Nihilismi

[Nefastos]

Ongelma syntyy siitä, että oletetaan olevan olemassa tiedotonta (ei-moraalista, objektiivista) substanssia. Ennemmin tai myöhemmin okkultisti - mutta vain okkultisti - näkee "omin silmin", että näin ei asian laita ole.

Tämä on tietenkin pelkkä väittämä ilman mitään todistusarvoa, joten meidän on purettava olennollisen kosmoksen maailmankuvaa filosofisesti. Se taas muodostaa ongelman, koska tavallinen sanoja käyttävä analyyttisen älyn metodiikka ei kykene yltämään sille teleologiselle tasolle (âtminen taso) josta puhumme, & joudumme käyttämään ikään kuin apofaattista menetelmää.

Toisin sanoen, joudun kysymään näin:

Kuinka mitään koskaan ilmenee, jos ei ole määrittäjää ihmisen ulkopuolella? Kuka tai mikä on määritellyt "olemassaolon tulisi olla", koska alkuräjähdyksen hetkellä ei ollut ihmistä tekemässä valintaa?

Nihilisti ei havaitse, että kysymys olemassaolosta linkittyy olevan teleologiseen perustaan, joten hän ohittaa ontologisen peruskysymyksen "jonakin muuna", "asiaankuulumattomana". Mutta kun âtmisen pisteen yhteys itse eksistenssiin oivalletaan, koko kysymyksenasettelusta tulee mieletön. Mieli ja aine eivät ole eri asioita. "Sivullista" ei ole, on vain osallistujia. Liike on tietoisuutta, ja tietoisuus operoi arvojen varassa.

Siten nihilismin ongelma on itse asiassa antroposentrismin ongelma. Jos näkee jumalat, näkee merkitykset, toisin sanoen arvojen olemassaolon kosmoksessa.

Voimme jatkaa keskustelua tältä pohjalta niin kauan kuin tarpeen on, mutta on hyvä ymmärtää, että kahden kolmion välissä on olemassa sellainen kuilu, jonka yli ei voida kulkea varovaisin askelin. Niinpä jos haluamme vastauksia perimmäisiin kysymyksiin, meidän on oltava valmiita käyttämään tietoisuutemme perimmäisiä instrumentteja. Tällä en nyt lainkaan tarkoita hyppäämistä oletuksiin ja niiden totena pitämistä, vaan kâma manaksen avaamista manaksen alueelle. Jälkimmäinen on kaikki-avaava, edellinen on kaikki-rajaava.

[Lux]

Asiallista keskustelua tosiaan. Puutun itse vain pariin kohtaan, koska yleisemmät ja perustavanlaatuisemmat seikat ovat tuotu jo niin hyvin esille, että en koe tarpeelliseksi toistaa niitä.

Sivuhuomautuksena toteaisin myös, että en ole itse omassa elämässäni käsitykseni mukaan muuttunut sinne tänne lainehtivaksi ajopuuksi, vaikka epäilenkin absoluuttista arvoa. Omat arvot eivät katoa, vaikka niiden subjektiivisuuden tiedostaisi. Sitä en tietysti voi sanoa, että toteuttaisinko pyrkimyksiäni intensiivisemmin jos pitäisin niiden takana olevia arvoja objektiivisina. Voi olla.

Tässä lausahduksessa tulee mielestäni esille sekä nihilismin, että voisi kai sanoa myös satanismin (tässä = egoismin), sekä positiivinen että negatiivinen puoli erittäin hyvin. On aivan epäilemättä parempi kyseenalaistaa ja epäillä "absoluuttisia arvoja", mikäli näillä arvoilla tarkoitetaan niiden järjetöntä toteuttamista. Esimerkiksi, liittäen tässä nihilismin ja satanismin oikeanlaiseen itsekkyyteen, itseuhrauksen ja epäitsekkyyden ehdotonta hyvyyttä on maailmassa korostettu ja korostetaan edelleen hyvin kyseenalaisissa yhteyksissä, liittäen ne "absoluuttisten arvojen toteuttamiseen ja todentamiseen" sokealla ja järjettömällä tavalla (itsemurhapommittajat radikaalimpana esimerkkinä jne.), että on varmasti parempi olla "itsekäs nihilistinen paskiainen", joka ei välitä muista kuin omien subjektiivisten arvojensa toteuttamisesta (olettaen näiden olevan suhteellisen harmittomia, esim. hedonismi), kuin on olla globaalia kalifaattia julistava epäitsekkyyden nimeen vannova "absoluuttisten arvojen" kannattaja.

