Nihilismi

[Wyrmfang]

en oikein pysty kuvittelemaan sellaista objektiivisesti perusteltua liitosta, jota nihilisti ei pystyisi teoreettisessa keskustelussa napsauttamaan poikki Humen giljotiinilla.

Toki pystyy, toki pystyy. Kyseenalaistan hyödyn & mielekkyyden, en mahdollisuutta. Jopa alaspäisen tien kulkija on oikeassa, omalla tavallaan; kuten jokainen olento. Silti virhe on hirveä.

Sanon & olen koko ajan sanonut, että objektiiviset arvot ovat sellaisiksi todistettavissa, jos ollaan valmiita läpikäymään todistukseen vaadittu prosessi. Tämän subjektiivisen prosessin lopputuloksena saadaan objektiivinen todistus.

Minä olen kyllä näkevinäni ristiriidan tässä. Jos nihilisti pystyy asettamaan kyseenalaiseksi objektivismin teoreettisessa keskustelussa, niin eikö tämä tarkoita, että sitä ei ole todistettu objektiivisesti, vaan subjektiivisesti? Käytännöllinen/subjektiivinen on taas ensisijaista teoreettiseen nähden, minkä tajuamatta (tai paremminkin myöntämättä) jääminen on nihilistin ongelma. Myöskään nihilisti ei tietenkään voi todistaa teoreettisesti nihilismiään todeksi, ja kun siltä itsessään puuttuu käytännöllinen ulottuvuus kokonaan, niin...

Mikä on edelleen yksi filosofinen näkemys, joka voi olla ehdoton ainoastaan käytännöllisesti/subjektiivisesti (jonka omaksumiseen saatetaan kylläkin päätyä moraaliselta pohjalta lähtien välttämättä, mikä ei ole sama asia kuin objektiivisesti todistettu).

Se on objektiivista, se ei vain ole objektiivista kuten sinä "objektiivisen" määrittelet. Tätä yritin jo edellisessä viestissä sanoa.

Objektiivisen tavallinen määritelmä ei ole ihan minun keksimä... Toistetaan nyt vielä varmuuden vuoksi, että käytännöllinen todistus on kyllä varma ja universaali, mutta ei teoreettisesti todistettu. Teoreettinen todistus ei toisi siihen mitään lisää; päinvastoin jos asia on teoreettisesti todistettu, se on kuitenkin periaatteessa epäiltävissä, kun taas käytännöllinen subjektiivinen todistus on apodiktisen varma.

Tai toisella tavalla: teoreettinen todistus edellyttää subjektin ja objektin eroa, minkä käytännöllinen todistus kieltää.

Kuitenkin kuilu on olemassa, enkä ole missään vaiheessa yrittänyt väittää, etteikö sitä olisi. Ellei sitä olisi, ei myöskään olisi mitään syytä kritisoida kâma manaksen omaa "hybristä" siitä, että se haluaa viimeisen sanan kaikessa. Se ei voi saada sitä. Mikä ei avaudu, pysyy suljettuna, vaikka se tekisi ulkopuolelle jäävästä todellisuudesta - tai itse avautumisen prosessista - minkälaisia loogisia päättelyketjuja tahansa.

Kuilu on käsittääkseni siinä, miten tahto asettaa käytännöllisen ja teoreettisen toisiinsa nähden.

Jää epäselväksi, mihin viittaat tässä kâma manas ajattelulla. Mikäli minun esittämääni kantaan, niin ainakaan kiistämiseni teoreettisen todistuksen antamiseen perimmäisiin kysymyksiin ei ole varsinaisesti kylmän päättelyketjun vaan enemmänkin intuition tulosta.

Itse olen käsittänyt niin, että kâma manas ajattelu tarkoittaa teoreettisen ajattelun (oli se sitten reduktionistista materialismia tai uskonnollisen opin järjestelmä) pitämistä etualalla. Ja kun se ei kanna tietyn rajan yli, julistetaan, että tuon rajan toisella puolelle ei voi mennä millään tavalla. Sen sijaan jos ihminen asettaa tahtoaan ohjaavaksi erityisesti moraalissa ilmenevän käytännöllisen tiedon, se poistaa koko teoreettiset ongelmanasettelut (mikä ei tietenkään tapahdu täydellisesti ajallisesti ja heti, jos koskaan).

