Olenko aliarvioinut Nefastoksen?
Posted: Wed Nov 14, 2018 12:57 am
Keskusteltuani asiasta Morfeuksen kanssa, lyhyt vastaus on: kyllä. Vaikka asiasta voitaisiin Gadamerin lailla sanoa, että keskustelua ei voida aloittaa kuin Jumala, “ab ovo Leda”, vaan olemme keskellä asioita, “in medias res”, tarkoitukseni ei ole arvostella, vaan esittää kysymys. Blavatskyn Esoteric Instruction, josta Nefastos on tehnyt kanditaatintutkielmansa, sisältää ymmärtääkseni seuraavan ajatuksen, joka selittää Azazelin Tähden seitsemän näkökulman suhdetta ykseyteen, josta Blavatsky käyttää nimitystä “One Absolute” — ainakin kysymys on pohdinnan arvoinen hahmotettaessa teosofian ja Azazelin Tähden suhdetta, vaikka on kyseenalaista, missä suhteessa molemmat tarkemmin vastaavat toisiaan.
Blavatsky on esittänyt kirjoituksissaan huomioita Luciferista, jonka hän yhdistää ihmisen seitsemän periaatteen järjestelmässä Manakseen, eli “vasempaan silmään (left eye)”. Nefastos on samoin viitannut käsien sijasta myös silmiin. Oikean silmän Blavatsky liittää periaatteissa Buddhiin ja Nefastos oikeaan käteen. Buddhan sanotaan ihmistä luodessaan ampuneen molemmista silmistään säteen: oikeasta pinkin (rosy) valon ja vasemmasta sinisen valon. Sinisellä on “voima valaista mieliä (minds)”. Ihmisen järjestelmässä Buddhi on siten keltainen, mutta vasen sininen on Manas tai Lucifer. Blavatsky samaistaa Venuksen Luciferiin ja Buddhin Hermekseen, joiden yhteys on “Hermaphrodite”. Kuitenkaan täydellisen henkisellä ihmisellä ei ole lainkaan sukupuolta.
Buddhi ja Manas käsittääkseni vastaavat osittain Nirmanakayaa ja Devachania — Buddhi sitoutuu maahan, koska se pyrkii pelastamaan toiset. Sen sijaan Devachan on yksilöllisempää ja pyrkii irtautumaan kokonaan maasta, mikä vastaa läheisemmin Manasta. Kuitenkin Buddhi ja Manas saavat “valonsa” Âtmanilta. Azazelin Tähden ajattelussa Buddhi ja Manas yhdistyvät niin, että ei ole “kolmatta” silmää niiden lisäksi. Blavatsky tarkoittanee melko lailla samaa, vaikka hän sanoo, että Âtman on ihmisessä korkein henki yhdistelmässä (conjunction) Buddhin ja Manaksen kanssa, jotka muodostavat siten ylemmän kolmion tai kolminaisuuden (Trinity) — eivät kolmatta “kättä” tai “silmää”, vaan kahden yhdistelmän kolmantena. Nefastos on siten todennut, että ei ole Âtmista “työtä” erillään Buddhista ja Manaksesta. Blavatsky sanoo, että “oikea silmä” on “kolmas silmä (Third Eye)” ja vasen vastaa älyllistä, mutta Buddhi-Manas on toisaalta “yksi silmä (Single Eye)”, mutta hänestä sitä ei pitäisi sekoittaa Âtmanin kanssa. Blavatsky toisaalta jaottelee yleisemmin ajatuksen (thought) ja toiminnan (action) välillä, joten voitaisiin kysyä, onko jotakin Âtmista kuitenkin erillään työstä.
Blavatskylle Âtman tarkoittaa kahdella erilaisella tavalla: (1.) jumalaisella (Macrocosm) ja (2.) inhimillisellä (Microcosm). Ihminen jakautuu seitsemään “periaatteeseen ('principles')”, mutta perusteena on, että jumalainen ja inhimillinen ovat yhdessä kymmenluku, joka jakautuu kahtia jumalaiseen (1.a., 1.b., 1.c.) ja inhimilliseen (2.a., 2.b., 2.c., 2.d., 2.e., 2.f., 2.g.).
Jumalainen on yli-henkisenä (super-spiritually) kolme sisäistä (subjective) ja kyseiset ovat havaitsemattomia. Sen sijaan inhimillinen on luonnollisesti (physically) seitsemän ulkoista (objective). Inhimillisellä tasolla on periaatteita, mutta kun (1.) ensimmäinen kolmio heijastuu (reflected) “Taivaalliseen Ihmiseen (Heavenly Man)”, Âtman seitsemäntenä “periaatteena” katoaa periaatteena ja palautuu “Hiljaisuuteen ja Pimeyteen”, eli lakkaa olemasta inhimillinen periaate.
