Nefastos wrote:Nomad wrote:en oikein pysty kuvittelemaan sellaista objektiivisesti perusteltua liitosta, jota nihilisti ei pystyisi teoreettisessa keskustelussa napsauttamaan poikki Humen giljotiinilla.
Toki pystyy, toki pystyy. Kyseenalaistan hyödyn & mielekkyyden, en mahdollisuutta. Jopa alaspäisen tien kulkija on oikeassa, omalla tavallaan; kuten jokainen olento. Silti virhe on hirveä.
Minä olen kyllä näkevinäni ristiriidan tässä. Jos nihilisti pystyy asettamaan kyseenalaiseksi objektivismin teoreettisessa keskustelussa, niin eikö tämä tarkoita, että sitä ei ole todistettu objektiivisesti, vaan subjektiivisesti? Käytännöllinen/subjektiivinen on taas ensisijaista teoreettiseen nähden, minkä tajuamatta (tai paremminkin myöntämättä) jääminen on nihilistin ongelma. Myöskään nihilisti ei tietenkään voi todistaa teoreettisesti nihilismiään todeksi, ja kun siltä itsessään puuttuu käytännöllinen ulottuvuus kokonaan, niin...Nefastos wrote:
Sanon & olen koko ajan sanonut, että objektiiviset arvot ovat sellaisiksi todistettavissa, jos ollaan valmiita läpikäymään todistukseen vaadittu prosessi. Tämän subjektiivisen prosessin lopputuloksena saadaan objektiivinen todistus.
Objektiivisen tavallinen määritelmä ei ole ihan minun keksimä... Toistetaan nyt vielä varmuuden vuoksi, että käytännöllinen todistus on kyllä varma ja universaali, mutta ei teoreettisesti todistettu. Teoreettinen todistus ei toisi siihen mitään lisää; päinvastoin jos asia on teoreettisesti todistettu, se on kuitenkin periaatteessa epäiltävissä, kun taas käytännöllinen subjektiivinen todistus on apodiktisen varma.Nefastos wrote:Wyrmfang wrote:Mikä on edelleen yksi filosofinen näkemys, joka voi olla ehdoton ainoastaan käytännöllisesti/subjektiivisesti (jonka omaksumiseen saatetaan kylläkin päätyä moraaliselta pohjalta lähtien välttämättä, mikä ei ole sama asia kuin objektiivisesti todistettu).
Se on objektiivista, se ei vain ole objektiivista kuten sinä "objektiivisen" määrittelet. Tätä yritin jo edellisessä viestissä sanoa.
Tai toisella tavalla: teoreettinen todistus edellyttää subjektin ja objektin eroa, minkä käytännöllinen todistus kieltää.
Kuilu on käsittääkseni siinä, miten tahto asettaa käytännöllisen ja teoreettisen toisiinsa nähden.Nefastos wrote:
Kuitenkin kuilu on olemassa, enkä ole missään vaiheessa yrittänyt väittää, etteikö sitä olisi. Ellei sitä olisi, ei myöskään olisi mitään syytä kritisoida kâma manaksen omaa "hybristä" siitä, että se haluaa viimeisen sanan kaikessa. Se ei voi saada sitä. Mikä ei avaudu, pysyy suljettuna, vaikka se tekisi ulkopuolelle jäävästä todellisuudesta - tai itse avautumisen prosessista - minkälaisia loogisia päättelyketjuja tahansa.
Jää epäselväksi, mihin viittaat tässä kâma manas ajattelulla. Mikäli minun esittämääni kantaan, niin ainakaan kiistämiseni teoreettisen todistuksen antamiseen perimmäisiin kysymyksiin ei ole varsinaisesti kylmän päättelyketjun vaan enemmänkin intuition tulosta.
Itse olen käsittänyt niin, että kâma manas ajattelu tarkoittaa teoreettisen ajattelun (oli se sitten reduktionistista materialismia tai uskonnollisen opin järjestelmä) pitämistä etualalla. Ja kun se ei kanna tietyn rajan yli, julistetaan, että tuon rajan toisella puolelle ei voi mennä millään tavalla. Sen sijaan jos ihminen asettaa tahtoaan ohjaavaksi erityisesti moraalissa ilmenevän käytännöllisen tiedon, se poistaa koko teoreettiset ongelmanasettelut (mikä ei tietenkään tapahdu täydellisesti ajallisesti ja heti, jos koskaan).
Teoreettisen ja käytännöllisen periaatteen täytyy tietenkin yhtyä jossain, mutta väittää, että pystyy ikään kuin ulkopuolelta näkemään ja teoreettisesti todistamaan tuon yhtymäkohdan, on minun uskoakseni hybristä.