Olenko aliarvioinut Nefastoksen?

Älylliset pohdiskelut metafyysisistä ja abstrakteista aiheista.
Alfalfa

Olenko aliarvioinut Nefastoksen?

ViestiKirjoittaja Alfalfa » Ke Marras 14, 2018 1:57 am

Keskusteltuani asiasta Morfeuksen kanssa, lyhyt vastaus on: kyllä. Vaikka asiasta voitaisiin Gadamerin lailla sanoa, että keskustelua ei voida aloittaa kuin Jumala, “ab ovo Leda”, vaan olemme keskellä asioita, “in medias res”, tarkoitukseni ei ole arvostella, vaan esittää kysymys. Blavatskyn Esoteric Instruction, josta Nefastos on tehnyt kanditaatintutkielmansa, sisältää ymmärtääkseni seuraavan ajatuksen, joka selittää Azazelin Tähden seitsemän näkökulman suhdetta ykseyteen, josta Blavatsky käyttää nimitystä “One Absolute” — ainakin kysymys on pohdinnan arvoinen hahmotettaessa teosofian ja Azazelin Tähden suhdetta, vaikka on kyseenalaista, missä suhteessa molemmat tarkemmin vastaavat toisiaan.
                Blavatsky on esittänyt kirjoituksissaan huomioita Luciferista, jonka hän yhdistää ihmisen seitsemän periaatteen järjestelmässä Manakseen, eli “vasempaan silmään (left eye)”. Nefastos on samoin viitannut käsien sijasta myös silmiin. Oikean silmän Blavatsky liittää periaatteissa Buddhiin ja Nefastos oikeaan käteen. Buddhan sanotaan ihmistä luodessaan ampuneen molemmista silmistään säteen: oikeasta pinkin (rosy) valon ja vasemmasta sinisen valon. Sinisellä on “voima valaista mieliä (minds)”. Ihmisen järjestelmässä Buddhi on siten keltainen, mutta vasen sininen on Manas tai Lucifer. Blavatsky samaistaa Venuksen Luciferiin ja Buddhin Hermekseen, joiden yhteys on “Hermaphrodite”. Kuitenkaan täydellisen henkisellä ihmisellä ei ole lainkaan sukupuolta.
                Buddhi ja Manas käsittääkseni vastaavat osittain Nirmanakayaa ja Devachania — Buddhi sitoutuu maahan, koska se pyrkii pelastamaan toiset. Sen sijaan Devachan on yksilöllisempää ja pyrkii irtautumaan kokonaan maasta, mikä vastaa läheisemmin Manasta. Kuitenkin Buddhi ja Manas saavat “valonsa” Âtmanilta. Azazelin Tähden ajattelussa Buddhi ja Manas yhdistyvät niin, että ei ole “kolmatta” silmää niiden lisäksi. Blavatsky tarkoittanee melko lailla samaa, vaikka hän sanoo, että Âtman on ihmisessä korkein henki yhdistelmässä (conjunction) Buddhin ja Manaksen kanssa, jotka muodostavat siten ylemmän kolmion tai kolminaisuuden (Trinity) — eivät kolmatta “kättä” tai “silmää”, vaan kahden yhdistelmän kolmantena. Nefastos on siten todennut, että ei ole Âtmista “työtä” erillään Buddhista ja Manaksesta. Blavatsky sanoo, että “oikea silmä” on “kolmas silmä (Third Eye)” ja vasen vastaa älyllistä, mutta Buddhi-Manas on toisaalta “yksi silmä (Single Eye)”, mutta hänestä sitä ei pitäisi sekoittaa Âtmanin kanssa. Blavatsky toisaalta jaottelee yleisemmin ajatuksen (thought) ja toiminnan (action) välillä, joten voitaisiin kysyä, onko jotakin Âtmista kuitenkin erillään työstä.
                Blavatskylle Âtman tarkoittaa kahdella erilaisella tavalla: (1.) jumalaisella (Macrocosm) ja (2.) inhimillisellä (Microcosm). Ihminen jakautuu seitsemään “periaatteeseen ('principles')”, mutta perusteena on, että jumalainen ja inhimillinen ovat yhdessä kymmenluku, joka jakautuu kahtia jumalaiseen (1.a., 1.b., 1.c.) ja inhimilliseen (2.a., 2.b., 2.c., 2.d., 2.e., 2.f., 2.g.).
                Jumalainen on yli-henkisenä (super-spiritually) kolme sisäistä (subjective) ja kyseiset ovat havaitsemattomia. Sen sijaan inhimillinen on luonnollisesti (physically) seitsemän ulkoista (objective). Inhimillisellä tasolla on periaatteita, mutta kun (1.) ensimmäinen kolmio heijastuu (reflected) “Taivaalliseen Ihmiseen (Heavenly Man)”, Âtman seitsemäntenä “periaatteena” katoaa periaatteena ja palautuu “Hiljaisuuteen ja Pimeyteen”, eli lakkaa olemasta inhimillinen periaate.
                “Taivaallinen Ihminen” ei ole aineellinen kaikkeus ja eroaa pelkästä maallisesta ihmisestä (terrestrial man), joka heijastuu (reflected) aineen kaikkeudessa. Maallinen ihminen erotettuna taivaallisesta ihmisestä on pelkästään luonnollinen olento. Kun ihminen on yhteydessä henkiseen, Âtman ei ole pelkästään aineellinen, eikä siten myöskään pelkkä periaate — kyseisen yhteyden kautta Âtman on ylittänyt maallisen ihmisen ja on sellaisena henkisyytenä lausumaton ja näkymätön maallisen äänen ja valon kannalta. Siten Âtman on lakannut heijastumasta pelkkään aineeseen.
                Ylempi kolmio tarkoittaa luovaa ajatusta (creative ideation) ja sisäistä mahdollisuutta (subjective potentiality), jossa on muodostava kyky — vastoin sisäisen muodon mahdollisuuden (possibility) ulkoistumista aineeseen toimintana (action). Tämä “ylempi kolmio” on ihmisen periaatteista erotettuna (1.) alkumallinen (archetypal) (2.) ajatteleva (ideative) ja (3.) esikuvallinen (paradigmatic) ja sellaisena itse asiassa yksi, eli Ilmentymätön Sana.