“Taivaallinen Ihminen” ei ole aineellinen kaikkeus ja eroaa pelkästä maallisesta ihmisestä (terrestrial man), joka heijastuu (reflected) aineen kaikkeudessa. Maallinen ihminen erotettuna taivaallisesta ihmisestä on pelkästään luonnollinen olento. Kun ihminen on yhteydessä henkiseen, Âtman ei ole pelkästään aineellinen, eikä siten myöskään pelkkä periaate — kyseisen yhteyden kautta Âtman on ylittänyt maallisen ihmisen ja on sellaisena henkisyytenä lausumaton ja näkymätön maallisen äänen ja valon kannalta. Siten Âtman on lakannut heijastumasta pelkkään aineeseen.
Ylempi kolmio tarkoittaa luovaa ajatusta (creative ideation) ja sisäistä mahdollisuutta (subjective potentiality), jossa on muodostava kyky — vastoin sisäisen muodon mahdollisuuden (possibility) ulkoistumista aineeseen toimintana (action). Tämä “ylempi kolmio” on ihmisen periaatteista erotettuna (1.) alkumallinen (archetypal) (2.) ajatteleva (ideative) ja (3.) esikuvallinen (paradigmatic) ja sellaisena itse asiassa yksi, eli Ilmentymätön Sana.
Blavatskylle Âtman ei ole Yksi Absoluutti. Ilmentymätön Sana (Non-Manifested Logos) “liittyy sisään (merges into)” Yhteen Absoluuttiin, mutta kun Âtman ei ole “periaate”, se on yhtenä (one with) Ilmentymättömän Sanan kanssa ja säteilyä ulos siitä (radiation from) — se on yhtä Ilmentymättömän Sanan kanssa, mutta toisaalta säteilyä ulos siitä. Yksikkö-säteenä (Unit-ray) Âtman on säteilyä, mutta “olemuksessaan kolminainen (triple)”, ei “ulkona (from)” YHDESTÄ Absoluutista (ONE Absolute), vaan sisällä (in) siinä. Tässä Âtmanin sanotaan olevan erillään ihmisen järjestelmästä, eli periaatteista hiljaisuuteen ja näkymättömyyteen kadonneena, jossa se on siten erilainen olemuksellinen kolmio, kuin ollessaan yhdistelmässä Buddhin ja Manaksen periaatteiden kanssa.
Âtman erillään periaatteista on kolme sisäistä, mutta ei yhteydessään Buddhiin ja Manakseen — siitä on todisteena, että pääasiallinen “periaate” säihkyvänä munana (Luminous Egg), on suoraa virtausta “(a.) Âtmisesta säteestä sen kolmessa näkökulmassa Luojana, Säilyttäjänä ja Tuhoajana (Jälleentuottajana); ja (b.) Buddhi-Manaksesta”. Buddhi-Manas ja Âtminen erotellaan, koska Âtminen ei ole tässä periaate, mutta Buddhi ja Manas ovat. Ihmisen periaatteista kolmella, eli Âtmanilla, Buddhilla ja Manaksella, on vastaavuus Absoluutin henkiseen maailmaan, mikä ei ilmeisesti tarkoita niitä kuitenkaan Âtmisena säteenä. Nefastoksen puheista on kyseisessä kohtaa vaikea ottaa selvää, koska Buddhi ja Manas yhdistelmässä eivät ole sama kuin Âtman erillään periaatteista. Âtman ei ole kolmas “käsi” tai “silmä”, sikäli kun kädellä tai silmällä tarkoitetaan periaatteita ja toimintoja, mitä Nefastos näyttää tarkoittavan.
Sen sijaan Âtman-säteen kolme näkökulmaa ovat (1.) Luoja, (2.) Säilyttäjä, (3.) Jälleentuottaja. Muistamme, että Âtman on Yksikkö-säteenä “olemuksessaan kolminainen” olemalla “sisällä” YHDESSÄ Absoluutissa. Kuitenkin Âtman on “yhtenä” Ilmentymättömän Sanan kanssa ja säteilyä “ulos” siitä. Asiaa mutkistaa entisestään, että Ilmentymätön Sana liittyy yhteen, “into” Absoluuttisen Yhden kanssa. Yhden virtaaminen kolmeen tarkoittaa Ilmentymätöntä Sanaa Ilmentyvän Sanan (Manifested Logos) lävitse (through). Blavatskyn käyttämässä verrannollisessa tarinassa Padmapanin pirstoutunut pää muovataan kymmeneksi pääksi, joista kolme on valkoista ja seitsemän erilaisia värejä, joista muodostuu ihmisen kymmenluku. Kolme valkoista synnyttävät “seitsemän erilaista prisman väriä”, eli jumalalliset sisäiset kolme synnyttävät seitsemän inhimillistä tavalla, jossa ihmisen periaatteiden ajatellaan ulkoisina sisältyvän kolmeen jumalaiseen sisäiseen. Kyseiset kolme ovat Âtman Yksikkö-säteenä — joskaan valkoinen ei ole väri, kuten Blavatsky huomauttaa, mutta hän toisaalta liittää sen jumalaiseen, “white (divine)“.
