Hyvyys?

Älylliset pohdiskelut metafyysisistä ja abstrakteista aiheista.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Hyvyys?

Post by Nefastos »

Hyvin kiehtovaa, ja mielestäni kertovaa, & myös positiivista huomata, kuinka henkilökohtaisella tasolla kysymykseen todella heti vastattiin. Ikään kuin kohdistaessaan katseensa kohti hyvyyttä sielu välittömästi näkisi luonnollisesti & välittömästi ne objektit, jotka ovat itsen ja tuon hyvyyden/Jumalan/eheyden/rakkauden välissä.
Goreart wrote:Omistautua Jumalan palvonnalle on mun näkökulmasta ainakin pahuutta.


Veli Obnoxion jo viittasi siihen, että Shivan (~Saatanan) palvoja ei saa ajatella karmaa, vaan on ajateltava sen yli - vaikka sen sitovuus ei tästä toki mihinkään häviä. Milloin kyse on todellisesta oikein tekemisestä (Hyvästä) olisi pikkumaista perustaa oma toimintansa oman edun laskelmille. On Tehtävä Oikein eikä vain "tehtävä oikein". Siksi yhteiskunnalliset instituutiot eivät koskaan riitä; ne voivat vain parhaimmillaan osua - ja toki ne monesti osuvatkin - kyllin lähelle. Siksi jokainen on lopulta yksin, eikä yhteisö koskaan ole täysin valmis ennen pralayaa (luomistyön absoluuttiseen ykseyteen eli näennäiseen tyhjyyteen - oikeammin täyteyteen - palaamista). Kun hiekkaan piirretty kuva on valmis, se hävitetään. Siksi minä olen satanisti ei vaikka vaan koska olen teisti ja uskon Hyvään, so. ihmisen ehdottomaan velvollisuuteen etsiä totuutta ja oikein tekemistä kaikesta muusta riippumatta, olematta alisteinen millekään muulle.

Itse käsitin Obnoxionin kysymyksen myös viittauksena siihen, että hyvyys on väistämättä relativistista yhteiseksi toimintamalliksi luotuna, jolloin todellisesta Hyvästä tulee vain sinne päin olevaa "hyvää", ja potentiaalinen este. Siten erilaiset uskonnolliset ryhmät (jotka pyrkivät johtamaan ihmisiä kohti tuota todellista Hyvää eli Jumalaa tai whatever) alkavat kompastella pahasti heti kun niiden johdosta katoavat "todelliset vihityt", jotka kykenevät näkemään uskonnollisten rakenteiden taakse. Näen asian niin, että juuri vihkimys on se joka siirtää sielun aste asteelta rakenteista ytimeen, ja silloin koko kysymyksenasettelun problematiikka tavallaan menettää merkityksensä. Käsitteistä tulee muunnettavissa olevia instrumentteja sen sijaan että ne olisivat sekavia tienviittoja erilaisiin suuntiin.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
A.A.
Posts: 86
Joined: Wed Aug 04, 2010 9:15 pm
Contact:

Re: Hyvyys?

Post by A.A. »

Nagahel: En malttanut olla ottamatta kantaa asiaan, liha on heikko... Tekstisi on hyvin perusteltu esitys väkivallan hylkäämisestä, ja pasifistinen kanta on monessakin kohtaa tullut jopa niin monesti toistetuksi (esim. Ervast), että asia tuntuu olevan muutamissa järjestössä aksiooman asemassa. Tarkennan itsekin parhaillaan vanhaa Väkivalta & henkinen kehitys-tekstiäni, jolloin asian kristillinen puoli tulee paremmin käsitellyksi. Pahoittelen aiheen sivuun menemistä.
Lux

Re: Hyvyys?

