (Platon, Leibniz jne.) on kyllä ihan tuttua myös 7. vuoden filosofian opiskelijalle ja sitä modernia puolta luulisin lukeneeni Nefastosta enemmänkin.