Âtman-säde on “yhtä” Ilmentymättömän Sanan kanssa, mutta toisaalta säteilyä “ulos” siitä — koska yhden virtaaminen kolmeksi tarkoittaa Ilmentymätöntä Sanaa, kun se on Ilmentyvän Sanan kautta, “through”. Tässä Ilmentymätön Sana, Âtman-säde ja Ilmentyvä Sana ovat kolminaisuus, jotka virtaavat YHDESTÄ absoluutista. Tämä on “Yksi Kaikkiallinen Elämä-Tietoisuus (Life-Consciousness), sitoen ja läpäisten kaikkea ja virraten kaikkien niiden lävitse (through)”. Sikäli kun kyseessä ei ole kuitenkaan YKSI ELÄMÄ (ONE LIFE), eli Simon Maagin “toinen maailma“, joka on Hermafrodiittinen eli toimiva ja vastaanottava, hyvä ja paha, jne. Ilmentymätön Sana ei ole Elämä-Tietoisuus, vaan Elämä-Tietoisuus on erityistymätön YKSI absoluutti, joka Âtman-säteen kanssa jakautuu kolmeen: (1.) Luojaan, (2.) Säilyttäjään ja (3.) Jälleentuottajaan. Erityistymättömän YHDEN absoluutin osatekijät vastaavuuksineen olisivat siten: (1.) Ilmentymätön Sana, eli hiljaisuus (Silence) (2.) Âtman-säde, (3.) Ilmentynyt Sana. Blavatsky kutsuu Âtmania myös luomattomaksi Kyvyksi (Power), joten olen epävarma kyseisestä kohdasta, mutta Nefastos toivottavasti valaisee asiaa. Vastaavat yksityiskohdat eivät kuitenkaan ole asian kannalta äärimmäisen tärkeitä.
Âtman-säde saattaisi olla Ilmentymätöntä ja Ilmentyvää Sanaa yhdistävä se-minkä-kautta (through) Ilmentymätön Sana tulee siten Ilmentyväksi Sanaksi. YHDEN kolminaisten puolten kokonaisuus on siten Elämä-Tietoisuudessa ilmaisuna, joka erottautuu ilmaisun kolmeksi osatekijäksi sellaisessa ilmaisussa, jossa on (1.) Luoja, (2.) Säilyttäjä ja (3.) Jälleentuottaja, eli (1.) Ilmentymätön, (2.) Säde ja (3.) Ilmentyminen. Elämä-Tietoisuus on itse-tietoisuutta, joka ilmaisee ilmentämättömän itsensä itselleen — kuten (1.) “ajatus“, joskaan en tarkoita sitä kuten Simonin 'Epinoia', vaan kuten 'Nous', (2.) henkäys, (3.) merkki. Tämä olisi yksinkertaisesti Aristoteleen käsitys itse-tietoisuudesta, eli “Minä ja sinä olemme yksi; ennen minua oli sinä; sinun jälkeesi on minä“, koska itse-tietoisuuden oletetaan heijastavan itsensä siten aikaan. Aristoteleen ja uusplatonismin sekoitus on erikoinen perustavan ristiriitaisuutensa takia, joskin Blavatsky ilmeisesti ajatteli niiden olevan yhdistettävissä.
Korkeimmalla tasolla “yksi kolmessa (ONE IN THREE)” on (1.a.) Ilmentymätön Sana, (1.b.) mahdollinen viisaus, (1.c.) yleinen ajattelu, mutta alemmalla (2.a.) Ilmentyvä Sana, (2.b.) ikuinen ymmärrys (substance), (2.c.) henki. Korkeimmalla tasolla on pelkkää mahdollisuutta ilmentyä, eli ajattelua, joka lähestyy ensimäistä kertaa toimintaa Ilmentyneessä Sanassa. Kuten Simon Maagi sanoo, ilmentynyt (manifest) on kyvyn (Potency) esiinkutsumista kuvassa (image), eli Ilmentyneessä Sanassa.
Kyseiset huomiot näyttäisivät varsin vaatimattomien tietojeni perusteella järkeviltä seuraavalla tavalla: koska Buddhilla, Manaksella ja Âtmanilla on vastaavuus Absoluutin henkiseen maailmaan, mutta Âtminen-säde kuitenkin erotellaan Buddhi-Manaksesta, Buddhi-Manaksen täytyy Blavatskylle ihmisen periaatteita ylemmässä henkisessä maailmassa vastata yhdistelmänä ainoastaan yksittäistä osaa “yhdestä kolmessa”. Koska (1.a.) Ilmentymätön Sana ei ole (1.b.) Âtminen-säde, eikä se ole sama kuin Buddhi-Manas, näyttää että Buddhi-Manas on Absoluutin henkisessä maailmassa (1.c.), eli Ilmentyvä Sana. Tämä selittäisi, miksi Âtminen-säde myös vetäytyy hiljaisuuteen ja on siten ilmaisematon, vaikka se ei ole sama kuin Ilmentymätön Sana, eikä Buddhi-Manas.
