Aspektikritiikki

[Alfalfa]

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että muodollinen filosofia ykseydestä olisi turhaa. Nefastos on päätynyt neoplatonistiseen käsitykseen, minä taas koen läheiseksi esim. Schellingin keskivaiheen tuotannon ja muut samaan "alkemistiseen perinteeseen" kuuluvat ajattelijat kuten Böhmen ja 1900-luvulla taas Jungin.

Wyrmfang, olen pyrinyt virkistämään ymmärrystäni Schellingistä ja hänen suhteestaan teosofiaan, sekä toisaalta opiskelemaan Jungin ajattelun peruspiirteitä. Böhmeen en ole vielä päässyt. Pienellä vilkaisullakin Böhmen 'Erhebung' näyttää kuitenkin erittäin samanlaiselta kuin Hegelin 'Aufhebung'. Tietysti kirjaimellisella sanamuodolla ei ole paljonkaan väliä, koska Hegelkin käyttää ilmaisua ”erhebt” kuten Böhme. Olisi erittäin mielenkiintoista käydä joskus kanssasi keskustlua Böhmen ja Hegelin suhteesta, erityisesti kun huomioidaan Schellingin suhde teosofiaan ja Hegeliin. Tällä hetkellä Hegel on minulla työpöydällä ja sen jälkeen Böhme. En tiedä kuinka paljon olet lukenut Hegeliä, mutta toivottavasti minulla on jossain vaiheessa ensi vuotta rahkeita alkaa käymään keskustelua aiheesta Kiitän jo tässä vaiheessakin kuitenkin mielenkiintoisista virikkeistä lukea kyseisiä kirjoittajia, erityisesti Böhmeä joka ei ole minulle lainkaan entuudestaan tuttu. Tällainen elävä keskustelu erilaisten ajatusperinteiden kesken ja mielellään myös heidän ajankohtaisten lukijoidensa, kuten sinun kanssasi, on minulle enemmän filosofiaa kuin kirjojen lukeminen, tai erityisesti niiden kirjoittamiseen liittyvä 'Selbstdenken'.

[Wyrmfang]

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että muodollinen filosofia ykseydestä olisi turhaa. Nefastos on päätynyt neoplatonistiseen käsitykseen, minä taas koen läheiseksi esim. Schellingin keskivaiheen tuotannon ja muut samaan "alkemistiseen perinteeseen" kuuluvat ajattelijat kuten Böhmen ja 1900-luvulla taas Jungin.

Wyrmfang, olen pyrinyt virkistämään ymmärrystäni Schellingistä ja hänen suhteestaan teosofiaan, sekä toisaalta opiskelemaan Jungin ajattelun peruspiirteitä. Böhmeen en ole vielä päässyt. Pienellä vilkaisullakin Böhmen 'Erhebung' näyttää kuitenkin erittäin samanlaiselta kuin Hegelin 'Aufhebung'. Tietysti kirjaimellisella sanamuodolla ei ole paljonkaan väliä, koska Hegelkin käyttää ilmaisua ”erhebt” kuten Böhme. Olisi erittäin mielenkiintoista käydä joskus kanssasi keskustlua Böhmen ja Hegelin suhteesta, erityisesti kun huomioidaan Schellingin suhde teosofiaan ja Hegeliin. Tällä hetkellä Hegel on minulla työpöydällä ja sen jälkeen Böhme. En tiedä kuinka paljon olet lukenut Hegeliä, mutta toivottavasti minulla on jossain vaiheessa ensi vuotta rahkeita alkaa käymään keskustelua aiheesta Kiitän jo tässä vaiheessakin kuitenkin mielenkiintoisista virikkeistä lukea kyseisiä kirjoittajia, erityisesti Böhmeä joka ei ole minulle lainkaan entuudestaan tuttu. Tällainen elävä keskustelu erilaisten ajatusperinteiden kesken ja mielellään myös heidän ajankohtaisten lukijoidensa, kuten sinun kanssasi, on minulle enemmän filosofiaa kuin kirjojen lukeminen, tai erityisesti niiden kirjoittamiseen liittyvä 'Selbstdenken'.