Teoreettisen ja käytännöllisen periaatteen täytyy tietenkin yhtyä jossain, mutta väittää, että pystyy ikään kuin ulkopuolelta näkemään ja teoreettisesti todistamaan tuon yhtymäkohdan, on minun uskoakseni hybristä.

[Nefastos]

Armoa, ystäväni! Mitä haluat minun sanovan?

Että todellisia arvoja ei ole olemassa, vaan vain ihmisen itselleen luomia, jotka siis voivat olla mitä tahansa (koska objektiivista arvomittatikkua ei ole)? En voi hyväksyä.

Että ei ole olemassa eroa analyyttisen älyn (kâma manas) & ykseys-aistiin liittyneen älyn (manas) välillä? En voi hyväksyä.

Että nämä ovat olemassa, mutta jälkimmäistä ei ole mitään syytä pyrkiä liittämään jälkimmäiseen? En voi hyväksyä.

Että yleisesti hyväksytty objektiivisen määritelmä on objektiivisesti (sic) todenmukaisempi kuin se, minkä minä yllä esitin? En voi hyväksyä.

Että kaikesta mitä sanon, löytyy jonkinlainen kohta minkä voi niin halutessaan käsittää aukoksi "buddhi-manas-ajattelun" paremmuuden väitteessä? Voin helposti hyväksyä.

Jahkaamme nyt samaa asiaa yhä edelleen, koska kumpikaan ei halua hyväksyä toisen todisteluperusteiden paremmuutta. Tästä voi aivan yhtä hyvin vetää kaksi johtopäätöstä: Nihilistin ajatuksen siitä, että jokainen elää ikuisesti omalla eristetyllä saarellaan ilman mitään mahdollisuutta todella osallistua todellisuuteen; tai yhtä hyvin oman väitteeni, että tavassa käyttää älyn instrumentteja on sallittava mullistus, jopa etsittävä sitä.

En halua että muutatte mieltänne koska olen eri mieltä. Olen vain halunnut esittää, kuinka & miksi olen eri mieltä. Enkä halua katkaista hyvää väittelyä, jos tässä oikeasti on vielä jotain saatavissa, mutta kun jokainen uusi viestini on vain jo sanotun toistamista eri sanoilla & erilaisilla vertauksilla, se ehkei enää ole hyödyllistä.

[Wyrmfang]

Että todellisia arvoja ei ole olemassa, vaan vain ihmisen itselleen luomia, jotka siis voivat olla mitä tahansa (koska objektiivista arvomittatikkua ei ole)?

Että objektiivisten arvojen olemassaoloa ei voi todistaa objektiivisesti. Mutta eikö itse asiassa kantilaisuus ole lähempänä okkultismin käsitystä etiikasta kuin arvo-objektivismi? Arvo-objektivismin mukaan maailmassa itsessään on arvo-ominaisuuksia (mistä ainakin luontevasti seuraa ajatus, että näiden toteutuminen keinoista riippumatta on hyvä), kun taas kantilaisuus käsittää hyvän yksinomaan tahdon periaatteeseen liittyvänä. Vai samaistitko vain objektiivisuuden ja universaalisuuden? Voi vaikuttaa tässä hetkessä monille pilkunviilaamiselta, mutta liittyy kyllä ihan oikeisiin kysymyksiin.

Että ei ole olemassa eroa analyyttisen älyn (kâma manas) & ykseys-aistiin liittyneen älyn (manas) välillä? En voi hyväksyä.

Että nämä ovat olemassa, mutta jälkimmäistä ei ole mitään syytä pyrkiä liittämään jälkimmäiseen? En voi hyväksyä.