Post by Lux »

A.A. wrote:Nagahel: En malttanut olla ottamatta kantaa asiaan, liha on heikko...
Image

Meillä pahoilla satanisteilla on pirulliset keinomme koukuttaa veljiämme mitä vetoavimmilla syöteillä ja näin taivuttaa heitä tarkoituksiimme, hahahahahahaaaa... :twisted:
A.A. wrote:Tekstisi on hyvin perusteltu esitys väkivallan hylkäämisestä, ja pasifistinen kanta on monessakin kohtaa tullut jopa niin monesti toistetuksi (esim. Ervast), että asia tuntuu olevan muutamissa järjestössä aksiooman asemassa.
Kiitos. Omasta mielestäni tekstissä on hyvin paljon parannettavaa, mutta näin se aina menee. Pasifismi -termistä en oikein edelleenkään välitä.

Se miksi väkivallattomuus on muodostunut useilla järjestöillä tai seuroilla lähes aksioomaksi ja miksi sitä on pitänyt etenkin tällä ajalla korostaa, on lienee ensisijaisesti vastuukysymys. Se täytyy tähän seikkaan huomauttaa, että ilman pitäviä henkisiä perusteita (ykseys) ja niiden elävää tajuamista koko väkivallattomuuden ajatukselta putoaisi pohja täysin pois, etenkin ellei ole synnynnäisesti myötätuntoinen henkilö tai koe lähtökohtaisesti sympatiaa ihmisiä kohtaan. Skeptikko ja / tai materialisti tietysti sanoisi, että tämä on vain yksi itsensä huijaamisen keino ja vaatii "sokeaa uskoa" joko karmaan, jälleensyntymään tai molempiin, mutta tällaiset ihmiset eivät ole useinkaan todella kolunneet asian perustuksia tai käyneet läpi "ilmakoetta", jonka aikana ihminen aidosti putoaa tyhjän päälle asian suhteen. Kuilun toisella on puolella on tieto ja sen synnyttämä varmuus, mutta toki sen ylittäminen vaatii jonkin sortin "uskonhyppyä", mitä useat ajattelijat ovat korostaneet.

Olen aikaisemminkin sanonut tämän ja voin sanoa sen uudelleen: koska elämä aineessa on varsin ilmiselvästi pitkälti kärsimystä ja pohjaa kärsimyksen ja kitkan pohjalle, niin mikäli kykenisin uskomaan siihen, että ihmiset ja muut olennot ovat "vain lihaa", "planeetan lait pelkkää perkeleen huvileikkiä", ja tietoisuus olisi satunnaisen (mekaanisen) evoluution tuloksena syntynyt molekyylibiologinen sivutuote, kertaluontoinen lyhyt pilkahdus koko määräämättömän pitkässä kärsimyksen kierrossa, niin olisi suurin mahdollinen myötätunnon osoitus etsiä käsiinsä ensimmäinen automaattiase ja viedä itsensä lisäksi mukanaan mahdollisimman monta henkilöä; miksei saman tien myös vetypommeilla koko planeettaa. Tämä kysymys on se, mihin humanistinen moralismi tai muu vastaava yhteiskunnallinen, sosiologinen tms. teoria ei kykene antamaan pitävää vastalausetta. Ja tämä kysymys lienee myös se kiusaus, minkä ratkaisemisessa mm. kouluampujat ovat langenneet epätoivoisesti merkitystä elämään nykymaailman tyhjiössä etsiessään.

EDIT: (Rankkaa tekstiä, tiedän, mutta tarkoitukseni on ainoastaan osoittaa kaikkien sovinnaisten, moralististen yms. vastausten perimmäinen tyhjyys ja kyvyttömyys vastata tähän "miksi / miksi ei?" -dilemmaan.)
A.A. wrote:Tarkennan itsekin parhaillaan vanhaa Väkivalta & henkinen kehitys-tekstiäni, jolloin asian kristillinen puoli tulee paremmin käsitellyksi. Pahoittelen aiheen sivuun menemistä.
Kyllähän tämä liittyy aiheeseen hyvin olennaisesti, niin hyvässä kuin pahassakin. Odotan mielenkiinnolla päivitystäsi aiheeseen.
User avatar
A.A.
Posts: 86
Joined: Wed Aug 04, 2010 9:15 pm
Contact:

Re: Hyvyys?