Siten minusta vaikuttaa ylimalkaisella lukemisella — Azazelin Tähdessä on kysymystä akateemisesti tutkineita, kuten Nefastos, jotka voivat valaista minua, joten en katso tarpeelliseksi tutkia asiaa itsenäisesti perusteellisemmin —, että YKSI Absoluutti on Kaikkeus-Tietoisuutena kuten itse-tietoisuus, joka voidaan jakaa kuten ilmaisu: (1.a.) ilmaisija, (1.b.) ilmaiseminen, (1.c.) ilmaistu. Tämä selittäisi, miksi Âtman vetäytyy ilmaisemisena ilmaisemattomaan olematta Ilmaisematon Sana — siten Buddhi-Manas olisi Ilmaistu Sana, eli ilmaistu. Tätä voidaan verrata puhetilanteeseen: ajattelija on ilmaisija, mutta tekee sen ilmaisemisen kautta ja se mikä on tuloksena on ilmaistu — Âtminen-säde on kuten auringonsäde, jonka täytyy lakata olemasta Auringosta kohteeseen matkannut säde samalla hetkellä kun se on valaissut kohteensa.
Sikäli kun edellinen tulkinta on oikeamman suuntainen kuin aikaisempani, saadaan siitä seuraava kaava: (1.) mahdollisuus (2.) todellistuminen (3.) tulos. Nämä kolme osatekijää puolestaan jakautuvat jokainen kolmeen keskinäisesti vaikuttavaan osatekijään: (1.a.) mahdollisuus mahdollisuutena, (1.b.) todellistuminen mahdollisuutena, (1.c.) tulos mahdollisuutena, (2.a.) mahdollisuus todellistumisena, (2.b.) todellistuminen todellistumisena, (2.c.) tulos todellistumisena, (3.a.) mahdollisuus tuloksena, (3.b.) todellistuminen tuloksena, (3.c.) tulos tuloksena. Esimerkkeinä edellisten osatekijöiden keskinäisistä suhteista: (1.a.) mahdollisuus mahdollisuutena on todellistumisen ensimmäinen aste ja ensimmäinen tulos, (2.a.) mahdollisuus mahdollisuutena on todellistumisen ensimmäisenä asteena mahdollisuus liikkeenä, (3.a.) mahdollisuus liikkeenä on mahdollisuuden todellistuminen ensimmäinen tulos. Edelleen, (2.a.) mahdollisuus todellistumana on (1.b.) todellistumisen mahdollisuuden ensimmäinen todellistuma, eli (2.b.) todellistuminen todellistumisena, mikä on (3.b.) todellistuminen tuloksena. Edelleen, (2.b.) mahdollisuus tuloksena on osoittaa (1.c.) tuloksen mahdollisena, joka mahdollistaa (3.c.) tuloksen tuloksena. Siten saadaan yleinen kaava sädehtimiselle yksittäisestä samasta periaatteesta (one identical principle).
Kuten Blavatsky sanoo, viittaus olisi silloin Aristoteleen opetukseen kyvystä (dynamis) ja todellisesta (energeia), tai “Platonin“ — Blavatskyn tulkinnassa — älyllisyydestä näkyvyyden ainaisena läsnäolona näkymättömässä ja näkymättömän näkyvässä. Toisaalta kyseinen koskee Blavatskylle Ilmentyvää Sanaa, jonka takana olisi Simonia mukaillen “mahdollisuutta mahdollisuudessa“ — kuitenkin mahdollisuuden mahdollisuus on Aristoteleelle kuten Näkymättömän Sanan ilmentymistä Näkyävänä Sanana. Siten Blavatsky sanoo, että “Ajatuksen (Thought) Kyvystä, Jumalainen Ajattelu (Ideation) siirtyi Toiminnaksi (Action). Toisaalta kyseisen kutsuminen rajattomaksi kyvyksi (Infinite Potency) on ristiriidassa Aristoteleen kanssa, jolle sellainen on syystäkin rajallista.
