Ok.Wyrmfang wrote:Vähintään tässä mielessä, mutta tarkoitin ateismia myös yleismaailmallisen merkityksen kyseenalaistamisena.
Totta.Wyrmfang wrote:Nihilismi ei ole minusta sanana hyvä tässä, sillä nihilismiä on monenlaista (eettinen, ontologinen jne.) eikä kukaan edusta kaikenlaista nihilismiä ja toisaalta kaikki nihilismin muodot eivät ole missään tekemisissä tämän aiheen kanssa.
Älyllisyys (intellect, manas) ja järki (ratio, kâma manas) menee uskoakseni sekä VKT-tyypeillä että ihmisillä ylipäätään helposti sekaisin tai ne samaistetaan virheellisesti keskenään.Wyrmfang wrote:Kuten Kain asian ilmaisi, vasemman käden tie ensinnäkin ilmentää älyllisyyttä, ja toisekseen sillä otetaan isoja askeleita, jotka täytyy kullakin hetkellä nähdä itseisarvoisina, vaikka ne eivät sitä saisi olla.
Samaan joukkoon taitaa kuulua myös mm. rationalismin isä Descartes.Wyrmfang wrote:Minusta taas ei välttämättä kumminkaan. Yleisellä tasolla esim. Spinoza, jota enemmän kukaan ei puhu Jumalasta, on yleisesti tunnustettu reduktionistisen materialismin ja jopa mekanismin isänä.
Itse vedin tässä yhteydessä yhtäläisyysviivat Jumalan ja Merkityksen välille, ja näiden hylkääminen on vienyt maailman kali yugan tunnettuihin ja kaikkialla näkyviin ilmennyksiin. Kokonaan eri asia on sitten se, onko kyse ollut vain aiemminkin käsitellystä syklisten lakien luomasta välttämättömyydestä (kuten uskon asian olevan).
Näin on varmasti monen muunkin kohdalla, koska he ovat kuitenkin aidosti kyseenalaistaneet asioita ja silti etsineet ratkaisuja, eli toisin sanoen "merkityksen henki" on heissä vaikuttanut. Kyse vaikuttaisi näidenkin herrojen kohdalla olleen usein siitä, että he ovat olleet kaikesta kieltämisestään ja kyseenalaistamisestaan huolimatta "Jumalan" (transsendenssin) objekteja ja uhreja, ja sellaisenaan "ajan merkkejä". Henki puhaltaa missä tahtoo, mutta voi sitä, joka sen kieltää tai ei (enää) ymmärrä sitä.Wyrmfang wrote:Taas vaikka Schopenhauerilta ja Nietzcheltä, jotka molemmat pilkkaavat käsitystä maailmasta merkityksellisenä, löytyy aika paljon linkkejä okkultismin suuntaan.
Totta tämäkin. Ateismilla on kuitenkin helposti taipumus redusoida ihminen oman egonsa pienuuteen ja järkiuskoon tavoilla, joista aidosti uskonnollinen ihminen on eräällä tapaa perustavalla tavalla suojattu. Tietenkin "Jumala" tai "uskonnollisuus" voi olla vain peitenimikkeitä, joiden läpi puhuu mitä alimmanlaatuinen egoismi, tämähän on selvää. En sano, että tuohon yksinkertaiseen uskonnollisuuteen tulisi tai olisi hyvä jämähtää, mutta päinvastaiselle laidalle hyppääminen ei ole mitään muuta kuin oire sekin. Kun jumaluskon tilalle asetetaan järkeisusko, niin en ole lainkaan varma siitä, voidaanko puhua millään tavalla henkisestä edistyksestä. Pikemminkin kokisin, että jumaluskon tai uskonnollisuuden naurettavia elementtejä olisi parempi kyseenalaistaa ja kiistää kuin polttaa sillat kumpaan hyvänsä suuntaan.Wyrmfang wrote:Yksilötasolla taas en edelleenkään hyväksy ajatusta, että ateismi veisi alaspäin sen enempää kuin "uskonnollisuus". Henkinen edistyminen on riippumatonta käsitteistä ja voi tapahtua ajasta riippuen mitä erilaisimpien ulkoisten filosofioiden puitteissa ja mitä erilaisimmilla nimillä.
EDIT: voisin lyödä melkein vetoa, että mikäli 10 järkevänä ateistina ja tieteellisenä ihmisenä itseään pitävää laitettaisiin riviin, niin vähintään yhdeksällä on elämässään jokin a) valheuskonto ja/tai b) mystiikanhakuinen taipumus, millä nämä peittelevät joko tietoisesti tai tiedostamattaan sisäistä merkitystyhjiötään. Tiedehän on myös täynnä pseudo-metafysiikkaa ja valheellista mystiikkaa, mitä ei vain joko tajuta tai myönnetä.
Kun "itseään korkeampi voima" - koettiin se sitten ulkoisena vapahtajana, sisäisenä Mestarina tai suurempana merkityksenä ylipäätään - kielletään, poltetaan usein sateenkaarisillat ylöspäin (enkä sano tätä kuvaannollisessa tai romanttisessa mielessä), ja tämä puolestaan johtaa helposti ja on johtanut hyvin usein a) yksinomaan horisontaaliseen kehitykseen hengen ja merkityksen kieltämisen seurauksena, ja b) nykyaikaan, jossa henki (merkitys, Jumala) on käytännössä alistettu aineellisuuden instrumentiksi sen lukemattomissa eri ilmenemismuodoissaan.
Tällainen on kieltämättä melko väsynyttä. Yleisesti ottaen näkisin kuitenkin, että ateismilla ja sen sukulaisilla / perinnöllisillä, joihin tiede (ja tieteisusko) kuuluu hyvin olennaisella tavalla, on kontollaan mittavimmat, tuhoisimmat ja verisimmät mullistukset ja katastrofit, mitä tulee ihmiskunnan historiaan. Ranskan vallankumous, bolshevismi ja hitlerismi tulevat hyvinä esimerkkeinä mieleen, joissa kaikissa julistettiin modernismin, sekularismin, järjen ja tieteen ilosanomaa oikein urakalla. Viimeisintä näytöstä tästä käydään uskoakseni parhaillaan, eikä loppua ole näkyvissä tai tiedossa. Tätä tarkoitin sekä yksilöllisellä että yleismaailmallisella alaspäin menemisellä, mikä on melko suoraa seurausta merkityksen kiistämisestä tai kyseenalaistamisesta. Perinteisillä yhteiskuntamalleilla, uskonnonmuodoilla ja näiden ulkoisella rappioilla on toki ollut kaikissa olennainen osansa, eikä näitä asioita (tiede ja uskonto) voikaan nähdäkseni käsitellä erillisinä kokonaisuuksina. Giljotiinit ja gulagit eivät eroa millään perustavalla tavalla inkvisition noitarovioista: kaikissa näissä on palvottu ihmisen luomaa utopistista epäjumalaa.Wyrmfang wrote:Olen melko lailla vakuuttunut, että väittelyssä "onko uskonto vai tiede aiheuttanut enemmän pahaa" ei ole mitään kehittävää.