Toisaalta, sama pätee myös toiseen suuntaan. Mikäli arvojen kieltäminen ja itsekkyys johtaa nihilistiseen arvotyhjiöön, missä "millään ei ole mitään väliä", niin lopputulema voi olla helposti tismalleen sama kuin "absoluuttisten arvojen" nimeen vannovalla. Kyseenalaistamisen ja itsekkyydenkin (subjektiivisuuden) tulisi olla avaavaa, ei (pois-)sulke(utu)vaa. Kouluampujat, anyone?

...eksistentiaalinen nihilismi (maailmassa itsessään ei ole merkitystä ilman ihmistä) on luultavasti tosiasia.

Maailma on oma merkityksensä, myös ilman ihmistä. Ihminen korkeintaan määrittää ja mittaa merkitykset itselleen ja itsensä kautta: "Ihminen on kaiken mitta" --> rationaalinen olento; mutta toisaalta, ei ihminen ja maailma ole toistensa antiteesejä tai vastakohtia, vaan ihminen on maailmanprosessin tulosta - Jumalallisten voimien yksi kädenjälki ja Jumalan Kuva, sanoisi uskonnollinen ihminen tai okkultisti. Tämä pudottaa eksistentiaaliselta nihilismiltä pohjan kokonaan pois. Lasten kaltainen on taivasten valtakunta.

[Nomad]

Mukavaa että tästä syntyi keskustelua. Joudun nyt toteamaan, että en oikein näe nihilismin ongelman olevan kytköksissä ontologisiin kysymyksiin, kuten yllä on esitetty. En ymmärrä, miten se ratkeaisi sillä onko jumalia olemassa vai ei, tai sillä että hylättäisiin olettamus tiedottomasta substanssista. Eikö jumalilla ja henkisen substanssin täyttämällä maailmalla ole vain omat subjektiiviset moraalikäsityksensä? Myöskään teleologia ei mielestäni tee arvo-objektivismia todeksi, koska teleologisen käsikirjoituksen päämäärähakuisuus ei todista, että se noudattaisi objektiivisia arvoja.

Kuinka mitään koskaan ilmenee, jos ei ole määrittäjää ihmisen ulkopuolella? Kuka tai mikä on määritellyt "olemassaolon tulisi olla", koska alkuräjähdyksen hetkellä ei ollut ihmistä tekemässä valintaa?

Määrittäjä on kyllä kaiken järjen mukaan ihmisen ulkopuolella, siitä me kaiketi olemme samaa mieltä. Mutta olkoon tuo määrittelijä kuka/mikä hyvänsä, niin ei minulla ainakaan ole mitään takeita siitä, noudattaako tuon määrittelijän suunnitelma absoluuttisia arvoja (tai onko sellaisia arvoja edes olemassa), tai onko se paras mahdollinen.

Lux: Olen pääosin samaa mieltä viestisi huomioista, mutta tuo nihilismin liittäminen egoismiin tai hedonismiin (tai passiivisuuteen/pessimismiin/milloin mihinkin arvoihin) aina toisinaan kiinnittää huomioni. Se kenties kulkeutui sattumanvaraisesti viestisi esimerkkivertailuun, mutta koska kyseinen liitos tulee vastaan kaikkialla tämän tästä, niin totean yleisesti (enkä siis varsinaisesti sinun viestiisi kohdistettuna): Nihilistin subjektiiviset arvot voivat aivan hyvin pohjautua vaikkapa rakkauteen ja empatiaan tai yleisesti ottaen sellaisiin arvoihin, joiden noudattaminen ei tuota minkäänlaista eturistiriitaa yhteisössä, ja jotka eivät liity millään tavalla egoismiin siten kuin se perinteisessä mielessä määritellään. Nihilismi on jostain syystä saanut sanana hyvin kitkerän sävyn eikä sille oikein ole olemassa mitään neutraalia korvikesanaa.

eksistentiaalinen nihilismi (maailmassa itsessään ei ole merkitystä ilman ihmistä) on luultavasti tosiasia.