Jos asia on niin, perun puheeni Nefastoksen platonismista — sen sijaan pitäisi puhua hänen aristotelismistaan, eli Mieli (Mind) Ajatuksessa (Thought) itse-tietoisuutena, jossa “molemmat ovat erottamattomissa toisistaan, jotka olemalla yksi (one) ovat kuitenkin kaksi (dual)“, mikä varmaankin vastaa läheisemmin Nefastoksen ajattelua. Tämä edellyttäisi edelleen platonis-aristoteelista käsitystä apriorisuudesta, vaikka Platonin ja Aristoteleen aprioriset ratkaisut eroavat toisistaan sisällöltään. Blavatskyn Elämä-Tietoisuus ei silloin vastaisi kuitenkaan Kantin platonistista käsitystä itse-tietoisuuden itsestä, vaan ennemmin Hegeliä — aika kuten maanviljelijän peltona.
Blavatsky on esittänyt kirjoituksissaan huomioita Luciferista, jonka hän yhdistää ihmisen seitsemän periaatteen järjestelmässä Manakseen, eli “vasempaan silmään (left eye)”. Nefastos on samoin viitannut käsien sijasta myös silmiin. Oikean silmän Blavatsky liittää periaatteissa Buddhiin ja Nefastos oikeaan käteen. Buddhan sanotaan ihmistä luodessaan ampuneen molemmista silmistään säteen: oikeasta pinkin (rosy) valon ja vasemmasta sinisen valon. Sinisellä on “voima valaista mieliä (minds)”. Ihmisen järjestelmässä Buddhi on siten keltainen, mutta vasen sininen on Manas tai Lucifer. Blavatsky samaistaa Venuksen Luciferiin ja Buddhin Hermekseen, joiden yhteys on “Hermaphrodite”. Kuitenkaan täydellisen henkisellä ihmisellä ei ole lainkaan sukupuolta.
Buddhi ja Manas käsittääkseni vastaavat osittain Nirmanakayaa ja Devachania — Buddhi sitoutuu maahan, koska se pyrkii pelastamaan toiset. Sen sijaan Devachan on yksilöllisempää ja pyrkii irtautumaan kokonaan maasta, mikä vastaa läheisemmin Manasta. Kuitenkin Buddhi ja Manas saavat “valonsa” Âtmanilta. Azazelin Tähden ajattelussa Buddhi ja Manas yhdistyvät niin, että ei ole “kolmatta” silmää niiden lisäksi. Blavatsky tarkoittanee melko lailla samaa, vaikka hän sanoo, että Âtman on ihmisessä korkein henki yhdistelmässä (conjunction) Buddhin ja Manaksen kanssa, jotka muodostavat siten ylemmän kolmion tai kolminaisuuden (Trinity) — eivät kolmatta “kättä” tai “silmää”, vaan kahden yhdistelmän kolmantena. Nefastos on siten todennut, että ei ole Âtmista “työtä” erillään Buddhista ja Manaksesta. Blavatsky sanoo, että “oikea silmä” on “kolmas silmä (Third Eye)” ja vasen vastaa älyllistä, mutta Buddhi-Manas on toisaalta “yksi silmä (Single Eye)”, mutta hänestä sitä ei pitäisi sekoittaa Âtmanin kanssa. Blavatsky toisaalta jaottelee yleisemmin ajatuksen (thought) ja toiminnan (action) välillä, joten voitaisiin kysyä, onko jotakin Âtmista kuitenkin erillään työstä.
Blavatskylle Âtman tarkoittaa kahdella erilaisella tavalla: (1.) jumalaisella (Macrocosm) ja (2.) inhimillisellä (Microcosm). Ihminen jakautuu seitsemään “periaatteeseen ('principles')”, mutta perusteena on, että jumalainen ja inhimillinen ovat yhdessä kymmenluku, joka jakautuu kahtia jumalaiseen (1.a., 1.b., 1.c.) ja inhimilliseen (2.a., 2.b., 2.c., 2.d., 2.e., 2.f., 2.g.).
Jumalainen on yli-henkisenä (super-spiritually) kolme sisäistä (subjective) ja kyseiset ovat havaitsemattomia. Sen sijaan inhimillinen on luonnollisesti (physically) seitsemän ulkoista (objective). Inhimillisellä tasolla on periaatteita, mutta kun (1.) ensimmäinen kolmio heijastuu (reflected) “Taivaalliseen Ihmiseen (Heavenly Man)”, Âtman seitsemäntenä “periaatteena” katoaa periaatteena ja palautuu “Hiljaisuuteen ja Pimeyteen”, eli lakkaa olemasta inhimillinen periaate.
“Taivaallinen Ihminen” ei ole aineellinen kaikkeus ja eroaa pelkästä maallisesta ihmisestä (terrestrial man), joka heijastuu (reflected) aineen kaikkeudessa. Maallinen ihminen erotettuna taivaallisesta ihmisestä on pelkästään luonnollinen olento. Kun ihminen on yhteydessä henkiseen, Âtman ei ole pelkästään aineellinen, eikä siten myöskään pelkkä periaate — kyseisen yhteyden kautta Âtman on ylittänyt maallisen ihmisen ja on sellaisena henkisyytenä lausumaton ja näkymätön maallisen äänen ja valon kannalta. Siten Âtman on lakannut heijastumasta pelkkään aineeseen.