                Blavatskylle Âtman ei ole Yksi Absoluutti. Ilmentymätön Sana (Non-Manifested Logos) “liittyy sisään (merges into)” Yhteen Absoluuttiin, mutta kun Âtman ei ole “periaate”, se on yhtenä (one with) Ilmentymättömän Sanan kanssa ja säteilyä ulos siitä (radiation from) — se on yhtä Ilmentymättömän Sanan kanssa, mutta toisaalta säteilyä ulos siitä. Yksikkö-säteenä (Unit-ray) Âtman on säteilyä, mutta “olemuksessaan kolminainen (triple)”, ei “ulkona (from)” YHDESTÄ Absoluutista (ONE Absolute), vaan sisällä (in) siinä. Tässä Âtmanin sanotaan olevan erillään ihmisen järjestelmästä, eli periaatteista hiljaisuuteen ja näkymättömyyteen kadonneena, jossa se on siten erilainen olemuksellinen kolmio, kuin ollessaan yhdistelmässä Buddhin ja Manaksen periaatteiden kanssa.
                Âtman erillään periaatteista on kolme sisäistä, mutta ei yhteydessään Buddhiin ja Manakseen — siitä on todisteena, että pääasiallinen “periaate” säihkyvänä munana (Luminous Egg), on suoraa virtausta “(a.) Âtmisesta säteestä sen kolmessa näkökulmassa Luojana, Säilyttäjänä ja Tuhoajana (Jälleentuottajana); ja (b.) Buddhi-Manaksesta”. Buddhi-Manas ja Âtminen erotellaan, koska Âtminen ei ole tässä periaate, mutta Buddhi ja Manas ovat. Ihmisen periaatteista kolmella, eli Âtmanilla, Buddhilla ja Manaksella, on vastaavuus Absoluutin henkiseen maailmaan, mikä ei ilmeisesti tarkoita niitä kuitenkaan Âtmisena säteenä. Nefastoksen puheista on kyseisessä kohtaa vaikea ottaa selvää, koska Buddhi ja Manas yhdistelmässä eivät ole sama kuin Âtman erillään periaatteista. Âtman ei ole kolmas “käsi” tai “silmä”, sikäli kun kädellä tai silmällä tarkoitetaan periaatteita ja toimintoja, mitä Nefastos näyttää tarkoittavan.
                Sen sijaan Âtman-säteen kolme näkökulmaa ovat (1.) Luoja, (2.) Säilyttäjä, (3.) Jälleentuottaja. Muistamme, että Âtman on Yksikkö-säteenä “olemuksessaan kolminainen” olemalla “sisällä” YHDESSÄ Absoluutissa. Kuitenkin Âtman on “yhtenä” Ilmentymättömän Sanan kanssa ja säteilyä “ulos” siitä. Asiaa mutkistaa entisestään, että Ilmentymätön Sana liittyy yhteen, “into” Absoluuttisen Yhden kanssa. Yhden virtaaminen kolmeen tarkoittaa Ilmentymätöntä Sanaa Ilmentyvän Sanan (Manifested Logos) lävitse (through). Blavatskyn käyttämässä verrannollisessa tarinassa Padmapanin pirstoutunut pää muovataan kymmeneksi pääksi, joista kolme on valkoista ja seitsemän erilaisia värejä, joista muodostuu ihmisen kymmenluku. Kolme valkoista synnyttävät “seitsemän erilaista prisman väriä”, eli jumalalliset sisäiset kolme synnyttävät seitsemän inhimillistä tavalla, jossa ihmisen periaatteiden ajatellaan ulkoisina sisältyvän kolmeen jumalaiseen sisäiseen. Kyseiset kolme ovat Âtman Yksikkö-säteenä — joskaan valkoinen ei ole väri, kuten Blavatsky huomauttaa, mutta hän toisaalta liittää sen jumalaiseen, “white (divine)“.
                Âtman-säde on “yhtä” Ilmentymättömän Sanan kanssa, mutta toisaalta säteilyä “ulos” siitä — koska yhden virtaaminen kolmeksi tarkoittaa Ilmentymätöntä Sanaa, kun se on Ilmentyvän Sanan kautta, “through”. Tässä Ilmentymätön Sana, Âtman-säde ja Ilmentyvä Sana ovat kolminaisuus, jotka virtaavat YHDESTÄ absoluutista. Tämä on “Yksi Kaikkiallinen Elämä-Tietoisuus (Life-Consciousness), sitoen ja läpäisten kaikkea ja virraten kaikkien niiden lävitse (through)”. Sikäli kun kyseessä ei ole kuitenkaan YKSI ELÄMÄ (ONE LIFE), eli Simon Maagin “toinen maailma“, joka on Hermafrodiittinen eli toimiva ja vastaanottava, hyvä ja paha, jne. Ilmentymätön Sana ei ole Elämä-Tietoisuus, vaan Elämä-Tietoisuus on erityistymätön YKSI absoluutti, joka Âtman-säteen kanssa jakautuu kolmeen: (1.) Luojaan, (2.) Säilyttäjään ja (3.) Jälleentuottajaan. Erityistymättömän YHDEN absoluutin osatekijät vastaavuuksineen olisivat siten: (1.) Ilmentymätön Sana, eli hiljaisuus (Silence) (2.) Âtman-säde, (3.) Ilmentynyt Sana. Blavatsky kutsuu Âtmania myös luomattomaksi Kyvyksi (Power), joten olen epävarma kyseisestä kohdasta, mutta Nefastos toivottavasti valaisee asiaa. Vastaavat yksityiskohdat eivät kuitenkaan ole asian kannalta äärimmäisen tärkeitä.
                Âtman-säde saattaisi olla Ilmentymätöntä ja Ilmentyvää Sanaa yhdistävä se-minkä-kautta (through) Ilmentymätön Sana tulee siten Ilmentyväksi Sanaksi. YHDEN kolminaisten puolten kokonaisuus on siten Elämä-Tietoisuudessa ilmaisuna, joka erottautuu ilmaisun kolmeksi osatekijäksi sellaisessa ilmaisussa, jossa on (1.) Luoja, (2.) Säilyttäjä ja (3.) Jälleentuottaja, eli (1.) Ilmentymätön, (2.) Säde ja (3.) Ilmentyminen. Elämä-Tietoisuus on itse-tietoisuutta, joka ilmaisee ilmentämättömän itsensä itselleen — kuten (1.) “ajatus“, joskaan en tarkoita sitä kuten Simonin 'Epinoia', vaan kuten 'Nous', (2.) henkäys, (3.) merkki. Tämä olisi yksinkertaisesti Aristoteleen käsitys itse-tietoisuudesta, eli “Minä ja sinä olemme yksi; ennen minua oli sinä; sinun jälkeesi on minä“, koska itse-tietoisuuden oletetaan heijastavan itsensä siten aikaan. Aristoteleen ja uusplatonismin sekoitus on erikoinen perustavan ristiriitaisuutensa takia, joskin Blavatsky ilmeisesti ajatteli niiden olevan yhdistettävissä.