Voisin sanoa tuntevani Schellingin Vapaustutkielman hyvin, mutta yleisesti ottaen sinun sivistystasosi ja filosofinen tarkkuutesi ylittää huomattavasti omani. Olen päätynyt näihin filosofeihin Blavatskyn teosofian ja Nefastoksen kautta kaivaten hieman lisää systemaattisuutta sekä kykyä perustella ja käsitteellistää intuitiivisesti pitkään tuntemiani asioita. Erityisesti pahan ongelma vaivasi minua henkilökohtaisella tasolla kauan ja tässä suhteessa voin hyvin samaistua Schellingiin eräänlaisena yhdistelmänä Hegelin, Schopenhauerin ja Nietzschen mielestäni vahvimpia ideoita. Filosofisen kunnianhimoni rajat tulevat suhteellisen nopeasti vastaan, sillä tulokulmani on kuitenkin ensisijaisesti esoteerinen ja haen filosofiasta lähinnä vahvistusta ja selkeämpää ilmaisua sisäisesti koetulle niissä rajoissa missä koen tällaisen älyllisen tislaamisen hyödylliseksi.

Perustimme juuri uuden Hermes nimeä kantavan looshin, jonka ideana on tutkia esoteriaa muodolliselta puoleltaan sekä sen yhteyksiä ja eroja filosofiaan. Sekä Böhmeä että Hegeliä tunnen toistaiseksi ainoastaan toisten käden lähteiden kautta, joten voisi hyvinkin tulla kyseeseen lukea porukalla Böhmeä, kiinnostuneita olisi todennäköisesti muitakin. Pidämme siis mm. julkisia lukupiirejä lähinnä englanninkielisellä foorumilla jahka homma saadaan käyntiin.

[Alfalfa]

haen filosofiasta lähinnä vahvistusta ja selkeämpää ilmaisua sisäisesti koetulle niissä rajoissa missä koen tällaisen älyllisen tislaamisen hyödylliseksi. Perustimme juuri uuden Hermes nimeä kantavan looshin, jonka ideana on tutkia esoteriaa muodolliselta puoleltaan sekä sen yhteyksiä ja eroja filosofiaan. Sekä Böhmeä että Hegeliä tunnen toistaiseksi ainoastaan toisten käden lähteiden kautta, joten voisi hyvinkin tulla kyseeseen lukea porukalla Böhmeä, kiinnostuneita olisi todennäköisesti muitakin. Pidämme siis mm. julkisia lukupiirejä lähinnä englanninkielisellä foorumilla jahka homma saadaan käyntiin.

Kiitos tiedosta ja hienoa kuulla, että Hermes on saanut oman loosin ! Omalta puoleltani osallistuisin erittäin mieluusti pohtimaan kanssanne Böhmeä, kerran lukupiiri on julkinen. Totuus on liian suuri yhden ihmisen suuhun ja kuten Plutarkhoksella oli tapana osuvasti sanoa, siksi meillä on kaksi korvaa ja vain yksi suu. Perinteiden “tislaaminen” on hauska ilmaisu, joskin on tietysti kyseenalaista tuottaako sellainen tislaaminen koskaan sellaista hengen “viiniä”, jota olemme vailla. Sellaisena jatkuvana, periaatteessa loputtomaksi “tislaamiseksi” ymmärretyn filosofian ensisijaisuus johtaisi toteutuessaan ihmisen melko helposti siihen suuntaan, että “viiniä” etsii toisaalta kuin ajattelusta. Bakkhoksen pidoissa täytyy kuitenkin olla selvin päin, kuten sanonta kuuluu — sinänsä tunteen ja ajatuksen suhde on kiinnostava, että vaikkapa Aristoteleen filosofian että-se-on (hoti) lähtökohtana lähimpänä meitä, kuin ajatukslla lähestyttävä miksi-se-on (dihoti), voidaan ajatella kylmäkiskoisen ajattelun lisäksi vetoavan toisaalta myös alitajuisesti aavistuksena “sisäisesti koetusta“. Longinus kuitenkin kysyisi, onko ajateltu että-se-on lähimpänä meitä myös tunteiden tasolla? Tunteemme vetävät meitä yhteen ja toiseen suuntaan, mutta yhtäältä niitä voidaan pitää ihmisen karkeampana osana, kuten eläimellisinä vaistoina, toisaalta korkeampina, sikäli kun esimerkiksi ylevä ilmaisu herättää meissä jatkuvan tunteen jatkumisesti vielä kauemmas. Siinä mielessä perinteen kanssa toimimisella on yhdenlainen ylevä tunnelma, sillä perinne ylittää yksilön sisäisen ajattelun, vaikka “sisäinen“ ymmärrettäisiin peräti Gadamerin mukaisesti perinteen vaikuttamana olemisen järjellisenä muotona. Sellainen suhtautuminen perinteeseen ylläpitää periaatteessa avoimuutta kohdata toisenlainen sisäisyys, vaikka se samalla asettaa ennakkoarvostelmansa “peliin“ käymällä keskustelua.