En kai ainakaan minä ole väittänyt mitään tänne päinkään. Tosin en ole varma olenko lopulta ymmärtänyt nuo käsitteet oikein, ja siitä ajattelin aloittaa uuden topikin.

Että yleisesti hyväksytty objektiivisen määritelmä on objektiivisesti (sic) todenmukaisempi kuin se, minkä minä yllä esitin?

Ei kokonaisvaltaiseen totuuteen johtava tai parempi, mutta se mitä objektiivisuudella tarkoitetaan. Tietyt totuudet ovat totuuksia sitä suuremmalla syyllä, että ne eivät ole objektiivisesti todistettavissa. Jos haluat muuttaa objektiivisen merkitystä sinun täytyisi heti alkuun nyt ainakin vastata seuraavaan: eikö objektiivisuus viittaa siihen, että on subjektista erillisiä objekteja, joiden luonteesta otetaan selvää? Näinhän ei ole muodottomien totuuksien tapauksessa.

Esimerkiksi näissä kohdissa mielestäni hyväksyt sen, mitä olen väittänyt, eli että perimmäisten kysymysten vastaukset eivät voi olla objektiivisesti vaan subjektiivisesti todistettuja (ja että objektiivisuudella ei ole itsessään mitään arvoa, vaan se saa merkityksensä subjektiivis-käytännölliseltä).

Korostetaan nyt varulta vielä kaikkia ajatellen, että subjektiivisuus ei tässä tarkoita mielivaltaisuutta, partikulaarisuutta tai erillisyyttä, vaan yksilön tietoisuuden välittömyyttä analyyttisen välillisyyden sijaan. Eikä käytännöllinen tarkoita empiiris-konkreettista, vaan tahtoa määrittävää.

Että kaikesta mitä sanon, löytyy jonkinlainen kohta minkä voi niin halutessaan käsittää aukoksi "buddhi-manas-ajattelun" paremmuuden väitteessä? Voin helposti hyväksyä.

en oikein pysty kuvittelemaan sellaista objektiivisesti perusteltua liitosta, jota nihilisti ei pystyisi teoreettisessa keskustelussa napsauttamaan poikki Humen giljotiinilla.

Toki pystyy, toki pystyy. Kyseenalaistan hyödyn & mielekkyyden, en mahdollisuutta. Jopa alaspäisen tien kulkija on oikeassa, omalla tavallaan; kuten jokainen olento. Silti virhe on hirveä.

Toisin sanoen emme voi sanoa, että nihilistin kanta olisi teoreettisessa mielessä ristiriitainen ja siis todistettavissa objektiivisesti vääräksi. Sen sijaan rehellisesti kaikkia sielunkykyjään käyttämällä ihminen löytää todistuksia, jotka eivät ole täydellisesti puettavissa argumenteiksi, ja eivät siten kuulu julkisesti kommunikoitavan (objektiivisen) piiriin.

Jahkaamme nyt samaa asiaa yhä edelleen, koska kumpikaan ei halua hyväksyä toisen todisteluperusteiden paremmuutta. Tästä voi aivan yhtä hyvin vetää kaksi johtopäätöstä: Nihilistin ajatuksen siitä, että jokainen elää ikuisesti omalla eristetyllä saarellaan ilman mitään mahdollisuutta todella osallistua todellisuuteen; tai yhtä hyvin oman väitteeni, että tavassa käyttää älyn instrumentteja on sallittava mullistus, jopa etsittävä sitä.

Älyn mullistukseen uskon (tai ainakin toivon) minäkin, kaukaisessa tulevaisuudessa. Onhan ihmisen ajattelukapasiteetti muuttunut hieman jo suhteellisen pienessäkin ajassa, esim. vielä antiikin aikaan nykyistä tahdonvapauden ongelmaa ei yksinkertaisesti vielä ollut.