               Korkeimmalla tasolla “yksi kolmessa (ONE IN THREE)” on (1.a.) Ilmentymätön Sana, (1.b.) mahdollinen viisaus, (1.c.) yleinen ajattelu, mutta alemmalla (2.a.) Ilmentyvä Sana, (2.b.) ikuinen ymmärrys (substance), (2.c.) henki. Korkeimmalla tasolla on pelkkää mahdollisuutta ilmentyä, eli ajattelua, joka lähestyy ensimäistä kertaa toimintaa Ilmentyneessä Sanassa. Kuten Simon Maagi sanoo, ilmentynyt (manifest) on kyvyn (Potency) esiinkutsumista kuvassa (image), eli Ilmentyneessä Sanassa.
               Kyseiset huomiot näyttäisivät varsin vaatimattomien tietojeni perusteella järkeviltä seuraavalla tavalla: koska Buddhilla, Manaksella ja Âtmanilla on vastaavuus Absoluutin henkiseen maailmaan, mutta Âtminen-säde kuitenkin erotellaan Buddhi-Manaksesta, Buddhi-Manaksen täytyy Blavatskylle ihmisen periaatteita ylemmässä henkisessä maailmassa vastata yhdistelmänä ainoastaan yksittäistä osaa “yhdestä kolmessa”. Koska (1.a.) Ilmentymätön Sana ei ole (1.b.) Âtminen-säde, eikä se ole sama kuin Buddhi-Manas, näyttää että Buddhi-Manas on Absoluutin henkisessä maailmassa (1.c.), eli Ilmentyvä Sana. Tämä selittäisi, miksi Âtminen-säde myös vetäytyy hiljaisuuteen ja on siten ilmaisematon, vaikka se ei ole sama kuin Ilmentymätön Sana, eikä Buddhi-Manas.
               Siten minusta vaikuttaa ylimalkaisella lukemisella — Azazelin Tähdessä on kysymystä akateemisesti tutkineita, kuten Nefastos, jotka voivat valaista minua, joten en katso tarpeelliseksi tutkia asiaa itsenäisesti perusteellisemmin —, että YKSI Absoluutti on Kaikkeus-Tietoisuutena kuten itse-tietoisuus, joka voidaan jakaa kuten ilmaisu: (1.a.) ilmaisija, (1.b.) ilmaiseminen, (1.c.) ilmaistu. Tämä selittäisi, miksi Âtman vetäytyy ilmaisemisena ilmaisemattomaan olematta Ilmaisematon Sana — siten Buddhi-Manas olisi Ilmaistu Sana, eli ilmaistu. Tätä voidaan verrata puhetilanteeseen: ajattelija on ilmaisija, mutta tekee sen ilmaisemisen kautta ja se mikä on tuloksena on ilmaistu — Âtminen-säde on kuten auringonsäde, jonka täytyy lakata olemasta Auringosta kohteeseen matkannut säde samalla hetkellä kun se on valaissut kohteensa.
               Sikäli kun edellinen tulkinta on oikeamman suuntainen kuin aikaisempani, saadaan siitä seuraava kaava: (1.) mahdollisuus (2.) todellistuminen (3.) tulos. Nämä kolme osatekijää puolestaan jakautuvat jokainen kolmeen keskinäisesti vaikuttavaan osatekijään: (1.a.) mahdollisuus mahdollisuutena, (1.b.) todellistuminen mahdollisuutena, (1.c.) tulos mahdollisuutena, (2.a.) mahdollisuus todellistumisena, (2.b.) todellistuminen todellistumisena, (2.c.) tulos todellistumisena, (3.a.) mahdollisuus tuloksena, (3.b.) todellistuminen tuloksena, (3.c.) tulos tuloksena.  Esimerkkeinä edellisten osatekijöiden keskinäisistä suhteista: (1.a.) mahdollisuus mahdollisuutena on todellistumisen ensimmäinen aste ja ensimmäinen tulos, (2.a.) mahdollisuus mahdollisuutena on todellistumisen ensimmäisenä asteena mahdollisuus liikkeenä, (3.a.) mahdollisuus liikkeenä on mahdollisuuden todellistuminen ensimmäinen tulos. Edelleen, (2.a.) mahdollisuus todellistumana on (1.b.) todellistumisen mahdollisuuden ensimmäinen todellistuma, eli (2.b.) todellistuminen todellistumisena, mikä on (3.b.) todellistuminen tuloksena. Edelleen, (2.b.) mahdollisuus tuloksena on osoittaa (1.c.) tuloksen mahdollisena, joka mahdollistaa (3.c.) tuloksen tuloksena. Siten saadaan yleinen kaava sädehtimiselle yksittäisestä samasta periaatteesta (one identical principle).
               Kuten Blavatsky sanoo, viittaus olisi silloin Aristoteleen opetukseen kyvystä (dynamis) ja todellisesta (energeia), tai “Platonin“ — Blavatskyn tulkinnassa — älyllisyydestä näkyvyyden ainaisena läsnäolona näkymättömässä ja näkymättömän näkyvässä. Toisaalta kyseinen koskee Blavatskylle Ilmentyvää Sanaa, jonka takana olisi Simonia mukaillen “mahdollisuutta mahdollisuudessa“ — kuitenkin mahdollisuuden mahdollisuus on Aristoteleelle kuten Näkymättömän Sanan ilmentymistä Näkyävänä Sanana. Siten Blavatsky sanoo, että “Ajatuksen (Thought) Kyvystä, Jumalainen Ajattelu (Ideation) siirtyi Toiminnaksi (Action). Toisaalta kyseisen kutsuminen rajattomaksi kyvyksi (Infinite Potency) on ristiriidassa Aristoteleen kanssa, jolle sellainen on syystäkin rajallista.
               Jos asia on niin, perun puheeni Nefastoksen platonismista — sen sijaan pitäisi puhua hänen aristotelismistaan, eli Mieli (Mind) Ajatuksessa (Thought) itse-tietoisuutena, jossa “molemmat ovat erottamattomissa toisistaan, jotka olemalla yksi (one) ovat kuitenkin kaksi (dual)“, mikä varmaankin vastaa läheisemmin Nefastoksen ajattelua. Tämä edellyttäisi edelleen platonis-aristoteelista käsitystä apriorisuudesta, vaikka Platonin ja Aristoteleen aprioriset ratkaisut eroavat toisistaan sisällöltään. Blavatskyn Elämä-Tietoisuus ei silloin vastaisi kuitenkaan Kantin platonistista käsitystä itse-tietoisuuden itsestä, vaan ennemmin Hegeliäaika kuten maanviljelijän peltona.
Alfalfa