Toivottavasti ei mene saivartelun puolelle, mutta mutta näkisin tuon sulkulauseen olevan tosi sillä varauksella, että ihmisen tilalle laitetaan yleisemmin kaikki subjektit, joilla on eettisiä näkemyksiä: ihmiset, mahdolliset muiden planeettojen ja näkymättömien maailmoiden asukkaat, sekä yleisemmin koko elävä luonto yksittäisine soluineen, joilla kaikilla on omat prioriteetit ja tällä tavoin subjektiiviset näkemyksensä hyvästä ja pahasta.

[Nefastos]

Joudun nyt toteamaan, että en oikein näe nihilismin ongelman olevan kytköksissä ontologisiin kysymyksiin, kuten yllä on esitetty. En ymmärrä, miten se ratkeaisi sillä onko jumalia olemassa vai ei, tai sillä että hylättäisiin olettamus tiedottomasta substanssista. Eikö jumalilla ja henkisen substanssin täyttämällä maailmalla ole vain omat subjektiiviset moraalikäsityksensä?

Ei, koska jumalat ovat maailma. Hänessä (heissä) me elämme ja liikumme ja olemme. Tätä juuri yritin sanoa: ei ole olemassa sellaista substanssia jonka perimmäinen liikemuoto ei olisi jo arvotettua; jonka dynamiikka ei ilmaisisi jokahetkistä luomista.

Mutta kuten sanoin, tässä joudutaan kiertämään ikuista kehää (olemassaolon pienoiskuva todellakin; Merkityksen etsintä!), sillä väitteelläni on todistuksen arvo vain sille, joka jo ennalta näkee merkitys- ja olemassaolorakenteiden väistämättömän yhteyden. Muille se on yhtä mahdollinen tai mahdoton hypoteesi kuin se, että mikään ei ole mitään.

Tässä taas tullaan juuri siihen, miksi nihilismi on askension tiellä sellainen mörkö kuin se on. Koska jos mikään ei ole mitään (arvo-objektiivisesti), ainoa johdonmukainen valinta tietyssä stressipisteessä on alaspäinen tie. Kun ihminen koetusten tullessa puristuu todella ahtaalle, ei mitään subjektiivista arvottavaa psykologiaa lopulta ole enää jäljellä, vaan on synnyttävä korkeampiin maailmoihin tai tuhouduttava sielullisesti. Tämä syyksi sille, miksi täällä tai muualla voi tuntua siltä, kuin itsenäinen valinta ei-objektiivisista arvoista saisi osakseen kohtuuttoman paljon kritiikkiä.

[Lux]

Lux: Olen pääosin samaa mieltä viestisi huomioista, mutta tuo nihilismin liittäminen egoismiin tai hedonismiin (tai passiivisuuteen/pessimismiin/milloin mihinkin arvoihin) aina toisinaan kiinnittää huomioni. Se kenties kulkeutui sattumanvaraisesti viestisi esimerkkivertailuun, mutta koska kyseinen liitos tulee vastaan kaikkialla tämän tästä, niin totean yleisesti (enkä siis varsinaisesti sinun viestiisi kohdistettuna): Nihilistin subjektiiviset arvot voivat aivan hyvin pohjautua vaikkapa rakkauteen ja empatiaan tai yleisesti ottaen sellaisiin arvoihin, joiden noudattaminen ei tuota minkäänlaista eturistiriitaa yhteisössä, ja jotka eivät liity millään tavalla egoismiin siten kuin se perinteisessä mielessä määritellään. Nihilismi on jostain syystä saanut sanana hyvin kitkerän sävyn eikä sille oikein ole olemassa mitään neutraalia korvikesanaa.