Sen sijaan tässä hetkessä meidän täytyy antaa tieteuskovaisille, nihilismille jne. se, mikä niille kuuluu; mahdollisuus tehdä (käytännöllisesti) järjetön valinta puolustaa sellaista teoreettista kantaa, joka on vastoin ihmisen omaa sisintä. Subjektiivista oivallusta ei voida pakottaa ulkoapäin ja alentuvan retoriikan käyttäminen kovimmissa kysymyksissä ei ole etumme, eikä kenenkään edun mukaista.

Jos tämä ei tällä tosiaan ratkea, voi olla hyvä jättää tällä erää tähän. Koen itse tämän melko vastenmieliseksi koska joudun ottamaan roolin, jossa paitsi saan monien silmissä väärän leiman, ajan myös itseäni riskivyöhykkeelle ("kuilu tuijottaa takaisin").

[Nefastos]

Mutta eikö itse asiassa kantilaisuus ole lähempänä okkultismin käsitystä etiikasta kuin arvo-objektivismi?

Okkultismi sinänsä ei ole sen enempää kantilaista kuin ei-kantilaista. Sen sijaan tietyssä vaiheessa okkultisti - tai ihminen yleensä - joutuu kyllä olemaan kantilainen. Se ei kuitenkaan ole mitenkään arvo-objektivismia vastaan: kantilainen lähestymistapa vaaditaan kuilun ylittämiseen, mutta kuilun toisella puolen on toinen maailma. (En tarkoita dualistisesti, vaan päin vastoin dualismin lopettavassa mielessä.) Tuo maailma on arvojen maailma, & kuitenkin se on yhteinen.

objektiivisten arvojen olemassaoloa ei voi todistaa objektiivisesti.

Et ole kumonnut esittämääni analogiaa silmän evoluutiosta. Missä kulkee objektiivisen objektiivinen raja? Miksi monilukuisten okkultistien liki-identtisesti jakama havaintotapa ei ole objektiivista filosofisessa mielessä, mutta syntymästään saakka sokealta puuttuva näkökyky on?

Huomaa, että sanon "filosofisessa mielessä", sillä nythän me olemme filosofian alueella. Emme puhu siitä maailmasta, jota tiede tutkii kâma manaksella, vaan sitä, onko olemassa yhteistä jalansijaa tuon alueen ulkopuolella. Että tiede saa määritellä objektiivisuuden millä tavalla tahansa alueella jonka se on jo itse itselleen määritellyt on kehässä kulkeva itsestäänselvyys.

tässä hetkessä meidän täytyy antaa tieteuskovaisille, nihilismille jne. se, mikä niille kuuluu; mahdollisuus tehdä (käytännöllisesti) järjetön valinta puolustaa sellaista teoreettista kantaa, joka on vastoin ihmisen omaa sisintä.

Minä en sitä onneksi voi keneltäkään kieltää, vaikka haluaisinkin. Sen sijaan koen velvollisuudekseni antaa virikkeitä vastakkaisen teoreettisen kannan valitsemiseen, koska näen tuolla valinnalla olevan positiivisempia vaikutuksia tähän jaettuun maailmanrakenteeseen.

[Wyrmfang]

Mutta eikö itse asiassa kantilaisuus ole lähempänä okkultismin käsitystä etiikasta kuin arvo-objektivismi?

Okkultismi sinänsä ei ole sen enempää kantilaista kuin ei-kantilaista. Sen sijaan tietyssä vaiheessa okkultisti - tai ihminen yleensä - joutuu kyllä olemaan kantilainen. Se ei kuitenkaan ole mitenkään arvo-objektivismia vastaan: kantilainen lähestymistapa vaaditaan kuilun ylittämiseen, mutta kuilun toisella puolen on toinen maailma. (En tarkoita dualistisesti, vaan päin vastoin dualismin lopettavassa mielessä.) Tuo maailma on arvojen maailma, & kuitenkin se on yhteinen.

Eivät toki poissulje ja objektivismi tulee Kantillakin lopuksi mukaan käytännöllisesti välttämättömänä teoriana. Mutta sen teoreettinen todistaminen on toinen asia. Vain jos se otetaan teoreettisesti todistettuna, seuraa tuo mainitsemani ongelma.

objektiivisten arvojen olemassaoloa ei voi todistaa objektiivisesti.