Re: Olenko aliarvioinut Nefastoksen?

ViestiKirjoittaja Alfalfa » To Marras 15, 2018 12:25 am

Asia voidaan yksinkertaisimmillaan tiivistää kysymykseen itsetietoisuudesta. Blavatskyn esoteerisissa ohjeissa näytetään kannattavan tulkintaa, joka tulee lähelle Aristotelesta. Tältä kannalta itsetietoisuus jakaantuu kolmeen osaan: mahdollisuus, todellistuminen, tulos. Mahdollisuus mahdollisuutena, eli mahdollisuus mahdollisuuden omaamana, on ensimmäinen itsetietoisuus, sikäli kun yritetään pohtia jotakin sellaista yhtä periaatetta, joka olisi tavalla tai toisella läsnä kaikessa. Esimerkiksi aistillinen itsetietoisuus vaikkapa puusta edessäni, edellyttäisi silloin perustanaan filosofisemmin käsiteltyä itsetietoisuuden alkeisastetta, joka ainoastaan ilmenee kehiteltynä aistillisessa itsetietoisuudessa. Tällöin joudutaan kysymään, miten sellainen perusta sitten kehittelee itsensä ulkoiseen ilmaisuunsa? Esimerkiksi Hegelille filosofisen alkeismahdollisuuden ja kehittyneen muodon asteellinen eroavuus joudutaan perustamaan periaatteille, jotka ovat läsnä omassa alkeismuodossaan — silloin itsetietoisuuden kehittymisen ajatellaan johtuvan siitä itsestään. Kantille alkeismahdollisuuden ja kehittyneen muodon eroavuus puolestaan on mahdollisen ja todellisen eroavuudelle perustuva itsestäänselvyys, jota ei voida tarkemmin johtaa mistään. Kyseisten ajatusten laajempi ongelma on, että silloin oletetaan kuitenkin itsetietoisuus alkeellisessa asteessaan perustana kaikelle erillään sen kehittyneemmästä asteesta niin, että kyseinen alkeellinen itse käsitetään ajallisesti kehittyneen “itsen” perustaksi tavalla, jossa alkeellinen — alkava, alkuperustainen ja alkukantainen — tietoisuus oletetaan ajan ulkopuoliseksi ja siten kuolemattomaksi. Tällaisten “ikuisten“ periaatteiden olettaminen, jota on rakennettu filosofian historiassa Platonista Hegeliin, kuitenkin kohtaa omalla alkeistasollaan lukuisia ongelmia. Ottaakseni niistä esiin yhden, Aristoteleen käsitys itsetietoisuuden alkeisasteesta erillään aistillisesta ja eriytyneestä “itsetietoisuudesta“, tulkitsee alkuperustaisen itsen edistymisen tietoisuudeksi itsestään tavalla, joka eristää itsen pelkkänä mahdollisuutena itse-tietoisuudesta. Kuitenkin itse-tietoisuuden oletetaan kykenevän etenemään siitä todellisuuden ensimmäiseksi asteeksi, joka kykenee toimimaan perustana kehitellyille muodoilleen — ikään kuin sellainen asteellinen eroaminen olisi todellista erillään aistimisesta. Aristoteleen virhe on selvä perusasioita ymmärtävälle, joten en vaivaudu selittämään sitä tarkemmin. Hegel puolestaan tulkitsee sinänsä aivan oikein, että voidakseen toimia perustana itsetietoisuuden täytyy sisältää itsessään oman kehityksensä periaate, eli itseä ei voida eristää itse-tietoisuudesta, paitsi abstraktisti ja jälkikäteen. Sen sijaan etukäteistä on itsetietoisuus sen konkretiassa — kuitenkin myös Hegel ajattelee konkreettista itsetietoisuutta alkeisasteena, joka vasta myöhemmin kehittyy ajalliseksi. Hegel ajattelee siten konkreettista itsetietoisuutta alkeisasteena, joka sisältyy esimerkiksi ajalliseen kehitelmäänsä abstraktisti, mutta siitä huolimatta suhteellisena konkretiana, jonka perusta ei ole ajassa. Ajalla on perustansa itsetietoisuudessa tavalla, jossa itsetietoisuuden abstraktio omistaa ajan, kuten maanviljelijä peltonsa. Hegel asettaa ajan abstraktioksi yliajallisen sisältävästä konkretiasta — vaikka voidaan sanoa, että konkretia ei ole silloin koskaan kokonaan erotettuna ajasta, sellainen konkretia ei kuitenkaan kokonaisuutena ole aikaa. Vastaavasta ajattelusta on vielä matkaa 1900-luvun filosofiaan, kuten Heideggeriin ja Gadameriin.
Alfalfa

Re: Olenko aliarvioinut Nefastoksen?

