Nihilismi

[Lux]

Jos puhutaan okkultistisesta maailmankuvasta ylipäätään, niin uskoisin itsekin tämän olevan yksi oleellinen tekijä, miksi tietyt ihmiset eivät siihen todellisesti syvenny. Aivan ylivoimaisesti suurimman osan kohdalla (mukaanlukien myös tai ehkä jopa ennen kaikkea älykkäät ihmiset) kyse on kuitenkin siitä, että vaadittava abstrakti äly ei ole aktiivinen, eikä siten ole ylipäätään mahdollista ymmärtää mistä on kyse.

Liiallisesti korostunut älykkyys - "ylemmässä" merkityksessään "intellektuelismi", kuin myöskin "alemmassa" merkityksessään insinöörimäinen kylmä logiikka - voivat tosiaan olla molemmat merkittäviä esteitä esoterian ja henkisen tien tavoitteiden ja perustavien tekijöiden ymmärtämiselle (joka tulee sanasta ympyröidä --> vishuddhi -chakra, korkeampi manas, platoninen harmoninen ja varautumaton muoto kulmikkaan ja varautuneen järjen sijaan).

Sen sijaan sanoisin, että tällöin kyse ei ole abstraktin älyn ei-aktiivisuudesta, vaan pikemminkin päinvastoin: kyse on todennäköisemmin näennäisen naiivin symbolisen ymmärryksen puutteesta, mikä esiintyy "älyköissä" usein myös negatiivisena luonnosta irtaantumisena ja siten myös anima mundin täydellisen symbolikielen ymmärtämättömyytenä.

Salatieteilijäksi tullakseen ihmisellä tulee olla todennäköisesti sekä teoreettista että käytännöllistä tietoa kuin myöskin riittävän pitkälle kehittynyt alempi looginen ajattelykyky ("alempi" tässä yksinkertaisesti hierarkkisessa merkityksessään) ja persoonallinen luonne, jotka ovat toisiinsa olennaisesti liitoksissa; siltikin lukukyvytön, mutta avoimella mielellä, luonnollisella ymmärryskyvyllä ja terveellä elämänasenteella varustettu ihminen omaa todennäköisesti paremmat edellytykset opetuslapseksi ja vihityksikin tulemiseen kuin korkeakoulun professori, jonka pää on täynnä muilta opittua tietoa ja akateemista älyllistä ähkyä. Siihen on hyvät syynsä, miksi Jeesus keräsi opetuslapsikseen suhteellisen yksinkertaisia kalastajia eikä korkeasti oppineita - ja itse asiassa useimmiten pikemminkin sätti jälkimmäisiä.

Kuitenkin nyt tässä yhteydessä en näe alkuunkaan, millä tavalla henkilön kohdalla, jonka elämää ohjaavat okkultistiset periaatteet, mutta joka ei usko löytyvän neutraalia keinoa todistaa omaa maailmankuvaansa objektiivisesti todeksi, on kyse mistään pelosta. Kaikki se, mitä voisi pelätä, kohdataan yhtä lailla tällöinkin, vaikka skeptikon kanssa keskustellessa voikin myöntää, että ei ole ehdottoman varmasti oikeassa.

Olet oikeassa, enkä oikeastaan peräänkuuluttanutkaan viestissäni kykyä todistaa vakaumuksensa objektiivinen totuus niinkään kuin olla itse siitä vakuuttunut ja edetä sekä toimia sen mukaan muiden ihmisten mahdollisesta ymmärtämättömyydestä huolimatta; konsensuksen ja ryhmän mukana on todella helppoa mennä, vaikka olisikin sisässään eri mieltä, ja tämä on todennäköisesti se syy miksi moni ei uskalla hypätä oman epäilyksensä kuilun ylitse, eikä näin ollen omaa myöskään valmiuksia esoteristiksi. Jumalat eivät pidä pelkureista eikä jumalia (kosmisia ja ylikosmisia, numeeneja, immanentin transsendentteja voimia) huijata huulten puheilla tai näennäisyyksillä, vaikka nämä vaikuttaisivatkin ulkoisesti rohkeilta.