Et ole kumonnut esittämääni analogiaa silmän evoluutiosta. Missä kulkee objektiivisen objektiivinen raja? Miksi monilukuisten okkultistien liki-identtisesti jakama havaintotapa ei ole objektiivista filosofisessa mielessä, mutta syntymästään saakka sokealta puuttuva näkökyky on?

Enhän minä ole vastustamassa tätä näkemystä (päinvastoin, vaikka aika ajoin olen skeptisempi), vaan sen pitämistä teoreettisesti varmaksi todistettuna, miksi minun pitäisi siis kumota analogiaa? Analogia ei kuitenkaan todista mitään (niitä käyttävät monet materialistitkin), vaikka onkin hyödyllinen okkultistisen näkemyksen esilletuonnissa.

Jos nyt kuitenkin puolustaisin skeptikkoa, niin näköaistimukset ovat varmasti kiistattomammin yhteisiä kuin okkultistien yliaistilliset havainnot. Taustalla oleva maailmankuva ei vaikuta siihen, miten fyysisesti näemme. Sen sijaan jo näköaistimusten tulkintaankin vaikuttaa suggestio todella voimakkaasti. Viime aikoina on alettu vallankumouksellisesti uudistaa kuulustelumenetelmiä, kun psykologit todistivat, että useissa tapauksissa ihminen saadaan jälkikäteen tietoisesti tai tiedostamatta manipuloiden ajattelemaan nähneensä vähän mitä tahansa.

tässä hetkessä meidän täytyy antaa tieteuskovaisille, nihilismille jne. se, mikä niille kuuluu; mahdollisuus tehdä (käytännöllisesti) järjetön valinta puolustaa sellaista teoreettista kantaa, joka on vastoin ihmisen omaa sisintä.

Minä en sitä onneksi voi keneltäkään kieltää, vaikka haluaisinkin. Sen sijaan koen velvollisuudekseni antaa virikkeitä vastakkaisen teoreettisen kannan valitsemiseen, koska näen tuolla valinnalla olevan positiivisempia vaikutuksia tähän jaettuun maailmanrakenteeseen.

Näinhän minäkin yleisesti ottaen näen, poikkeuksiakin tosin mielestäni on (kuten on aiemmin todettu, myös ulkokohtaisesti okkultisti voi käytännössä toimia täysin vastoin oppinsa todellista henkeä, enkä sanoisi että tämä on hirvittävän harvinaistakaan).

EDIT:Viimeinen saattaa jäädä helposti epäselväksi. Miten teoreettisesti materialistinen näkemys voi edesauttaa aidosti okkultistista pyrkimystä? Ainakin ns. passiivisesti vihaisilla miehillä näin voi olla. "Henkisellä" näkemyksellä on helppo ruokkia ylemmyyden tunnetta sekä passiivisuutta tässä elämässä toimimista kohtaan ("kaikki tapahtuu kuitenkin niin kuin pitää"). Tällöin voi olla hyödyksi ottaa ohjenuoraksi nietzscheläinen "olet oman elämäsi herra, eikä kukaan muu sinua auta kuin korkeintaan sattumanvaraisesti" asenne. Jos syvemmällä tasolla on oivallettu okkultismin käytännöllisiä totuuksia, tämä ei voi tehdä vahinkoa.

[Nefastos]

Jos nyt kuitenkin puolustaisin skeptikkoa, niin näköaistimukset ovat varmasti kiistattomammin yhteisiä kuin okkultistien yliaistilliset havainnot.

Ei kelpaa filosofiseksi todisteeksi. Jos valitsemme tällaisen suunnan, olemme jättäneet analyyttisen älyn taaksemme & alkaneet nojata "luultaviin todennäköisyyksiin", joilla ajatuksia ei perusteta muuhun kuin jonkinlaiseen demokraattisen yhteismuminan (joka sekin on valittu omalla otannalla, jättämällä etukäteen pois suurimmat filosofit & uskonnolliset uudistajat) todistavuuteen.