Ylempi kolmio tarkoittaa luovaa ajatusta (creative ideation) ja sisäistä mahdollisuutta (subjective potentiality), jossa on muodostava kyky — vastoin sisäisen muodon mahdollisuuden (possibility) ulkoistumista aineeseen toimintana (action). Tämä “ylempi kolmio” on ihmisen periaatteista erotettuna (1.) alkumallinen (archetypal) (2.) ajatteleva (ideative) ja (3.) esikuvallinen (paradigmatic) ja sellaisena itse asiassa yksi, eli Ilmentymätön Sana.
Blavatskylle Âtman ei ole Yksi Absoluutti. Ilmentymätön Sana (Non-Manifested Logos) “liittyy sisään (merges into)” Yhteen Absoluuttiin, mutta kun Âtman ei ole “periaate”, se on yhtenä (one with) Ilmentymättömän Sanan kanssa ja säteilyä ulos siitä (radiation from) — se on yhtä Ilmentymättömän Sanan kanssa, mutta toisaalta säteilyä ulos siitä. Yksikkö-säteenä (Unit-ray) Âtman on säteilyä, mutta “olemuksessaan kolminainen (triple)”, ei “ulkona (from)” YHDESTÄ Absoluutista (ONE Absolute), vaan sisällä (in) siinä. Tässä Âtmanin sanotaan olevan erillään ihmisen järjestelmästä, eli periaatteista hiljaisuuteen ja näkymättömyyteen kadonneena, jossa se on siten erilainen olemuksellinen kolmio, kuin ollessaan yhdistelmässä Buddhin ja Manaksen periaatteiden kanssa.
Âtman erillään periaatteista on kolme sisäistä, mutta ei yhteydessään Buddhiin ja Manakseen — siitä on todisteena, että pääasiallinen “periaate” säihkyvänä munana (Luminous Egg), on suoraa virtausta “(a.) Âtmisesta säteestä sen kolmessa näkökulmassa Luojana, Säilyttäjänä ja Tuhoajana (Jälleentuottajana); ja (b.) Buddhi-Manaksesta”. Buddhi-Manas ja Âtminen erotellaan, koska Âtminen ei ole tässä periaate, mutta Buddhi ja Manas ovat. Ihmisen periaatteista kolmella, eli Âtmanilla, Buddhilla ja Manaksella, on vastaavuus Absoluutin henkiseen maailmaan, mikä ei ilmeisesti tarkoita niitä kuitenkaan Âtmisena säteenä. Nefastoksen puheista on kyseisessä kohtaa vaikea ottaa selvää, koska Buddhi ja Manas yhdistelmässä eivät ole sama kuin Âtman erillään periaatteista. Âtman ei ole kolmas “käsi” tai “silmä”, sikäli kun kädellä tai silmällä tarkoitetaan periaatteita ja toimintoja, mitä Nefastos näyttää tarkoittavan.
Sen sijaan Âtman-säteen kolme näkökulmaa ovat (1.) Luoja, (2.) Säilyttäjä, (3.) Jälleentuottaja. Muistamme, että Âtman on Yksikkö-säteenä “olemuksessaan kolminainen” olemalla “sisällä” YHDESSÄ Absoluutissa. Kuitenkin Âtman on “yhtenä” Ilmentymättömän Sanan kanssa ja säteilyä “ulos” siitä. Asiaa mutkistaa entisestään, että Ilmentymätön Sana liittyy yhteen, “into” Absoluuttisen Yhden kanssa. Yhden virtaaminen kolmeen tarkoittaa Ilmentymätöntä Sanaa Ilmentyvän Sanan (Manifested Logos) lävitse (through). Blavatskyn käyttämässä verrannollisessa tarinassa Padmapanin pirstoutunut pää muovataan kymmeneksi pääksi, joista kolme on valkoista ja seitsemän erilaisia värejä, joista muodostuu ihmisen kymmenluku. Kolme valkoista synnyttävät “seitsemän erilaista prisman väriä”, eli jumalalliset sisäiset kolme synnyttävät seitsemän inhimillistä tavalla, jossa ihmisen periaatteiden ajatellaan ulkoisina sisältyvän kolmeen jumalaiseen sisäiseen. Kyseiset kolme ovat Âtman Yksikkö-säteenä — joskaan valkoinen ei ole väri, kuten Blavatsky huomauttaa, mutta hän toisaalta liittää sen jumalaiseen, “white (divine)“.