Vastaus Nomadin yllä mainitsemaan pulmaan siitä, että "voiko jumalat olla väärässä ja miksi heitä tulisi seurata" löytyy mielestäni siitä seikasta, että kosmoksen ja universumin Tahto on viime kädessä ainoa todellinen Tahto ja näin ollen myös ihmisen ja jokaisen yksilön todellinen Tahto. Ihmisellä on toki tietty tahdonvapauden marginaali käydä kosmoksen suunnitelmaa ja maailmanprosessin telosta vastaan (mikä edellyttää "egon solmujen ja punosten avaamista"), mutta tietystä ylevästä titaanisuudestaan ja aatteen sankaruudestaan huolimatta tämä on käytännössä yhtä järkevää kuin on ottaa velkaa tuhannen prosentin korolla --> alaspäin johtava tie.

[Nefastos]

Mikä sitten voi todistaa? Tietysti intuitio, käytännöllinen järki (Kantin käsitteenä), uskonnollinen kokemus, millä nimellä tätä subjektiivista varmuutta sitten kutsutaankaan. Minusta sekä sinulla että etenkin Luxilla on kuitenkin vähintäänkin sellaista retoriikkaa, että asia voitaisiin todistaa objektiivisesti varmaksi.

"Objektiivisen" ja "todistuksen" merkityssisällöt muuttuvat kâma-manaksen ja (buddhi-)manaksen rajalla. Kun tullaan minkä tahansa idean metatasolle, huomataan miten jo itse peruskäsitteitä itse asiassa on assosioitu ja ladattu arvoilla koko matkan ajan. Siis myös näitä objektiivisuuden ja todistettavuuden kriteerejä (!).

Jos halutaan, voidaan nyt sanoa buddhalaisittain, että buddhisessa tilassa arvottaminen totaalisesti lakkaa. Kuitenkin myös tämä on harhaanjohtavaa, kuten näemme siitä mainitsemastani esimerkistä, että Buddha edelleen - ja par excellence - opetti ihmisille moraalia. Pikemminkin kyse on siitä, että tuolla tasolla subjektiiviset arvot kohtaavat objektiiviset arvot, toisin sanoen numeenin käsityksen joksikin tulemisesta eli evoluutiosta sanan kokonaisvaltaisimmassa merkityksessä. Vääntynyt oktaedri on suoristettu, fra Luxin kuvion kautta tarkasteltuna.

Eikö olisi helpompaa puhdistaa sanan usko merkitystä kuin muokata tiedon merkitystä täysin omaksi filosofiseksi käsitteeksi...

Sehän on mielipidekysymys. Molempia varmasti tarvitaan, ja on hyvä jos eri ihmiset tekevät erilaista työtä. Minä puolestani koen asian niin, että irrationaalisuuden korostaminen - se, että saman tien korostetaan uskonhypyn merkitystä niillekin, jotka vielä ovat kaukana koko problematiikasta - päin vastoin veisi meitä taaksepäin kohti kristillisen ajan ongelmia uskosta. Mutta en toki sano että se olisi koko totuus; elät ehkä sellaisessa tieteellis-filosofisessa ilmapiirissä joka hyötyy paremmin toisentyyppisestä ilmaisusta.

[Wyrmfang]

Mikä sitten voi todistaa? Tietysti intuitio, käytännöllinen järki (Kantin käsitteenä), uskonnollinen kokemus, millä nimellä tätä subjektiivista varmuutta sitten kutsutaankaan. Minusta sekä sinulla että etenkin Luxilla on kuitenkin vähintäänkin sellaista retoriikkaa, että asia voitaisiin todistaa objektiivisesti varmaksi.

"Objektiivisen" ja "todistuksen" merkityssisällöt muuttuvat kâma-manaksen ja (buddhi-)manaksen rajalla. Kun tullaan minkä tahansa idean metatasolle, huomataan miten jo itse peruskäsitteitä itse asiassa on assosioitu ja ladattu arvoilla koko matkan ajan. Siis myös näitä objektiivisuuden ja todistettavuuden kriteerejä (!).