Käytännössä asia menee kuitenkin poikkeuksetta siten, että nihilisti päätyy väkisinkin jossain määrin egoistiksi, koska valitut subjektiiviset arvot toteutetaan viime kädessä egon ehdoilla. Vaikka esimerkin kuvitteellisella nihilistillä kyse olisikin rakkauden ja empatian arvojen, tai muiden (näennäisesti) henkisten arvomallien valitsemisesta, niin tässä yhteydessä lienee paikallaan puhua nk. henkisestä materialismista.

Toki tällainen voi olla rehellisempää ja myös kunnioitettavampaa kuin moni muu näennäisen henkinen ja epäitsekäs toiminta, eikä tähän huomiooni liity implisiittisesti mitään moralisoivaa arvoasetelmaa. Nefastoksen edellisen viestin viimeinen kappale - kuin myös aiemmat huomiot tässä ketjussa - selventää kuitenkin hyvin sen, miksi ylöspäistä tietä kulkeva okkultisti ei voi olla nihilisti l. uskoa kaiken lopulliseen merkityksettömyyteen ja tyhjyyteen (nihil): kuilu alkaa kurkistelemaan jossain vaiheessa pakostikin, eikä nihilistinä pysyttelevä henkilö kykene kävelemään sen yli olemattoman korren varassa tai hyppäämään tyhjyyden yli, koska hänellä ei ole korkeamman todellisuuden suomia siipiä kantamassa häntä.

EDIT: tämä kuilun takaisin tuijottaminen alkaa uskoakseni poikkeuksetta siinä vaiheessa, kun ihminen ei enää välitä itsestään, on toisin sanoen lopen kyllästynyt - usein ehkä omakohtaisen riittävän kärsimyksen seurauksena - leikkimään nihilistisiä tietoisuusleikkejä ja keksimään itselleen / elämälle kuviteltuja merkityksiä. Siinä vaiheessa on totisesti parempi, että nihilismi lentää kuiluun eikä ihminen.

Mikäli aiheen pohdiskelu kiinnostaa lisää, niin suosittelen myös lämpimästi Julius Evolan ajatuksia Nietzschestä ja nihilismistä teoksessa Ride the Tiger (alkaen sivulta 19, jos kohta suosittelen kyllä koko teoksen lukemista).

[Nefastos]

Käytännössä asia menee kuitenkin poikkeuksetta siten, että nihilisti päätyy väkisinkin jossain määrin egoistiksi, koska valitut subjektiiviset arvot toteutetaan viime kädessä egon ehdoilla. Vaikka esimerkin kuvitteellisella nihilistillä kyse olisikin rakkauden ja empatian arvojen, tai muiden (näennäisesti) henkisten arvomallien valitsemisesta, niin tässä yhteydessä lienee paikallaan puhua nk. henkisestä materialismista.

Toki tällainen voi olla rehellisempää ja myös kunnioitettavampaa kuin moni muu näennäisen henkinen ja epäitsekäs toiminta, eikä tähän huomiooni liity implisiittisesti mitään moralisoivaa arvoasetelmaa.

Tämä on totta. Tosin on otettava huomioon sekin, että moni aidosti ponnisteleva, älykäs, merkityksiä kaipaava (= "henkinen") ihminen on siinä määrin nöyrä elämän edessä - koettakoon tämä hyveeksi tai paheeksi tai sekä että - että mieluummin sanoutuu irti arvojen objektiivisuudesta, joita täysin ei voi todistaa sille analyyttiselle älylle, johon moderni ihminen minuutensa samaistaa.

Toisin sanoen, monikaan de jure nihilisti ei ole sitä de facto.

[Nomad]

Ei, koska jumalat ovat maailma. Hänessä (heissä) me elämme ja liikumme ja olemme. Tätä juuri yritin sanoa: ei ole olemassa sellaista substanssia jonka perimmäinen liikemuoto ei olisi jo arvotettua; jonka dynamiikka ei ilmaisisi jokahetkistä luomista.

Ymmärsin, että tarkoitit tätä. Mutta vaikka tämän allekirjoittaisi, herää silti kysymys siitä, onko maailma (=jumalat) oikeassa? Voisiko tuo liikemuotojen dynamiikka olla ilmaistu paremmin? Vai määritteletkö absoluuttiset arvot sen perusteella millainen maailma on? Minä en tiedä, miten ne määrittelisin tai mitä ne ovat.

Se on selvää analyyttiselle älyllekin, että jos absoluuttiset arvot ovat olemassa, niin kaiken alkusyy toteuttaa niitä. Muutenhan ne olisivat jossain sen yläpuolella, eikä kaiken alkusyy olisi se, mikä se väittää olevansa. Mutta mikä todistaa että absoluuttiset arvot olisivat olemassa? Tuo käsite on aika vaikea.

Mutta kuten sanoin, tässä joudutaan kiertämään ikuista kehää

Vahvistan havainnon. Ja totean edelleen, että tuo nihilismin vaarallisuus tai epäpragmaattisuus ei todista itse ajatusta epätodeksi.

Käytännössä asia menee kuitenkin poikkeuksetta siten, että nihilisti päätyy väkisinkin jossain määrin egoistiksi, koska valitut subjektiiviset arvot toteutetaan viime kädessä egon ehdoilla.

Tämä on kyllä totta. Meinasin itse asiassa kirjoittaa tämän edelliseen viestiini lisäykseksi sulkulauseisiin, mutta tyydyin lopulta vain puhumaan hieman suppeasti perinteisen määritelmän egoismista.

Tosin on otettava huomioon sekin, että moni aidosti ponnisteleva, älykäs, merkityksiä kaipaava (= "henkinen") ihminen on siinä määrin nöyrä elämän edessä - koettakoon tämä hyveeksi tai paheeksi tai sekä että - että mieluummin sanoutuu irti arvojen objektiivisuudesta, joita täysin ei voi todistaa sille analyyttiselle älylle

Tämä on kai ymmärrettävä jonkunlaisena sokraattisena nöyryytenä, joka painottaa sitä ettei voi tietää. Itseäni taas joskus nöyryys päinvastoin työntää lähelle arvo-objektivismia. Herää sellainen tuntemus, ettei minulla ole tarpeeksi viisautta ja ymmärrystä, että voisin kritisoida tai epäillä elämän suuren arkkitehdin töitä.

Toisin sanoen, monikaan de jure nihilisti ei ole sitä de facto.

Tämä näyttää olevan totta, kaikeksi onneksi käytännön elämän kannalta.

[Insanus]

Melkein taas hävettää ottaa osaa keskusteluun tällä epäselvyydellä, mutta kirjoitin aiheesta pienen runoelman saadakseni ajatuksia kasaan ja ajatus tyhjyydestä on läsnä siinä aika lailla. Se ei ole filosofinen essee millään muotoa ja saattaa sisältää virheitäkin, mutta intentio oli puhdas joten kaipa sille on nyt paikkansa maailmassa.

Väitin mm. että

"elämän ironia on se, että korkein muoto kaikesta on sen olemattomuus ja se olemattomuus on sen jumalallisuus, tyhjyys kirkkain valo. Kaikki suuri ja merkityksellinen jättää suuren varjon ja suuri osa ihmisistä näkee vain asioiden varjot. Kirkkaudesta he katsovat lävitse. Sen nähdessään he sokeutuisivat. Se on läsnä, mutta he eivät sitä huomaa, koska tahtovat nähdä pimeyden ja materian."

ja että

"Merkityksellisyys on merkityksetöntä. Niin he sanovat kulkiessaan kohti tyhjyyttä ja pimeyttä. Merkityksettömyys on merkityksellistä. Niin he sanovat vuotaessaan pimeydestä Jumalan valoa, kirkastuneina, seonneina, humaltuneina. Elleivät ymmärrä olla hiljaa, sillä sanat eivät sitä kuvaa."