Post by A.A. »

No niin, välitit täydellisesti tunnetilani kirjoittaessani vastausta. Pirullista, tapojeni vastaisesti siis hymiö: :)
Koska vakuutat käsittelyn pysyvän vielä aiheessa, niin vastaan lyhyesti jotten tyhjennä pajatsoa täysin tulevasta tekstistäni (huom: edellisen postauksen sivukaneetista muodostui Piilodogmatismi-teksti).

Mainitsemasi "sielujen sympatia" voi päätyä yhtä rehellisesti myöntämään, että ihmisluonto on sellainen, että rauhallinen rinnakkaiselo ja sodattomuus toteutuu parhaiten valtioiden hoitamalla oma puolustus kunnolla (ja oma sisäinen turvallisuus). Vastaavasti mainitsemasi destruktiivinen nihilismi on vain käsitellyn aiheen reunahuomautus, joka ei varsinaisesti liity kysymykseen puolustavan väkivallan oikeutuksesta askensiossa. Ennemminkin näen asian siten, että oma mallini kykenee edes jossain määrin pysäyttämään kouluampumisen kaltaisia tapauksia, kun taas kritisoimani pasifismi toteutuessaan petaisi ilmiölle jättimäiset mittasuhteet (johon sinä Nagahel vastasitkin jo jotakuinkin tyydyttävästi tunnustamalla yhteiskunnan tarvitsevan laillistettua väkivaltaa).

Kun kokonaiset järjestöt päätyvät sisäiseen yksimielisyyteen (lue: omaksuvat mestarinsa mielipiteen) loppujenlopuksi monisyisessä asiassa, on se mielestäni okkultismin hengen vastaista.

The wise grieve not for those who live; and they grieve not for those who die - for life and death shall pass away.' 'No-one can bring to an end the Spirit which is everlasting. For beyond time he dwells in these bodies, though these bodies have an end in time; but he remains immeasurable, immortal. Therefore, great warrior carry on thy fight.' -Bhagavad Gita
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Hyvyys?

Post by Nefastos »

A.A. wrote:Kun kokonaiset järjestöt päätyvät sisäiseen yksimielisyyteen (lue: omaksuvat mestarinsa mielipiteen) (...) on se mielestäni okkultismin hengen vastaista.


Amen!

Itse pasifismi-asiassa olen hyvin pitkälti eri mieltä kanssanne, kuten varmasti tiedätkin. Minkä vuoksi on erinomaista, että veljeskunnan punaisessa aspektissa toimii useampia ei-pasifisteja, jotka hieman horjuttavat tätä dogmaattista hegemoniaa ;)

Mutta ehkäpä palaamme kysymykseen hyvyydestä?
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Lux

Re: Hyvyys?

Post by Lux »

A.A. wrote:No niin, välitit täydellisesti tunnetilani kirjoittaessani vastausta.
Pahoitteluni, en voinut itselleni mitään. Ehkä sinua lohduttaa se, että voin jo melkein kuulla avitchin ruosteisten porttien avautuvan tämän mustaakin mustemman maagisen suggestioni vuoksi.
Nefastos wrote:Mutta ehkäpä palaamme kysymykseen hyvyydestä?
Näin teemme!
User avatar
Insanus
Posts: 835
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Hyvyys?