Âtman-säde on “yhtä” Ilmentymättömän Sanan kanssa, mutta toisaalta säteilyä “ulos” siitä — koska yhden virtaaminen kolmeksi tarkoittaa Ilmentymätöntä Sanaa, kun se on Ilmentyvän Sanan kautta, “through”. Tässä Ilmentymätön Sana, Âtman-säde ja Ilmentyvä Sana ovat kolminaisuus, jotka virtaavat YHDESTÄ absoluutista. Tämä on “Yksi Kaikkiallinen Elämä-Tietoisuus (Life-Consciousness), sitoen ja läpäisten kaikkea ja virraten kaikkien niiden lävitse (through)”. Sikäli kun kyseessä ei ole kuitenkaan YKSI ELÄMÄ (ONE LIFE), eli Simon Maagin “toinen maailma“, joka on Hermafrodiittinen eli toimiva ja vastaanottava, hyvä ja paha, jne. Ilmentymätön Sana ei ole Elämä-Tietoisuus, vaan Elämä-Tietoisuus on erityistymätön YKSI absoluutti, joka Âtman-säteen kanssa jakautuu kolmeen: (1.) Luojaan, (2.) Säilyttäjään ja (3.) Jälleentuottajaan. Erityistymättömän YHDEN absoluutin osatekijät vastaavuuksineen olisivat siten: (1.) Ilmentymätön Sana, eli hiljaisuus (Silence) (2.) Âtman-säde, (3.) Ilmentynyt Sana. Blavatsky kutsuu Âtmania myös luomattomaksi Kyvyksi (Power), joten olen epävarma kyseisestä kohdasta, mutta Nefastos toivottavasti valaisee asiaa. Vastaavat yksityiskohdat eivät kuitenkaan ole asian kannalta äärimmäisen tärkeitä.
Âtman-säde saattaisi olla Ilmentymätöntä ja Ilmentyvää Sanaa yhdistävä se-minkä-kautta (through) Ilmentymätön Sana tulee siten Ilmentyväksi Sanaksi. YHDEN kolminaisten puolten kokonaisuus on siten Elämä-Tietoisuudessa ilmaisuna, joka erottautuu ilmaisun kolmeksi osatekijäksi sellaisessa ilmaisussa, jossa on (1.) Luoja, (2.) Säilyttäjä ja (3.) Jälleentuottaja, eli (1.) Ilmentymätön, (2.) Säde ja (3.) Ilmentyminen. Elämä-Tietoisuus on itse-tietoisuutta, joka ilmaisee ilmentämättömän itsensä itselleen — kuten (1.) “ajatus“, joskaan en tarkoita sitä kuten Simonin 'Epinoia', vaan kuten 'Nous', (2.) henkäys, (3.) merkki. Tämä olisi yksinkertaisesti Aristoteleen käsitys itse-tietoisuudesta, eli “Minä ja sinä olemme yksi; ennen minua oli sinä; sinun jälkeesi on minä“, koska itse-tietoisuuden oletetaan heijastavan itsensä siten aikaan. Aristoteleen ja uusplatonismin sekoitus on erikoinen perustavan ristiriitaisuutensa takia, joskin Blavatsky ilmeisesti ajatteli niiden olevan yhdistettävissä.
Korkeimmalla tasolla “yksi kolmessa (ONE IN THREE)” on (1.a.) Ilmentymätön Sana, (1.b.) mahdollinen viisaus, (1.c.) yleinen ajattelu, mutta alemmalla (2.a.) Ilmentyvä Sana, (2.b.) ikuinen ymmärrys (substance), (2.c.) henki. Korkeimmalla tasolla on pelkkää mahdollisuutta ilmentyä, eli ajattelua, joka lähestyy ensimäistä kertaa toimintaa Ilmentyneessä Sanassa. Kuten Simon Maagi sanoo, ilmentynyt (manifest) on kyvyn (Potency) esiinkutsumista kuvassa (image), eli Ilmentyneessä Sanassa.
Kyseiset huomiot näyttäisivät varsin vaatimattomien tietojeni perusteella järkeviltä seuraavalla tavalla: koska Buddhilla, Manaksella ja Âtmanilla on vastaavuus Absoluutin henkiseen maailmaan, mutta Âtminen-säde kuitenkin erotellaan Buddhi-Manaksesta, Buddhi-Manaksen täytyy Blavatskylle ihmisen periaatteita ylemmässä henkisessä maailmassa vastata yhdistelmänä ainoastaan yksittäistä osaa “yhdestä kolmessa”. Koska (1.a.) Ilmentymätön Sana ei ole (1.b.) Âtminen-säde, eikä se ole sama kuin Buddhi-Manas, näyttää että Buddhi-Manas on Absoluutin henkisessä maailmassa (1.c.), eli Ilmentyvä Sana. Tämä selittäisi, miksi Âtminen-säde myös vetäytyy hiljaisuuteen ja on siten ilmaisematon, vaikka se ei ole sama kuin Ilmentymätön Sana, eikä Buddhi-Manas.