ViestiKirjoittaja Alfalfa » To Marras 15, 2018 4:33 pm

Blavatsky_Plate.jpg
Korjaan vielä kirjoitusta tarkemmin luettuani edellistä tulkintaani Blavatskysta — jonka kirjoitin nopeasti ja jossa on virheitä yksityiskohdissa, vaikka olennainen kysymys oli kuitenkin hahmotettu oikein. Esimerkiksi Âtman, Buddhi ja Manas näyttävät tarkemmin luettuani olevan kaikki sisäisiä, koska Blavatsky sanoo, että Buddhi ja Manas ovat “henkisiä periaatteita”, jotka “eivät ole ulkoisia (objective)”. Samoin “alkukantainen kolmio”, joka koostuu Âtmanista, Buddhista ja Korkeammasta Manaksesta, näyttää toisenlaisessa tulkinnassa kokonaisuutena katoavan ja “palaavan 'Hiljaisuuteen ja Pimeyteen' heijastuessaan korkeimmassa, eli “Taivaallisessa Ihmisessä”, joka on Âtman.
                    Sikäli kun Buddhin ja Ylemmän Manaksen yhdistelmä on itse-ja-toinen “kolmantena silmänä”, eli vasemman ja oikean käden yhdistelmänä, joka ei kuitenkaan ole varsinaisesti “silmä” tai “käsi”, koska se ei ole periaate. Nefastos sanoo, että “ei ole 'âtmista työtä erillään Buddhista ja Manaksesta, jotka ovat kaksi kättä. Ei ole kolmatta kättä; kolmannen osan ilmeisyys on vain kahden sovellus. Mystisessä kielessä, kaksi kättä muodostavat kolmannen liittyessään rukoukseen. (Sama pätee silmiin)”. Âtminen Säde (Âtmic Ray) ei Blavatskylle ole sama kuin Buddhi-Manas, vaikka kaikki ovat Taivaalliseen Ihmiseen heijastuessaan “Hiljaisuudessa ja Pimeydessä” — eli vaikka kaikki kolme “kuuluvat Absoluutin henkiseen maailmaan, ja kolmeen korkeimpaan periaatteeseen ihmisessä”, jotka ovat Âtman, Buddhi ja Korkeampi Manas. Tästä kuitenkin seuraa, että Âtman Säde eroaa kolmessa osatekijässään Korkeammasta Manaksesta.
                  Buddhi-Manas tarkoittaa Blavatskylle sitä, mitä Nefastos kutsuu nimellä Manas, eikä Buddhin ja Manaksen yhdistelmää Nefastoksen merkityksessä — erottaessaan Âtman Säteen Buddhi-Manaksesta Blavatsky tarkoittaa sillä “Korkeampaa Manasta tarrautumassa Buddhiin”, eli Korkeampaa Manasta. Kun “yksilöllinen tietoisuus kääntyy sisäänpäin, tapahtuu Manaksen ja Buddhin yhdistelmä (conjunction)”, eli Korkeampi Manas, mutta ei tavalla joka tekisi Buddhista ja Korkeammasta Manaksesta yhden. Siten Âtman, Buddhi ja “HIGHER MANAS (Buddhi-Manas)“ säilyvät kaikki erillisinä periaatteina, joista Buddhi-Manas on kolmas. Ymmärtääkseni Nefastokselle Buddhin ja Manaksen, oikean ja vasemman käden, yhdistelmästä seuraa, että hengellä on “Yksi Silmä”, mutta Blavatsky sanoo, että “sitä ei pidä sekoittaa Âtmanin kanssa”. Sikäli kun kyseessä on sielun tai hengen “Yksi Silmä”, eli “käsi” joka ei ole “kolmas” käsi, se on Blavatskylle Korkeampi Manas. Tämä on oikea-vasen, Hermes-Afrodite, eli hermafrodiitti mies-nainen, Buddhi ja Manas Korkeampana Manaksena, joka on ihmisen periaatteista järjestyksessä kolmas.
                    Mitä Nefastos sitten tarkoittaa Buddhin ja Manaksen yhdistelmällä? Ei varmaankaan Buddhin ja Korkeamman Manaksen yhdistelmää, koska tämä olisi kuin sanoisi, että Buddhi yhdistyy Buddhi-Manakseen, missä ei näyttäisi olevan järkeä. Kuitenkin jos Nefastos tarkoittaa Buddhin ja alemman Manaksen yhdistelmää, niin se olisi kuten Blavatskyn Korkeampi Manas — eli vasemman ja oikean käden yhdistelmä olisi yksinkertaisesti Manas, mikä ei kuulosta myöskään järkevältä.
                    Azazelin Tähdessä oikean ja vasemman käden yhdistelmä palautuu Blavatskyn tarinaan Buddhasta luomassa ihmistä: pinkki säde oikeasta silmästä ja sininen säde vasemmasta. Näistä kehittyi ihmiseen yhdistelmä, joka ilmaistaan seitsemän periaatteen inhimillisenä järjestelmänä, “Om Mani Padme Hum”. Ensimmäinen tavu äännetään 'Aum', jolloin se on kaksiosainen, eli lauseessa on yhteensä seitsemän tavua, jotka vastaavat ihmisen seitsemää periaatetta. Ensimmäinen tavu on 'A', joka vastaa Âtmania ja loput järjestyksessä loppuja yhteensä seitsemästä periaatteesta, eli ylempänä kolmiona (A) Âtman, (UM) Buddhi, (MA) Manas, sekä loput neljä (NI), (PAD), (ME), (HUM). Kuitenkin Blavatsky oudosti sanoo, että AUM on Âtman — silloin Âtman olisi sama kuin Âtman-Buddhi, missä ei näytä olevan järkeä. Kuitenkin Blavatsky puhuu kyseisessä kohtaa seitsemästä periaatteesta, joten arvelen hänen tarkoittavan, että Âtman on periaatteena oikeammin Âtman-Buddhi.
                    Ihmisen kymmenluvussa on, kuten aikaisemmin kirjoitin, kolme valkoista ja seitsemän värikästä “päätekijää (heads)”, joista valkoiset ovat sisäisiä, eli henkisesti inhimillisiä, ja värikkäät ulkoisia, eli aineellisesti inhimillisiä. Âtminen Säde on “kolminaisessa näkökulmassaan” Luoja, Säilyttäjä ja Tuhoaja (Jälleensynnyttäjä), mutta ei sellaisena kolminaisuutena Âtman-Buddhi-Manas, eli Buddhin ja Manaksen erillisyys suhteessa niiden ykseyteen. Sikäli Âtman Sädettä täytyy pohtia erikseen periaatteiden “ylemmästä kolmiosta”. Âtman on “yhtä Ilmentymättömän Sanan kanssa ja säteilyä siitä” — vastaavasti voimme sanoa, että ilmaisu on “yhtä” ajatuksen kanssa ja kuitenkin “säteilyä” siitä, tai kuinka auringonsäde on “yhtä” säteilevän Auringon kanssa ja kuitenkin peräisin siitä.