Mikä on edelleen yksi filosofinen näkemys, joka voi olla ehdoton ainoastaan käytännöllisesti/subjektiivisesti (jonka omaksumiseen saatetaan kylläkin päätyä moraaliselta pohjalta lähtien välttämättä, mikä ei ole sama asia kuin objektiivisesti todistettu).

Eikö olisi helpompaa puhdistaa sanan usko merkitystä kuin muokata tiedon merkitystä täysin omaksi filosofiseksi käsitteeksi...

Sehän on mielipidekysymys. Molempia varmasti tarvitaan, ja on hyvä jos eri ihmiset tekevät erilaista työtä. Minä puolestani koen asian niin, että irrationaalisuuden korostaminen - se, että saman tien korostetaan uskonhypyn merkitystä niillekin, jotka vielä ovat kaukana koko problematiikasta - päin vastoin veisi meitä taaksepäin kohti kristillisen ajan ongelmia uskosta. Mutta en toki sano että se olisi koko totuus; elät ehkä sellaisessa tieteellis-filosofisessa ilmapiirissä joka hyötyy paremmin toisentyyppisestä ilmaisusta.

Tuskin nyt sentään pelkkä mielipidekysymys, vaikka raja on tietysti liukuva. Uskonhyppy ei ehkä ole terminä ylipäätään kovin hyvä, ainakaan muille kuin hyvin kiivaan tempperamentin omaaville, sillä se viittaa siihen, että usko ja järki osoittaisivat eri suuntiin. Uskon sijasta voisi puhua subjektiivisesta todistamisesta, mutta se vasta väärin assosioituukin.

Ilmaisuni juontaa kyllä akateemisesta ilmapiiristä, mikä on valitettavaa, sillä katson käsitteleväni asioita yleisesti nykyihmisten suhteen (tietysti älyllisesti painottuneiden näkökulmasta, lähtökohtaisesti uskonnollisemmalle ihmiselle nämä keskustelutkin varmasti näyttäytyvät käsittämättöminä ja merkityksettöminä), en erityisesti akateemisten ihmisten. En ole käytännössä lainkaan yhteydessä "älykköpiireihin" ja tunnen ainoastaan muutaman yliopistolla opiskelevan ihmisen.
Olen melko vakaasti sitä mieltä, nämä ongelmat koskettavat ihan yleisesti ihmisiä; vaara keskiaikaiseen malliin uskoon nojaamiseen on nähdäkseni selkeästi vähemmistön ongelma.

Ihmisiä täytyy kyllä kannustaa filosofiseen pohdintaan ja miksei tieteelliseen tutkimukseenkin (näissä keskusteluissa saamastani asemasta voisi tietysti helposti saada "protestanttisen", tietoa väheksyvän kuvan), mutta siihen kuuluu myös saavutetun tiedon aseman ja kontekstin ymmärtäminen abstraktilla tavalla. Ihmisten johtaminen siihen suuntaan, että heidän filosofiset intuitiot ovat objektiivista tietoa, joka on "sokeiden tiedemiesten" käsitysten yläpuolella, ei ole toivottavaa.

[Nomad]

Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö eri instrumenttien kehittäminen auttaisi eri asioihin ja samalla olisi toisiaan poissulkevia liian yksipuolisesti kehitettyinä. Tuo mainittu "insinöörimäinen kylmä logiikka" (edit: tai ehkä ennemminkin siitä aiheutuva ajattelun urautuminen) voi joskus olla hidaste jopa sellaisten ongelmien ratkaisuun, jotka kuuluvat analyyttisen älyn piiriin! (Esimerkiksi tässä on ongelma, jonka pikkulapset ratkaisevat alle 10 minuutissa, mutta insinööreiltä voi mennä ratkaisun löytämiseksi jopa tunteja: http://pastehtml.com/view/bo5gj6p9f.txt .) Kuitenkaan nyt rehellisesti sanottuna minusta ei ole kaikkein mielekkäintä osoitella sormella eri tahoja tai pohtia sitä, keneltä kuluu aikaa ja vaivaa eniten minkäkin ongelman ratkaisuun. Kun on käsillä filosofinen probleema, se itse ratkaisu olisi aika paljon mielenkiintoisempaa pohdittavaa.