Post by Insanus »

Nefastos wrote:

Siksi minä olen satanisti ei vaikka vaan koska olen teisti ja uskon Hyvään, so. ihmisen ehdottomaan velvollisuuteen etsiä totuutta ja oikein tekemistä kaikesta muusta riippumatta, olematta alisteinen millekään muulle.
Jeh.
Nefastos wrote:
Itse käsitin Obnoxionin kysymyksen myös viittauksena siihen, että hyvyys on väistämättä relativistista yhteiseksi toimintamalliksi luotuna, jolloin todellisesta Hyvästä tulee vain sinne päin olevaa "hyvää", ja potentiaalinen este.
Juuri tästä syystä sanoin Jumalan palvontaa pahuudeksi, koska Hyvyyden näen ilmentymättömänä pahan potentiaalina aina ja joka tilanteessa ja "sinne päin hyvän" ainoana mahdollisena hyvänä tässä maailmassa, pienempänä pahana. Jos pienempi paha käsitetään hyväksi, sitten Jumalan palvonnalle omistautuminen on hyvää. Tämä on Saatanan maailma, valolla tai ilman ja sitä on sellaisena paras rakastaa.

Okkultismin tavoitteena käsittääkseni (...?) on vastakohtien yhdistyminen, synergian sisäistäminen ja esiintuominen. "Hyvä teko" on olla tekemättä mitään, koska hyvää ei ole.

Ilmaistaan vielä toisin. Koska Jumalaa ei voi tavoittaa (vrt.valon nopeuteen ei voi kiihtyä koska hajoaisi osiin) voi vain antaa valon loistaa sisäänsä. Jospa Absoluutti on ilmentynytkin kuin paetakseen riippuvaisuutta omasta riippumattomuudestaan...? (mikä sivumennen on aika black magician-like ongelma + tarotin 1 kortti Taikuri/illuusion herra/whatever...) Ja nk. "erillisyyden harha" hyvää ja oikein itsessään?

Jos vastausta laajennetaan ni sit se vähän menee jo tälle latteuden puolelle jossain Jumala=hyvä=paha=kaikki mitä on=se mitä ei ole=Jumala-hengessä.
Jumalan synnit ovat kourallinen hiekkaa ihmisen valtameressä
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Hyvyys?

Post by Nefastos »

Goreart wrote:Koska Jumalaa ei voi tavoittaa (vrt.valon nopeuteen ei voi kiihtyä koska hajoaisi osiin) voi vain antaa valon loistaa sisäänsä. Jospa Absoluutti on ilmentynytkin kuin paetakseen riippuvaisuutta omasta riippumattomuudestaan...? (mikä sivumennen on aika black magician-like ongelma + tarotin 1 kortti Taikuri/illuusion herra/whatever...) Ja nk. "erillisyyden harha" hyvää ja oikein itsessään?


Viilataan taas vähän valusaumoja, vaikka yksimielisyys ulottuukin pitkälle.

Sanoisin pikemminkin niin, että nirvanan saavuttanut, annettuaan sidonnaisuuksiensa olennon hajota kappaleiksi (Egon korkein mortifikaatio, johon ei voida harpata yli aiempien askelten) elää mainitsemassasi valonnopeuden tilassa, "valon maailmassa" - joka valo ei tässä ole pimeyden vastakohta vaan valo alemman valon ja alemman pimeyden yhdessä muodostamana, kuten mainittu L. Lankeemuksen aurinkovertauksessa. Siten sellainen tietoisuus elää ajan ja paikan yläpuolella, jumalana, käytännössä absoluuttina itse tai absoluutin todentajana, yhtyneenä koko luomistyöhön ilman säröä, tai jälleen paremmin sanottuna, yhtyneenä myös säröön tavalla joka eheyttää.

Voidaan sanoa, että Absoluutti on ilmentynyt paetakseen riippuvuutta omasta riippumattomuudestaan, mutta tietty on tällöin ymmärrettävä, että "paeta" ja "riippuvuus" voivat silloin olla vain runollista kuvakieltä, joka pyrkii lähestymään kosmista leikkiä ihmisen tajuttavissa olevin määrittein. Kosmoksen teleologinen kieli on erilaista kuin ihmisen, vaikka uskonkin, että sellainen kieli kyllä on omalla transsendentilla tavallaan yhä käsitteellistä ja on mystikon ymmärrettävissä. (Minkä vuoksi "everything goes" on väärin.)

By virtue we escaped together.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Locked