                    Blavatskyn ihmisen järjestelmässä Âtman on ensimmäinen 'A' ja toinen periaate on Buddhi, joten sitä vastaa tavu 'UM'. Tämä kaksinaisuus on Blavatskyn mukaan “olemuksessaan kolme […] ja esittää ikuisesti-kätkettyä alkukantaista kolminaista (primeval triune) erityistymistä, ei lähtöisin, vaan sisällä YHDESSÄ Absoluutissa”. Tämä alkukantainen kolminainen erityistyminen ei ole samaa kuin ihmisen periaatteiden ylempi kolmio. On mielenkiintoista, että Manas seuraa kolmantena periaatteena, eikä kuulu Âtmanin kanssa yhteen ikuisesti kätketyn alkukantaisen kolminaisuuden erityistymisen kanssa kuten Buddhi. Tämä Korkeampi Manas on 'Epinoia', mutta Âtman-Buddhi on 'Nous' ja se voidaan yhdistää Buddhi-Manakseen (Epinoia).
                   Tässä 'Nous' on pelkkä Kyky (Dynamis) ja 'Epinoia' on Ajattelu (Thought). Nämä ovat miehinen-naisellinen, jotka vastatessaan toisiaan — sillä Kyky vastaa Ajatusta —, ne ovat yksi: siten asioista ylhäällä löydetään Mahdollisuus ja asioista alhaalla Ajatus. Vaikka Kyky ja Ajatus ovat yksi, se mikä niissä ilmenee, on kaksinainen: ja siten Mieli on Ajatuksessa, molempien erottamattomuudessa, “jotka vaikka ovat yksi, ovat kuitenkin kaksi”. Tämä yksi-kaksi, tai monadi-dyadi, on siten Âtman-Buddhin ja Buddhi-Manaksen yhdistelmä. Ainakaan Nefastoksen monadi-dyadi ei tarkoita Korkeampaa Manasta, eli Buddhin ja Alemman Manaksen yhdistelmää samassa mielessä kuin Blavatsky käyttää käsitteitä, koska Nefastos edellyttää monadi-dyadin yhdistelmässä Âtmaa.
                    Olennaisin kysymys koskee Ilmentymättömän Sanan, Âtman Säteen ja Ilmentyneen Sanan (Manifested Logos) keskinäistä suhdetta. Ilmentymätön Sana esitetään osana kolmiota, jossa on kolme osatekijää: (A) Ilmentymätön Sana, (B) Mahdollinen (Potential) Viisaus, (C) Yleinen Ajattelu (Ideation). Blavatsky sanoo, että kymmenestä “päästä” kolmella on ainoastaan ajatuksellista (ideative) ja esikuvallista mahdollisuutta (potentiality), eli ovat pelkkänä mahdollisuutena (possibility), eivätkä toimintana (action), ovat “itse asiassa yksi”. Tämä kuulostaisi (A) (B) (C) ylimmältä tuntemattomalta (A. B. C. The Unknowable) kolmiolta, mutta suhteessa kymmeneen “päähän” se vaikuttaa tarkoittavan, että kyseiset ovat Âtman, Buddhi ja Korkeampi Manas. Kuitenkin Blavatsky erottaa toisistaan Âtman ja Korkeamman Manaksen — jos Säihkyvä Muna on tulosta (1.) Âtmisesta Säteestä (Âtmic Ray) sen kolmessa näkökulmassa Luojana, Säilyttäjänä ja Tuhoajana, sekä (2.) Buddhi-Manaksesta.
                    Âtman Yksikkö-säteenä on kuitenkin periaate ja Âtman-Buddhina vastaa tavuja “A-UM”. Tämä Âtmisen Säteen kolminaisuus on siten Âtma-Buddhin kolminaisuutta. Tämä “A-UM” kaksinaisuus on “olemuksessaan kolme […] ja esittää ikuisesti-kätkettyä alkukantaista kolminaista (primeval triune) erityistymistä, ei lähtöisin YHDESTÄ Absoluutista, vaan sisällä siinä”. Buddhi-Manas, eli Korkeampi Manas ei ole osa kyseistä kolminaisuutta. Tämä Âtman-Buddhin kolminaisuus on 'Nous' ja sellaisena Kyky, joka on kolmessa näkökulmassa: (1.) Luoja, (2.) Säilyttäjä, (3.) Tuhoaja (Jälleensynnyttäjä). Âtman on “säteilyä Ilmentymättömästä Sanasta ja yhtä sen kanssa” — onko se silloin Âtminen Säde?
                    “Yksi Kolmessa (One in Three), Ilmentymätön, Ilmentyneen Sanan kautta”. Vaikka Ilmentymätön Sana (A) kuuluu Tuntemattomaan kolmioon (A) (B) (C), se ei kuitenkaan ole itse kolminainen. Ajattelisin edelleen, että Âtminen Säde näyttää lähtevän Ilmentymättömästä Sanasta, eikä esimerkiksi osatekijöistä (B) tai (C), joita ei itse asiassa oikeastaan käsitellä. Ennemmin näyttää, että kyseiset ovat yhtenä YKSI Absoluutti , mutta Âtminen-Buddhinen, eli Âtman Säde, on sen kolminaisuutta, sillä Buddhinen liittää YHDEN Absoluutin alempaan luontoon ja jakautuu siten kolminaisuudeksi. Tämän kolminaisuuden, joka ei ole sama kuin YKSI Absoluutti, Blavatsky sanoo “säteilevän” Ilmentymättömästä Sanasta, mutta ei sen toisista osatekijöistä — lisäksi korkeimmassa kolmiossa (A) on ylimpäränä, mutta (B) ja (C) alempana.
                    Koska Âtminen Säde, eli Âtma-Buddhi on 'Nous' ja sellaisena pelkkä Kyky, 'Potency' ja 'Dynamis', mutta ei sama kuin Ilmentymätön Sana, 'Nous' näyttää olevan mahdollisuuden jakautumista, jonka kautta se kykenee säteilemään Ajatukseen, eli Korkeampaan Manakseen, jolloin tuloksena on mies-nainen, eli säteilevä-vastaanottava. Korkeampi Manas, eli Buddhi-Manas, on silloin vastaanottava “tulos” kyseisen säteen kohteena, eli kuten Auringon säteen lankeaminen kohteeseensa. Tältä kannalta vasta Âtma-Buddhin liittyminen Korkeampaan Manakseen on monadi-dyadi, eli sukupuolellinen hermafrodiitti. Ilmentymätön Sana on sen sijaan sukupuoleton (sexless), joten se ei ole monadi-dyadi, eli säteilevä-vastaanottavainen, vaan YKSI Absoluuttinen.