"Objektiivisen" ja "todistuksen" merkityssisällöt muuttuvat kâma-manaksen ja (buddhi-)manaksen rajalla.

Objektiivisuus on todellakin käsite, jonka merkitys voi liukua eri suuntiin ja painotuksiin, ja mielestäni myös Goreart toi tämän aika hyvin esille aiemmin. Uskon sellaisenkin olevan mahdollista, että eri henkilöt tavoittelevat aivan samoja kosmisia arvoja, mutta toinen ei halua käyttää niistä sanaa objektiivinen. Totesit muuten itsekin aiemmin ketjussa vähän saman suuntaisesti: "Mystikko ilman absoluuttisia arvoja tuntuu jotenkin siltä, että tietyistä asioista vain ei puhuta niiden (hengellisillä) nimillä, vaikka ne ovat siellä. On siis ikään kuin otettu Wittgensteinin ajatus sanoista maailman rajana enemmän tosissaan kuin mitä kyseinen teesi ansaitsee."

Kun tullaan minkä tahansa idean metatasolle, huomataan miten jo itse peruskäsitteitä itse asiassa on assosioitu ja ladattu arvoilla koko matkan ajan. Siis myös näitä objektiivisuuden ja todistettavuuden kriteerejä

Tästä taas olen samaa mieltä Wyrmfangin kanssa. Vaikka subjekti näkisikin metatasolta sen, kuinka peruskäsitteet liittyvät arvoihin, en oikein pysty kuvittelemaan sellaista objektiivisesti perusteltua liitosta, jota nihilisti ei pystyisi teoreettisessa keskustelussa napsauttamaan poikki Humen giljotiinilla. Mutta ongelma on todellakin vain teoreettinen, koska ...

Vastaus Nomadin yllä mainitsemaan pulmaan siitä, että "voiko jumalat olla väärässä ja miksi heitä tulisi seurata" löytyy mielestäni siitä seikasta, että kosmoksen ja universumin Tahto on viime kädessä ainoa todellinen Tahto ja näin ollen myös ihmisen ja jokaisen yksilön todellinen Tahto. Ihmisellä on toki tietty tahdonvapauden marginaali käydä kosmoksen suunnitelmaa ja maailmanprosessin telosta vastaan (mikä edellyttää "egon solmujen ja punosten avaamista"), mutta tietystä ylevästä titaanisuudestaan ja aatteen sankaruudestaan huolimatta tämä on käytännössä yhtä järkevää kuin on ottaa velkaa tuhannen prosentin korolla --> alaspäin johtava tie.

...esimerkiksi näin muotoiltuna olen kaikista väittämistä helposti aivan samaa mieltä. Kuten todettua, käytännöllisellä tasolla ei ongelmaa juurikaan ole; olen itsekin sitä mieltä että tehdessämme pahaa, toimimme vastoin omaa todellista Tahtoamme: sorrumme lyhytnäköisyyteen, itsepetokseen tai painotamme liian yksipuolisesti jotain näkökulmaa. Luulen että käytännön elämässä nihilismi on hieman vilpillinen tekosyy yhtään millekään toiminnalle, mutta pidän ongelmaa silti olemassaolevana teoreettisella tasolla.

[Wyrmfang]

Luulisin, että tässä väännössä on paljon kysymys tästä.

Objektiivisuus on todellakin käsite, jonka merkitys voi liukua eri suuntiin ja painotuksiin, ja mielestäni myös Goreart toi tämän aika hyvin esille aiemmin. Uskon sellaisenkin olevan mahdollista, että eri henkilöt tavoittelevat aivan samoja kosmisia arvoja, mutta toinen ei halua käyttää niistä sanaa objektiivinen.

Kun tullaan minkä tahansa idean metatasolle, huomataan miten jo itse peruskäsitteitä itse asiassa on assosioitu ja ladattu arvoilla koko matkan ajan. Siis myös näitä objektiivisuuden ja todistettavuuden kriteerejä

Tästä taas olen samaa mieltä Wyrmfangin kanssa. Vaikka subjekti näkisikin metatasolta sen, kuinka peruskäsitteet liittyvät arvoihin, en oikein pysty kuvittelemaan sellaista objektiivisesti perusteltua liitosta, jota nihilisti ei pystyisi teoreettisessa keskustelussa napsauttamaan poikki Humen giljotiinilla. Mutta ongelma on todellakin vain teoreettinen, koska ...