Enhän minä ole vastustamassa tätä näkemystä (päinvastoin, vaikka aika ajoin olen skeptisempi), vaan sen pitämistä teoreettisesti varmaksi todistettuna, miksi minun pitäisi siis kumota analogiaa? Analogia ei kuitenkaan todista mitään (niitä käyttävät monet materialistitkin), vaikka onkin hyödyllinen okkultistisen näkemyksen esilletuonnissa.

Analogiani & sen todiste oli: Se mikä meille nyt on objektiivista ei ole aina ollut - ei edes nykyäänkään ole kaikille - objektiivista.

Siten väite siitä, että on olemassa sellainen asia kuin objektiivisuus sinänsä, ja että yhteisiä arvoja havaitseva (kuten se väittää) buddhi-manas ei ole osallinen tuohon objektiivisuuteen, jää väitteen esittäjän todistettavaksi. Muutoin joudumme tähän: Eivät ainoastaan arvot, vaan koko kosmos on subjektiivista. Nihilismi siis nielaisee itsensä.

Mikä voidaan kokea humoristiseksi on, että jos puolestaan valitset(te) tämän, niin silloin olemme hyvin pitkälle samaa mieltä. Sillä antimaterialistina en itse usko mihinkään mielen ulkoiseen objektiivisuuteen, joskin uskon että tämä mieli on väistämättä ytimeltään jumalallinen & kaikki muu kuin tuo ydin on sen projisoitumaa itselleen. Erimielisyys tulee vasta siitä, jos ajattelet(te) että on olemassa "objektiivisesti objektiivisia" yhtäältä ja "objektiivisesti subjektiivisia" asioita toisaalta. Tätä dualismia en hyväksy lopulliseksi vaan ainoastaan näennäiseksi totuudeksi, joka on ylitettävissä.

[Wyrmfang]

Erimielisyys tulee vasta siitä, jos ajattelet(te) että on olemassa "objektiivisesti objektiivisia" yhtäältä ja "objektiivisesti subjektiivisia" asioita toisaalta. Tätä dualismia en hyväksy lopulliseksi vaan ainoastaan näennäiseksi totuudeksi, joka on ylitettävissä.

Enhän minäkään sanonut, että se on lopullinen totuus (se olisi agnostisimia), vaan jopa olen väittänyt, että ylittämisen mahdollisuus on käytännöllisesti välttämätöntä "olettaa" (sitaatit siksi, että kyseessä ei ole matemaattisen postulaatin kaltainen random oletus, vaan ihmisen mielen välttämätön periaate). Sen sijaan, jos asia on objektiivisesti todistettu, sehän tarkoittaa että kuilu on ylitetty (koska prosessi oli subjektiivinen ja vasta sen tulos objektiivinen), ja mitään dualismia ei enää ole jäljellä?

[Nefastos]

Enhän minäkään sanonut, että se on lopullinen totuus (se olisi agnostisimia), vaan jopa olen väittänyt, että ylittämisen mahdollisuus on käytännöllisesti välttämätöntä "olettaa" (sitaatit siksi, että kyseessä ei ole matemaattisen postulaatin kaltainen random oletus, vaan ihmisen mielen välttämätön periaate).

Olemme siis samaa mieltä. Ymmärtääkseni myös tässä:

Sen sijaan, jos asia on objektiivisesti todistettu, sehän tarkoittaa että kuilu on ylitetty (koska prosessi oli subjektiivinen ja vasta sen tulos objektiivinen), ja mitään dualismia ei enää ole jäljellä?

Mikä tahansa asia on objektiivisesti todistettu niille joille se on objektiivisesti todistettu, & todistamatta niille joille sitä ei ole todistettu. Tämähän pätee niin "siellä" kuin "täällä", jos haluamme tarkastella maailmaa kuilun kahtia jakamana.

Nihilismi väittää, että arvot eivät ole objektiivisiksi osoitettavissa. Minä taas vastaan tähän että 1) ne voivat olla tai, jos asetetaan rajoja sille mitä "objektiivinen todistus" saa olla, joko 2a) todisteet ovat mielivaltaisesti kehäpäätelmän rajaamia tai 2b) mitään ei koskaan voi osoittaa objektiivisesti objektiiviseksi.

[Wyrmfang]

Enhän minäkään sanonut, että se on lopullinen totuus (se olisi agnostisimia), vaan jopa olen väittänyt, että ylittämisen mahdollisuus on käytännöllisesti välttämätöntä "olettaa" (sitaatit siksi, että kyseessä ei ole matemaattisen postulaatin kaltainen random oletus, vaan ihmisen mielen välttämätön periaate).

Olemme siis samaa mieltä.

Pidän kuitenkin oleellisena (jos joku asiaa teoreettiselta kannalta haluaa korostaa), että tämä ei ole objektiivista tietoa.

Ymmärtääkseni myös tässä:

Sen sijaan, jos asia on objektiivisesti todistettu, sehän tarkoittaa että kuilu on ylitetty (koska prosessi oli subjektiivinen ja vasta sen tulos objektiivinen), ja mitään dualismia ei enää ole jäljellä?

Mikä tahansa asia on objektiivisesti todistettu niille joille se on objektiivisesti todistettu, & todistamatta niille joille sitä ei ole todistettu. Tämähän pätee niin "siellä" kuin "täällä", jos haluamme tarkastella maailmaa kuilun kahtia jakamana.

Nihilismi väittää, että arvot eivät ole objektiivisiksi osoitettavissa. Minä taas vastaan tähän että 1) ne voivat olla tai, jos asetetaan rajoja sille mitä "objektiivinen todistus" saa olla, joko 2a) todisteet ovat mielivaltaisesti kehäpäätelmän rajaamia tai 2b) mitään ei koskaan voi osoittaa objektiivisesti objektiiviseksi.

Niin, siis tarkoitin kysyä, että jos asia on jo objektiivisesti todistettu, onko sitten mitään kehitystä enää, paitsi saattaa massoja kohti tätä? Ts. onko AT:n perusvaatimuksissa mainittu skeptisyys ainoastaan aloittelijan väline, jonka voi jossain vaiheessa heittää pois? Subjektiivis-käytännöllisessä mielessähän näin on tavallaan minunkin mukaan, joskin tätäkin prosessia täytyy ajallisessa maailmassa käydä läpi aina uudelleen.

[Lux]

Ts. onko AT:n perusvaatimuksissa mainittu skeptisyys ainoastaan aloittelijan väline, jonka voi jossain vaiheessa heittää pois?

Vastaan omasta puolestani tähän mielenkiintoiseen ja tärkeään kysymykseen: Kyllä ja ei. Omakohtaisesti skeptisyydestä on kyettävä luopumaan ainakin subjektiivisesti ja ajoittain, ja "vain hypättävä". Tämä on mm. odinistisen ekstaasin yksi merkityksistä, jolla tietoa yli-aistillisista ja "yli-luonnollisista" asioista saadaan: ekstaasi = exit of stasis, poistuminen "itsestä Itseen", persoonan subjektiivisuuden ylittäminen.

Skeptisyys - huom. myös skeptisyyttä itseään kohtaan - pysyy kyllä mukana sekä subjektiivisesti että objektiivisesti, mutta ei määrittävässä osassa vaan täysin neutraalina loogisena instrumenttina ja portinvartijana, minkä läpi ja kautta kaikki subjektiiviset tuntemukset ja niin aistilliset kuin yli-aistillisetkin havainnot viedään ja tulee viedä. Kylmä järki ja rationaalisuus (kâma-manas) on täydellinen instrumentti ja hyvä palvelija, mutta huono isäntä.

"Ego-Saatana parka, häviäjä virkansa puolesta! Mutta mikä teräksinen katsanto!"

- Johannes Nefastos, Käsittämättömiä Kirjoituksia