                    Tuntematon (A) (B) (C), eli YKSI KOLMESSA, ei ole YKSI Absoluuttinen, vaan Tuntemattoman Sanan säteilyä kolmeksi erilaiseksi — (B) Mahdollinen (Potential) Viisaus ja (C) Yleinen Ajattelu (Ideation) muistuttavat “kolmea kymmenestä […] pelkästään ajatuksellisena (ideative) […] mahdollisuudesta (potentiality), so. olemassa vain mahdollisuutena, ei toimintana, ovat itse asiassa yksi”. Tässä kysymys on “päistä”, joista kolme ovat Âtminen Säde, joka on pelkkä Kyky, 'Potency' ja 'Dynamis', mutta ei kuitenkaan sama kuin Ilmentymätön Sana. Vasta Ajatus, eli 'Epinoia' on “Jumalan ensimmäinen naisellinen ilmentymä (manifestation)”, joten se ei ole Ilmentymättömässä Sanassa, joka on sukupuoleton. Toisaalta 'Nous' on pelkkää mahdollisuutta, mutta koska Âtman-Buddhi välttämättä eriytyy kohti alempaa aineellista, se liittyy Korkeampaan Manakseen (Epinoia) ja on yhdistelmässä sen kanssa miehinen osa monadi-dyadia, samalla kun se korkeammalta puoleltaan ei ole siten eriytynyt, vaan siirtyy “Hiljaisuuteen ja Pimeyteen”.
                    Onko sitten mahdollista, että Korkeampi Manas vetäytyisi “Hiljaisuuteen ja Pimeyteen”? Se on 'Epinoia', eli Ajatus, joten se vetäytyy hiljaisuuteen äänenä ja pimeyteen värinä — eli se lakkaa olemasta periaate, jotka ovat Blavatskylle ääniä ja värejä, mutta se ei lakkaa kuitenkaan olemasta ilmentymä, eli vetäydy Ilmentymättömän Sanan hiljaisuuteen. Ei ole sikäli ristiriitaista, että Âtmisen Säteen (Nous) ja Korkeamman Manaksen (Epinoia) monadinen-dyadi on ilmaisematon, vaikka se ei ole ilmentymätön. Monadi-dyadissa se on ilmentynyt väreistä ja äänistä erillään — sellaisena se on ensimmäinen naisellinen Jumalan ilmentymä, eli yhdistelmä jossa on hermafrodiittinen mies ja nainen, säteilijä ja vastaanottaja. Tässä ja jokaisessa toisessakin seuraavassa parissa miehinen on ensin ja naisellinen sitten, koska Blavatsky ajattelee miehisen olevan edeltävää ja naisellisen seuraavaa, kuten säteilyn täytyy olla ennen lankeamistaan kohteeseensa.
                    Ilmentymätöntä Sanaa seuraava Toinen Sana (Second Logos) on Blavatsyn mukaan “'Isä-Äiti'”, eli hermafrodiittinen mies-nainen. Koska ensimmäinen naisellisen ilmentymä on Manas-Buddhi, joka edellyttää Âtmista Sädettä, eli Âtman-Buddhia ja kyseiset ovat yhdessä hermafrodiittinen mies-nainen, näyttää uskottavalta, että kyseiset kolme muodostavat Ilmentyneen Sanan, eli monadi-dyadin, jossa on ilmentyvän puolensa lisäksi kätkeytyvä salainen puolensa, joten se on kaksinainen (dual). Tämä tarkoittanee, että Âtman-Buddhi (Nous) ja Manas-Buddhi (Epinoia) muodostavat kaksinaisuuden alemman puolen, jonka takana on kuitenkin ilmentymätön ja suhteellisesti alemmassa asteessa sukupuolellinen ja siten monadisempi Âtman-Buddhi, joka on ilmentymätön dyadi osana KOLMEA YHDESSÄ, eli ylintä kolmiota jonka huippukulmana on Ilmentymätön Sana puhtaana sukupuolettomana monadisena YHTENÄ Absoluuttina.
                  Tämä muodostaa Ilmentymättömän Sanan kolmion kaksi alempaa puolta. Kolme valkoista “päätä” ennen periaatteita ovat Ilmentynyt Sana, eli (a) Âtman, (b) Buddhi ja (c) Korkeampi Manas, mutta (A) Ilmentymättömän Sanan — eli YHDEN Absoluutin — kolmiossa (A) (B) (C), Âtminen Säde on kolmessa näkökulmassaan ymmärtääkseni (B) (C) (a), eli se muodostaa Âtman-Buddhina ylimmän kolmion kaksi alempaa tekijää, jotka korkein (A) YKSI Absoluutti yhdistää, samalla kun se toimii sitä alemman kolmion tekijänä (a), jossa Âtman ja Buddhi yhdistyvät. Siten korkeimmassa kolmiossa on KOLME YHDESSÄ, eli myös vastaanottava naisellisuus ja se on siten kokonaisuutena monadi-dyadi, mutta ei ilmentyneenä (manifested). Tämän ilmentymättömän monadi-dyadin yhdistäjä on Ilmentymätön Sana, joka on siten ainoana täysin sukupuoleton, vaikka kolmion kaksi alempaa osatekijää Âtman-Buddhina muodostavat kaksinaisuuden. Siten Blavatsky olettaa puhtaan monadin, joka ei ole monadi-dyadi.
                  Siten voidaan myös selittää, miten Âtminen Säde on kolmessa näkökulmassaan erillinen Korkeammasta Manaksesta: toimimalla korkeimman kolmion kahtena alempana osatekijänä (B) (C) se on Âtma-Buddhi, joka on Ilmenevän Sanan kolmion huippukärki (a), joka yhdistää Buddhin Manakseen Korkeampana Manaksena. Siten Âtma-Buddhi on Valkoinen Säde kolmena näkökulmana, joista (1.) Luoja se on alemman kolmion huippuna (a), mutta (2.) (3.) Säilyttäjä ja Jälleensynnyttäjä ylemmän kolmion alempina kulmina (B) ja (C), eli Âtmana ja Buddhina toisistaan erotettuina. Ylemmän kolmion KOLME YHDESSÄ tarkoittaa puolestaan mainittuja (B) ja (C) yhdistettynä kärkihuippunsa (A) Ilmaisematon Sana kautta, joka on kuten (1.) Luoja seuraavassa kolmiossa. Tämä näyttää perustelevan väitteeni siitä, että Blavatskylla tosiaan on sellainen puhdas ykseys — vaikka se olisi pelkkää mahdollisuutta ilman minkäänlaista ilmenemistä. Tulkintani yksityiskohdissa on varmasti vielä hiottavaa, mutta kuulisin mielelläni seuran jäsenten näkemyksiä kyseisestä aiheesta suhteessa Azazelin Tähteen.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia nähdäksesi tämän viestin liitetiedostoja.
Alfalfa