Vastaus Nomadin yllä mainitsemaan pulmaan siitä, että "voiko jumalat olla väärässä ja miksi heitä tulisi seurata" löytyy mielestäni siitä seikasta, että kosmoksen ja universumin Tahto on viime kädessä ainoa todellinen Tahto ja näin ollen myös ihmisen ja jokaisen yksilön todellinen Tahto. Ihmisellä on toki tietty tahdonvapauden marginaali käydä kosmoksen suunnitelmaa ja maailmanprosessin telosta vastaan (mikä edellyttää "egon solmujen ja punosten avaamista"), mutta tietystä ylevästä titaanisuudestaan ja aatteen sankaruudestaan huolimatta tämä on käytännössä yhtä järkevää kuin on ottaa velkaa tuhannen prosentin korolla --> alaspäin johtava tie.

...esimerkiksi näin muotoiltuna olen kaikista väittämistä helposti aivan samaa mieltä. Kuten todettua, käytännöllisellä tasolla ei ongelmaa juurikaan ole; olen itsekin sitä mieltä että tehdessämme pahaa, toimimme vastoin omaa todellista Tahtoamme: sorrumme lyhytnäköisyyteen, itsepetokseen tai painotamme liian yksipuolisesti jotain näkökulmaa. Luulen että käytännön elämässä nihilismi on hieman vilpillinen tekosyy yhtään millekään toiminnalle, mutta pidän ongelmaa silti olemassaolevana teoreettisella tasolla.

Tämä tiivistää aika hyvin oman näkemykseni. Käytännöllinen on selkeästi ensisijaista teoreettiseen nähden, eikä tietylle tasolle edennyt ihminen todellisuudessa toimi väärin siksi, että hän on valinnut harhaisen teoreettisen opin, vaan sisällään hän tiedostaa valinneensa tuon opin siksi, että se palvelee hänen itsekkyyttään. Muussa tapauksessahan moraalisuus vaatisi kirjaoppineisuutta, mistä tuskin kukaan on samaa mieltä.

[Insanus]

Ihmisellä on toki tietty tahdonvapauden marginaali käydä kosmoksen suunnitelmaa ja maailmanprosessin telosta vastaan

Disagreed. Miten niin?

Mystikko ilman absoluuttisia arvoja tuntuu jotenkin siltä, että tietyistä asioista vain ei puhuta niiden (hengellisillä) nimillä, vaikka ne ovat siellä. On siis ikään kuin otettu Wittgensteinin ajatus sanoista maailman rajana enemmän tosissaan kuin mitä kyseinen teesi ansaitsee.

Hengellisillä nimillä? Jotka ovat missä?

Aikamoisia väitteitä löytyy kyllä, kiinnostavaa kuulla miten ne perustellaan.

[Lux]

Disagreed. Miten niin?

Jokainen ihminen luo itselleen karmaa, mikä on käytännössä yhtä kuin käyttää "tahdonvapauden marginaalia" todellista Tahtoa ja maailmanprosessia ("Jumalan Tahto") vastaan, ja tämä luotu karma on kuin taivutettu miekka, joka lyö ennemmin tai myöhemmin meitä takaisin kasvoillemme joko avokämmenellä tai rankemmin, riippuen ajan ja aineen matriisiin isketyn väärän teon voimasta. Toisin sanoen, ennen kuin olemme täydellisesti yhtyneet Universumin Tahtoon ja toteutamme sitä harmonisesti joka osaltaan, toimimme käytännössä tahdonvapauden marginaalialueella, ja Mestari opettaa meitä teoistamme riippuen kohti totuutta joko hyvässä tai pahassa.

Tämä on yksi syy siihen miksi Lucifer (Vuorisaarnan 'vartija') ja Saatana (Vuorisaarnan 'tuomari') koetaan ihmisten toimesta ankarina kostajina tai julmina mestaajina, vaikka todellisuudessa he ovat ainoastaan oman toimintamme mittaajia, jotka opettavat meitä ihmisiä, koska me niin olemme heitä pyytäneet sisässämme tekemään ja niin todella Tahdomme tehdä, vaikka emme persoonallisina ihmisinä tätä ymmärtäisikään ("sillä mitalla millä te mittaatte, sillä teillekin mitataan..." & "älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi...").

Sivumennen sanoen: Tätä merkitsee myös uuden liiton aloittaminen Jeesuksen toimesta ja hänen "voittonsa Saatanasta": että me vapahtaisimme Saatanan ja Luciferin sisässämme (ja siten myös ulkopuolellamme), jotta näiden korkeiden Mestareiden ei tarvitsisi ilmentyä meille enää karman oikeudenmukaisina toimeenpanijoina, vaan Saatana saisi viimein riisua naamionsa ja ilmentyä todellisessa olemuksessaan, mikä merkitsisi hyvin suurta maailmanprosessin ja ihmiskunnan sielunevoluution nopeutumista mekaanisten lakien alaisuudesta vapautumisen kautta.

[Insanus]

Disagreed. Miten niin?

Jokainen ihminen luo itselleen karmaa, mikä on käytännössä yhtä kuin käyttää "tahdonvapauden marginaalia" todellista Tahtoa ja maailmanprosessia ("Jumalan Tahto") vastaan, ja tämä luotu karma on kuin taivutettu miekka, joka lyö ennemmin tai myöhemmin meitä takaisin kasvoillemme joko avokämmenellä tai rankemmin, riippuen ajan ja aineen matriisiin isketyn väärän teon voimasta. Toisin sanoen, ennen kuin olemme täydellisesti yhtyneet Universumin Tahtoon ja toteutamme sitä harmonisesti joka osaltaan, toimimme käytännössä tahdonvapauden marginaalialueella, ja Mestari opettaa meitä teoistamme riippuen kohti totuutta joko hyvässä tai pahassa.

Mielestäni vapaa tahto vain on harhaanjohtava ja huono termi ja sen käytöllä huonot seuraukset as in valinnanvapauteen luottaminen luo karmaa. Käsittääkseni sanan karma tarkoituskin on 'kiinnittyneisyys' tai 'riippuvaisuus'. Väärä teko on teko joka synnyttää riippuvaisuutta tai kiinnittyneisyyttä. Jos olisi mahdollista olla välittämättä yhtään mistään mitään (=kiinnittymättä yhtään mihinkään), olisi pyhä, vain toimisi, aina oikein, juuri niin kuin pitää, kokonaisuudelle parhaalla mahdollisella tavalla itsenäisesti omalta osaltaan.

Vapaa tahto ei ole ihmisellä, vaan vapaa tahto ON ja sitä vastaan asettuminen ei ole mahdollista.
Ei ihmisellä ole vapautta tehdä sitä mitä ei todella tahdo, eikä pahaa voi ihannoida.
Mieli joka on 'vapaa valitsemaan' on vain särkynyt kahteen näennäisen erilliseen tiehen, joista se 'saa valita', vaikka todella Tahto vain toimii ja ihminen on pelkkä välikäsi. En näe että olisi hyödyllistä pyrkiä 'yhtymään universumin tahtoon', vaan pyrkiä hyväksymään että toteuttaa sitä jo, koska mitään muuta mahdollisuutta ei ole ja alaspäisen tien pahuuskin on vain epätasapainoa.

Toisin sanoen, mulla ei tainnu olla mitään tarpeellista sanottavaa. Vois vetäytyä taas hetkeks.

[Lux]

Hiusten halkominen on tosiaan melko turhaa touhua ja sanat / käsitteet ovat harhaanjohtavia: buddha opetti luopumaan dialektiikan demonista, eli käsitteillä pelaavasta ja niihin sotkeutuvasta alemmasta logiikasta toiminnan ja todellisuuden määrittelijänä. Karma merkitsee "toimintaa".

[Nefastos]

en oikein pysty kuvittelemaan sellaista objektiivisesti perusteltua liitosta, jota nihilisti ei pystyisi teoreettisessa keskustelussa napsauttamaan poikki Humen giljotiinilla.

Toki pystyy, toki pystyy. Kyseenalaistan hyödyn & mielekkyyden, en mahdollisuutta. Jopa alaspäisen tien kulkija on oikeassa, omalla tavallaan; kuten jokainen olento. Silti virhe on hirveä.

Sanon & olen koko ajan sanonut, että objektiiviset arvot ovat sellaisiksi todistettavissa, jos ollaan valmiita läpikäymään todistukseen vaadittu prosessi. Tämän subjektiivisen prosessin lopputuloksena saadaan objektiivinen todistus. Muunlaista objektiivista todistusta taas itse asiassa ei mikään empirismikään koskaan anna; aina vaaditaan tietyt lähtökohdat. Kuinka todistat sokealle objektiivisesti, että voimme nähdä auringon taivaalla? Väittää, että kenelle tahansa voidaan todistaa jotain mitä hän edes ei tahdo uskoa, olisi järjetöntä. Juuri siksi Jumalan tuntemisen kaipaus on jo Jumalan tuntemista, ja se mikä meitä pidättää edistymästä, on älyllinen hybris (tai kauhu) - separatismi.

Mikä on edelleen yksi filosofinen näkemys, joka voi olla ehdoton ainoastaan käytännöllisesti/subjektiivisesti (jonka omaksumiseen saatetaan kylläkin päätyä moraaliselta pohjalta lähtien välttämättä, mikä ei ole sama asia kuin objektiivisesti todistettu).

Se on objektiivista, se ei vain ole objektiivista kuten sinä "objektiivisen" määrittelet. Tätä yritin jo edellisessä viestissä sanoa.

Ajatellaan aisteja. Ne aistit jotka antavat meille nykyisessä evoluutiovaiheessa objektiivisia empiirisiä havaintoja, ovat aloittaneet toimimalla subjektiivisina aisteina: aistinelin, sanokaamme silmä, aloittaa "intuitiivisena" tuntumana tiettyyn havaintotyyppiin, ja kehittyy objektiiviseksi elimeksi harjoituksella, ajalla, sekä niin sanoakseni vaistomaisen rehellisyyden kautta. Samalla tapaa heräävät uudetkin aistit, ja ne ovat objektiivisia niin pian kuin astraalinen vaihe on kussakin selätetty. (Koska astraalinen on osallinen takaisinheijastumisesta, sen pseudo-objektiivisuus on vinoutunutta vaikka ei sinänsä epätodellista.) Jos empiristissä kasvaa esiin uusi silmä, joka antaa hänelle samat aistihavainnot kuin se on antanut muillekin, tuon silmän aistimusdata on hänelle objektiivista. Voidaan - ja on viisasta - tiettyyn pisteeseen saakka epäillä uuden aistin toimintaa, ja vielä epäilyn loputtuakin olla valppaana oman mielensä harhautumisen suhteen, mutta itse asiaa ja sen pohjimmaista objektiivisuutta sinänsä ei voida enää epäillä.

Kuitenkin kuilu on olemassa, enkä ole missään vaiheessa yrittänyt väittää, etteikö sitä olisi. Ellei sitä olisi, ei myöskään olisi mitään syytä kritisoida kâma manaksen omaa "hybristä" siitä, että se haluaa viimeisen sanan kaikessa. Se ei voi saada sitä. Mikä ei avaudu, pysyy suljettuna, vaikka se tekisi ulkopuolelle jäävästä todellisuudesta - tai itse avautumisen prosessista - minkälaisia loogisia päättelyketjuja tahansa.

Olen melko vakaasti sitä mieltä, nämä ongelmat koskettavat ihan yleisesti ihmisiä; vaara keskiaikaiseen malliin uskoon nojaamiseen on nähdäkseni selkeästi vähemmistön ongelma.

Olemme erimielisiä tässä, mikä on hyvä. Näin voidaan tehdä työtä eri kentillä, & lisäksi eri työkenttien prosessit pystyvät laajempaan introspektioon toistensa avulla.