Siten minusta vaikuttaa ylimalkaisella lukemisella — Azazelin Tähdessä on kysymystä akateemisesti tutkineita, kuten Nefastos, jotka voivat valaista minua, joten en katso tarpeelliseksi tutkia asiaa itsenäisesti perusteellisemmin —, että YKSI Absoluutti on Kaikkeus-Tietoisuutena kuten itse-tietoisuus, joka voidaan jakaa kuten ilmaisu: (1.a.) ilmaisija, (1.b.) ilmaiseminen, (1.c.) ilmaistu. Tämä selittäisi, miksi Âtman vetäytyy ilmaisemisena ilmaisemattomaan olematta Ilmaisematon Sana — siten Buddhi-Manas olisi Ilmaistu Sana, eli ilmaistu. Tätä voidaan verrata puhetilanteeseen: ajattelija on ilmaisija, mutta tekee sen ilmaisemisen kautta ja se mikä on tuloksena on ilmaistu — Âtminen-säde on kuten auringonsäde, jonka täytyy lakata olemasta Auringosta kohteeseen matkannut säde samalla hetkellä kun se on valaissut kohteensa.
Sikäli kun edellinen tulkinta on oikeamman suuntainen kuin aikaisempani, saadaan siitä seuraava kaava: (1.) mahdollisuus (2.) todellistuminen (3.) tulos. Nämä kolme osatekijää puolestaan jakautuvat jokainen kolmeen keskinäisesti vaikuttavaan osatekijään: (1.a.) mahdollisuus mahdollisuutena, (1.b.) todellistuminen mahdollisuutena, (1.c.) tulos mahdollisuutena, (2.a.) mahdollisuus todellistumisena, (2.b.) todellistuminen todellistumisena, (2.c.) tulos todellistumisena, (3.a.) mahdollisuus tuloksena, (3.b.) todellistuminen tuloksena, (3.c.) tulos tuloksena. Esimerkkeinä edellisten osatekijöiden keskinäisistä suhteista: (1.a.) mahdollisuus mahdollisuutena on todellistumisen ensimmäinen aste ja ensimmäinen tulos, (2.a.) mahdollisuus mahdollisuutena on todellistumisen ensimmäisenä asteena mahdollisuus liikkeenä, (3.a.) mahdollisuus liikkeenä on mahdollisuuden todellistuminen ensimmäinen tulos. Edelleen, (2.a.) mahdollisuus todellistumana on (1.b.) todellistumisen mahdollisuuden ensimmäinen todellistuma, eli (2.b.) todellistuminen todellistumisena, mikä on (3.b.) todellistuminen tuloksena. Edelleen, (2.b.) mahdollisuus tuloksena on osoittaa (1.c.) tuloksen mahdollisena, joka mahdollistaa (3.c.) tuloksen tuloksena. Siten saadaan yleinen kaava sädehtimiselle yksittäisestä samasta periaatteesta (one identical principle).
Kuten Blavatsky sanoo, viittaus olisi silloin Aristoteleen opetukseen kyvystä (dynamis) ja todellisesta (energeia), tai “Platonin“ — Blavatskyn tulkinnassa — älyllisyydestä näkyvyyden ainaisena läsnäolona näkymättömässä ja näkymättömän näkyvässä. Toisaalta kyseinen koskee Blavatskylle Ilmentyvää Sanaa, jonka takana olisi Simonia mukaillen “mahdollisuutta mahdollisuudessa“ — kuitenkin mahdollisuuden mahdollisuus on Aristoteleelle kuten Näkymättömän Sanan ilmentymistä Näkyävänä Sanana. Siten Blavatsky sanoo, että “Ajatuksen (Thought) Kyvystä, Jumalainen Ajattelu (Ideation) siirtyi Toiminnaksi (Action). Toisaalta kyseisen kutsuminen rajattomaksi kyvyksi (Infinite Potency) on ristiriidassa Aristoteleen kanssa, jolle sellainen on syystäkin rajallista.
Jos asia on niin, perun puheeni Nefastoksen platonismista — sen sijaan pitäisi puhua hänen aristotelismistaan, eli Mieli (Mind) Ajatuksessa (Thought) itse-tietoisuutena, jossa “molemmat ovat erottamattomissa toisistaan, jotka olemalla yksi (one) ovat kuitenkin kaksi (dual)“, mikä varmaankin vastaa läheisemmin Nefastoksen ajattelua. Tämä edellyttäisi edelleen platonis-aristoteelista käsitystä apriorisuudesta, vaikka Platonin ja Aristoteleen aprioriset ratkaisut eroavat toisistaan sisällöltään. Blavatskyn Elämä-Tietoisuus ei silloin vastaisi kuitenkaan Kantin platonistista käsitystä itse-tietoisuuden itsestä, vaan ennemmin Hegeliä — aika kuten maanviljelijän peltona.