Re: Olenko aliarvioinut Nefastoksen?

ViestiKirjoittaja Alfalfa » To Marras 15, 2018 6:48 pm

Tämä yksi asia sietää vielä korjata. A-UM ei ole “peräisin (from)” YHDESTÄ Absoluutista, vaan “sisällä (in)” siinä, mikä osoittaa että Âtma-Buddhi ei ole sama kuin YKSI Absoluutti. Toisaalta, Yksi Absoluutti ei myöskään ole sama kuin Ilmentymätön Sana, joka “on liittynyt sisään (merged into) Yhteen Absoluuttiin”. Sikäli Yksi Absoluutti on monadi-dyadi myös Blavatskylle. Kuitenkin Yhden Absoluutin kärkikolmiossa oleva Ilmentymätön Sana näyttää siitä huolimatta olevan täysin monadinen, koska se on sukupuoleton, vaikka Yksi Absoluutti näyttääkin olevan monadi-dyadi, eli hermafrodiittinen. Nefastos tarkoittanee samoin “absoluuttisella yhdellä“ sellaista monadi-dyadia. Yhden Absoluutin kärkikolmion huippuna toimiva Ilmentymätön Sana näyttää kuitenkin suhtautuvan dyadiinsa samoin kuin Âtman Säteen kolmen osatekijän Luoja alemmassa Ilmentyvän Sanan kolmion alakulmissa Buddhiin ja Manakseen. Lisäksi kun huomioidaan, että kaikissa hermafrodiittisissa monadi-dyadeissa “miehinen“ tulee ensin, se ei viittaa kärkikolmion huippuun, vaan dyadin osatekijöihin, joista erilliseksi kärkikolmion huippu ajatellaan — Ilmentyvän Sanan kärkikolmio on suhteellisen miehekäs verrattuna ensimmäiseen ilmentyvään naiseuteen, vaikka Ilmentyvän Sanan kolmion huippu on jakautunut osaksi dyadia Ilmentymättömän Sanan korkeimmassa kolmiossa. Ilmentymättömässä Sanassa ei ole lainkaan sellaista asteellistakaan miehuutta, vaan ainoastaan Âtman-Buddhilla korkeimman kolmion alakulmissa — vaikka YKSI Absoluutti tarkoittanee siten myös Blavatskylla monadi-dyadia, sen Luojana ja edellytyksenä on kuitenkin täysin “monadinen monadi“ — en tarkoita monadeilla tietoisuuspisteitä —, jossa ei ole lainkaan dyadisuutta. Blavatskyn Ilmentymätön Sana ei ole millään tavalla sellainen “(ainoastaan näennäisen ristiriitaisesti) ykseys samaan aikaan kun se on kakseus“, johon Nefastos viittaa. Millä tavalla Nefastoksen opetus eroaa sitten Blavatskyn llmentymättömästä Sanasta yhdenlaisena “monadien monadina“, joka ei ole dyadinen, vaikka YKSI Absoluuttinen hahmotettaisiinkin sellaisena monadi-dyadina, josta Nefastos puhuu?
admin
Site Admin
Viestit: 9
Liittynyt: To Touko 13, 2010 12:25 pm

Re: Olenko aliarvioinut Nefastoksen?

ViestiKirjoittaja admin » Pe Marras 16, 2018 4:29 pm

Näistä monologeista ja tekstiseinistä on jo aiemmin annettu varoitus ja tyylistä huomautettu useaan otteeseen, joten Alfalfa on asetettu porttikieltoon. Jos muita käyttäjiä ei palautteesta huolimatta osata ottaa huomioon, on parempi keskittyä kirjoittelemaan muilla alustoilla. Keskustelupalstalla tällainen tyyli johtaa koko foorumia väärille urille.

Aquila

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija