Nomad wrote:Ehkä tosiaan objektiivisuuden määrittelemisestä ja todistamisesta sinänsä on jauhettu tarpeeksi eikä siitä ole hyvä jatkaa, etenkin jos olet jo mielestäsi sanonut kantasi toistuvasti aiheeseen, kuten muutama aiempi viesti antaa ymmärtää. Ja senkin takia että "karma, moraali, tahto" -keskustelussa, jonka löysin aivan hiljattain AT:n foorumilta, näyttää olevan käyty osittain aivan sama keskustelu!
Mieleeni tuli sattumoisin eräs toinen kysymys, joka liittyy nihilismiin sinänsä, mutta ei aivan samasta näkökulmasta, joka aiemmissa viesteissä oli esillä: Jos nyt annetaan aiemmin käsitellyn subjektivismi-objektivismiakselin olla ja todetaan kaikkien mahdollisten olentojen aivan väkisinkin noudattavan kosmista absoluuttista arvoa ja tästä johtuen - kuten sanoit - "jopa alaspäisen tien kulkija on oikeassa", eikö tämä tarkoita sitä ettei mitään vääriä valintoja edes ole? Jos näin on, niin tämä ei kuulosta käytännössä olevan kovin kaukana siitä, miten joku voisi määritellä nihilisminsä. Olisi kiinnostavaa kuulla, mikä on mielestänne olennaisin ero.
Mun mielestä idea (IMO isolla) on ettei
mitään valintoja ole, vaan yksi tahto joka tapahtuu.
Tuossapa kai on juuri se 'tricksterin kohtalo' josta Nefastos puhui, että toimitaan ehdoin tahdoin päin helvettiä (tai 'ihan miten vaan') keskisormena Jumalalle, koska kaikki on hyvää ja oikein anyhow.
Olennaisin ero on sydämen hyväksynnässä ja itsensä poistamisessa. Käytännössä on valtava ero koetetaanko pakottaa oma tahto jotenkin erilleen Jumalan tahdosta vai 'poistetaanko' oma tahto kokonaan ja antaudutaan ylemmälle, vaikka molemmissa tapauksissa 'Jumalan tahto' tapahtuu juuri niin kuin sen pitää.
Eli valitaanko rakkaus vai ei. "Vapauden määritelmä on rakas orjuus".
Näennäisesti 'valitaan valinnattomuus', mutta se pitää paikkansa vain silloin kun pidetään vahvasti kiinni väärästä omasta vapaatahto-käsityksestään. Jos tässä ei ole oikeaa oivallusta, vaan pelkkä egon yritys 'olla valaistunut ego' päästään ihansamalandiaan tappamaan ja raiskaamaan Jeesuksen rakkaudesta.
Toisin sanoen 'väärä valinta' on mahdollinen silloin kun 'valinta' on mahdollinen, mutta tämä vaatii jo lähtökohtaisesti vääristyneen ja rajatun käsityksen siitä että olisi jotain muuta kuin Jumalan tahto.
Tätä ei voida kiertää älyllisellä 'okei ei siis ole muuta'-yrityksellä, vaan silloin mennään 'liikaa tiedostamiseen'=alaspäiselle tielle, jossa koetetaan sulloa Jumala jonkin egokeskeisen systeemin sisään. Iso ego vakuuttaa olevansa jo valaistunut ja tiedostavansa ongelman.