Tyhjyys on vain muoto ja muoto on vain tyhjyyttä sanoo sydänsutra.

Book of Liesissa seuraava idea:

86

{Kappa-Epsilon-Phi-Alpha-Lambda-Eta Pi-Digamma}

Ex nihilo N. I. H. I. L. fit.
N. the Fire that twisteth itself and burneth like a
scorpion.
I, the unsullied ever-flowing water.
H. the interpenetrating Spirit, without and within.
Is not its name ABRAHADABRA?
I. the unsullied ever-flowing air.
L. the green fertile earth.
Fierce are the Fires of the Universe, and on their
daggers they hold aloft the bleeding heart of earth.
Upon the earth lies water, sensuous and sleepy.
Above the water hangs air; and above air, but also
below fire-and in all-the fabric of all being
woven on Its invisible design, is
{Alpha-Iota-Theta-Eta-Rho}.

-

Piti kirjoittaa kirjan takakanteen "väittely Jumalan tai asioiden olemassaolosta tai ei-olemassaolosta on kuin väitellä siitä, onko vesi vettä, vaiko sulanutta lunta.", mutta se poistettiin harmikseni.

Jos jotain ei ole olemassa, sen ei-olemassaolon olisi oltava olemassa. Jos ei-olemassaoloakaan ei ole olemassa niin silloin jotain on olemassa, pyörteessä ja spiraalissa, 'spiral force'.

[Insanus]

Viestin muokkaaminen on jostain syystä nyt mahdotonta joten tuplapostaus sallittakoon.

Pointti jota yritän tavoitella on se, etteivät ajatusrakennelmat ole tietenkään pohjimmiltaan toistensa kanssa ristiriitaisia, vaan ainoastaan riittämättömiä kuvaamaan todellisuutta jota ne kaikki tavoittelevat ts. kaikki tiet vievät roomaan, mutta tie on pakko jättää taakse jos perille asti pitää päästä. Toisin sanoen, kaikki ajatusmallit ovat riittämättömiä, ennen kuin niissä 'syttyy valo' ja sen jälkeen anything goes, koska se valo toimii niiden kautta. Nihilismi on niin 'huono' ja 'paha' ajattelumalli ja melkein kirosana nykyään, että valitsin sen omaksi lempilapsekseni vanhan fuck everyone-mentaliteetin takia, tavoitteena löytää tapa olla nihilisti merkityksellisesti. Liittyy oleellisesti 'vain Jumala on tosi' ideaan. Voidaan ajatella että "kaikki" on merkityksetöntä (kaikki, eli siis kaikki paitsi Ykseys, joka on Nollaus, Nihil.) ja että "olemattomasta" (eli Jumalasta) vuotaa merkitys. Sanakikkailua. Merkitystä ei ole, eli "ei-olemassaolossa" ts.Jumalassa on merkitys. Samassa ateismistakin saa okkulttista ja verhot hiljalleen alkavat revetä.

Tätä ajoin takaa Jumalan olemassaolo-keskustelun mielettömyydellä. Olemassaololla ei ole merkitystä, vaan Merkityksellä on olemassaolo. Voi kuulostaa älyttömältä puurolta, mutta haitanneeko tuo: pohdiskelujen idea pohjimmiltaan (imho) on saada mielen jatkuva lässytys napsautettua pois päältä ja herätä henkiin.

[Nefastos]

herää silti kysymys siitä, onko maailma (=jumalat) oikeassa? Voisiko tuo liikemuotojen dynamiikka olla ilmaistu paremmin?

Niin herää! Mutta se ei silloin ole nihilismiä, vaan satanismia. "Luominen oli turha", "Jumala ei ole hyvä"... Tästähän meillä taas ei ole mitään huomautettavaa, vaan ainoastaan kannustettavaa.

Paitsi se, että nuokin arvot, oletetut anti-arvot, ovat edelleen kosmoksen arvoja. Mitä jo veli Luxin kanssa paatostelimmekin antroposentrismistä & siitä, että ihminen on syntynyt kosmokseen eikä kosmos ihmiseen. (Ihmiseen on kyllä syntynyt oma mikrokosmoksensa, ja alaspäisellä tiellä on kyse juuri siitä, että makrokosminen totuus vaihdetaan mikrokosmiseen.)

Ja totean edelleen, että tuo nihilismin vaarallisuus tai epäpragmaattisuus ei todista itse ajatusta epätodeksi.

En väitäkään etteikö nihilismi olisi maailmankuva jonka voisi valita johdonmukaisesti, joskin tällöin on itselleen piirrettävä tietty "älä mene yli" -kehä sen suhteen, mitkä asiat pitää kyetä selittämään & mitä ei tarvitse. Ollaan siis hyvin lähellä materialismia; nihilismi on ehkä eräänlaista mentaalisen tason materialismia. "Separatismin suuri harhaoppi", sanoo Hiljaisuuden Ääni.

Mutta toistan taas, kun nyt joudun pitämään kiinni kritiikistäni, että eivät nämä välttämättä ole niin vaarallisia asioita, ennen kuin aivan tietyssä vaiheessa. Materialisti tai nihilisti voi olla paljon positiivisempi & kehitysvoimaisempi eettinen tekijä maailmassa kuin henkeen & hengen yleisiin merkityksiin uskova.

Tulen vastaan vielä enemmän & sanon, että sama pätee tietyllä tapaa myös satanismiin. Voidaankin nähdä asia niin, että samalla tapaa kuin taisteleva satanismi muuttuu palvovaksi satanismiksi jos se välttää lankeemuksen alas, samalla tapaa taisteleva nihilismi voi muuttua palvovaksi nihilismiksi juuri tuota Goreartin mainitsemaa sunyataa, buddhalaista Tyhjyyttä kohtaan. Tämä taas on äärettömän kannustettavaa, ja todellista pyhyyden seuraamista. Sunyata-nirvânan näennäinen arvotyhjiö on itse kaikkein suurinta merkityksen täyteyttä. Ellei näin olisi, & ellei se olisi edelleen praktisiksi arvoiksi valjastettavissa, buddha ei olisi opettanut.

valitsin sen omaksi lempilapsekseni vanhan fuck everyone-mentaliteetin takia......tavoitteena löytää tapa olla nihilisti merkityksellisesti.

Helppo yhtyä todella isoon osaan siitä mitä esitit, mutta se miksi tiettyä vastakkain jankkaamista syntyy välillämme selittyy hyvin tässä kohdassa, josta jaoin kaksi yhtenä esittämääsi asiaa korostetusti erilleen. Nimittäin, jälkimmäinen on valtavan kunnioitettava lähestymistapa; edellinen taas on - et varmaan ole eri mieltä? - poikamaista oman persoonan korostamista. Koen ymmärtäväni näkemyksesi siitä, että kun trickster-hattu laitetaan päähän, näitä kahta voidaan käsitellä yhdessä. No, tokihan niitä voidaan, mutta silloin myös jaetaan tricksterin kohtalo.

"- Miksi hän on muuttunut noin? Margarita kysyi hiljaa Wolandilta tuulen vinkuessa.
- Tuo ritari päästi muinoin epäonnistuneen pilan, vastasi Woland kääntäen kohti Margaritaa kasvonsa ja hiljaa palavat silmänsä. - Hänen sorvaamansa leikkipuhe valosta ja pimeydestä ei ollut erikoisen hyvä. Ja siksi ritari joutui pilailemaan hieman enemmän ja kauemmin kuin oli halunnutkaan. Mutta nyt on se yö, jolloin tilit tehdään selviksi." (Bulgakov)

Mikä muuten on se kirjasi, josta puhut? Täytyy tutustua!